keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Metrosoittaja


Metrosoittaja, originally uploaded by amnellanna.

Eilen oli metrossa musiikkia, kun tämä italialainen mies soitti meille matkustajille.

Pidän metroista kuten myös junista ja raitsikoista. Matkustin metrossa ensi kerran Pariisissa. Ihastuin Pariisin metron nopeuteen ja järjestelmällisyyteen. Kahdella Pariisin matkallamme metro kuten muukin Pariisi tuli lapsillemmekin aika tutuksi, niin tutuksi kuin se voi tulla turistille. Kun tyttäremme sitten sai Kanadasta stipendin ja lähti opiskelemaan Pariisiin, hän sanoi, että oli kuin olisi kotiinsa tullut.

Lontoon maanlainen tuntui melkeinpä vauhkolta Pariisin metron jälkeen. Kookas mies saa olla kumarassa kapeassa "putkessa".

New Yorkin maanlainen oli todellinen "käyttöesine", kulunut, rähjäinen ja täyteen piirrelty ja kirjoitettu - näin kuitenkin vasta silloin, kun matkustin siinä aikuisena.

Toronton Metro oli kuten kaikki muukin Torontossa, kiltti ja siisti. Valitsimme asuntomme metropysäkin läheltä. Sieltä pääsivät lapset kouluihin ja yliopistoon ja minä kaupungille. Auto oli mieheni käytössä koko ajan, sillä hän joutui liikkumaan sielläkin minne metro ei vienyt. Torontossa oli kuitenkin harvinaisen hyvä julkinen liikenne, ei kuitenkaan niin hyvä kuin Euroopassa.

Kun palasimme Suomeen Kanadan vuosien jälkeen, Helsinkiin oli tullut metro. Se tuli tutuksi, sillä asuimme ensimmäisen vuoden Myllypurossa metsän reunassa. Nyt eräs sukulaiseni on muuttanut Helsinkiin. Metro tulee taas tutuksi.

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidän näistä kaikista kiskokulkuneuvoista. Stadin metrossa minua ei miellytä tuo oranssi väri. Se on jotenkin liian päällekäyvä.

    VastaaPoista
  2. Tuo oranssi väri oli minustakin aika yllättävä, kun sen ensi kerran näin.

    Löysin äsken Internetistä kirjoituksen, jonka mukaan metrovaunujen sisustuksen suunnitteli professori Antti Nurmesniemi.

    Halusiko hän piristää matkustajia? Onhan oranssi värikäs tausta kalpeille ja tummiin väreihin pukeutuville matkustajille.

    VastaaPoista