Kommentteja: Hömpän helmiin

Nimimerkillä Blogisisko tehtyjä vanhoja kommentteja talteen. Aiheena 'hömppä', naistenkirjat, chick lit,
tyttökirjat (2007, Hömpän helmet)


12.12.2007


-- en pidä 'hömppä'-termistä. Voitaisiin sanoa yksinkertaisesti 'naisten viihderomaanit' tai vielä paremmin 'naisten kirjallisuus'. Kaikki kaunokirjallisuushan on viihdettä, hyvää tai huonoa. Eihän sitä kukaan muuten lukisi muuten kuin kuukausipalkalla.

Nyt kun "isojen tyttöjen" tyttökirjat ovat pääsemässä salonkikelpoisiksi (dekkarit ehtivät ennen niitä), odotan kiinnostuksella, milloin pääsevät hyväksytyiksi myös 'oikeat' tyttökirjat, muutkin kuin Anna-kirjat --


2. 14.12.2007
Täällähän pidetään 'hömppänä' eli 'viihteenä' jopa Austenia, Brontea, Mitchelliä ym. Jos he ovat hömppää, kenellä on enää syytä hävetä hömppää eli naisviihdettä! Miksi 'naisten kirjallisuus' ('naistenkirjallisuus'?) olisi loukkaavampi kuin hömppä? 

Naisten kirjallisuutta on sitä paitsi monta lajia, on dekkareita, historiallisia romaaneja, näytelmiä, kokeilevia romaaneja, runoutta jne. Siksi voidaan sanoa joko naisten kirjoittamaa kirjallisuutta (A.S. Byatt) tai kirjallisuutta, jossa naisen (ja lasten) asiat ovat keskeisiä (Anna Karenina). 

Siihen mahtuu myös naisten viihdekirjallisuus, jos sellainen halutaan erikseen mainita tai yleensäkään termi 'viihdekirjallisuus'. Jopa Dante tai Milton viihdyttää monella tavoin sekä miehiä että naisia . Usein sanalla viihde tarkoitetaan arkikielessä yksinkertaisesti huonosti kirjoitettua tai aihepiiriltään mautonta kirjallisuutta. 

Kirsti Ellilän eräässä kirjoituksessaan esittämä 'romance' -luettelo sisältää taas esimerkiksi Thomas Hardyn. Romance on vain eräs kirjallisuuden laji, ei arvoarvostelma kuten ei ole myöskään termi 'naisten kirjallisuus'. 

Minusta näissä keskusteluissa tulee jatkuvasti esille suomalaisten naisten uskomattoman heikko itsetunto: pitäisi olla mies. Mitä ihmeen häpeämistä on siinä että lukee mieluummin raskaudesta, vaatteista yms kuin asioista, joista miehet ovat useimmiten kiinnostuneita, olipa kirjan kirjoittanut mies tai nainen. 

Ymmärrän, että miehet eivät useinkaan jaksa olla kiinnostuneita samoista asioista kuin naiset. Miksi heidän pitäisikään? Mieheni joka juoksee joka toinen päivä 5km, väsyy hirveän nopeasti vaateosastolla tai nukketalotarvikekaupassa. Mutta pitäisikö naisten edelleen pitää kirjallisina ja arvokkaina vain miehiä kiinnostavia aiheita?

Hömppä voi olla mukavan tai jollain tavalla rentouttavan kirjallisuuden lempinimi, olipa sitä kirjoittanut kuka hyvänsä. Minulle P.G. Wodehousen 'Jeeves ja Wooster' -kirjat ja elokuvat ovat hömppää, ne saavat minut oikein hyvälle tuulelle. Kieli on oivallista, juonet nerokkaita. Pidän Wodehousesta, vaikka hänellä on eräänlaista naisvihaa huumorin varjolla "Aunts are no Gentelemen". Niinhän nuoret miehet ajattelevat.:) 

(Minulla ei ole mitään nuoria miehiä vastaan, minulla on kaksi poikaa, vävy ja sisarenpoika, joista kaikista pidän mahdottoman paljon ja jotka sietävät minua ihmeen hyvin.)

Kirsti Ellilän kirjat ovat siinä mielessä hömppää, että ne ovat myönteistä ja samalla älykästä naiskirjallisuutta. Mutta eivät kaikki naistenromaanit ole samanlaisia.

Niputtaisin Kirstin ja Wodehousen samaan nippuun. Wodehouse uskalsi olla vielä enemmän 'hömppä', mutta hän elikin niin mahdottoman vanhaksi, ettei hänen tarvinnut välittää enää kenestäkään mitään. 


15.12.2007


Asia ei ole kuitenkaan lähelläkään selvää. Ehkäpä kannattaa pohtia sitä eikä kangistua mihinkään määritelmään tai termiin. Parasta on, että puhutaan.

Hömppä on hauska sana, joka sopii hyvin tällaisen blogin nimeksi. Sana voi saada käytöstä uusia merkityksiäkin. Niinhän aina käy. Mistä tietää, kuinka arvostettu sanasta 'hömppä' tulee.:)

Minusta on kiinnostavaa myös tuo keskustelu aikuisten "tyttökirjoista". Se liittyy trendiin, jossa aikuiset leikkivät. Ennen oli niin, että aikuisten leikit ja aikuisten huonekalut annettiin lapsille. Nyt tehdään päinvastoin. Johtuuko se siitä, että lapsia on niin vähän? 

Ihmisellä on kuitenkin lapsen kaipuu, ja hän tekee lemmikkieläimistä ja jopa itsestään lapsen saadakseen elää uudestaan lapsuuden, sillä sitähän lasten saaminen perheeseen merkitsee: toista lapsuutta, jossa saa korvata ensimmäisen lapsuuden puutteet. Eräskin mies sanoi, että kun hän haaveili aina lapsena sähköjunasta, hän osti lapselleen sellaisen saadakseen itsekin leikkiä sillä.

Historiallisten "tyttökirjojen" kirjoittajana tiedän, miten sanat leimaavat kirjallisuudenlajia ja kirjailijaa. 

Tullaanko varsinaiseen tyttökirjaankin suhtautumaan nyt uudella tavalla? Tyttökirjojen lukijat ovat lapsia, 8-13-vuotiaita tai naisia, jotka elävät uudelleen lapsuuttaan lukiessaan lapsuutensa kirjoja uudestaan ja uudestaan. Varsinaisten lukijoiden nuoruuden vuoksi tyttökirjat ovat "kilttejä" olipa aihe kuinka raskas hyvänsä. Haluamme, että lapsilla olisi lapsuus.
21.12.2007
Sana 'hömppä' tuli vastaan eilen, kun luin pitkää artikkelia liikenteestä elokuvissa. Tässä 1970-luvun elokuvia:
"Kaupunkilaista elämänmenoa kuvasivat lisäksi mm. Jörn Donner ja Jaakko Pakkasvirta sekä omalla tavallaan myös hömppäkomedioiden tekijät Spede Pasanen ja Ere Kokkonen", kirjoittaa
Aune Kämäräinen erinomaisessa artikkelissaan "Liikenne elokuvassa" Liikenne-lehden 25-vuotisnumerossa 4/2007.