Kuva: Subury Ontariossa Kanadassa toivottaa kaivosmiehet tervetulleiksi kaupunkiin 1940-luvulla
Jukka Kemppinen kirjoittaa lapsuutensa kotiseudusta Pohjanmaasta ja vastaa myös kysymykseeni. Kommenttini:
"--esimerkkejä oli haettu Pohjanmaa-kirjallisuudesta eli myös Antti Tuurilta, jonka pohjalaiset ovat mielestäni hyvin todenmukaisia, naurettavan yksiviivaisia, perusteettomasti leuhkoja koheltajia."
Tämä tuntuisi selittävän erään asian, joka on vaivannut minua jo kauan. Olen ihmetellyt Tuurin Kanadan ja Amerikan kuvauksia. Suomalaisten seikkailut tapahtuvat niissä Kanadassa tai Yhdysvalloissa, mutta henkilöillä ei ole aistimuksia Amerikan mantereen luonnosta, äänistä tai tuoksuista. Elävätkö he sisimmässään aina siellä kotiseudulla, lakeuksilla eivätkä anna uuden mantereen tuoksujen ja värien häiritä itseään?
Kanadassa oli kaikkein eniten suomalaissiirtolaisia nimenomaan Keski-Pohjanmaalta. He olivat minulle ulkomaalaisia. Kieli oli outoa, ei tiennyt oliko jokin sana fingelskaa vai vanhaa Pohjanmaan murretta kuten 'olla kuusalla' eli olla tietoinen jostakin tai 'istua korvalle' eli istua viereeen.
Tarkoitat varmasti Etelä-Pohjanmaata. Keski-Pohjanmaa on ihan eri planeetalla jo. :) Olla kuusalla ja istua korvalle ovat nykypäivänä aivan ymmärrettävää kieltä täällä meillä Etelä-Pohjanmaalla, aivan kuten jokaisessa murteessa on omat outoutensa. :)
VastaaPoistaArvasin, että Sinulla, Kaisa, on tähän jotain lisättävää. Olipa hauskaa kuulla noista sanonnoista. Oli niitä meillä Savossakin.:)
VastaaPoistaEn tiedä, mitä osaa Kemppinen ja Tuuri tarkoittavat, kun en tunne lainkaan Pohjanmaata.