keskiviikko, elokuu 31, 2011
Sävy sävyyn
Jugurttia, Piltti-marjasosetta. Toinen viikko antibioottikuurilla, korvatippoja. Tekisi mieli jo ulos. Pidän syksystä. Se on selvästi alkamassa aikataulun mukaan. Piristän itseäni laittamalla blogin uuteen uskoon ja siirtämällä tietokoneeseen syksyisen kuvan.
Kapinallinen Suomi-neito
Minua hätkähdytti Mikael Bobackan kuva teini-ikäisestä Suomi-neidosta. Karmea totuus?
Musiikkitalo ' a mezza voce'
En pitänyt alussa ollenkaan uudesta musiikkitalosta. Se vaikutti rumalta laatikolta. Mutta mitä pitemmälle rakennustyöt edistyivät, sitä enemmän aloin nähdä siinä kauneutta.
Eräänä päivänä, kun tulin kaupungista päin, hämmästyin sitä, että se toi mieleen onyksin, kiven jolle on annettu monia merkityksiä eri kulttuureissa. Raamattu mainitsee sitä olleen jo paratiisissa.
Musiikkitalo alkoi vaikuttaa muutenkin uskonnolliselta, hyvin luterilaiselta vaatimattomuudessaan ja vähäeleisyydessään. Samanlaiselta kuin me suomalaiset ihmiset.
Mutta ympäristön heijastukset muuuttivat sitä koko ajan, antoivat sille uutta luonnetta ja kauneutta. Sitten luin, että arkkitehtikilpailussa tämän rakennuksen nimi oli 'a mezza voce', musiikkitermi joka tarkoittaa pehmeää, hiljaista, italiassa 'puolella äänellä'.
Kuuntelin pääarkkitehdin haastattelun. Hänkin vertasi Musiikkitaloa ihmiseen:
"- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista, selventää arkkitehti Kivistö."
Musiikkitalo on sisältä suuri, paljon mustaa, paljon tilaa, hyvä akustiikka, väriä on vain pienemmissä tiloissa.
Aika näyttää, mitä ovat Musiikkitalon sisäiset arvot.
Kuuntele arkkitehti Markku Kivistön haastattelu
Toinen raitsikan ikkunasta ottamani kuva.
Tämä kuva on Wikipedian, muut kuvat minun ottamia.
Eräänä päivänä, kun tulin kaupungista päin, hämmästyin sitä, että se toi mieleen onyksin, kiven jolle on annettu monia merkityksiä eri kulttuureissa. Raamattu mainitsee sitä olleen jo paratiisissa.
Musiikkitalo alkoi vaikuttaa muutenkin uskonnolliselta, hyvin luterilaiselta vaatimattomuudessaan ja vähäeleisyydessään. Samanlaiselta kuin me suomalaiset ihmiset.
Mutta ympäristön heijastukset muuuttivat sitä koko ajan, antoivat sille uutta luonnetta ja kauneutta. Sitten luin, että arkkitehtikilpailussa tämän rakennuksen nimi oli 'a mezza voce', musiikkitermi joka tarkoittaa pehmeää, hiljaista, italiassa 'puolella äänellä'.
Kuuntelin pääarkkitehdin haastattelun. Hänkin vertasi Musiikkitaloa ihmiseen:
"- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista, selventää arkkitehti Kivistö."
Musiikkitalo on sisältä suuri, paljon mustaa, paljon tilaa, hyvä akustiikka, väriä on vain pienemmissä tiloissa.
Aika näyttää, mitä ovat Musiikkitalon sisäiset arvot.
Kuuntele arkkitehti Markku Kivistön haastattelu
Toinen raitsikan ikkunasta ottamani kuva.
Tämä kuva on Wikipedian, muut kuvat minun ottamia.
tiistai, elokuu 30, 2011
Black
Kroatia: Tolkien's House kahvilan kilpi ja valurauta-aita Zagrebissa (oikealla), ristikkoikkuna Diokletianuksen palatsin raunioissa (alhaalla vasemmalla) ja osa Ivan Meštrovićin Johannes Kastaja -patsasta entisessä Jupiterin temppelissä Diokletianuksen palatsissa Splitissä.
värikollaasit
maanantai, elokuu 29, 2011
Postmodernismi on kuollut
Olisiko tämä postmodernia arkkitehtuuria? British Embassy in Berlin. Kuva: Anna Amnell
Tiedoksi Suomeenkin: Postmodernism is dead (Prospect Magazine)
Victoria ja Albert -museon näyttely Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti)(Katso video)
Klikkaa hakusanaa 'post-postmodernismi' tai 'metamodernismi'
Lohdutuskukat vielä tarpeen
On alkanut toinen viikko korvatulehduksen alkamisesta. Kipu on lakannut, mutta olo on hyvin hutera. Sukulaiseni kertoi sairastaneensa korviaan kaksi viikkoa. Kai minulla menee yhtä kauan. Kuulo on onneksi palannut normaaliksi.
sunnuntai, elokuu 28, 2011
Onko tietokoneeni cyberperson?
Uusi mac on oppinut tuntemaan minut ällistyttävän hyvin. Esimerkki: Minulla on taustalla radio nopeuttamassa netissä liikkumista, joku klassinen asema iTunesin kautta. Minulla on hyvin nirso musiikkimaku ja pidän radion usein äänettömänä. Ja mitä tapahtuukaan? iTunes pallo alkaa äkkiä pomppia, kun radioasemalta tulee suosikkimusiikkiani. Sanon kuten "Shakespeare in Love" -elokuvan teatterinjohtaja: It's a mystery!
Kekkoslovakia tunnustettu vihdoinkin
Kuva : Wikipedia (puola)
Kanadasta paluumme jälkeen nuori opiskelijapoikamme puhui jossain tilaisuudessa 'Kekkoslovakiasta'. Seurueessa ollut keski-ikäinen nainen oli suuttunut hänelle termistä kovasti ja sanonut, että sellaista ei puhuta. Nyt on toisin. Hesarin Muut lehdet -palstassakin siteerataan Savon Sanomat -lehden kirjoitusta:
"Kekkosen pitkän presidenttikauden aikana itsesensuuri vaiensi suomalaista mediaa. Tamminiemessä määritelty kansallinen etu ajoi sananvapauden ohi." (HS/Muut lehdet/Kekkoslovakian kaikuja. 28.elokuuta 2011.) Kirjoituksessa viitataan johonkin vastaavaan nykypolitiikassa.
Lapsemme tiesivät, että suomettuminen oli ollut tärkein syy Kanadaan muuttoomme. Itä-Euroopasta paenneet naapurimme Torontossa ymmärsivät hyvin kommunismiin tympäytymisemme.
Sisareni asui toimittajamiehensä kanssa nuo vuodet Kuopiossa ja sanoi, että siellä oli rauhallista. Erään lehtihaastattelun mukaan kirjailija Utrio miehineen pakeni Someroon äärivasemmistolaisuutta. Me tarvitsimme enemmän etäisyyttä, kun emme ole edes demareita. Joskus ajattelimme kyllä äänestää demareita, mutta demarien ajama keskioluen myynti ruokakauppoihin oli meistä suuri virhe. Suomalaiset olisi pitänyt opettaa ennemmin juomaan mietoja viinejä. Ja olihan se virhe. Sen jokainen voinee jo tunnustaa. Suomalaiset eivät näytä kestävän alkoholia, ja kuitenkin lasten ja nuorten humalassa hortoilua pidetään Suomessa "normaalina aikuistumisriittinä".
Holkerin hallituksen aikaan mieheni sanoi, että nyt sinne Suomeen saattaisi muuttaa takaisin. Oli tietysti muitakin syytä sekä lähtöön että paluuseen.
Luulin, että suomalaiset olisivat olleet riemuissaan Baltian ja Itä-Euroopan vapautumisesta, mutta niinhän ei ollut. Tätä avointa kautta on joutunut odottamaan vähän liian kauan.
P.S. Lue myös Kaija Virta "Uhkarohkeat ja päättäväiset" tämän päivän Hesarista: Suomen ja Ruotsin erilainen suhtautuminen Baltian maiden vapautumisen vuosipäivään.
lauantai, elokuu 27, 2011
Karkkeja ja puutarhalehtiä
Toipilas kaipaa lohdutusta. Sitä tarjoavat tänään minulle tuoreet puutarha-aiheiset lehdet ja englantilaiset lakritsakaramellit.
Homes and Gardens esittelee kukka-aiheita sisustukseen, Sköna Hem on jo syksyssä. Oma piha on täysin uusi tuttavuus.
Olen lukenut Sköna hem -lehteä jo vuosikymmenet pitääkseni yllä edes sitä vähäistä kouluruotsin taitoani, joka huononi entisestään yhdeksän vuoden Kanadassa asumisen aikana.
Olen vieraantunut karkeista. Ne maistuvat hirveän imeliltä. En olekaan syönyt niitä aikoihin.
Uusi blogini Nojatuolipuutarhuri (entinen valokuvablogini) on lohduttanut. Kokoan siihen kauniita kuvia puutarhoista, kukista, puista. Saan käyttää myös sukulaisteni ottamia kuvia.
http://amnellannaphoto.blogspot.com/
Homes and Gardens esittelee kukka-aiheita sisustukseen, Sköna Hem on jo syksyssä. Oma piha on täysin uusi tuttavuus.
Olen lukenut Sköna hem -lehteä jo vuosikymmenet pitääkseni yllä edes sitä vähäistä kouluruotsin taitoani, joka huononi entisestään yhdeksän vuoden Kanadassa asumisen aikana.
Olen vieraantunut karkeista. Ne maistuvat hirveän imeliltä. En olekaan syönyt niitä aikoihin.
Uusi blogini Nojatuolipuutarhuri (entinen valokuvablogini) on lohduttanut. Kokoan siihen kauniita kuvia puutarhoista, kukista, puista. Saan käyttää myös sukulaisteni ottamia kuvia.
http://amnellannaphoto.blogspot.com/
perjantai, elokuu 26, 2011
Korvatulehdus, joka muutti historiaa
Francis II, King of France (19.1.1544-5.12.1560), historian kuuluisin korvatulehduspotilas. Kuva Wikipedia
Poden ensi kertaa elämässäni korvatulehdusta ja olen yllättynyt siitä, kuinka se voi viedä nirrit pois, vaikka on hyvät lääkkeet. Entisaikaan, ennen tehokkaita lääkkeitä, tällaiset sairaudet saattoivat olla tappavia. Historian kuuluisin korvatulehduksen uhri lienee Ranskan nuori kuningas Francis II eli Frans II, kuten suomessa sanotaan. Se korvatulehdus muutti monen maan historiaa.
Ranskan Frans II:n isä kuoli turnajaisissa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Se oli hyvin keskiaikainen tapa kuolla. Frans oli kihlattu jo lapsena Maria Stuartin kanssa, joka oli tullut Skotlannin kuningattareksi yhdeksän kuukauden isässä. Heidät vihittiin avioliittoon, kun Frans oli 14-vuotias ja Maria 17. Tällä avioliitolla pyrittiin yhdistämään Ranska, Skotlanti ja mahdollisesti myös Englanti.
Kruunuprinssi oli erityisen pienikokoinen ja morsian harvinaisen pitkä, 180cm. Maria oli asunut 6-vuotiaasta asti kihlattunsa kotona. Sanotaan, että Frans ja Maria olivat kiintyneitä toisiinsa.
Seuraavana vuonna 16-vuotias Frans kuoli korvatulehdukseen, joka oli levinnyt aivoihin. 10-vuotias veli Kaarle (IX) kruunattiin kuninkaaksi. Kaarle kuoli 23-vuotiaana, ja seuraava veli, äitinsä lempilapsi Henrik (II), Elisabet-elokuvasta tuttu Anjoun herttua, Puolan ja Liettuan kuningas, tuli seuraavaksi kuninkaaksi. Poikien äiti Katariina de Medici eli vielä 29 vuotta korvatulehdustragedian jälkeen. Tästä kuninkaallisesta perheestä on kirjoitettu monia romaaneja ja tehty elokuvia (esim Kuningatar Margot).
Unohdamme usein tärkeimmän asian menneisyyden ihmisten elämästä: kuolema (Plagues and diseases) oli hyvin demokraattinen siihen aikaan, se nouti alhaisia ja ylhäisiä samalla tavalla.
P.S. Oscar Wilde kuoli Pariisissa 46-vuotiaana korvatulehduksen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen. Buster Keaton oli vähällä kuolla korvatulehdukseen ollessaan sotilaana Ranskan rintamalla I maailmansodassa.
Pöllö on suosittu
Pöllö on äänestetty HS:n lukijoiden suosikkieläimeksi. Ikioma pöllömme, muutama vuosi sitten kirpputorilta ostettu pehmolelu, on saanut arvonnousun. Rakastettu se on ollut koko ajan.
torstai, elokuu 25, 2011
Mikä divaani
Tällaisen löhösohvan haluaisin. Sille voisi levittää kirjat ja muut tavarat ympärilleen. Burghada, Egypti. Mimin ja Samin matkakuvia.
Kypros 1974
Kuva: Anna Amnell, otettu 1980-luvulla
Päätimme järjestää ilmaisen pitkän aurinkoloman koko perheelle. Mieheni lähti rauhaturvajoukkoihin Kyprokselle. Jouduimme kolmen pienen lapsen kanssa keskelle vallankumousta ja sotaa. Meidät evakuoitiin ja jouduimme Suomeen palattuamme lasten kanssa radion, TV:n ja sanomalehtien haastateltaviksi. Kuva suurissa päivälehdissä. Hankin meille radion ja kuuntelin siitä uutisia Kyproksen sodasta. Soitin joka ilta pääesikuntaan ja sain New Yorkin kautta tiedon siitä, onko mieheni elossa: hän kiersi jeepillä toisen miehen kanssa eristyneeksi joutuneissa kylissä ja vei postia ja lääkkeitä. Kun mies palasi elävänä kotiin, ostimme king size messinkipylvässängyn. Samanlainen oli kuulemma Suomen kuninkaalla Uuno Turhapuro-elokuvassa.
2.
Samana vuonna oli Keihäsen konkurssi. Olin ostanut hyvissä ajoin lapsille ja itselleni suoran lennon Nikosiaan. Jouduimme lainamaan rahaa ja ostamaan uudet liput Tel Aviviin ja lentämään yksityiskoneella meren yli. Korvaus tuli Keihäseltä monen vuoden perästä, nimellinen. Kannatti tehdä se retki. Välimeren luonto ja elämäntyyli tulivat tutuiksi.
Nymphalis io
Neitoperho Helsingin Mustasaaressa.
Katso muitakin perhosten kuvia, jotka on otettu tavallisella pienellä taskukameralla.
Lue uudesta hienosta perhoskirjasta
Luontoportti: Neitoperho
Katso muitakin perhosten kuvia, jotka on otettu tavallisella pienellä taskukameralla.
Lue uudesta hienosta perhoskirjasta
Luontoportti: Neitoperho
keskiviikko, elokuu 24, 2011
Kirsti Ellilän kirkkotrilogia: Kirkollisen valtataistelun puristuksessa
Kommentti Kirsti Ellilän blogiin. Mutta ensiksi: Kirsti Ellilä on kirjoittanut kirkkotrilogian (kuvassa ensimmäinen romaaneista) , jossa hän käsittelee naispappeuskysymystä kaunokirjallisuuden keinoin. Meillä Suomessa jo Minna Canth kirjoitti näytelmän ongelmaperheestä ja nimitti sen Papin perheeksi, vaikka näytelmän esikuvana ollut perhe oli maallisen vallan huipulta. Sama linja on jatkunut, ja pappeja kohdellaan yleensä hyvin negatiivisesti ja yksipuolisesti.
Englantilainen Writing-lehti esittelee jatkuvasti monia kirjallisuudenlajeja ja kirjailijoita, ja uskonto ja papit ovat edelleen suosittu aihe angloamerikkalaisessa kaunokirjallisuudessa. Englantilaiset TV-sarjat ovat suosittuja Suomessa, ja niissä vilisee monenlaisia pappeja, hyviä ja pahoja. Äskettäin nähtiin myös Anthony Trollopen romaaneihin perustuva loistava draamasarja Barchester Chronicles, jossa hyväsydäminen kirkonmies elää kirkollisten juonittelujen keskellä.
Englanninkielisessä maailmassa papisto on ollut ainakin Jane Austenin romaaneista alkaen myös niin sanottujen naistenromaanien suosima aihe. Sitä on käsitelty monipuolisesti, toisaalta lämpimästi ja humoristisesti, toisaalta pistävän kriittisesti, tarpeen mukaan.
Kirsti Ellilä liittyy mielestäni tähän traditioon. Hän kirjoittaa aikana, jolloin Suomen kirkollinen elämä tarjoaa monenlaista draamaa ja tragediaa. Ellilän romaanien päähenkilöt, pappi ja hänen papiksi haluava naisteologivaimonsa joutuvat koville kirkollisen valtataistelun ja suomalaisen yhteiskunnan arvomaailman murroksen keskellä. Ellilän romaaneista on ilmestynyt paljon kirja-arvosteluja sekä lehdistössä että blogeissa.
Nyt lyhyt kommenttini kirkollisesta valtataistelusta:
Olen naispappeuden kannattaja.
Maailmassa on kuitenkin lukuisia maita ja kirkkokuntia, joissa ei ole naispappeutta, ja ne ihmiset ovat täysin normaaleja ja täysjärkisiä. He ovat vain eri mieltä tästä asiasta. [lisäys: suurin osa maailman kristityistä]
Valitettavasti Suomen kirkon johto on osoittanut taitamattomuutta ja diplomaattisuuden puutetta. Jos tullaan toimeen vaikkapa roomalaiskatolisen kirkon kanssa, miksi ei tulla toimeen oman kirkon naispappeutta vastustavien jäsenten kanssa.
Samanlaista jääräpäisyttä osoittavat naispappeuden vastustajat. Tästähän on tullut valtataistelu. Ikävä juttu.
tiistai, elokuu 23, 2011
Marela, laivanvarustajan toimistohuone
Työhuone 1800-luvun lopulta.
Kuvia laivanavarustajan kodista, joka on museona Raumalla. Katso kuvia Rauman museosta Marelasta, joka on sisutettu 1800-luvun lopun tyyliin.
Tänä kesänä matkailimme Suomessa.
Kuvia laivanavarustajan kodista, joka on museona Raumalla. Katso kuvia Rauman museosta Marelasta, joka on sisutettu 1800-luvun lopun tyyliin.
Tänä kesänä matkailimme Suomessa.
Naapureitani monikulttuurisessa Torontossa
Kuvassa on kadun toisella puolen asunut kiinalainen siirtolainen, viulutaiteilija ja hänen poikansa.
Tämä perhe piti pientä ruokakauppaa, josta ostimme joka päivä jotakin samoin kuin vähän matkan päässä olevasta kaupasta, jota pitivät korealainen lentäjäupseeri ja hänen vaimonsa, jotka olivat paenneet kotimaastaan. Englantilaiseen tyyliin asui Kanadassakin kauppias usein myymälänsä yläpuolella.
Korealainen upseerinperhe oli tottunut toisenlaiseen elämään omassa maassaan. Yhdessä asiassa he eivät tinkineet Kanadassakaan: lapset lähetettäisiin Yhdysvaltoihin huippuyliopistoihin. Sitä varten koko perhe teki kovasti töitä.
Kiinalaisen perheen isoäiti muutti myös Torontoon, ja perhe pääsi hienompaan asuntoon, sillä isoäiti ryhtyi harjoittamaan akupunktiopraktiikkaansa.
Juttelin naapureiden kanssa joka päivä, ja tunsimme toistemme elämäntarinat. Kaikkein hurjimmat tarinat kuulin kuitenkin vastapäisen pankin jonossa, jossa asiakkaat odottivat aamulla pankin aukeamista. Siellä seisoivat miehet, jotka olivat olleet vankileireillä Neuvostoliitossa.
Tämä naapurusto oli minun huippuyliopistoni. Kuuntelin tukka pystyssä faktaa maista, joita Kekkosen Suomi oli ylistänyt.
Tämä perhe piti pientä ruokakauppaa, josta ostimme joka päivä jotakin samoin kuin vähän matkan päässä olevasta kaupasta, jota pitivät korealainen lentäjäupseeri ja hänen vaimonsa, jotka olivat paenneet kotimaastaan. Englantilaiseen tyyliin asui Kanadassakin kauppias usein myymälänsä yläpuolella.
Korealainen upseerinperhe oli tottunut toisenlaiseen elämään omassa maassaan. Yhdessä asiassa he eivät tinkineet Kanadassakaan: lapset lähetettäisiin Yhdysvaltoihin huippuyliopistoihin. Sitä varten koko perhe teki kovasti töitä.
Kiinalaisen perheen isoäiti muutti myös Torontoon, ja perhe pääsi hienompaan asuntoon, sillä isoäiti ryhtyi harjoittamaan akupunktiopraktiikkaansa.
Juttelin naapureiden kanssa joka päivä, ja tunsimme toistemme elämäntarinat. Kaikkein hurjimmat tarinat kuulin kuitenkin vastapäisen pankin jonossa, jossa asiakkaat odottivat aamulla pankin aukeamista. Siellä seisoivat miehet, jotka olivat olleet vankileireillä Neuvostoliitossa.
Tämä naapurusto oli minun huippuyliopistoni. Kuuntelin tukka pystyssä faktaa maista, joita Kekkosen Suomi oli ylistänyt.
Kauneutta kaupungissa, syyshortensiat
Joissakin kerrostaloissa on erittäin hienossa kunnossa oleva etupiha.
Kirjahyllyjen ja lautasten nuuskimista
Kommentti Kirjahyllyjen nuuskija
Olisi varmaankin raskasta seurustella sellaisissa piireissä, joissa pitää olla kovin muodollinen. Siltä tuo "kirjahyllyjen nuuskiminen" tuntui.:) Tuli mieleen myös ohje, ettei saa katsoa lautasen alta, mikä on valmistaja. Minun ystäväpiirissäni niitä katsellaan ja niistä jutellaan innostuneesti.
Kun kirjoitan 1500-luvusta, tarvitsen unikirjoja, kirjoja taioista yms. sillä ihmiset olivat siihen aikaan aivan erilaisia, Lutherkin teetti horoskooppinsa ja Erasmus ei uskaltanut tulla Pohjolaan, kun hänelle oli ennustettu, että hän kuolisi täälläpäin. Hassuimmat kirjat olen laittanut muiden kirjojen taakse, ettei tule väärinkäsityksiä mieliharrastuksistani.
Minun kirjojani saa nuuskia.:)
Canetti ja kamelit
Cowboy kameli.
Kamelit muistuttavat ihmisiä:
"Ne olivat samannäköisiä ja kuitenkin niin kovin erinäköisiä. Ne näyttivät vanhoilta englantilaisrouvilta, jotka arvokkaasti ja näennäisen ikävystyneesti nauttivat yhdessä teetä, kykenemättä kokonaan salaamaan pahansuopaista asennoitumistaan kaikkeen ympärillään näkemäänsä. 'Tuo on ilmetty tätini'. sanoi englantilainen ystäväni - - ."
Elias Canetti: Marrakesin ääniä. Suom. Esa Adrian.
Kuva on tyttäreni Turkin matkalta.
Kamelit muistuttavat ihmisiä:
"Ne olivat samannäköisiä ja kuitenkin niin kovin erinäköisiä. Ne näyttivät vanhoilta englantilaisrouvilta, jotka arvokkaasti ja näennäisen ikävystyneesti nauttivat yhdessä teetä, kykenemättä kokonaan salaamaan pahansuopaista asennoitumistaan kaikkeen ympärillään näkemäänsä. 'Tuo on ilmetty tätini'. sanoi englantilainen ystäväni - - ."
Elias Canetti: Marrakesin ääniä. Suom. Esa Adrian.
Kuva on tyttäreni Turkin matkalta.
maanantai, elokuu 22, 2011
Korvakipu tylsistyttää
On ikävää herätä korvakipuun. Nyt korvissani on enää vain tylsistyttävä ja onneksi lievä kipu. Olen harvoin kokenut korvasärkyä, lapsillani ei ollut koskaan mitään vaivaa korvissa. Pääsen vasta illalla lääkäriin.
Pidän bloggaustaukoa toistaiseksi. :)
Kukat sain mieheltäni lohdutukseksi.
P:S. Google Chrome ei näytä tätä blogia välillä ollenkaan ainakaan minulle, toivottavasti näyttää muille. Ehkä johtuu macista. Safari ihan OK:
Pidän bloggaustaukoa toistaiseksi. :)
Kukat sain mieheltäni lohdutukseksi.
P:S. Google Chrome ei näytä tätä blogia välillä ollenkaan ainakaan minulle, toivottavasti näyttää muille. Ehkä johtuu macista. Safari ihan OK:
sunnuntai, elokuu 21, 2011
Bulevardi
Kurkistus porttikäytävään ja hämmästys: Miten en ole nähnyt tuota kattoa koskaan aikaisemmin. Bulevardi 1.
Bulevardilla
Tuttu torni erikoisessa iltavalossa elokuussa, myöhään illalla. Tämä torni on ollut ateljeena, ehkä on nytkin jollakin onnellisella.
Vanha kirkko pastelinsävyisenä
En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tätä sävyä Vanhassa kirkossa. Myöhään illalla yhdeksän ja kymmenen maissa elokuussa voi nähdä tällaisen valon.
Kaunis vanha Helsinki
Iltavalaistuksessa monet värit näyttävät kauniimmilta kuin päivällä, toiset taas liian tummmilta.
Keinut Vanhan kirkon puistossa
Heilu keinuni korkealle. Ympäristötaidetta Vanhan kirkon puistossa.
Parasta onkin ollut laittaa keinut korkealle. Eilen illalla Vanhan kirkon puistossa oli neljä poliisia yhdessä partioimassa.
Olimme mieheni kanssa kahdestaan iltakävelyllä ja päätimme siirtyä valoisammille alueille. Olemme tottuneet kävelemään myöhään illalla, mutta siitä tavasta pitänee luopua.
lauantai, elokuu 20, 2011
Hello World! This is Helsinki.
The Golden Man is in Helsinki tonight.
Nuori mies on pukeutunut vanhaksi "kullatuksi" mieheksi. Hänellä on vanhan miehen naamio kasvoillaan.
Nuori mies on pukeutunut vanhaksi "kullatuksi" mieheksi. Hänellä on vanhan miehen naamio kasvoillaan.
Helsingin yö
Erottajalla. Lämmin elokuinen yö tuntuu samalta kuin Etelä-Euroopassa.
Olimme iltakävelyllä ja lähtiessä otin vielä yhden kuvan.
Olimme iltakävelyllä ja lähtiessä otin vielä yhden kuvan.
Mansikankasvatusta tropiikissa
Englantilaiset aloittivat mansikoiden kasvattamisen Cameron Highlands -vuoristossa Malesiassa, ja malesilaiset jatkavat sitä.
Klikkaa kuva aja käy katsomassa lisää kuvia Malesiasta. Cameron Highlands, Malesia
Kuvat ovat poikani ja miniäni ottamia.
Klikkaa kuva aja käy katsomassa lisää kuvia Malesiasta. Cameron Highlands, Malesia
Kuvat ovat poikani ja miniäni ottamia.
perjantai, elokuu 19, 2011
Tallinna toukokuussa 1990
Näin tutustuin Tallinnaan.
Satamassa oli vielä seinän kokoinen Leninin kuva esillä, ja juoksin ottamaan siitä valokuvan, sillä oli odotettavissa, että se ei ole siellä enää kauan.
Viron oma lippu oli jo vedetty salkoon Tallinnassa. Vapauden tuulet puhaltelivat jo.
Mutta kaupoissa oli myytävinä vain kuhmuuntuneita säilykepurkkeja. Seuraavana vuonna Neuvostoliitto romahti, ja Viro tuli jälleen itsenäiseksi.
Orkideat hyllyn päälle
Olisikohan tämä hyvä paikka? Vasemmalta tulee erkkeriin ilta-auringon valo. Lisäksi verho siivilöi valoa. Koska hyllykkö on korkea, sinne ei vedä ja ilma on lämpimämpää kuin muualla huoneessa. Osa orkideoista on ollutkin tämän kesän hyllykössä, jonne matalavartiset kukat mahtuvat. Siellä on myös "kissansyömä" kukka, joka on piristymässä.
Talveksi voi laittaa ikkunaverholautaan kiinni tavalliset kohdelamput, joissa on kasvulamppu. Jospa tämä ratkaisisi ongelman.
Photo Friday: 'Curvature'
Eila Hiltunen: Ancient Riders [Muinaiset ratsastajat]
In the background a statue of Finland's former president Field Marshall Mannerheim.
http://www.mannerheim.fi/
Tioman Island
Tioman Island. The sea seen from the backyard at Nazri's Place, originally uploaded by Brin d'Acier.
Tioman Island. The sea seen from the backyard at Nazri's Place
Luonnos: Matti Amnell
torstai, elokuu 18, 2011
Synkkä iltataivas
Synkkyyden kauneutta. Töölö, taustalla Linnnanmäki. Itäinen taivas.
Vähän matkan päässä Stadionin vieressä pelataan HJK:n ja FC Schalke o4:n jalkapallo-ottelua. Katsomme ottelua TV:stä. Muutaman minuutin päästä maltamme lähteä iltakävelylle.
Vähän matkan päässä Stadionin vieressä pelataan HJK:n ja FC Schalke o4:n jalkapallo-ottelua. Katsomme ottelua TV:stä. Muutaman minuutin päästä maltamme lähteä iltakävelylle.
Kirjailijat ja media
Lue muitakin kommentteja Hajanaisia ajatuksia
Kommenttini:
Kirjailijan pitäisi tuon mukaan olla jonkinlainen kuriositeetti, kiinnostava näyttelyesine, josta ei lähde ääntä, jos sitä kritikoidaan. Yllättävä mielipide Mazzarellalta. Ymmärsinköhän oikein?
Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.
2. kommentti
Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.
Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.
3. kommentti
Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!
Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'.
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".
Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.
Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.
2. kommentti
Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.
Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.
3. kommentti
Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!
Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'.
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".
Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tätä keskustelua on ollut hauskaa lukea.
Onko se nuoren kirjailijan tilitystä omista nuoruusvuosista ja kasvutraumoista, mikä ei välttämättä ole ollenkaan sopivaa nuorille, vaan ennemminkin aikuisten hyllyyn terapiaosastolle.