Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Rytkönen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Rytkönen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013

Feminismi: Mummotkin pissasivat seisaaltaan


Anna-Stina Nykänen on eräs hauskimmista toimittajista Hesarissa. Tänään hän kirjoittaa kolumnissaan feminismistä. Motoksi nousee: "Siihen on pyrittävä, että sukupuoli ei vaikuta mihinkään! Ei edes pissimiseen."

Mukavuudenhaluisena istun mielelläni vessassa käydessäni ja luen siellä jotakin jos en muuta niin ainakin Töölöläistä tai jotain muuta ilmaislehteä. Mutta seisaaltaan pissaaminen ei ole uusi asia. Se oli päinvastoin tavallinen asia, kun vanhan ajan naisilla oli pitkät hameet. Heillä ei ollut myöskään alushousuja vaivoinaan.

Eräs varhaisimpia muistojani on, kun näin mummon ja naapurin emännän pissaavan seisaaltaan pitkiä helmojaan pidellen ja nauraa räkättäen: "Kyllä me naisetkin osaamme". 
Lue koko juttuni mummosta (synt. 1888)

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Luku- ja kirjoitustaitoinen 1700-luvun torppari

Maria

Äitini äiti Maria Rytkönen (os Ryynänen), Maria Rytkösen äiti Maria Ryynänen (os Ryth)

Netistä löytyy kaikenlaista, mm sukututkimuksia. Niissä ei ole yleensä mitään erityisiä mainintoja kauan sitten eläneiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nyt löytyi kuitenkin sattumalta esi-isä, joka puolustaa syyskuussa esittämääni väitettä, että entisajan kansanihmiset olivat lukutaitoisempia kuin mitä tutkijat väittävät.

Huom! uudet linkit:


Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja
Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf

Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).

Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan  Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1936.

Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois sukututkimuksesta. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on sekoittanut. Mutta Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin  jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth. Nimi Ryytty olisi pitänyt laittaa todistukseen vain lisähuomautukseksi.

Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.

(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html



perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Kuinka luotettava on lapsen muisti?

Isoäitini Maria Rytkönen ja minä lapsena

Kuinka luotettava on lapsen muisti? Toisaalta hyvinkin luotettava. Kun kyselin joitain lapsuudenaikaisia asioita enoiltani ja tädiltäni, he sanoivat kaikki: Kylläpäs sinä muistat tuonkin asian.

Mielenkiintoista on, että aloin kysellä lapsuuteni aikaisia asioita silloin, kun niistä oli kulunut jo viisikymmentä vuotta. Onneksi tätini ja kaksi enoani olivat vielä elossa. En ollut puhunut noista ajoista heidän kanssaan aikaisemmin ja olinhan välillä pitkän ajan ulkomaillakin.

Minä olin monien lasten tavoin mummolassa sotaa ja pula-ajan nälkää paossa. Erään muiston pystyin ajoittamaan tarkasti papintodistuksen avulla. Pekka-eno, kummini, meni naimisiin. Sitä ennen hän tuli näyttämään morsiantaan mummolaan. Oli kevät, mummo ja nuorin tätini Kerttu istuivat uuden talon keskeneräisessä osassa kuorimassa perunoita.

Istuimme kaikki jakkaroilla, Pekan morsian Maija muiden mukana piirissä. Hän oli pieni, siro nainen, hiljainen ja herttainen. Jo aikaisemmin olivat Kerttu ja mummo kehuneet häntä: Hän syökin niin somasti. Minun kateuteni kasvoi, kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, kaikki katsoivat vain Maijaa. Otin äkkiä perunan ja heitin sillä Maijaa. Se osui ja Maija hymyili hämillään.

Silloin mummo nousi paikaltaan ja minä läksin mummoa karkuun, juoksin puolukkatynnörin ympäri. Se päättyi nauruun ja leikinlaskuun. Olen hävennyt vuosia käytöstäni. Olinko niin hemmoteltu?

Kun tilasin papintodistuksen, jossa olivat lueteltuina kaikki mummon ja ukin lasten avioliitotkin, huomasin, että käytökseni oli ymmärrettävämpää, kuin olin luullut, sillä olin silloin alle kolmevuotias.

Monet muistot ovat paljon hämärämpiä. Muistikuvat ovat kuin reunoiltaan pyöristyneitä kuvia. Sanotaan, että pienen lapsen näkökenttä on suppeampi kuin aikuisen ja - pyöreä. Juuri tuollaisia ovat monet muistikuvani, näen niissä itseni ja vähän ympäristöä. Sellainen on esimerkiksi eräs tulvamuisto, vain yksi kuva, yksi pysähtynyt hetki.


Tänään Pakinaperjantaissa Saappat ja monot. Muistoja sodassa kauhuja kokeneesta, toisesta enostani, josta pidin paljon, vaikka hän oli useimpien aikuisten silmissä "epäonnistunut" ihminen.

Minulla oli viisi enoa, joihin lasken myös 11-vuotiaana espanjantautiin kuolleen Ransun, mutta en vauvana kuollutta Jafetia eli Jahvea. Mummo ja ukki olivat sitä mieltä, että heillä oli 11 lasta, joihin he laskivat myös kuolleena syntyneen Lydian, jota ei ollut kirkonkirjoissa.