Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turun kirjamessut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turun kirjamessut. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, syyskuuta 17, 2018

Turun kirjamessut 5.-7.10.2018


Taas Turkuun! Turun Kirjamessut: Olen perjantaina 5.10.2018 Nuorisokirjailjoiden osastolla A17.
15.30-16.00 Anna Amnell: Young adult -teos, jonka aiheena on 1950-luvun alku, elämä pula-ajan ja rock´n roll -ajan välillä.
Haastattelijana toimii Tiina Lehtineva.

torstaina, syyskuuta 29, 2016

Turun kirjamessut 2016



TURUN KIRJAMESSUT 2016
Olen mukana Suomen Nuorisokirjailijat -osastolla Teemassa: Toinen puoli, joka kertoo nuorisokirjailijoiden harrastuksista.
Minun harrastuksestani valokuvaamisesta kertoo Tuija Lehtisen tekemä kuvakollaasi, jonka toinen kuvani on joulupukista, joka oli vuosikymmenet esillä ns. Wulffin kulmassa Helsingissä nykyisen Stockmannin tavaratalon rakennuksessa.
Toinen on kuvnia 1500-luvun asuun pukemistani nukeista (kyynärän mittainen ja 1:12 ).

Ohjelmaa mm 13.30-13.50 Fiore A-halli Suomen Nuorisokirjailijat ry 70 vuotta/Nuortenkirjallisuuden historiakimara: Tuija Lehtinen, Anu Holopainen ja Netta Walldén kertovat kohokohtia vuosikymmenien varrelta sekä esittelevät yhdistyksessä vaikuttaneita kirjailijoita.


Toinen puoli valokuvanäyttely Turun messuilla Nuorisokirjailijoiden osastolla syksyllä 2016. Lucia ja joulupukki vasemmalla. Kiitos, Tuija!

lue koko tarina tämän vanhan joulupukin seikkailuista.
https://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html

sunnuntaina, lokakuuta 06, 2013

Turun kirjamessuilla

IMG_7045 by Anna Amnell
IMG_7045, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Turkuun junalla!


IMG_7053

Ihmeen paljon tarvitsee kaksi ihmistä tavaraa, vaikka aikoo olla vain yhden yön ja yhden päivän Turussa.

IMG_7215

Huivi ja pinssi, jonka tilasin, mutta joka tuli myöhässä vasta maanantaina. Pieni vihje kannesta. Tekstin fontti on varmaankin erilainen.

IMG_7142

Suunnistimme Suomen Nuorisokirjailijoitten (nettimatrikkeli ja muut tiedot) osastolle, joka oli sisustettu kodikkaasti kuten monet muutkin osastot. Tuolla sohvalla syntyi juttua. Vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvaltoihin minua haastatteli Tuija Lehtinen,  Katja Krekelää ja minua kirjoittamisen iloista ja vaikeuksista Jade Lehtinen. Onneksi puheääneni oli palannut flunssaviikon äänettömyyden jälkeen.


IMG_7144

FK Jade Lehtinen, eräs taitavista haastattelijoistamme

Markku Kapio ja vaimo Susanna

Kirjailija Markku Karpio ja hänen kääntäjävaimonsa Susanna Sjöman olivat tulleet Utön saarelta Turkuun.

Sunrise in Turku, Finland

Suurin yllätys ja paras show oli se, kun näimme sunnuntaiaamuna loistavan auringonnousun Turun yllä hotellihuoneemme ikkunasta.

Kun palasimme kotiin, olin tyytyväinen mutta romahdusmaisen väsynyt, sillä en ole vielä täysin toipunut flunssasta.


tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Flunssa

Flunssa by Anna Amnell
Flunssa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Monet ovat neuvot. Kyllä tässä menee muutama päivä sairastaessa. Onneksi kaikki välttämätön on tehtynä. Voin levätä ja toivoa, että olen kunnossa viikonloppuna.
Olen Turun kirjamesssuilla sunnuntaina.

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Lukeminen ja aivot. Tietokone ja aivot?

9252270666_76141d5e55


Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".

Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.

Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.

Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.

Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.

Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.

Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.

Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.

Puhu lapsellesi, lue lapsellesi

Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös




Neulominen ja aivot

http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html


Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Turun kirjamessuilla oli hauskaa



jälleen

Lukijan aivot

Luinkirjan

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös

lauantaina, syyskuuta 30, 2006

Onko kirjamessuissa mieltä?



Kuvat: Anna Amnell

Paljon julkisuudessa esiintyvät kirjailijat keräävät luonnollisesti kirjamessuilla enemmän yleisöä kuin kirjoituskammioistaan harvemmin esiin tulevat kirjoittajat.

Voi tavata hyvin monenlaisia ihmisiä. Yleisömassat ovat julkkiskirjailijoiden ympärillä, mutta kahdenkeskiset tai pienessä ryhmässä tapahtumat kohtaamiset ovat intiimejä ja antoisia.

En voisi mennä kirjamessuille ilman mieheni apua. En voi kantaa enkä nostella paljon mitään, joten tarvitsen kantajan ja pakkaajan, sillä vien mielelläni mukaan rekvisiittaa, joka liittyy kirjan aiheeseen. 1500-luku on niin kaukainen aika, että se tuntuu melkein fantasiaromaanin maailmalta. Siksi aikakautta kannattaa elvöittää. Yksi kuva eli siis asetelma tai esiintymispuku voi kertoa enemmän kuin sanat, varsinkin kun messuilla vierailevalla ei ole paljon aikaa. Yleensähän siellä tulee kierreltyä ja silmäiltyä, kun on niin paljon nähtävää ja kuultavaa. Tänä vuonna oli lisäksi erityisen meluisaa. Tämä tuntui olevan muidenkin käsitys.

Turku on niin kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki, että siellä viipyisi mielellään kauemminkin. Kerran olin mieheni kanssa viikonloppumatkalla saman tien. Nähtävää riitti.

Oli käynnissä muitakin messuja. Tämänkertainen messukäynti huipentui japanilaisen selänhierontalaitteen kokeilemiseen, kun romahdin selkä kipeytyneenä tuoliin, jossa sitä sai kokeilla. Senjälkeen jaksoikin tehdä vielä pienen kierroksen. Mieheni voitti nopanheitolla yrttimukin. Siinä on yhtenä kuvana rosmariini. Se muistuttaa näistä kirjamessuista, sillä käytin 1500-luvun portinvartijan tornin lattiaheininä nimenomaan rosmariinia. Sen lehdet ovat niin pieniä, että ne sopivat 1:12 nukketaloon. Lattiaheinät ja -kukat olivat tavallisia muiden muassa Elisabet I:n juhlahuoneissa, joissa vastaanotettiin ulkomaiden lähettiläitä, jotka ovatkin niistä kertoneet.

En voinut olla ostamatta Shakespeare-mukia. Ristikkotalot ovat siinä kauniita. Paras messumuisto on piparkakkumuotti, jolla voi tehdä pieniä pipareita, jotka ovat keskiaikaisen kivikirkon näköisiä. Keskiaikaiset kivikirkothan ovat meidän rakennustaiteemme aarteita.

Turun kirjamessuilla


Kuva: Anna Amnell

Setukaisten Pekko-eepoksen suomennoksen julkistaminen

"Peko", the national epic of the Setus, a small Finno-Ugric nation, was translated into Finnish. These ladies are part of the group that sang to celebrate the event at Turku Book Fair.