Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, tammikuuta 26, 2013

Kommentti: Koulutus vapauttaa henkisesti

IMG_2102
Koulutuksesta on muutakin kuin taloudellista hyötyä. Kielitaito avaa ovia maailmalle, voi lukea lehtiä, kirjoja ja nettiä muillakin kielillä, tietää mitä muualla ajatellaan ja voi muuttaa muualle, jos Suomesta ei töitä löydy. Tulee taloudellistakin hyötyä, sillä kirjat ovat muilla kielillä halvempia, työpaikka ulkomailla antaa mahdollisuuden parempaan elämään. Kielitaidottomus, huono koulutus - ja asuntolaina- sitovat "turpeeseen". Koulutus auttaa ihmistä tajuamaan omat lahjansa. Koulutus vapauttaa.

lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Maaton mies ei ollut mitään


Maatila Ahvenanmaalla Borgboda. Wikipedia
Kaisa Ikola kirjoitti kiinnostavan kommentin edelliseen kirjoitukseeni, ja kommenttini kasvoi kirjoitukseksi:

Myös Savossa isojenkin maalaistalojen lapset jätettiin samoista syistä (ettei tule hienoksi ja vieraannu maaseudusta)  kouluttamatta. Pojat lähetettiin maamieskouluun ja tytöt emäntäkouluun - oletettiin, että heistä tulee isojen maalaistalojen isäntiä ja emäntiä. Isoja taloja ei rittänyt, ja talontytöt menivät keittäjiksi sairaaloihin tai muihin laitoksiin ja emännöitsijöiksi hienoihin virkamiesperheisiin tai "rikkaille vanhoille piioille" eli hyväpalkkaisille virkanaisille.

Köyhien talojen lapset kuten äitini lähetettiin rikkaiden tai muuten hienojen sukulaisten perheisiin palvelustytöiksi oppimaan hienoja tapoja (vrt englantilaiset romaanit esim Hardy). Sitten piti mennä sukulaisten kauppaan myyjäksi ja siitä sukulaisten järjestämänä hyviin naimisiin.

Kun kysyin äidiltä, minne hän meni töihin teini-ikäisenä, hän vastasi: sukulaisille tietysti. Sukulaisista kaupunkilaiset olivat akateemista väkeä, ja köyhiin sukulaisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja tukien.

Eräskin äitini toinen serkku, tuomari selitti minulle: Meidän suvun naiset ovat olleet kauniita, ja ovat päässeet hyviin naimisiin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut aina suunnitelmien mukaan.

Sitä naiset harmittelivat, että eivät olleet päässeet kouluun. Kätilö ja kirjailija Anna Luoto (os Rytkönen) sanoi: Meidän suvussa on arvostettu vain maata. Se on totta monista savolaisista suvuista: maaton mies tai nainen ei ollut mikään.

Kaupungissa kouluun korvessa pöllimetsään



Mieheni isoisä oli muurarimestari, joka muutti Lohjalle, jotta lapset saisivat käydä oppikoulua. Toisesta tytöstä tuli kansakoulunopettaja, toisesta rehtori ja pojasta diplomi-insinööri, ja jälkeläisissä on iso joukko akateemisia, opettajia, lääkäreitä ja eri alojen tohtoreita.

Minun isoisäni teki aivan toisen valinnan. Hän oli itse varakasta talonpoikaissukua ja innostui koulupoikana suksiin ja hiihtokilpailuihin, jotka tulivat muotiin 1800-luvun lopulla. Hän muutti asumaan korpeen, jossa kasvoi hyviä suksipuita. Suksia syntyi, ja niillä hiihtivät sen ajan suuret urheilijat. Mutta käsityöläisen elämä oli köyhää, varsinkin kun lapsia oli melkein tusina ja talokin oli velaksi hankitttu.

Ei ollut edes kansakouluja lähellä saati sitten oppikouluja. Äitini meni pikkupiiaksi tuttuun maalaistaloon, jossa toimi koulu ja suoritti kahdessa vuodessa neljä luokkaa - työn ohella. Vielä vanhana, yli 90-vuotiaana hän muisti koulussa ulkoa opitut runot ja kertomukset. Voitte arvata, että hän halusi lastensa käyvän koulua.

Kun haastattelin joitakin vuosia sitten enojani ja tätejäni, he olivat olivat vihaisia, suorastaan katkeria siitä, että heidän piti kasvaa korvessa ja varsinkin siitä, että heidän äitinsä ei suostunut muuttamaan kaupunkiin, kun isä olisi voinut perustaa sinne suksitehtaan.

Ukki ja mummo olivat kuin meidän ajan vihreitä, linkoloita, idealisteja. Lapsethan siinä kärsivät. Ukin serkkujen lapset kasvoivat kaupungeissa, ja heillä oli aivan toiset mahdollisuudet elämässä. Vasta vuosikymmenten jälkeen kaikilla oli samat mahdollisuudet. Melkein samat mahdollisuudet, sillä jo 1900-luvun alussa kouluja käyneet keräsivät omaisuutta niin paljon, että heidän jälkeläisensä saattoivat valita uransa todella vapaasti.

tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Kommentti: koulutus ja sivistys

suksimestari Jaakko Rytkönen

Jaakko Rytkönen. Kuva: Anna Amnell
Tausta kommentilleni:
Isoisäni Jaakko Rytkönen oli viulupelimanni ja suksimestari, joka oli käynyt vain "lukkarinkoulun" eli rippikoulun. Hän oli hieno ihminen, jolla oli paljon elämänkokemusta ja sitä mitä sanomme sydämensivistykseksi. Hän luki ahkerasti lehtiä.

Hänen poikansa olivat taas sellaisia ihmisiä, joille olisi sopinut paremmin yliopistokoulutus ja teoreettinen, akateeminen ammatti. Siihen heillä ei ollut mahdollisuutta, sillä perhe asui sydänmaalla, siellä missä oli hyviä suksipuita. Koulut olivat kaukana kaupungissa ja vallitsi jako kansakouluun ja oppikouluunm. Ukki oli aikonut lähteä Amerikkaan kuten veljensäkin. Jos hän olisi mennyt sinne, hänen lapsensa olisivat käyneet highschoolin (= peruskoulun ja lukion) kuten kaikki muutkin lapset ja voineet mennä opiskelemaan, jos olisivat menestyneet koulussa. Koen pohjois-amerikkalaisen yhteiskunnan tässä asiassa tasa-arvoisemmaksi kuin esimerkiksi suomalaisen edes tänä päivänä. Missä viipyy todellinen koulu-uudistus?

Kommentoin Unan blogikirjoitusta.

Viisas kirjoitus.

Jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, minkä tuntee omaksi asiakseen. Ja sydämen sivistys on eri asia kuin oppineisuus. Ne voivat tietenkin kulkea myös käsikkäin, mutta näin ei aina ole.

Olen sitä mieltä, että Suomessakin "peruskoulun" tulisi jatkua siihen asti, kunnes koululaiset ovat 18-19-vuotiaita. Oppilaita ei pitäisi laittaa valitsemaan omaa uraa liian aikaisin. Se on nuorelle aikuisellekin vaikea asia.

Pidän pohjois-amerikkalaisesta systeemistä, jossa kaikki käyvät samaa koulua loppuun asti. Se lisää demokratiaa ja vapautta valita sen jälkeen rauhassa oma tiensä, olipa se käytännön ammatti tai akateeminen ura. Kanadalainen koulusysteemi voisi olla esikuvana.

Kanadalainen yhteiskuntahan on "pohjoismainen" ja tasa-arvoinen ilman historiallisia rasitteita.

torstaina, helmikuuta 26, 2009

Onko Tony Soprano kouluja käymätön?



Miksi mafia kiinnostaa meitä? Ehkä siksi, kun mafian jäsenet elävät ainakin TV-sarjoissa niin kuin renessanssikuninkaat. Yhteistä ovat rikkaus, väkivalta, hillittömyys, ihmishengen arvottomuus, uskonto (The Sopranos - sarjassa ollaan kylläkin maallistuneempia), perhe, suku. Kuvassa meidän perheeseen kertynyttä mafiakamaa, mm The Untouchables-hattu, jonka mieheni osti Torontosta tapaninpäivän alennusmyynnistä (Boxing Day Sale).

Tämän päivän Hesarissa Matti Ripatti kirjoittaa The Sopranos -TV-sarjasta:
"Tuottaja David Chasen luomasta romaanimaiseen eeppisyyteen ja shakespearelaiseen tragediaan kurottuvasta maailmasta eniten huomiota saa keskushenkilö Tony Soprano. Küttnerin silmin Tony on mafiaperheensä lähes ainoa melkein niin sanotusti normaali hahmo, kouluja käymätön, mutta fiksu tavallinen mies erittäin epätavallisessa tilanteessa." (Matti Ripatti: Jokamies mafia-pomona. HS/Radio & Televisio 26.2.2009)

Hienosti ja osuvasti kirjoitettu. Mutta vaikka olen katsonut vain ensimmäisen kauden tätä sarjaa DVD:ltä ja muutaman jakson telkkarista, muistan kuinka Tony kertoi psykiatrilleen, että hän opiskeli yhden vuoden yliopistossa, mutta jätti sitten opinnot kesken.

Mafia-perheen jäsenenkin on täytynyt käydä ensin koulunsa loppuun päästäkseen opiskelemaan. Hän on siis käynyt loppuun amerikkalaisen high schoolin eli lukion ja osallistunut lukiossa yliopistoon aikoville tarkoitettuihin opintoihin.

Emme tule useinkaan ajatelleeksi, että amerikkalaiset saavat paremman peruskoulutuksen kuin eurooppalaiset, suomalaisetkin, jotka voivat lopettaa koulunkäyntinsä jo nuorena teini-ikäisenä.

Tonyn tytär Meadow menee opiskelemaan yliopistoon, samoin poika Anthony (A.J.), vaikka pojan koulunkäynti ei ole aluksi lupaavaa.

Löysin Wikipedian Tony Soprano -kirjoituksesta Tonyn yliopiston nimenkin. Hän opiskeli yksityisessä katolisessa Seton Hall -ylopistossa, mutta jätti sen kesken ensimmäisenä lukuvuonna.