Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

Kirjojen kosto

kirjoja 2

Siitä asti, kun muutimme pois entisestä tilavasta asunnosta, olen joutunut hävittämään paljon tavaraa, myös kirjoja. Olin ostanut niitä varsinkin kirpputoreilta ja Torontossa Maailman  suurimmasta kirjakaupasta, jonne tuotiin alennuskirjoja eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja hinnat olivat kirpputorihintoja.

En ole laskenut koskaan, paljonko minulla on ollut kirjoja enimmillään, mutta paljon, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä.

Viime talvena kävin taas läpi kirjahyllyjäni ja heitin pois suuren määrän. Kukaan ei haluaisi minun alleviivaamiani kirjoja ja kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja, vaikka ne olisivat kuinka hienoa kirjallisuutta. Kirjat kostivat: selkäni kipeytyi.

Nyt keräsin taas pari kassillista ja ajattelin lähettää ne eteenpäin. Lapseni lukevat kirjoja aina alkukielillä, jos mahdollista,  joten heille tässä olisi ollut vain muutama.

kirjoja 1

Tänään tuli katumus. Otin osan kirjoista pois muovikasseista, ladoin ne pöydälle ja päätin pitää ne vielä. Miten ihmeessä pääsen päämäärääni; yksi lyhyt seinä tyhjäksi kirjahyllyistä, jotta siihen saa tavalliset umpikaapit roinalle, josta en voi luopua?

  IMG_4266

perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Pyöreä vahakangasliina


uutta ja vanhaa, originally uploaded by Anna Amnell.
Kun muutimme uuteen asuntoon, keittiö tuntui hyvin pieneltä entiseen verrattuna. Emme raskineet kuitenkaan luopua pyöreästä keittiönpöydästä, vaikka se on vähän liian iso tähän keittiöön. Se on ollut opettajainhuoneen pöytä eräässä helsinkiläisessä koulussa, ja pelastettu joutumasta kaatopaikalle.

Entisessä keittiössä pidin tällä pöydällä isoja neliskulmaisia liinoja, joiden reunat ulottuivat maahan asti ja toivat pehmeyttä matottomaan huoneeseen. En löytänyt mistään vahakangasliinaa pyöreään pöytään.



Zagrebista löytyi eräästä kaupasta juuri sopivaa kokoa oleva pyöreä vahakangasliina. Pöytäliinan väri ei ollut ihan sopiva sinivalkoiseen keittiöön, vaikka onhan siinä vaaleansininen tausta.

Käytössä tämä liina tuntuu isolta kukkakimpulta, joka tuo väriä ja kesän tuntua keittiöön kautta vuoden. Vain muutama kirpputorila ostettu kuppi ja yksi muki olivat kuitenkin samaa väriperhettä. Vasta tänä vuonna ostimme lisää kukka-astioita, jotka sopivat liinaan, muutaman syvän ja matalan lautasen, kannun ja lisää teekuppeja. Piristystä arkeen.
Kirpputorilta ostetun halvan pikkukupin uusi elämä. Tilkka kahvia maistuu siitä hyvältä.

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Kissa ottaa paikkansa kodissa

cat and literature

Poikani ja miniäni kissa oli meillä vähän pitemmän aikaa hoidossa, sillä sen koti on muuttamassa tilapäisesti toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi ja muutto kestää kauan. Nestor ei pitänyt aluksi ollenkaan meidän uudesta asunnostamme. Ei tuttuja piilopaikkoja, ei huoletonta ravaamista suurissa huoneissa, ei leveitä ikkunalautoja, joilta voi katsella ulos. Ja ihan liikaa uusia huonekaluja. Mutta vähitellen se otti paikkansa asunnossa, löysi uusia lempipaikkoja ja kuten kissat aina tiesi heti, mikä oli ihmisten mielessä keskeisintä kullakin hetkellä. Kissa on mukana kaikessa.

cat and plants

Kissa on niin kuin pieni lapsi. Sitä pitää suojella, ja kotia täytyy suojella siltä. Lasten ollessa pieniä meillä oli kaappien alahyllyillä lasten tavaroita, särkyvät esineet nostettiin ylös, sähkölaitteet laitettiin pois lasten ulottuvilta jne.

Meille on tullut lähiviikkoina paljon kukkia. Nestor on ollut ihan hurmiossa niiden tuoksusta - ja mausta. Timanttiananas pisti sen ihan sekaisin. Se söi hetkessä pari lehteä. Kukka piti laittaa tuoleista muodostetun aidan taakse piiloon.

I'm going home!

Miten Nestor suhtautuisi uuteen kotiinsa? Sain tänään tietää, että se oli heti tunnistanut tutut esineet, mutta ihmetellyt sitä, että kaikki oli uusissa paikoissa. East west, home best!

Kissakuvia

(Nestor Burma on saanut nimensä ranskalaisen sarjakuvasankarin mukaan.)

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Day-After -tunnelmia

Nestor 2010

Tässä talossa nukuttiin hyvin viime yö ja aloitettiin normaali meno. Mies on ollut töissä koko päivän, keskittynyt muiden ihmisten elämän merkittäviin tapahtumiin.

Meillä on viikonloppuvieras, joka on hyvin tyytymätön elämäänsä, Nestor-kissa, jonka koti muutti tänään toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi. Täälläkin on outoa. Mikä ihmeen paikka tämä on? näyttää Nestor tuumivan.

Sukulainen soitti ja kertoi, että kotikaupunkimme lehti kertoi iisalmelaisesta tuplatohtorista.

lauantaina, joulukuuta 26, 2009

Jääkukat mainoksessa Kaliforniassa



Mitä jääkukat ovat? (Window frost)

Vuosi sitten jääkukkakuvani olivat kalifornialaisen kuoron hyväntekeväisyyskonsertin joulumainoksessa. Olisi ollut hauskaa nähdä se vaikkapa elokuvateatterien mainoksissa, jossa se on ollut. Postikortin muodossa olevan mainoksen sain tänne Suomeenkin, mutta se on kadonnut jonnekin kellariin muuttolaatikkoihin, joita on vielä avaamatta. Löysin netistä vain sähköpostina lähetetyn käsiohjelman, jossa on kuva kuorolaisista.

Lisäys: Sain linkin kuvaan, jossa voit nähdäjääkukkani
Täällä myös muita saman kuoron mainoksia.

Claremont on pieni kaupunki Hollywoodin lähellä. Lue lisää. Katso muitakin jääkukkakuviani.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Kerrossisustamista

home

Isosta asunnosta pienempään asuntoon muuttaessa joutuu luopumaan monista tutuista esineistä. Asuntoa voi kuitenkin käyttää tehokkaasti vaikkapa "kerrossisustamisella". Osan tauluista, seinälautasista ym esineistä voi laittaa kirjahyllyyn kirjojen eteen. Tällainen pieni gobeliini peittää säilytyslaatikon ja kirjoja, joita ei tarvita usein.

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

Kotihommissa



Viime kuukausina aikani on kulunut kotihommissa, pakkaamisessa, muuttamisessa, purkamisessa, tavaroiden järjestelyssä. Vanhat tutut esineet saavat uuden paikan, usein esineet yhdistetään aivan uudenlaisiksi asetelmiksi kuten tässä keittiönnurkkauksessa, jossa pojan opiskeluaikanaan Torontossa luoma Suomenlinnan maisema, lahjaksi saatu ja kirpputorilta ostettu majakka ja Hietalahden kirpputorilta monta vuotta sitten ostettu kangas luovat yhdessä mielikuvan meren läheisyydestä.

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Ullakolta erkkeriin



Olen muuttanut Sillin korttelista Carelia-kortteliin Runeberginkadun puolelle
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/09/carelia-kortteli-helsinki.html
Olen nähnyt tästä korttelista käytettävän myös nimeä Valon kortteli

Meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin erkkeriä. Ainakin orkideat viihtyvät siinä. Erkkerissä on tällä hetkellä vasta neljä verhoa, kaksi keskellä, yksi kummallakin sivulla. Niiden avulla voi säädellä valoa. Mietin toisiko valoverho pehmeyttä erkkeriin vai päästäisivätkö säleverhot valon parhaiten huoneeseen suoden samalla yksityisyyttä, jota tarvitsee, kun vastapäätä on muita asuinrakennuksia. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Kun asuimme Torontossa, meitä vastapäätä oli matala talo, jossa oli ruokatavarakioski. Olimme valinneet asunnon siitä talosta, koska siinä ei ollut kokolattiamattoja eikä kuumailmalämmitystä ja se oli lähellä metroasemaa, josta lapset pääsivät kouluun ja yliopistoon ja minä kaupungille ostoksille. Perheemme ainoa auto oli lomia lukuunottamatta mieheni käytössä, sillä hän joutui liikkumaan päivittäin Suur-Toronton alueella.

Tuosta näkymästä, josta on jäljellä poikani luonnos, on hyvät muistot, sillä kävimme elintarvikekioskissa päivittäin ostamassa maitoa, jugurttia ja muuta ruokatavaraa ja ystävystyimme kioskin pitäjiin, jotka olivat meidän laillamme siirtolaisia, yleensä Manner-Kiinasta muuttaneita. Tuli juteltua kaikenlaista.

Mutta istuimme monesti ikkunan ääressä ja haaveilimme paremmasta näkymästä. Nuorin lapsista keksi, että jos voittasimme Lottariosta paljon rahaa, muuttaisimme takaisin Helsinkiin ja ostaisimme asunnon ylimmästä kerroksesta puiston varrelta (penthouse apartment). Emme voittaneet lotosta, mutta saimme "ullakkoasuntomme" Helsingistä. Nyt olemme jälleen muuttaneet, ja maisema on jälleen vaihtunut. Ei olla enää puiston reunassa vaan vilkasliikenteisen kadun varrella.

Tämä näkymä on vielä outo, mutta se tulee vähitellen liittymään elämämme maisemiin, joita on ollut paljon: Kyrenian vuoret, jotka näin siintämässä etäisinä Nikosian keittiömme ikkunasta, kun tiskasin, Suomenlinnan puisto ja vanhat rakennukset, metsä Herttoniemessä, Huopalahden rautatieasema, junanraiteet ja puistomainen Etelä-Haagan "dachamme", puutalomme piha, jossa kasvoi kuusikymmentä puuta, Tehtaankadulla Italian suurlähetystö, jonka iltapukuista juhlaväkeä katsoin sisareni kanssa leveällä ikkunalaudalla istuen kauan sitten. Ja monet muut näkymät, joita voi katsella valokuva-albumeista.

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Korkeavuorenkatu 10 Helsinki




 Asuimme ylimmässä kerroksessa, kuin ullakolla. Tästä kuudennen kerroksen näköalapaikasta otin suurimman osan Helsinki-valokuvista saatuani digikameran. Kerran vaelsi ikkunan ohi joukko pieniä pilviä, toisen kerran hyvin erikoinen leija. Ilotulituksetkin nähtiin ikkunoistamme.

Asuimme kaksikymmentä vuotta mieheni virka-asunnossa Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa. Ensimmäiset kymmenen vuotta tämä kotimme oli vanhan ajan suuri virka-asunto, melkein 300 neliötä. Käytäviäkin oli 60 neliötä. Eksyimme alkuaikoina, kun harhailimme tyhjissä huoneissa. Mieheni kollega varoitti: Menette vararikkoon pelkästään verhojen ostossa. Hän ei tuntenut meitä, sillä ostimme verhot ja suurimman osan huonekaluista kirpputoreilta.

Verotus virka-asunnoissa on ollut jo jonkin aikaa pääjohtajien tulojen mukaan laskettuna, joten verotus piti meidät köyhinä, otettiinhan virka-asunnon arvoa vastaava vero mieheni rahapalkasta, joka ei ollut pääjohtajien palkan suuruusluokkaa. Päätimme sittenkin muuttaa tähän asuntoon, sillä olimme juuri palanneet Kanadasta. Mieheni ja minun tuloilla olisimme voineet ostaa Helsingistä vain yksiön. Meillä ei ollut - eikä ole edelleenkään - omistusasuntoa ja perheessämme oli kolme opiskelijaa ja pian myös näiden puolisot asumassa. Tilapäisesti asunnossa ovat asuneet myös muutamat lähisukulaiset, tietenkin ilmaiseksi, sillä eihän virka-asunnossa voi pitää vuokralaisia.

Tässä virka-asunnossa asui aikoinaan muiden muassa 1930-luvulla tunnettu henkilö Paavo Virkkunen, oman työnsä lisäksi mm opetusministeri ja eduskunnan puhemies. Se oli varmaankin suurten juhlien aikaa. Se oli myös sitä aikaa, jolloin virkamiesperheissä oli sali salin perään, isällä edustava työhuone, lapset sullottuina tyttöjen ja poikien huoneisiin kerrossänkyihin, nuoret herrat eli opiskelijapojat- myös sukulaispojat - nukkumassa saleissa sermien takana, keittäjä pienessä palvelijanhuoneessa ja sisäkkö keittiön nurkassa koottavassa vuoteessa.

Vaikka talo on rakennettu 1930-luvulla, sen alkuperäisten asuntojen pohjapiirros muistutti 1700-luvun pappiloiden ja kartanoiden pohjapiirrosta. Puuttuivat vain keittiönveranta ja vierasveranta, joiden tilalla olivat keittiönporras ja paraatiporras hisseineen. Keittiön portaasta pääsi alas kellariin ja ylös vintille, samoin näköalaparvekkeelle, josta olen ottanut muiden muassa kuvasarjan ensilumesta Helsingin katoilla.


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

Lapsemme ja heidän puolisonsa opiskelivat ja tekivät töitä tuossa asunnossamme, poika valmisti "Pariisin vuodenajat" taidenäyttelyn Ranskan kulttuurikeskukseen, kuvanveistäjäminiä näyttelyn veistoksistaan.Tässä asunnossa pidettiin tyttäremme häät, ja miniämme sukulaiset olivat vierailulla useana vuonna.

Kirjoitin 1900-luvun alun taloja, Helsingin kattoja ja vaihtelevia pilvimuodostelmia ja iltaruskoja ihaillen kuusi historiallista nuortenkirjaa sekä yhden romaanin, jota ei ole vielä julkaistu. Paljon muutakin tekstiä on syntynyt, julkaisematonta ja julkaistua, myös lehtijuttuja.

Oikeastaan kirjoitin romaanin "maanpaossa" Kalliossa, jonne kaikki talon asukkaat siirrettiin vuosituhannen vaihteessa pitkällisen putkiremontin ja peruskorjauksen ajaksi (kaksi muuttoa samana vuonna). Asuntomme pieneni sadalla neliöllä, olohuoneesta tehtiin kaksi huonetta, meille makuuhuone ja työhuone miehelleni.


Meille jäi asunto, joka oli keinotekoisesti katkaistu isosta vanhanaikaisesta asunnosta, joka oli toiminut hyvin - käytäviä lukuunottamatta. Nyt meillä oli makuuhuoneissa kolmet pariovet ja työhuoneessa kaksi pariovea. Toisella tavalla jaettuna asunnosta olisi tullut varmaankin toimivampi. Entisen salin ulkonurkka on niin kylmä, että siinä oli voinut pitää aikaisemmin vain kirjahyllyjä. Pyysimme nyt vaatekaapit siirrettäviksi sille seinälle, ja vaatteet ja liinavaatteet olivat viileitä, kuin aitanorrelta otettuja.

Parasta tässä asunnossa ovat olleet loistavan kulttuurinäköalan lisäksi korkeat huoneet ja - mukavat naapurit. Se oli ystävällisten ihmisten talo, jossa tervehdittiin naapureita hymyillen, juteltiin kun ehdittiin.

Eniten taidan kuitenkin ikävöidä erästä parsakaalin muotoista vanhaa lehmusta, jota olen kuvannut usein.

Kuten jokainen muuttamisen kokenut tietää, muuttaminen on kallis ja sekä henkisesti että fyysisesti raskas juttu. Työ ja touhu jatkuu. Kirjoitan tätä töölöläisessä erkkerissä muuttolaatikoiden keskellä. Kaksi orkideaa on kukassa, kolmas juuri alkamassa kukinnan.