Näytetään tekstit, joissa on tunniste puut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puut. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Puut ja myrsky Aurora-kirjoissa

Untitled

On kiinnostavaa seurata puiden kasvua. Nykyinen kotikatumme on osittain bulevardi, sillä sitä reunustavat korttelin verran puistolehmukset. Kahdeksan vuoden aikana ne ovat kasvaneet reippaasti. Yksi alkoi kuivua, ja siitä oli katkaistu latva. Ilmoitin kaupungin puisto-osastolle, ja puu hoidettiin kuntoon.

Edellinen kotimme oli Johanneksenpuiston reunalla, ja kahdenkymmenen vuoden aika lehmukset kasvoivat niin suuriksi, että niiden yli ei nähnyt enää puiston toisella puolen olevia rakennuksia edes kuudennesta kerroksesta, jossa asuimme.


A Room With a View in Helsinki

Johanneksenpuisto ja muistot Toronton laaksoista inspiroivat minut kirjoittamaan Aurora-kirjat.

Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Siinä on symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt kuvauksissa myös omaa kokemustani. 


Kerran yksi lehmuksista kaatui silmieni edessä. On pelottavaa nähdä, kun myrsky alkaa, puut alkavat heilua kuin joku ravistelisi niitä ja suuri puu kaatuu rytisten.


Olin Korkeavuorenkadulla kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa alkoi aivan yhtäkkiä myrsky. Se oli pelottava kokemus. 

Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Valtava puu oli maassa.

Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko joku jäänyt puun alle. Onneksi paikalla ei ollut ketään. Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet olivat hetkessä puistossa.

Siirsin tämän myrskyn alkamisen havainnon kirjaani. Siinä puut eivät kaadu - vielä, 1900-luvun alku Terijoella:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeelta [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 
  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1993, myös yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla ensimmäisessä Aurora-kirjassa:

 Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.
(Aurora –Vaahteralaakson tyttö, 1991, 2. painos 1992)

Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa Aurora ja Villikyyhkysten aika. Kirja alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:



Don Valley, Toronto

Laakso, josta olen kertonut kirjoissani. 
Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.
  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.
  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.
  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.
(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)




Yhteispainosta Aurora-kirjoista. 
Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide kolmesta ensimmäisestä  kirjastani. Myös eKirja.  400 sivua. 2014.  
Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Myrskyt ovat usein hyvin rajuja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).

perjantaina, elokuuta 21, 2015

Photo Friday: 'Trees'

Olive trees in Lokrum

Photo: Anna Amnell
Olive trees in Lokrum, an island near Dubrovnik.
Oliivilehto Lokrumissa Kroatiassa.

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2015

Green -the colour of life

Lokrum, Croatia 2010 908

Elämän väri -vihreä.  Riikinkukko sopii luonnon vertauskuvaksi, sillä luonto ei pihistele kauneudessa, se pursuu kauneutta. Riikinkukko Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.

Osallistun näillä kuvilla seuraaviin:
Värikollaasiin 8. 19. heinäkuuta 2015: Vihreä ja
Makrotex-linky Vapaa aihe/Photographer's Choice July 21st

värikollaasi-201-green

Vihreää kauneutta Töölössä, keittiössä ja korttelin toisella puolen talon seinässä.


vesiposti Berliinissä

Vanha vesiposti toimii edelleen Berliinissä.


Green

Keidas ja ravinto: Vihreää Kroatian luostareissa ja Tallinnan Olde Hansan yrttilaatikoissa.


sadetta

Sateet pitävät kaupungin vihreänä. Lehmus sateessa.


vihreä talo Oopperaa vastapäätä

Vihreää koko vuoden. Vihreä talo Oopperaa vastapäätä Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Tämä talo ilahduttaa aina, kun kuljen sen ohi.


Saint Petersburg

Vihreä on toivon ja salaisuuksien väri.

Kuljin kolmen vuoden aikana yhteensä kuukauden ajan näitä Pietarin keskustassa olevan talon portaita ja mietin, mitä kaikkea ne ovat kokeneet. Kaunis art nouveau, Jugend -kaide kertoo vallankumousta edeltävän ajan kodikkaasta ja vauraastakin pietarilaiselämästä, sellaisesta, josta olemme lukeneet vanhoista venäläisistä romaaneista. Murtuneet portaat todistavat rappiosta, köyhyydestä, väkivallasta, nälästä ja pelosta. Kansio näistä portaista, lisää kuvia.
P.S. Porraskäytävien korjaukset kuuluvat Pietarissa kaupungille. Jos kävelet ränsistyneen porraskäytävän läpi, tulet rautaovelle, jonka takana voi olla kaunis ja viihtyisä koti.

Katso kuvakansioni Everything Green

maanantaina, kesäkuuta 01, 2015

Kesäkuun 1. päivä: Vanha koivu Iisalmessa

Iisalmen vanhin koivu. Kuva: Seija Pajunen

Luokkatoverini Seija Pajusen (Hirvonen)  äskettäin ottama valokuva. Iisalmen vanhin koivu? Taustalla näkyy Kirkkopuistonkadun vanha kioski, joka on vielä jäljellä, vaikka suurin osa Iisalmen kauniista puutaloista on valitettavasti purettu. Tuosta kioskista kaikuivat kouluvuosieni iskelmät, jotka kuulin ohi kävellessäni tai juodessani limonaadia kioskisssa, harvoin, sillä rahaa oli siihen aikaan vähän.
Olen ottanut aina Iisalmessa käydessäni kuvia vanhoista taloista. Mukana on myös kuvia Seijan valokuva-albumeista, mm kollaasi vanhoista värikuvista. On myös mustavalkoisia kuvia mieheni kodin perhealbumista. Iisalmea tunteva löytää sieltä talon, jossa asui lyseon rehtori Jylhävaara, kauppahallin, Putkolan kivitalon, uimalan, vanhan synntyslaitoksen kuvat virran rannalla ja Savonkadun varrella olevista taloista, Ja tietenkin koulut: kaupungin ja kirkonkylän (puretun) kansakoulun, tyttölyseon ja lyseon vaiheet, aseman jne.
Tervetuloa katsomaan.  Iisalmen vanhat rakennukset -kansio Flickrissä.

torstaina, toukokuuta 28, 2015

Toukokuun loppu 2015

alkukevään vihreä puu

Iltakävelyllä kuvattua Töölössä


Keltaiset orvokit

Kukkia Aleksilla

P1030841

Lisää kukkia Aleksilla


Kiasma, the museum of modern art

Kuvasin taas raitiovaunun ikkunasta Kiasman


The Helsinki Music Centre

ja musiikkitalon (klikkaa suureksi)


P1030897

Puistonpenkki Hesperian Esplanadilla Runberginkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulmassa

tiistaina, maaliskuuta 10, 2015

Nojatuolipuutarhuri on muuttanut

Nojatuolipuutarhuri

Osoite on helppo muistaa. Saa nähdä, menevätkö kissat perässä..
http://nojatuolipuutarhuri.blogspot.fi/
Nojatuolipuutarhurikuvia on myös tässä blogissa. Klkkaa hakusanaa 'nojatuolipuutarhuri'.
Puutarha-ja luontoaiheita on myös tässä blogissa
Puut Kotisivublogissani
http://amnellanna.blogspot.fi/2015/03/lehmukset-ja-sokerivaahterat.html


perjantaina, maaliskuuta 28, 2014

tiistaina, heinäkuuta 16, 2013

Uudet puut Pohjolankadulla


Löysin koulukaupunkini Iisalmen sivuilta paljon hienoja kuvia. Kaupunki on muuttunut.
Kuva: Iisalmen kaupunki
Minne unohtui Wivi Lönnin suunnittelema koulu kuvagalleriasta?
Kuviani Iisalmesta (yhteensä 150 kuvaa eri vuodenajoista)


Iisalmen Tyttölyseo (1949-1957): Wivi Lonn designed this school
Wivi Lönn suunnitteli tämän koulun: Otavan koulu, ent. kansakoulu, Iisalmi (1908) Iisalmen Tyttölyseo (1949-1957), nykyään osa Edwin Laineeen koulu.
Vuonna 1957 Tyttölyseo siirtyi uuteen rakennukseen, josta tuli 1974 Juhani Ahon koulu.
Wivi Lönnin suunnittelema koulu oli minunkin kouluni
Wivi Lönn
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wivi_L%C3%B6nn

Näyttää siltä, että Wivi Lönnin suunnittelema koulu on suojelukohde. Huokaisen helpotuksesta. Kulttuuriperintösivut kertovat:
"Vuonna1908 valmistunut puurakenteinen kansakoulu rakennettiin lisärakennukseksi viereisellä tontilla
sijainneelle Iisalmen kauppalan ensimmäiselle kansakoululle. Tämä ns. koulun uusi puoli oli arkkitehti
Wivi Lönnin suunnittelema yksikerroksinen rakennus,  johon tuli kuusi luokkahuonetta ja juhlasali. Rakennus katettiin rautapellillä. Koulun pihamaaksi jäi molempien koulujen välinen alue. Rakennus edustaa Iisalmessa harvinaista jugend-arkkitehtuuria. Rakennusta on korjattu 1970- ja 1980-luvuilla sekä maalattu ulkoa 1990-luvun alkupuolella."



tiistaina, toukokuuta 28, 2013

Hevoskastanja kukassa Runeberginkatu/Hesperian esplanadi

"Valokuvaajani" oli liikkeellä ja kuvasi hevoskastajat. Koko Hesperian esplanadi on täynnä kauniita kukkivia hevoskastanjapuita. Taustalla näkyy Mehiläisen sairaala.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa ja katso muutkin kuvani hevoskastajoista. Kroatiassa näin myös punakukkaisen hevoskastanjan.

perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

'Springtime' My favourite tree

Lehmukseni by Anna Amnell
Lehmukseni, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Photo Friday: 'Springtime'  (May 31st, 2007)
Tätä lehmusta seurasin kaksikymmentä vuotta. Se oli niin kuin ystävä.
a larger size

maanantaina, heinäkuuta 09, 2012

torstaina, syyskuuta 23, 2010

Värikollaasit: vihreä ja keltainen


Green and yellow, originally uploaded by Anna Amnell.
Ylhäällä vasemmalla syksyn keltaista  Helsingissä, alhaalla vihreää Hollolassa, oikealla Zagrebissa.
Värikollaasit