Näytetään tekstit, joissa on tunniste rotukissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rotukissat. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, lokakuuta 08, 2011

Kissat ovat täällä

Kissat ovat kahdessa kissablogissani:  Kotikissat Vuodatuksessa ja Kotikissat Bloggerissa. Kuvassa on lapsuudenystäväni Pyry varhaisessa nuoruudessaan söpöliininä.

Kissablogeissani asuvat myös kanadalaiset kissamme Topi (Toby) ja Tina, poikani ja miniäni Nestor Burma, kirpputorituttavuus valloittava äkäpussi Tutu egyptiläinen (Vuodatus),  Tuulan ja Joonaksen Milk, Mustikka sekä joukko ulkomaalaisia kissoja, jotka on kuvattu lähinnä matkoilla. Kidnapatusta pikku Bonifaciuksesta on vain yksi pieni kuva, jonka AFS-äitini otti käydessään meillä Kanadassa. Valokuvia ovat antaneet kissablogeihinkin sukulaiset ja ystävät, varsinkin tyttäreni, poikani ja sisarenpoikani, jotka matkustavat paljon. Aloitin Vuodatuksen kissablogin sisareni kanssa.

Myös tässä blogissa on kissajuttuja ja -kuvia. Olen jakanut viime vuosina kuvat ja kirjoitukset useisiin blogeihin, jotta en joudu lopettamaan tätä blogia tilanahtauden vuoksi.
Kuvani Flickrissä: kissat ja koirat (paljon kuvia)

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Ensimmäinen kissamme

Shita de Fayette

Kun olimme ihan nuori pari, näimme sanomalehdessä ilmoituksen, jonka mukaan myytävänä oli halvalla siamilainen kissa. Mieheni oli juuri valmistunut ja asuimme pienessä yksiössä Merimiehenkadulla ruumisarkkuvaraston yläpuolella. Siamilaiskissa tuntui täysin saavuttamattomalta asialta. Soitin ja hämmästyin todella halpaa hintaa. Shita tuli vaatimattomaan kotiimme.

Shita de la Fayette oli hyvin kaunis ja älykäs kissa. Se kuuli jo kaukaa, kun mieheni oli illalla tulossa töistä kotiin, juoksi ovelle ja odotti häntä. Käytimme Shitaa eläinlääkärillä, joka sanoi, että se oli liian pulskassa kunnossa, paksu kuin makkara.

Muutimme Etelä-Haagan vanhaan dachaan, joka oli siirretty sinne kauan sitten Kaivopuistosta. Kotimme oli kolmannessa kerroksessa, asunto oli kylmä ja huonossa kunnossa, mutta hyvin kaunis. Oli korkeat ruutuikkunat ja romanttinen parveke sekä kaunis näköala pihaan, jossa kasvoi 60 puuta.

Annoimme Shitan juosta ulkona. Jospa se hoikistuisi. Eräänä päivä meille soitettiin eläinsuojeluyhdistyksestä: "Teillä on kuulemma nälkiintynyt kissa. Naapurit valittavat siitä koko ajan." Minä purskahdin nauramaan ja kerroin, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Meitä neuvottiin pitämään noin hieno kissa sisällä, sillä ihmiset eivät tienneet, että siamilaisen kuului olla hoikka. Annoimme kuitenkin Shitan olla edelleen ulkona. Kerran se katosi. Laitoimme lehteen ilmoituksen, johon vastasi ystävällinen nainen. Hän oli miehensä kanssa ottanut Shitan hoiviinsa.

Olin raskaana ja luin tentteihin sohvalla maaten. Shita alkoi hyökkäillä jatkuvasti kimppuuni. En ollut koskaan ennen pelännyt kissaa, mutta nyt pelkäsin. Shita oli kerran hyökännyt myös pienen poikamme kimppuun, ja tämä sanoi Shitaa "viholliseksi". Päätin soittaa naiselle, jolta ostin Shitan.

Nyt selvisi, miksi Shita oli ollut niin halpa. Tämä nainen oli halunnut näyttelykissan, mutta oli käynyt ilmi, että Shita oli sisarusten lapsi, mikä oli huono juttu kissalle. Kun kerroin, että Shita kävi kimppuuni, nainen sanoi tarmokkaasti: "Piiskatkaa sitä. Niin minä tein", nainen kehui.

Olin kauhuissani. Kysyin oliko hän mahdollisesti ollut raskaana, kun Shita oli heillä. Oli ollut. Tiesin, että Shita ei voinut jäädä meille, sillä meillä oli suunnitelmissa saada lisää lapsia. Soitimme eläinlääkärille ja tämä neuvoi tuomaan kissan nukutettavaksi.

Mieheni lähti raskain mielin taksilla eläinlääkärille Shita sylissään. Hän ei vienyt Shitaa eläinlääkärille, vaan pyysi taksia kääntymään takaisin ja vei Shitan sille ystävälliselle pariskunnalle, joka oli hoitanut sitä aikaisemmin. Kaikki sujui hyvin tämän iäkkään parsikunnan kodissa ja saimme heiltä tämän valokuvan myöhemmin. Surullinen tarina Shitasta sai näin onnellisen lopun.