keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Miten olisi 'bien-pensant'?

Aihe: kukkahattutäti, kukkahattutädit

Ranskalaisilla on ei-seksistinen ja ei-ikärasistinen sanonta "bien-pensant", jota käytetään tarkoittamaan oikeistolaista, konservatiivista ja oikeaoppista, ennakkoluuloista ihmistä, jonka ajattelu on ahdasta, ja joka näkee maailman mustavalkoisena.

"right-thinking; orthodox; conservative; -- people who foster and perpetuate conventional wisdom." 'Bien' ei tarkoita "todellista oikeaa, vaan sitä mitä vain pidetään oikeana."

(William Safire: All together now, stretch your vocabulary". International Herald Tribune. 29.5.2006)

Luen vasta nyt tätä maanantain lehteä, jossa William Safire laajentamaan sanavarastoa ja oppimaan uusia sanontoja, joista yhtenä hän esittelee tuon ranskalaisen vastineen "kukkahattutädille". Suomen vastaavaa sanontaa käytetään kuitenkin Googlen mukaan yhtä hyvin oikeistolaisista kuin vasemmistolaista naisista (ja joskus miehistä), jotka "pistävät kampeen" nuorison mielestä. (Katso edellä, 29.5.2006, oleva kirjoitukseni kukkahattutädeistä ja siihen liittyvä keskustelu)

Olisikohan mahdollista käyttää useita sanoja eikä juuttua yhteen ja kuormittaa sille jopa täysin päinvastaisia merkityksiä? Sanoja on ihmeen paljon. On varaa valita juuri se, mitä tarvitsee.

Lisäys
Lisäys:
KIelikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti













Kuva: Dover

"He syövät suihinsa nuoria ihmisiä." "Ruoskitaan kukkahattutädit." Termi kukkahattutäti kertoo syvästä kuilusta sukupolvien välillä.

Netti uhkuu vihaa erästä ihmisryhmää kohtaan. Siitä käytetään yleensä monikollista ilmausta "kukkahattutädit". Kirjoitukset ilmentävät myös ikärasismia ja seksismiä. Jos tällaista sanastoa käytettäisiin jostain muusta ihmisryhmästä, sitä pidettäisiin vähintäänkin sopimattomana, jopa vaarallisena. Se kertoo syvästä kuilusta sukupolvien välillä, sillä kukkahattutäti-ilmauksella tarkoitetaan yleensä keski-ikäisiä tai vanhempia naisia, joskus harvoin miehiä.

Kukkahattutädeistä kirjoitetaan niin kuin vihollisista sotapropagandassa:"He syövät suihinsa nuoria ihmisiä"; "He tekevät kotikäyntejä"; "Musta auto tulee kohta pihalle".

Mutta missä heitä näkee? Nimimerkki Riksu kysyykin Ilta-Sanomien palstalla: "Liittyykö heidän näkemisensä pitkän ryyppyputken katkeamiseen?"


Kauheat kukkikset kaikkialla

"Kukkahattutädit Helvetistä RY", "vanhoillishelmaiset kukkatädit" ovat kiireisiä, erittäin aktiivisia, usein väkivaltaisia ja yleensä lievästi sanottuna "outoja". Heidän toimintaansa osoittavat Googlen mukaan mm ilmaukset: puhkuvat intoa, saavat marmattamisen aihetta, ovat kauhuissaan, säikähtävät, ovat tekopyhiä, ottavat tosissaan, valittavat lastenohjelmien olevan väkivaltaisia, jeesustelevat, katsovat tyyliin 'jos katse voisi tappaa', lukevat juorulehtiä "ahmimalla, hotkimalla, kateudesta", älähtävät, sensuroivat pornosivut lapsilta, laukovat lehtien palstoilta, tekevät outoja johtopäätöksiä, kohta kieltävät juoksemisenkin,huolestuvat, kiihkoilevat, keskustelevat kovaan ääneen, valvovat teitä (=nuoria), ruikuttavat, pitävät TV:n suljettuna, osoittelevat sormellaan paheksuvasti, jyräävät yksin vapauksia, päivittelevät, ottavat iltapäivälehtien lööpit tosissaan, pääsevät vauhtiin, varoittelevat, pistävät kampoihin, mutta "eivät tiedä mitään hallusinogeenihommasta", eivät anna kurittaa lapsia (!). Ja mikä pahinta, "vastustavat Lordia".


Kukkahattutädit väkivaltaisia suomalaisia naisia ?



He ovat "kovia suustaan", hyökkäileviä ja väkivaltaisia: he uhkailevat, riehuvat, "hyökkäävät elokuvatarkastamoon, eivät epäröi käydä kimppuun", heiluttavat laukkujaan, "viilaavat hampaitaan" ja "hakkaavat sateenvarjoillaan". Tuo viimeinen ilmaus tuo mieleen sen vihamielisyyden, joka kohdistui 1900-luvun alun suffrageetteihin, naisiin jotka halusivat äänioikeuden ja tasa-arvoa.

Kukkahattutädit ovat yleensä suomalaisia: he mm. "vaikuttavat Raumalla", ovat Arkadianmäellä. Joku kirjoittaa Ruotsista kauhuissaan, että he saattavat "tulla meren yli" sinnekin. Yksi kirjoittaja mainitsee "ulkomaiset" kukkahattutädit ja toinen "länsimaiden hyvin syöneet kukkahattutädit", jotka "eräissä maissa ovat vetäneet hernettä tanttanenukkiinsa".

Heidät täytyy hiljentää

Kukkahattutädit täytyy saada hiljaisiksi, pitää ruodussa. Heidän käsketään vapista ja pysyä lestissään, muuten heillä on kohta "[piip] housuissa" ja he saavat kynsilleen, saavat slaagin, saavat kyytiä. Lordin voitettua he syövät hattunsa, Heidän on parasta etsiä nitroja, ostaa "apteekit tyhjiksi Valiumista", he "tukehtuvat pipariinsa". "Kukkikset" saavat nenilleen, heitä ei päästetä määräilemään, eikä varsinkaan näpelöimään Suomen euroviisukilpailujen järjestelyjä. Kukkahattutädit pois Euroviisuista!

Kukkahattutädit ovat monessa mukana. "Kukkahattutädit ja sosiaalitantat" pitävät seminaareja, lakeja säätävät kukkahattutädit ovat Arkadianmäellä, mainitaan "median kukkahattutädit". Kukkahattutädeillä on "suuri palkka". Mainitaan "Demarien kukkahattutädit ja -sedät", jopa presidentti "[=Halonen]" yhtenä kukkahattutätinä, samoin "kukkahattutädit ja Tuomioja", "EU:n kukkahattutädit ja -sedät". Joku mainitsee myös sellaisen ilmiön kuin "tiukkapipokukkahattutäti". Mutta missään ei puhuta nuorista miehistä, jotka olisivat kukkahattutätejä.


Ikärasismia ja seksismiä

Viha kohdistuu lähinnä iäkkäisiin ihmisiin, "mummuihin". "Narisijatädit ja -fabut, sikarisedät, sinikravattiset sedät ja ruutuhoususedät "täytyy laittaa kuitenkin samaan palvelutaloon" kuin kukkahattutädit.

Tämä on "kadonneiden poikien" katkeraa kieltä. Jos lapset lähtevät kotoaan teini-ikäisinä ja elävät sen jälkeen vain ikäistensä parissa, he eivät enää tiedä, millainen on todellinen aikuinen tai varsinkin iäkäs nainen. Nuoret tuntevat ehkä olevansa ilman vanhempien ja yhteiskunnan henkistä ja aineellista tukea jä jäävänsä osattomiksi niistä hyvistä asioista, joita aikaisemmat sukupolvet ovat saaneet nauttia.

Perinteitä ei tunneta eikä niistä olla kiinnostuneita. Uskonnonopetus puuttuu kirjoittajilta tai on jäänyt vaillinaiseksi, sillä kukkahattutädin käsketään etsiä (katoliseen) "rukousnauhaan lisää helmiä". Perinnejuhlista keskeisimpänä jouluna kukkahattutädit haluavat laittaa kodin täyteen punaista väriä ja kynttilät sekä kuusen", mikä häiritsee kovasti erästä nettikirjoittajaa.




Kaunis hattu on liitetty Suomessa aikaisemmin yläluokkaisuuteen ja amerikkalaisuuteen (Huom. Näin ei muualla. Kuvassa naisia ammattiyhdistyksen kokouksessa Skotlannissa vuonna 1910, valtavat kukkahatut!

Perinteisesti hattu on liitetty Suomessa yläluokkaisuuteen tai amerikkalaisuuteen. Kylillä naurettiin, kun kaupungissa palvelijana ollut tuli kesälomalle iso leveälierinen hattu päässä: Eikö huivi enää kelpaa? Kaupunkiin lähteneille hattu oli paremman elintason merkki. Ihmeteltiin iäkkäitä Amerikan tätejä, jotka pukeutuivat nuorekkaasti ja käyttivät kukkahattuja, joita nykysuomalainenkaan nainen ei rohkene ostaa itselleen kuin korkeintaan lapsensa häihin. Ja nyt termi kukkahattutäti tarkoittaa jopa demaripresidenttiä.



Yksikössä myönteisyyttäkin

Monikossa termi puhuu kukkahattutädeistä pelottavana laumana. Yksikössä se merkitsee usein sitä, että joku joko kieltää olevansa kukkahattutäti tai sanoo nimenomaan olevansa kukkahattutäti joko vitsinä tai antaen sanalle uusia merkityksiä kuten "viherpiipertäjä ja romantikko".

Termiä kukkahattutäti eivät käytä kuitenkaan vain nuoret. Vai mitä ajattelette seuraavista ilmauksista? "Suokaa anteeksi kuluneen ja osoittelevan kielikuvan käyttäminen, mutta mitä kukkahattutädit tietävät Internetin kautta syntyneistä ihmissuhteista?"; tai kukkahattutädit "keksivät orwellilaisia uudissanoja." Kukkahattutädeistä puhutaan jopa kirjallisuuskeskusteluissa, jollaisessa minä "heräsin horroksestani" aitoon kukkahattutätityyliin ja tajusin, että tämähän onkin todella outo ja suomalainen ilmiö. Vastaavaa sanaa ei ole muissa kielissä. Kauniit kukkahatut ovat tunnettuja varsinkin 1900-luvun alkua kuvaavista maalauksista ja elokuvista. Ne kertovat ennemminkin kauneudenrakkaudesta, jopa ilomielisyydestä ja ainakin elämänilosta.

Rakastu lierihattuun! Se suojelee kasvojasi ihosyövältä!

Kuva: Dover
Lisäys 2013: Katso myös Downton Abbey-TV-sarjan naisten loistavat kukkahatut!



Mirja Alhola- Anna Amnell

Saiko sana kukkahattutäti alkunsa siitä, kun siirtolaiset tulivat käymään kotimaassa, ja heillä ei ollutkaan enää huivi päässä, vaan komea lierihattu, yhteiskunnallisen nousun symboli? Kuva nuoripari valokuvaamossa. Tämän kohtauksen olen kirjoittanut kirjaani. Iida ja Pekka käyvät valokuvaamossa. [Yhteispainos Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014 sisältää myös esikoisteokseni Aurora, vaahteralaaksin tyttö, joka ilmestyi 1991, 2. painos 1992 nimellä Pirkko Pekkarinen]

kukkahattutäti, kukkahattutädit, ikärasismi, seksismi, 2006, alkuperäinen blogikirjoitus, Anna Amnell, kirjailija,

Blogisisko ® Anna Amnell


Tähän artikkeliini viitataan Wikipediassa. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkahattut%C3%A4ti

Ks myös Kukkahattutäti - Etelä-Suomen Sanomat 28.3.2015, sivu 15 , jossa mainitaan blogikirjoitukseni. Kirjoitin sinne kommentin

Kirjoitin kukkahattutäti-kirjoituksen vuonna 2006, kun näin ensi kerran tätä termiä käytettävän vihapuheena lähinnä naisia kohtaan. Keräsin  Googlesta kohdat, joissa oli mainittu ’kukkahattutädit’ tai ’kukkahattutäti’. Niitä kertyi monta kymmentä sivua.

Nimitys tuntui huvittavalta, sillä suomalainen nainen on kaikkea muuta kuin kukkahattutäti. Angloamerikkalaisessa kulttuurissa kukkahattu on 1900-luvun alun muoti-ilmiö kuten esim Downton Abbeyn upeat hatut. Sen ajan feministeillä ja sosialisteillakin oli isot kukkahatut.

Ennen nimitystä kukkahattutäti käytettiin suomessa vain amerikansuomalaisista siirtolaisista, jotka olivat Suomessa lomalla. Llierihattua yleensäkin pidetään Suomessa turhamaisena ja porvarillisena ilmiönä.

Pirkko Anna Amnell, vuodesta 2005 blogggaajana Blogisisko
Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti
P.S. ”asunnottomia majoittanut pappisnainen” ei esiinny kirjoituksessani ja kertonee myöhemmästä käytöstä.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/03/28/onko-kukkis-kyylaaja-hyvaa-tarkoittava-hossottaja-vai-keski-ikainen-kulttuurista-nauttija#articleComments


LIsäys:
Lisäys:
KIelikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659












sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Minikysely: World's smallest political quiz




Minähän olen keskustalainen! Entä sinä? Vastaa maailmaan lyhyimpään, paljastavaan poliittiseen kyselyyn.

World's smallest political quiz


Paljon paremmin esillä Optimistilla. Sama tulos kuin minullakin.

Yogyakarta 2006
















Our deepest condolences of the earthquake in Yogyakarta 27th May 2006.
Yogyakarta MAP/kartta
Kuvat: TH

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Kokeeko nainen aina miehen hirviönä? Are all men Monsters?

Vuonna 2000 äänestettiin Viivi ja Wagner-sarjakuvan sika Wagner Suomen suosituimmaksi julkkikseksi. Kaunotar ja hirviö on eräs ihmiskunnan perussatuja. Pohjolan viikingit olivat pelättyjä hirviöitä, jotka herättivät kauhua koko Euroopassa.Frankenstein-elokuvat kiehtovat, oma ehdoton suosikkini on Mel Brooksin elokuva Young Frankenstein (1974). Siinä on huumoria. Huumoria kaipaisin Lordinkin hahmoon.

In 2000 the horrible pig Wagner of the extremely popular Finnish cartoon strip Viivi and Wagner was voted the most popular "public figure" in Finland. Beauty and the Beast, Vikings, Frankenstein, and now Mr. Lordi singing

My favourite monster is in Mel Brooks' Frankenstein (1974). I wish there was humour in Mr. Lordi, too.

It's alive!

perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Rönsyliljoja palmun juurella



Kuva: Tuula Heiskanen

Milloin aukeavat Kiiltomadon arkistot?

Kiiltomadossa on ihmetelty, miksi entiset osallistujat eivät ole tulleet mukaan keskusteluun. No, siinäpä ei ole ihmettelemistä, jos tietää, millainen Kiiltomato oli vielä vuosi pari sitten ja silloin tällöin aikaisempina vuosinakin. Poistettiin asiallisia puheenvuoroja ja kokonaisia ketjuja ja toisaalta annettiin joidenkin kirjoittaa ihan mitä hyvänsä. Joillakin keskustelijoilla oli tapana käskeä toisia menemään "hoitoon", jos nämä olivat eri mieltä. Sinänsä ymmärrettävä mielipide, sillä niinhän eri mieltä olevat "hoideltiin" entisessä itäisessä naapurimaassakin vielä jokin aika sitten.

Tallensin sekä monistettuina että tietokoneelle suuren joukon keskusteluketjuja, niin varmaan tekivät monet muutkin. Joitakin olen laittanut esiin tähän blogiin.

Vihreys














Kulunut viikko ei ole mennyt pelkästään antibioottikuurin ja Lordin parissa. Muissa blogeissani mm:

Delft

Vanha Tallinna on Unescon maailmaperintö -suojelukohde

Mollamaijat ja nallet hyvällä asialla

Narnian tutkija Paavo Toivanen saa Narnian kukkia

Nettikasvio

Viikon ilahduttavin asia on ollut Marian keksimä Valokuvatorstai. Jo ainakin 35 innokasta valokuvauksen harrastajaa on esittänyt blogissaan näkemyksen tämän viikon aiheesta "Uudistuminen, uusi", minäkin yhtenä joukosta.

Valokuvatorstai on kuuman listan kuumin blogi, 220,5 astetta! Runojen kirjoittajille on Runotorstai , joka hehkuu 212:ssa asteessa. Tule mukaan! Tämä on myös hauska tapa tutustua uusiin blogeihin. Blogilistan blogien lukumäärä 5238 on nimittäin murskaava. Näin pääset helpommalla, ja on hauskaa.

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Tomi Putaansuu jääkaapin ovessa. Mr Lordi, Tomi Putaansuu's picture on my fridge door

Nyt kun Lordin naamion takana olevat kasvot ovat olleet netissä kaikkien nähtävinä, Tomi Putansuun kannattaisi pitää kansainvälinen lehdistökonferenssi ja esiintyä oma itsenään. Hän puhuu kaunista englantia, hän on sympaattisen näköinen ihminen. Hän keräisi pisteet itselleen.

29.05.06
All photos have now disappeared. Ei enää kuvia.
Read about him in Helsingin Sanomat International Edition. Links. editor Jussi Ahlroth.

Now that everybody can see his photo in the net and in the foreign newspapers, Mr. Lordi Tomi Putaansuu should arrange an international pressconference and show what kind of person he really is. He speaks English very fluently. He sounds and looks like a nice person.

It was of course clever of him to use the role of Lordi the monster and the monster outfit and mask. He looks so cute and nice, that he could otherwise sing only country music and romantic love songs.

Lisäys klo 20:37
Olen entistä enemmän ymmällä siitä, mitä on Lordi-ilmiön takana. Internetin maailmassa henkilö voi elää roolihahmonsa takana. Mutta voiko se jatkua muusikon kohdalla? Näyttelijällä on rooli, mutta hänellä on myös yksilöllinen henkilöllisyys. Joku kuitenkin kaivaa tietenkin vähitellen kaikki yksityiskohdat esille Lordistakin. Uteliaana ihmisenä olen kiinnostunut tästä. Lukekaa myös kommentti.

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Valokuvatorstai 1. Uudistuminen



Kuva: Anna Amnell

Oudot Shaker-lahkolaiset tekivät keksintöjä ja loivat kauniita esineitä

50PleasantHill

Shaker Village of Pleasant Hill -kuvat : Matti Amnell

En halua, että minut muistetaan tuolina, kerrotaan jonkun Shaker-lahkon jäsenen sanoneen. Mutta näin kuitenkin on käynyt.

Hurmahenkinen, selibaatissa elävä, jumalanpalveluksissaan tanssiva lahko piti äitinään englantilaista Anne Leetä, joka oli nähnyt näyn, jossa hänestä tuli Jeesuksen vaimo. Amerikassa syntyi 1800-luvulla useita Shaker-yhteisöjä, jotka kokosivat komeisiin rakennuksiinsa tuhansia perheitä.


Isät, äidit ja lapset eroteltiin omiin ryhmiinsä, jotka olivat siitä lähtien vain veljiä ja sisaria. Tämä ihmeellinen lahko teki monia keksintöjä, oli aikaansa edellä kasvatuksessa, ruuanlaitossa ja monessa muussa asiassa.


50PleasantHill
Tunnetuin on kuitenkin Shaker-tuoli, joka on vaikuttanut tanskalaisiin huonekaluihin ja muuhunkin nykydesignessa. Eräs Shaker-lahkon johtajista oli kirjeenvaihdossa Tolstoin kanssa. Louisa May Alcott on kertonut siitä, kuinka eräänä iltana hänen kotiinsa tuli mies, joka pyysi Louisan isää liittymään Shaker-lahkoon. Isä oli vähällä liittyä ja viedä perheensä tähän outoon yhteisöön.

Lue artikkelini Shaker-lahkosta eli vapisijoista. Anne Leen henkeä ei enää ole, mutta esineet elävät.

Lisäys Shaker Village of Pleasant Hill Pleasant Hillin Shaker-museokylä nyt

tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Mitä sana 'putaansuu' tarkoittaa? What does the word' putaansuu' mean?


Lappland. Photo: Joonas Heiskanen

Ei arvannut Heikki Antinpoika Putaansuu (1587-1657), että hänen talonsa nimestä tulisi maailmankuulu. Nimi Putaansuu tarkoittaa "joen haaran tai mutkan alkupaikkaa tai kosken syvänteen suuta." Näin kertovat Peräpohjolan sukukirjat. Kuvassa vesi virtaa Lapissa. En osaa sanoa, oliko tuo jo putaansuu.

Heikki Antinpoika Putaansuu (1587-1657) is the first Putaansuu I found in the net. Heikki (Antti's son) was owner of a farm that was called Putaansuu. This word 'putaansuu' means the place where a river divides or bends or the place where the water falls into a deep.

Lisäys. Nykysuomen sanakirjan mukaan pudas olisi myös takaisin pääjokeen yhtyvä sivuhaara. "Putaiden mantereesta erottamat saaret." tai " Vähävetisenä aikana pudas erkani pääjoesta kaaren muotoiseksi järveksi."

'Kosken syvänteen suu' sopisi Lordiin paremmin, kun hän on vähän niin kuin Niagara.

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Pohjoinen sisäpiirivitsi: sarvet päähän ?

"Sanoivat
kun tarpeeksi
kauan asut pohjoisessa
sinulle kasvaa sarvet
ja nauroivat päälle
makeasti.

Tunnustelen otsaani
- ei naurata."

Maila Pöyliö,
kuusamolainen opettaja ja runoilija

Pauli Jaakkola :"Mailan luomisvoima ei ehdy".
Veteraaniopettaja 3/2006 19.5.2006, 18-19

Onko tuo yleinen pohjoinen sanonta?

(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Kukkahattutäti kommentoi

Kuva: Dover

Hanhensulka kirjoittaa uudesta näkökulmasta Lordista ja etenkin häneen liittyvistä sivuilmiöistä. Kuten Rauno Räsänen on viisaana miehenä meitä kanssabloggajiaan opettanut, laitan kommenttini omaan blogiinkin talteen.

Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.

Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.

En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin (= Tomi Putaansuu) älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.

Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä

KUVA: Tämä juttu ei kaipaa kuvaa, sillä meillä kaikilla ovat elävinä mielessämme ikiomien voittoisien hirviöittemme kuvat televisiossa, sanomalehdissä ja nettisivuilla vaikkapa alempana tässä blogissa.

Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.

Ihmissusi ja merten hirviöt

Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. Vielä vähän yli sata vuotta sitten esimerkiksi Venäjällä joutui 161 ihmistä suden suuhun. Susia oli kaikkialla Euroopasssa, ja ne liikkuivat päivällä ja yöllä. Niitä pelättiin ja niiden uskottiin olevan paholaisen kanssa liitossa. Myös ihmisten uskottiin voivan muuttua susiksi.

Siellä missä susia ei ollut, joku muu pelätty tai kunnioitettu eläin tuli samanlaisen uskomuksen kohteeksi. Intialaiset uskoivat ihmistiikereihin, intiaanit ihmiskarhuihin ja inuitit jopa ihmisvalaisiin.

Osa muinaisten ihmisten pelkäämistä hirviöistä on kuitenkin osoittautunut tavallisiksi tai harvinaisiksi eläimiksi. Vielä 1800-luvulla uskottiin, että Afrikassa asui karvainen villi-ihminen, joka ei ole sen kummempi kuin gorilla. 1700-luvulla merimiehet puhuivat pelottavista hirviöistä, jotka olivat kuin puu, joka oli nostettu maasta juurineen.

Nämä olivat jättiläiskalmareita, jotka herättivät kauhua merimiehissä, jotka kulkivat puisilla purjelaivoillaan maailmanmeriä. Sen ajan laivat olivat kevyitä ja lipuivat hiljaa meren pinnalla eivätkä pelästyttäneet arkoja eläimiä pois kuten nykyajan metalliset laivat, jotka ovat varsinaisia merihirviöitä meluisine koneineen.

Bigfoot

Amerikkalaisilla on oma hirviönsä, Bigfoot, jonka olemassaolosta yhä kiistellään. Jo vanhat intiaanilegendat kertoivat tuosta isosta, karvaisesta ihmisen näköisestä otuksesta. Lukuisat ihmiset väittävät nähneensä niitä. Sanotaan, että Bigfoot on 180-270 cm pitkä ja painaa aikuisena noin 130 kiloa. Myös metsästäjät väittävät nähneensä sen, mutta sanovat, että eivät voineet ampua sitä, kun se on niin ihmisen näköinen.

On jopa esitetty valokuvia ja elokuvia tästä ihmeotuksesta. Osa valokuvista on täysin selvästi petkutusta kuten esimerkiksi 1960-luvulla ison jääpalan sisällä näytetty "jäätynyt isojalka". Omistaja myönsi teettäneensä sen Hollowoodissa. Siellä hirviöistä on kokemusta, sillä hirviöt kiehtovat aina elokuvayleisöä.

Perustuu aikaisempaan, Vapaa Sana -lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseeni "Isojalkoja, onko niitä?" (30.7.1987)

Makasiinipalo ja Lordi toivat lukijoita ennätysmäärän



Kaunis iltataivas sunnuntaina 21.5.2006 klo 21. Kuvat: Anna Amnell

Kahden ja puolen viikon aikana on sattunut kaksi odottamatonta tapahtumaa: makasiinien tuhopoltto ja Suomen voitto euroviisuissa. Ne toivat minun aikaisempaan verrattuna uneliaaksi muuttuneeseen blogiini ennätysmäärän kävijöitä parina päivänä.

Kuvat makasiinipalosta toivat Sitemeterin mukaan 550 vierailijaa päivässä (550 visitors, 1000 pageviews). Kirjoitukset Lordin voitosta toivat saman mittarin mukaan 300 kävijää päivässä (300 visitors, 700 pageviews). En usko, että Lordi (= Tomi Putaansuu) kiinnosti vähemmän kuin tuhopoltto. Syynä oli varmaankin se, että en jaksanut keuhkoputkentulehduksen vuoksi osallistua ollenkaan esimerkiksi Finland for Thought -blogin enkä Pinserin keskusteluihin, joista sain viikko sitten paljon vierailijoita.

Tapaus lordi piristi huomattavasti viikonloppuani, sillä en voinut mennä vielä ulos. Ikkunasta katsottuna maisemat ovat kauniita, mutta viikonlopun kosteus ei miellyttänyt. Aloin haaveilla jälleen kuivasta ja kohtuullisen lämpimästä ilmastosta, mieluiten +25 astetta Celsiusta. Malta tuli mieleen, kun katselin euroviisuja.



Kun mereltä nousee kovasti sumua, ei näe ollenkaan muita taloja, niin kuin tässä kuvassa vielä näkyy. On kuin saarella tai vuorenhuipulla.



Sade ja kosteus muuttavat vähitellen puiston vihreäksi.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Kukkahattutätien ikiomat hirviöt: How come we got kids who love Lordi?

Kuva: Dover. Yksi ja toinen kukkahattutäti Euroopassa kyselee tänään: Miten ihmeessä meidän sukupolvemme kasvatti Lordin (= Tomi Putaansuu) kaltaisten hirviöiden ihailijoita?

Mutta onko tuo ihme? Mehän luimme heille Maurice Sendakin ihania hirviökirjoja ja Muumi-kirjoja, joiden Mörkö on pelottava, mutta kaipaa tosiasiassa ystäviä ja kodin lämpöä. Mehän opetimme heidät rakastamaan hirviöitä? Vai opetimmeko? He ovat tainneet pitää hirviöistä aina, aivan kuten mekin pidimme lapsina kertomuksista, joissa oli mörköjä ja kummituksia. Möröt ovat kuuluneet aina satuihin. Ja nähtävästi sadut ovat tulleet takaisin aikuisten luo.

How come our generation got kids who love Lordi? Well, we read them about the ugly but miserable monster Groke in Moominland. She missed having friends and home. What about the fantastic monsters in Maurice Sendak's Where the Wild Things are?

And, if we can still remember it, we used to love monsters, too, like all children and young people have always done. Modern adults need fairy-tales just like our ancestors did.

Lordin laulujen sanat englanniksi ja ranskaksi.
Mr. Lordi's songs, words in English and French (above in the link).

Eurooppa ja Lordi. A lady's kiss



Europe is a lady, and when a lady kisses a toad, he turns into a prince. But will it last?

Kuten tiedämme Eurooppa on nainen, ja naisen suudelma voi muuttaa rupikonnan prinssiksi.

Kuinka kauan lumous kestää? Lordipinssien, lordiriipusten ja lordikalenterin valmistajat toivovat tietenkin, että mahdollisimman kauan. The Pink Lady on the Loose, johon linkitän edellisessä kirjoituksessani, veikkaa, että ensi euroviisukilpailussa tullaan näkemään lisää hirviöbändejä. Onko kaunotarten aika ohi?




laulun sanat Mediaopettajalla

Lordi, rupikonnain kuningas. Lordi and bufo bufo, the toad

(Lordi=Tomi Putaansuu)

Lordi, rupikonnain kuningas



Bufo bufo. Kuva: Marek Szczepanek

Rupikonnat eivät ole konnia. Niissä on rumuuden kauneutta. Mutta mitä ajatella Lordista ja hänen seurueestaan? Lähinnä tulevat mieleen Halloween ja vampyyrielokuvat. Lordin laulajat ovat niin rumia, ettei heitä kärsi katsoa ja laulusta ei voi puhua.

Internetissä olevissa haastatteluissa Tomi Putaansuu (= Lordi) vakuuttaa, että hän on "church-goer" ja haluaa päästä taivaaseen ja viittaa lauluunsa "Devil is a Loser". Millainen ihminen ja millainen maailmankuva ovat todellisuudessa tämän erikoisen ilmiön takana? Aika näyttää sen.

Aika näyttää myös sen, mikä tämän euroviisuvoiton vaikutus on Suomessa. Vahvistaako se itsetuntoja? Rohkaiseeko se nuoria luovuuteen ja omaperäisyyteen? Ovatko sen vaikutukset hyviä vai huonoja? Ainakin isänmaallisuutta tämä ilmiö on herättänyt: Suomen liput heiluvat ja Porilaisten marssi kaikuu TV:stä. Kadulla nuorisojoukko hurraa.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tätä ilmiötä. Ja kuka kustantaa Suomessa pidettävät euroviisukilpailut?

He kirjoittavat Lordista muiden muassa Hanhensulka Brysselissä, näin Marja-Leena Rathje Vancouverissa ja näin Pink Lady on the Loose Espoossa.

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Blogilista kuvitettuna

Oletko huomannut tämän Toni Viemeron kuvitetun blogilistan, jossa on yli 300 sivua ja josta voit löytää haluamasi blogin kirjoittamalla sen nimen ylös oikealle kohtaan "etsi blogia"? Löydät minkä hyvänsä blogin - paitsi sen missä olet? - ja voit suurentaa sen klikkaamalla isommaksi.

Vanha Tallinna on eräs mielikaupunkejani



Kerron toisessa blogissani siitä, miten kiinnostukseni Viroon alkoi: Päivä jolloin rakastuin Tallinnaan.

22.5.2006

Kiiltomadossa on Väinö Kirstinän kiinnostava kirja-arvostelu Runoilija lähettää yksityisen addressin. Paul-Erik Rummo: Lähettäjän osoite ja toisia runoja 1968-1972.

torstaina, toukokuuta 18, 2006

Henkilökohtaisia kysymyksiä



Tämäkin on viihtyisä paikka. Keittiön puusohva on ostettu Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Nämä kysymykset löytyivät Petjalta.

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Ison peilin ja vaatekaapin.

2. Osaatko sanoa kalenteriin katsomatta monesko päivä tänään on?
Tänään kyllä, sillä eilen oli poikani syntympäivä, usein en.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Vastapäisen talon katon ja taivasta.

4. Mitä tavaroita löytyy kylpyhuoneen peilin läheltä?
Käväisin katsomassa: nestesaippuaa, tavallista saippuaa, hammasmuki, hammastahnaa, kaksi hammasharjaa, lasipurkki jossa on vanutuppoja, uutta kasvojen puhdistusainetta ja päivävoidetta sekä maljakko, jossa on täysin aidolta näyttävä teko-orkidean oksa.

5. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Näköala olohuoneesta ja makuuhuoneesta.

6. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
Olen. Jos rikastuisin ostaisin uudet sohvat ja divaanin, jolla voisin kirjoittaa.

7. Petaatko sänkysi joka aamu?
En, sillä sängyn pitää saada tuulettua.

8. Mitä löytyy sänkysi alta?
Ei mitään.

9.Kuinka monta kertaa annat kännykän soida ennenkuin vastaat?
Vastaan heti,jos kännykkä on lähellä ja tunnistan soittajan.

10.Suosikkikeksi?
Italialaiset mantelikorput. Syön niitäkin hyvin harvoin.

11.Päivämäärä jonka jatkuvasti sekoitat?
Varmaankin lukemattomia.

12.Onko sinulla salaisuus, jota et ole kertonut kenellekään?
Ei taida olla.

13.Viimeksi syöty ruoka?
Rasvatonta luonnonjugurttia, johon on puristettu sitruunamehua ja laitettu ripaus makeutusainetta. Hasselpähkinöitä. Vettä, vitamiineja. Noudatan Atkinsin dieettiä.

14.Tuletko toimeen vanhempiesi kanssa?
Vain äitini on enää elossa. Olen tullut aina hyvin toimeen äitini kanssa. Kukapa ei tulisi toimeen sellaisen ihmisen kanssa, joka on elämäniloinen, ystävällinen ja puhelias?

15.Kuinka monta tuntia nukuit viime yönä?
8 1/2

16.Miten reagoit kun sinua yritetään iskeä?
Minä en ole ollut koskaan tyyppi, jota yritetään iskeä, mutta jos on yritetty, olen suhtautunut ystävällisen torjuvasti.

17.Milloin olet viimeksi itkenyt?
En muista. Kyyneleitä muutama päivä sitten.


18.Mitä teet jos törmäät exääsi?
Ei ole exiä.

19.Millainen vaatetus juuri nyt?
Indonesialainen puuvillakaftaani. Ei koruja. Avojaloin.

20.Mitä teit edellispäivänä?
Päivällä luin lehtiä, jotka ovat jääneet lukematta viime päivinä (Helsingin Sanomat, Financial Times, International Herald Tribune sekä sisustuslehtiä kuten Traditional Home, Country Homes and Interiors, Sköna Hem ym). Lepäsin, sillä minulla on keuhkoputkentulehdus. Illalla meillä oli vieraita, tytär emännöi.

21.Kuinka usein käytät alkoholia?
Silloin tällöin ja erittäin vähän. Alkoholi on minulle vähän sama asia kuin yskänlääke: tiedän, että pieni määrä on terveellistä, mutta en pidä mausta enkä tuoksusta. En voi sietää lainkaan punaviiniä enkä olutta, sama koskee juustoja - allergiaa varmaankin.

22.Mitä teet talvilomallasi?
Olen kotona tai ulkoilen, jos ei ole mahdoton viima, niin kuin täällä Helsingissä usein on talvisaikaan.

23.Mitä olet oppinut itsestäsi viime aikoina?
Haluan sittenkin jatkaa kirjojen kirjoittamista.

24.Uskotko evoluutioon?
Periaatteessa kyllä.

25.Surullisin uutinen mikä sinulle on kerrottu vuoden sisällä?
Surulliset uutiset ovat tulleet maailmalta. Niitä on ollut hyvin, hyvin paljon.

26.Mukavin asia mikä sinulle on tapahtunut vuoden sisällä?
Uusi kirja on valmistumassa ja ilmestyy syksyllä.

27.Mitä sinulle sanottiin viimeksi?
Minulle on tulossa paketti kotiinkuljetettuna.

28.Valvottaako täysikuu?
Ei. Nukun aina sikeästi säästä ja vuodenajasta riippumatta.

29.Onko sinulla mielipidettä Matista ja Mervistä?
On traagista, että Suomi ei pidä huolta huippu-urhelijoistaan. Heille pitäisi järjestää koulutus johonkin ammattiin ja tarvittaessa terapiaa, jotta sopeutuminen tavalliseen elämään sujuisi.

30.Kerro yksi tai useampi positiivinen asia tästä päivästä!
Olo tuntuu jo hyvältä. On hienoa, että on lääkäreitä ja hyviä lääkkeitä.

Luettelo blogikirjoituksista ja lehtiartikkeleista

Kuva: Dover Kun ei katso telkkaria, ehtii näpertelemään kaikenlaista. Olen tehnyt luetteloita blogikirjoituksistani. Lehtijutuista oli jo olemassa luettelo. Olen koonnut nyt kaikki kirjoituslipastoblogissani yhteen luetteloon, jota täydennän vähitellen: Kirjoitusluettelo

Torontossa ilmestyvään puolueettomaan Vapaa Sana -lehteen kirjoitin usean vuoden ajan joka viikko perhepalstaa kaikesta mahdollisesta. Osa kirjoituksista on tallella isona kasana tummanpunaisessa pahvilaatikossa kiinalaisen kaapin alla. Monet siirtolaislehteen kirjoittamistani jutuista päätyivät lehtiartikkeleiksi Suomeen (ja päinvastoin), osa on päässyt blogeihin asti. Pitäisi mennä Turkuun siirtolaisinstituuttiin penkomaan vanhoja lehtiä, jos haluaisi täydellisen luettelon sekä kaikki jutut talteen.

Jos kirjoitat, tee luetteloa vähitellen ja tallenna kaikki kirjoituksesi, ettei käy niin kuin minulle, joka joudun pölyisiä papereita penkomaan.

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Jälleen tulipalo

Kymmenen päivää sitten paloivat makasiinit, ja savu tuli tänne asti. Tänään on tulipalo etelän puolella, nähtävästi viereisessä korttelissa, sillä paloautoja on kadunkulmassa. Porraskäytävän iso ikkuna oli auki, ja savua on tullut sisään asti.

Tavallinen tulipalo ei näy uutisissa, mutta se voi olla hyvin suuri tragedia niille, joita se kohtaa. Eräs tuttavani sanoi, että pahinta oli se, että heidän perheensä menetti tulipalossa valokuvat. Toinen perhe menetti koko irtaimiston. Vaatteiden ja kirjojen menetys tuntui heistä pahimmalta.

Kovaa kasvatusta



Tyttö leikkii äitiä ja piiskaa nukkeaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Katkaise sinä väkivallan ja kovuuden ketju.
Kuva: Old-Time Children. Dover

Eilisen International Herald Tribunen (Monday, May 15, 2006) sivulla 3 on kuva, jossa nainen roikottaa alastonta pikkuvauvaa kädestä avannon reunalla. Tekstissä kerrotaan, että näin moskovalaiset karaisevat lapsiaan: "In Moscow, parents introduce their child to an old tradition, bathing in icy water." Näin tehtiin antiikin aikana, ja niin tekivät suomalaiset vielä 1700-luvulla, mikäli Daniel Jusleniukseen on uskomista.

Kanadassa meillä oli yhteen aikaan naapuri, joka rankaisi vuoteenkastelijalastaan seuraavalla tavalla. Tytön selkään kiinnitettiin säppineuloilla koulupäiväksi iso paperi, johon oli kirjoitettu "Kastelin vuoteeni viime yönä". Kun näin tytön kulkevan meidän ohi, juoksin hänen luokseen ja halusin ottaa lapun pois. Tyttö ei suostunut siihen. "Äiti suuttuu", hän sanoi. Koulussa opettaja poisti heti lapun, ja tytön vanhemmat joutuivat puhutteluun. Rita kirjoitti perjantaina 12.5. vuoteenkastelijalapsien kohtelusta.

Petja, jonka pukuhistoriakategoriaa seuraan säännöllisesti, kirjoittaa kolme kertomusta kovasta kasvatuksesta.

Rakeita ja päivänpaistetta



Viikko alkoi raekuurolla. Herneenkokoisia ja suurempiakin rakeita putosi jopa bussissa kattoikkunasta matkustajien päälle. Otin yhden rakeen käteeni. Se oli kova kuin kivi. Illalla oli jo päivänpaistetta.

L.M. Montgomery muistutti siitä, että pilvetkin ovat todellisia. Aion kuvata tänä kesänä mahdollisimman paljon pilviä ja taivasta. Kauniiden maisemien maalaaminenhan ei ole muodissa. Kauniin taivaan voi nähdä vain vanhoissa klassisissa maalauksissa. Sellaista taulua pidettäisiin nykyään imelän romanttisena, vaikka se olisi täyttä todellisuutta. Kauneus on yhtä todellista kuin rumuus, hyvyys yhtä todellista kuin pahuus.

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Löytöjä kirpputorilta



Nykysuomen sanakirjat ovat olleet ehkä kaikkein hyödyllisintä, mitä olemme ostaneet kirpputorilta. Ne ovat perusta, jolle on vain lisätty erikoissanakirjoja, joita ilmestyy jatkuvasti. Sanakirjojen päällä istuva pöllökin on kirpputorilta, samoin kirjojen alla oleva iranilainen liina.

Uskoisin, että kirpputoreilla vaeltelu on vähän samanlaista kuin taidenäyttelyissä käyminen siinä mielessä, että aivoissa käy aikamoinen surina, kun ne lajittelevat näkemäänsä.

Pohjolan naiset. The Women of the North.



"Pohjolan naisten uutteruudesta minulla on tällainen lausunto:'He kutovat ihmeen taitavasti pellava- ja villakankaita ja ottavat kudonnaisten koristekuvioihin kukkia, sateenkaaren värit tai päivänpaisteessa veden pintaan kuvastuvien lehvien varjoja. Koruompelussa Pohjolan naiset voittavat helposti maailman kaikki muut taitavat ompelijat.' Kokemus todistaa tämän edelleen paikkansa pitäväksi, joskin ylellisyydenhalu nykyään estää Turussa jossakin määrin näitä harrastuksia." Daniel Juslenius: Aboa vetus et nova. 1700
Kolmas luku, 27, sivu 128. (alaviite 78, Olaus Magnus XIII, 9.) Suomennos Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen.

"Of the industriousness of the women of the north I have the following statement: 'They wave cloths of linen and wool with incredible skill and decorate their fabrics with patterns of flowers, the colours of the rainbow or the shadows of leaves reflected in the surface of the water by the sun. In embroidery the women of the North surpass all other seamstresses.' Experience proves that this is still true, although today the craving for luxury to some extent inhibits these pursuits in Turku." Daniel Juslenius, Turku Old and New. 1700. Chapter III, 27. (78, Olaus Magnus XIII, 9) English translation Gerard McAlster.



Daniel Juslenius, Aboa vetus et nova. Vanha ja uusi Turku. Åbo förr och nu. Turku Old and New. Kääntäjät/Översättare/Translators: Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen (suomi), Frans Johan Rabbe ja Laura Mattson(svenska), Gerard McAlster (English)

Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1043.

Kiitos kirjasta tekijöille ja lahjan antajalle.
Ruusu kirjan päällä on äitienpäiväruususta, jonka sain aamulla kirjan mukana. äitienpäivä, äitienpäiväruusu

Hyvää äitienpäivää



Kuva: Tuula Heiskanen
Kieloja Puijonlaaksosta. äitienpäivä

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Hattujen aika



Panama-hattuja New Orleansissa. Kuva: Matti Amnell (kuva poistettu)

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Kuuntele lintujen laulua. Listen to Bird Song.


Kuva: Full-Color Decorative Bird Illustrations. Dover
Huomenna on kansainvälinen muuttolintujen päivä (International Migratory Bird Day, May 13th 2006.). Tony Phillips New Yorkin valtionyliopistosta on nauhoittanut yli sadan linnun laulua, 60 lajia.

Klikkaamalla kunkin sivulla olevan linnun kuvaa, kuulet sen laulavan. Sivulla olevasta kartasta näet muita lintusivuja, joilla pääset kuntelemaan muita lintusivuja. Niitä on kymmeniä. Klikkaa kartta suuremmaksi!

Löydät maailman parhaat laulajat.
Kuuntele! Listen!

Lisää linnuista koko perheelle: Surfing the Net with Kids.

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Koulujen historianopetus ja suomettuminen



Hollmenin väitöskirja kertoi, että historian oppikirjojen valtaosa oli suomettunutta. Kuva: Books, Reading and Writing. Dover.

Miten Suomi suomettui ja mitä siitä seurasi?

Copyright ja nettikirjoitukset

Matti Lintulahti kertoo, että Minttu Hapulin julkaisee Selibaattipäiväkirja-bloginsa kirjana.

Siteeraamisoikeudesta Korpela via Lintulahti

Tämä uutinen herätti kysymyksiä, joita esitän jo Lintulahden blogissa.

Mediablogissa:

Koska olen yksi niitä todellisia henkilöitä, joita Hapulin käsittelee blogissaan ja mahdollisesti kirjassaan, minua kiinnostaa hänen kirjansa seuraavista syistä:

Antaako Hapulin myös meille muille puheenvuoron? Blogissa on alla viittaamassani kirjoituksessa lisäys ja siinä linkki, jonka takana on Blogisisko-blogissani käytyä keskustelua.

Toisaalta, jos hän antaa, mitä se merkitsee tekijänoikeuden kannalta eli kuinka pitkiä lainauksia voi ottaa toisen blogista tai nettipalstoilta. Olen pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa.

Kysyisinkin:

Millainen copyright on nimellä tai nimimerkillä kirjoittavan henkilön/työryhmän blogikirjoituksiin ja kommentteihin muiden blogeissa?

Kuinka paljon saa lainata?

Tämä sama asia kiinnostaa myös Kiiltomadon vuoksi. Sen arkistot ovat suljetut "toistaiseksi". (Esim. haku "Mika Waltarin lumoissa" ei löydy)

Kuinka paljon saa siteerata siellä käytyjä keskusteluja?

Olen tulostanut ja muutenkin tallentanut aika monia keskusteluja. Ne kertovat siitä, millainen oli mielipideilmasto suomalaisessa kirjallisessa maailmassa vielä vuosi pari sitten.

Kuinka paljon saa siis siteerata? Voiko siteerata koko keskustelun, jos kultakin kirjoittajalta on vain pieni pätkä?

Olen kysynyt samoista asioista professori Kemppiseltä, tekijänoikeusasiantuntijalta. Liitän myöhemmin tähän linkin, mikäli professori Kemppinen ehtii vastaamaan.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Kerro itsestäsi. Kiertokysely.



Hallatar haastoi minut kertomaan jotain itsestäni oheisten kysymysten mukaan. Lopussa nyt myös he, jotka haastoin ja heidän vastauksensa.

Kerro jotain itsestäsi:

Suolaista vai makeaa?
- Mieluiten ei kumpaistakaan, mutta mieluummin makeaa.

Esine, jonka katoaminen surettaa yhä?
-Luonnonvalkoinen irlantilaiskuvioinen, palmikkoraitainen villatakki, jonka neuloin vanhemmalle pojalleni ja joka varastettiin häneltä ensimmäisenä päivänä, jolloin hän laittoi sen päälleen kouluun. Hän ehti käyttää sitä muutaman tunnin.

Ihminen jonka olet kadottanut/menettänyt?
-Eräs sukulainen, pieni poika, joka kuoli leukemiaan. Se tapaus vaikutti minuun paljon. Arvostin sen jälkeen lapsiani entistä enemmän ja tein suuria valintoja, jotka vaikuttivat heidän elämäänsä.

Viikonpäivä josta pidät?
-Maanantai, joka on ollut aina mieheni vapaapäivä.

Kuukausi josta tykkäät?
-Vaikea valinta. Joulukuu (joulun vuoksi), syyskuu (luonnonkauneuden vuoksi), ehkä sitten kesäkuu, jolloin menimme naimisiin.

Mieleenpainunein kirja?
-Topeliuksen Välskärin kertomuksia ala-asteella ollessani. Se oli ensimmäinen oikein paksu kirja, jonka luin. Se oli kaunis vanha painos, kannet punaista ja himmentynyttä kultaa. Siinä oli historian tuntu, joka painui todellakin mieleeni. En ole lukenut sitä kirjaa koskaan sen jälkeen.

Muistatko haikeudella yhtään opettajaasi?
-Moniakin: Ruotsinopettaja oli ihana vanha herra, jolla oli viktoriaaninen sali pienessä puutalossaan. Piirustuksenopettaja, joka ohjasi myös teinikunnan näytelmää. Kansakoulunopettajani oli paras, oikeudenmukainen ja rauhallinen.

Haaveiletko lottovoitosta?
-Tietenkin.

Pidätkö tavarataivaasta?
-Pidän eri kulttuurien esineistä. Olen saanut suurimman osan lahjoina omalta perheeltä ja ystäviltä tai ostanut kirpputorilta. Hinta ei ole niissä merkitsevä, vaan sisältö, värit ja muodot. Läheiseni tietävät, että iloitsen yhtä hyvin kiinnostavasta muovikassista, postikortista, jossa on jokin historiallinen asu tai rakennus tai vaikkapa ulkomailla käytetystä mielenkiintoisesta pääsylipusta. Esineet ovat kulttuurihistoriaa. Yhtä hyvin pidän tietenkin vaikkapa pilvistä ja kukista.

Vai oletko minimalisti?
-Joskus nuorempana olin vähän aikaa tiukan minimalisti ja modernisti (pyöreä lasikuitupöytä ja tuolit jne), mutta kolmen lapsen lelut ja vaatteet toivat suloisen sekamelskan, epäsovinnaisen joukon muotoja, materiaaleja ja värejä.

1970-luku: lasikuitupöytä

Onko tämä päivä ollut hyvä päivä?
- Erinomainen. Juttelin pitkään poikani kanssa kaikesta mahdollisesta ja mieheni on juuri tulossa kotiin töistä. Ihania syitä olla tekemättä töitä. Muistuu mieleen runoilija ja psykiatri Claes Andersonin erinomainen kirjoitus esteistä, joita kirjailija kerää ollakseen tekemättä työtään. Kai alitajunta ei ole vielä valmis. Varmaankin tilanne on sama muissakin ammateissa, toiset asiat kypsyvät hitaasti.

Lähetä nämä kysymykset kolmelle bloggaajalle. =)

Nyt vasta tajusin, että tämähän menee kommentteihin. Ei, ei tämä mahdu. Laitan vain osoitteen.

Heidät haastoin: Anskun ja Kirjavan, jolla on nyt muuta hyvin tärkeää mielessä , ja Hanhensulan, joka
vastaa ensimmäisenä . Ja nyt Ansku. Kirjava vastaa näin.

Vapaus lukea ja vapaus kirjoittaa



Kuva: Dover
Tänään muistamme niitä, joiden kirjat ovat merkinneet meille paljon. Heihin kuuluu minulla Mika Waltari.

Yritin saada vuosi sitten aikaan keskustelua Waltarista Kiiltomadossa. Loppujen lopuksi keskustelusta tuli antoisa, vaikkakaan ei Waltarin osalta. Keskustelua ei voi lukea, sillä Kiiltomadon arkistot ovat edelleen suljettuina.

Petja kirjoittaa myös Waltarin vaikutuksesta, samoin siitä, että hänen ei olisi annettu lukea kaunokirjallisuutta lapsena. Minulla oli sama tilanne. Minun piti taistella itselleni oikeus lukea.

Luin niin paljon kirjoja, että sukulaiset alkoivat pelätä, että sekoan. Niin oli käynyt paikallisen perimätiedon mukaan eräälle savolaiselle ylioppilasparalle. Kun asetin eräänä päivänä taas paksun kirjapinon kirjaston tiskille, uusi kirjastonhoitaja kuiskasi: "Kotoasi käytiin sanomassa, että sinulle ei saa antaa kirjoja". Valehtelin silmää räpäyttämättä, että tarvitsen kirjat kouluesitelmään. Sain kirjat ja käärin joksikin aikaa lainakirjat samanlaisiin kansipapereihin kuin koulukirjat. Pian kaikki palasi onneksi ennalleen.

Lue lisää tästä: Kun koti kävi ahtaaksi. Olen kirjoittanut sen kymmenen vuotta sitten Suomen Nuorisokirjailijoiden 50-vuotisjulkaisuun. Siinä se asia on: arvostan vapautta lukea ja vapautta kirjoittaa.

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, vaikka tekisi kovasti mieli. Pitää tehdä töitä. On minun vuoroni kirjoittaa lisää lukemista pienille tytöille, jotka istuvat puussa, kirjaston hiljaisessa nurkassa tai kerrosängyn yläpedillä lukemassa.

Onneksi olen tallentanut monia Kiiltomadon keskustelujakin. Kuinkahan paljon saa siteerata netissä ollutta keskustelua muiden osalta?

Kommentti ja keskustelua samasta aiheesta vuonna 2011

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Äiti Eurooppa, naisellisuuden voitto



Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544


Meille sana ja käsite Europpa ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne tulivat yleisiksi vasta renessanssin aikana, kertoo John Hale kirjassaan "The Civilization of Europe in the Renaissance". Sitä ennen oli puhuttu "kristikunnasta".

Eurooppa on ainoa manner, jonka nimi liittyy kreikkalaiseen mytologiaan. Eurooppa oli Tyroksen kuninkaan tytär. Jupiter oli tarkkaillut Olympos-vuorelta Eurooppa-neitoa ja pannut merkille hänen kauneutensa. Rakastunut Jupiter ui valkoisen härän muodossa meren rannalle, jossa Eurooppa oli hovineitiensa kanssa.

Firenzeläinen oppinut ja runoilija Angelo Poliziano kuvittelee, kuinka valkoinen härkä ryöstää Euroopan tuulen tuivertaessa hänen kultaisia hiuksiaan ja mekkoaan. Eurooppa pitää kauhuissaan kiinni toisella kädellä härän sarvista ja toisella sen selästä seuraneitien huutaessa "Eurooppa, tule takaisin!".

Jupiter tuo Euroopan Aasiasta Kreetalle, muuttuu mieheksi ja hedelmöittää Euroopan. Näin saivat alkunsa eurooppalaiset. Euroopan tarina oli keskiajalla tunnettu Ovidiuksen Muodonmuutoksista, mutta alkuperäinen tarina siistittiin.

Euroopan syntytarinassa on seksiä, väkivaltaa, meren kuohuja ja luonnonkauneutta, kuvaa Hale. Siitä tuli suosittu kuvauskohde. Kuuluisin on Titianin Euroopan ryöstö (engl. "Rape of Europa") vuodelta 1562.

Jotkut pitivät sopivampana keskiaikaista legendaa, jonka mukaan Nooan pojat jakoivat maailman vedenpaisumuksen jälkeen keskenään, ja Jafet sai Euroopan. Ranskalainen 1500-luvulla elänyt oppinut Guillaume Postel oli sitä mieltä, että Euroopalle pitäisi antaa siksi nimi Japetie. Mutta naisellisuus voitti, ja kartoissa Euroopalle annettiin naisen muotokin. Espanja ja Portugal olivat hänen kruununsa. Pohjolasta tuli vain hameenlieve.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Kollektiivista terapiaa

Ensimmäinen kuva.

Sitemeter näyttää, että minullakin oli täysin poikkeuksellinen kävijämäärä (visits yli 500, pageviews 1000) kuluneella viikonlopulla parina päivänä. Se johtui siitä, että satuin seisomaan ikkunan ääressä ja näkemään savun tuprahtavan taivaalle Helsingin ydinkeskustassa ja kasvavan rumaksi mustaksi patsaaksi, jonka vaiheista otin valokuvia digikameralla kuten tuhannet (sadat tuhannet?) muutkin. Kävin itsekin katsomassa muiden kuvia tästä harvinaisesta tuhopoltosta, joka kertoo Suomen muuttumisesta konkreettisella tavalla. Valokuvien ottaminen ja niiden katselu sekä asiasta puhuminen ja lukeminen on ollut kollektiivista terapiaa.

Tällaistahan näkee vain suuronnettomuuksissa ja sodassa. Olen nähnyt viimeksi Kyproksen sodassa samanlaista. Nyky-Suomesta kertoo paljon se, että tämän suuren tuhopolton jälkeenkin sytyteltiin tulipaloja eri puolilla Suomea "huvikseeen" ja etenkin se, että monet ovat puolustaneet rikoksen tekijää/ tekijöitä. Onko se merkki siitä, että ei todellakaan uskota enää olevan oikeaa ja väärää? Jos niin on, Suomestakin on tullut turvaton maa. Sillä on tietenkin monenlaisia seurauksia.

Mutta miksi laskuri oli poissa koko päivän ja miksi karttakaan ei näyttänyt vierailijoiden määrän nousua? Olivatko ne täysin ylikuormitettuja? Ja mitä tarkoittavat nuo sitemeterin 'visit' ja 'pageview' -termit?