perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Aamu Amerikan maaseudulla

Aamu Amerikan maaseudulla

Asuimme leirintämatkoilla valtion ja osavaltion leirintäalueilla, jotka olivat luonnonpuistoissa. On ihanaa herätä teltassa metsän ääniin. Kuva on haalistunut, mutta muistot eivät. Kuva suurena

Valokuvatorstai 6, aiheena 'aamu'.

Kiinnostaako Suomen luonto?
Kannattaa tutustua Maatiainen-yhdistykseen, joka "pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset eläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia."

Yhdistys julkaisee Maatiainen-nimistä jäsenlehteä. Uusimmassa numerossa on artikkeleitä mm seuraavista aiheista: kansatieteellisiä elokuvia dvd:nä, maatiaskanat, puutarhan sienijuuret, vanhat viljakannat, vanhojen lajien suojelua Saksassa ja Ranskassa, myös ranskalaisista viljankorjuulauluista. (Tähkäpäitä poimimassa - runollista eikö totta?)

Yhdistyksen sivuilla on myös kuvagalleria maatiaiskukista.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Nestorin ystäville



Kuva: Beesi

Lisää kuvia Nestorista Kotikissat-blogissa.

Parasta aikaa kaupungissa



















Pitkät viikonloput ovat parasta aikaa kaupungissa, juhannus kaikkein paras. Kaupunki tyhjenee ja hiljenee.

Arki on palannut ja sen mukana melu. Heräsin johonkin hirvittävään meteliin. En ehtinyt saada selville, mitä se oli. Jokin kone.

Enkö kaipaa luontoa? Sitä löytyy kaupungistakin. Helsinki on kaupunki metsän keskellä ja meren rannalla. Mustikat kasvavat metron raiteiden vieressä ja vanhan radan varrelta meren rannalta voi kerätä maljakot täyteeen kedonkukkia, kuten teemme joka juhannus.

Mukavaa lomaa ja kiinnostavaa työviikkoa! Ruusut tuoksuvat vielä keittiössä.




lauantaina, kesäkuuta 24, 2006

perjantaina, kesäkuuta 23, 2006

Kun on juhannus






Sateensuojaa juhannussateilta tarjoaa rantakioski. Sitä on ollut nikkaroimassa kylän ja suvun perimätiedon mukaan myös 1875 syntynyt isoisäni nuorena miehenä. Kuvat: Tuula Heiskanen

torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Hyvää juhannusta!



Johanneksella on nimipäiväkukat omasta takaa. Sireenit kukkivat Helsingin Johanneksenkirkon seinustalla juhannuksena 2006.

Johanneksenkirkko, Johanneksen kirkko

Lisää kuvia Johanneksen kirkosta

Mikä on hedelmä?

Valokuvatorstai 5






Kaikki hedelmät eivät kasva puissa. Banaani ja vesimeloni ovat kasveja.
lisäys:
"Banaani, trooppisesta Aasiasta kotoisin olevan b.-kasvin (Musa paradisiaca) hedelmä -- B.-kasvi--on maapallon kookkkain ruohokasvi."
"Arpuusi, vesimeloni(Citrullus vulgaris), kurkkukasvien heimoon kuuluva yksivuotinen viljelykasvi--. Hedelmät ovat isoja--."

(Pieni tietosanakirja)

Vesimeloneja Torontossa. Banaani neworleansilaisen talon portaan pielessä.
Mika mainitsee Sikurille kommentissa sinisen kiinalaisen hedelmän. Täällä niitä näkyy. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Tässä toinen kuva, jos edelliseen ei pääse heti. Tämä on vielä selvempi.

keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006

Menee nukketalolla leikkimiseksi



Sain vihdoinkin nukketalon. Kirpputorilöytö. Kalusteita olenkin kerännyt kirpputoreilta jo vuosikausia. Osa on on suurempaa kokoa tulevien lastenlasten leikkeihin. Osa pääsee tänne.

Ihanteellista puuhaa helteellä tuulettimen huristessa. Samalla voi seurata TV:stä vaikkapa ohjelmaa Eero Järnefeltistä.

Kuvassa oleva keinutuoli ja makuuhuoneen toilettipöytä ovat Quebecistä.

sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006

Volkswagenin ystävällinen ilme



Kuva: Wikipedia

Juuri äsken TV:ssä nähty Discoveryn auto-ohjelma kertoi, että Volkswagenin ystävällisen ilmeen keksi nimenomaan Adolf Hitler, mies jonka olisi ollut nähtävästi parempi päästä designeriksi kuin valtakunnan johtoon. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää, ihmisessäkin - ja varsinkin ihmisessä. Mutta tieto oli sittenkin yllättävä.

Tietenkin myös koko idea kansanauton tekemisestä oli Hitlerin. Porschen suunnittelema auto oli kuitenkin niin ruma, että Hitler suunnitteli itse paremman, ilmeeltään ystävällisemmän. Siitä tuli maailman suosituin auto nimenomaan sen ystävällisen ilmeen vuoksi.

Chaplin tajusi Diktaattorissa Hitlerin kaksijakoisuuden.

Lisäys seuraavana päivänä:
Onneksi Hitlerin kausi oli lyhyt, vain 1933-1945. Neuvostoliiton kauhuja kesti yli 60 vuotta. Ellisin saarella on siirtolaismuseossa näyttely Stalinin pakkotyöleireistä Gulag Älkäämme unohtako niitä 18 miljoonaa vankia. Tämä löytyi Pekka Nykäsen blogista.
Kuulin Torontossa pakolaisilta omakohtaisia muistoja ja sukutarinoita molemmista, sekä Hitlerin että Stalinin ajoista.

Kokeile tätä



Kuva: Anna Amnell

Tämä näyttää minusta aika hauskalta tietokoneen taustakuvana. Haluatko kokeilla? Siirrä ensin omaan kuvatiedostoosi ja aseta sitten taustaksi.

Aurinkoista sunnuntaita!

lauantaina, kesäkuuta 17, 2006

Ihanteellinen harrastus



Nestorkin bloggaa. Papereissa listoja, joista valitsin kuvia ihkauuteen Flickr-albumiin (ks. sivupalkki ja klikkaa kohtaa 'What's this')

Bloggaaminen on siinä mielessä ihanteellinen harrastus, kun siinä on loputtomat mahdollisuudet. Jokainen blogeja lukenut tietää, että blogeja on vaikka minkälaisia. Monipuolisuudessa on myös ansa. Miten tätä harrastusta osaisi rajoittaa? Sitä aioin opetella seuraavaksi.

Annoin itselleni vuoden aikaa opetella bloggaamaan. Olen kiihdyttänyt opetteluani perustamalla useita blogeja ja käyttämällä bloggaamiseen paljon aikaa. Bloggaaminen on ollut vähän niin kuin gradun tekoa. (Tein kylläkin omaa graduani vuosikaudet keräten aineistoa vähitellen lasten tekemisen ja lasten ja kodin hoitamisen ohella.) Bloggaamiseen olen voinut keskittyä rauhassa, vaikka olen samalla viimeistellyt kirjaa, joka ilmestyy syksyllä.

Mieheni on suhtautunut bloggaamiseeni koko ajan myötätuntoisesti ja kannustavasti. Hänen oma vapaa-ajan harrastuksensa, tutkimustyö, on nimittäin myös intensiivistä ja vie aikaa. On hyvä, että kummallakin on kiinnostavia harrastuksia. Menimme naimisiin kemppismäisesti ilmaistuna "tässä hiljan eli opiskeluaikana" 1960-luvulla, ja sain tänään häälahjaksi pienen ja helposti kuljetettavan jalustan kameralleni. Sitäkin voi nyt opetella käyttämään.

Pari viimeistä päivää olen lajitellut kuvia ja opetellut Flickrin käyttöä. Hyvänä seurana on ollut Nestor-kissa, joka vahtaa puhelinta, josko sieltä kuuluisi His Master's Voice tai Maman hellä ääni maapallon toiselta puolen.

Hyvää kesää kaikelle! Minäkin pääsen jo ulos nauttimaan Helsingin kesästä muutoinkin kuin ikkunasta ihaillen. Meillä alkaa ensi viikolla lomat.

torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Kultaiset kädet Golden hands

suksimestari Jaakko Rytkönen

My grandfather was a fiddler, carpenter and master skimaker. I took this picture of him with my first simple camera over 50 years ago. He is about 80 years old in this picture. He was 94 years old when he died in 1969.

Kiinalaiset sanovat, että käsistään taitavilla ihmisillä on kultaiset kädet. Minun isoisälläni oli kultaiset kädet. Edustakoon hän meille nykyajan ihmisille vanhan ajan ihmistä, joka teki itse kaiken, mitä tarvitsi. Olen ottanut tämän valokuvan koululaisena ensimmäisellä kamerallani. Sain koulusta stipendin ja ostin sillä laatikkokameran. [ei ihan samanlainen kuin kuvassa]

Isoisäni oli viulupelimanni, puuseppä ja suksimestari (suksiseppä). Kun hän näki pikkupoikana Pielavedellä isänsä kanssa hiihtokilpailua seuratessaan ensi kerran sukset, hän sanoi: Minäkin osaan tehdä tuollaiset. Yllättävää kyllä, vasta silloin 1800-luvun lopussa alettiin järjestää Suomessa hiihtokilpailuja. Jaakko teki itselleen sukset. Hän teki teini-ikäisenä itselleen viulunkin, osti myöhemmin paremman ja opetteli soittamaan. Hänestä tuli viulupelimanni, joka soitti häissä ja hautajaisissa. Hän kiersi nuorena Pietarissa asti.

Hän teki myös kaikenlaisia puutöitä, puuleikkauksia rakennuksiin, verantoja taloihin, ruumisarkkuja lapsille ja aikuisille, kaikkea mitä pyydettiin. Kun hän oli 28-vuotiaana tekemässä kirkkovenettä Runnin lähellä, hän rakastui itseään kymmenen vuotta nuorempaan palvelustyttöön, jolla oli pitkät mustat hiukset, hoikka vyötärö ja suuret kauniit silmät, jotka olivat etäällä toisistaan. Kosiessaan hän sanoi tytölle, isoäidilleni : Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan. Isoäidillä (Ryth-suku) oli harvinaisen kaunismuotoiset kädet kuten on toisella sisarellani ja tyttärellänikin.  Äiti sanoo, että isoisäkin oli hyvin komea mies nuorena, ja hänellä oli kaunis lauluääni.

Isoisä oli hyvin pieni kooltaan. Hänen kätensäkin ovat yllättävän pienet. Kuitenkin noilla käsillä hän rakensi itselleen kaksi taloa ja kaikki tarve-esineet niihin. Hän teki kaiken puusta. Niin kuin lintu hän rakensi pesänsä ympäristöstä saatavista aineksista.

Hän muutti asumaan kauas korpeen, sillä siellä kasvoi hyviä suksipuita. Hän teki vuosikymmenet suksia. Niillä hiihtivät sen ajan tunnetut hiihtäjät, esimerkiksi Klaes eli Klaus Karppinen. Hän pysyi kuitenkin köyhänä, sillä hänellä oli suuri perhe ja iso talovelka. Ajat olivat huonot. Vuoden 1918 sota ja sodat naapurivaltion kanssa köyhdyttivät maan isoisän mielestä. Isoisä ei ymmärtänyt sitä, että ihmiset voivat tappaa toisiaan.

Ukki oli rikkaan suvun jälkeläinen. Kahdesti hän torjui tarjouksen perustaa suksitehtaan, mikä olisi tehnyt hänestä upporikkaan. Jotkut hänen lapsistaan olivat siitä katkeria, mutta ei ukki itse. On olemassa vanha juutalainen tarina, jonka nimi on Kultaiset kädet ja kova sydän. Niin varmaankin menestyy ulkonaisesti, mutta isoisällä oli kultaiset kädet ja lämmin sydän. On olemassa muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.





Suksimestari ja viulupelimanni Jaakko Rytkönen (1.8.1875- 4.5.1969).

"Nimi Rytkönen on muodostunut mahdollisessti goottilaisperäisestä etunimestä Hrodgaer joka nykyisin kirjoitetaan muotoon Roger." (Wkipedia) Nimi Hrodgaer esiintyy mm Beowulfissa.

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Ajankohtaista: hatut



Hallatar kirjoittaa hatuista. Tämä on kommenttini hänen hauskaan kirjoitukseensa, jossa on myös hyviä linkkejä mm hattuetiketistä, jos joku sitä kaipaa vaikkapa häihin.

Hallatar pyytää kutakin kertomaan omista hatuistaan. Kerroin tammikuussa ja näytin kuviakin. Yllä uusin kesähattuni, leveälierinen ja tiivis. Voi taittaa laukkuun.

Ensimmäinen hattujuttuni oli vähän karumpi, mutta toivon, että siitä on jollekin hyötyä. Ehkäpä iloakin.

Oikeita ja tekokukkia



Mieheni toi minulle äsken kauniita sireeninoksia (syreenin, sanoisivat eteläsuomalaiset). Laitoin ne tukevaan maljakkoon, jotta kissa ei voisi kaataa maljakkoa papereitten tai jopa tietokoneen päälle. Sireenien tuoksu on kuitenkin niin voimakas, että on pakko viedä ne olohuoneeseen. Asetin ne kookkaiden tekokukkien seuraksi.

Näin kauniita tekokukkia ensimmäisen kerran vuosia sitten joissakin ranskalaisissa lehdissä. Sitten niitä alkoi tulla Suomeenkin. Monille allergisille tekokukat ovat ainoat, joita he voivat käyttää. Onneksi ne ovat yhä kauniimpia.

Minulle on käynyt ainakin niin, että elävää orkideaani on luultu "muovikukaksi" (liian täydellinen?) ja kiinalaista keinotekoista orkideankukkaa aidoksi, ihailtu sen herkkää, haurasta kauneutta.

Hevoskastanjajuhlia



Tänään kerrottiin Helsingin Sanomien Minne mennä-osastolla lääketieteen lisensiaatti Juhani Kirpilän kotimuseosta, joka on Pohjoisen Hesperiankadun varrella. Paljon tauluja ja hienoja itämaisia mattoja sekä upeat näköalat.

Kirpilän kodista on näköala yli Hesperianpuiston. Kun hevoskastanjat olivat kukassa, Kirpilä järjesti juhlat. Sama Kirpilä kirjoitti muuten "Ohimennen"-nimistä palstaa eräässä sisustuslehdessä. Hän kertoi niissä usein matkoistaan. Niinpä kun laitan blogiini kuvia kävelymatkasta kirpputorille ja laitan ensimmäiseksi kuvan kukkivasta hevoskastanjasta, alitajunnasta putkahtaa kiireessä nimi Ohimennen nähtyä.

Tämä hevoskastanja kasvaa meidän lähellä olevassa Koulupuistossa. Kauniin nuoren hevoskastanjan voi nähdä Vanhan kirkon puistossa. Se on myös nyt kukassa.



Koulupuistossa on myös tämä Topeliuksen patsas.

maanantaina, kesäkuuta 12, 2006

Kesä ja gerbera




Kerroin jo aikaisemmin, kuinka en raskinut heittää pois gerberaa ja kuinka se alkoi kukkia. Se on innostunut kukkimaan oikein tosissaan. Se on tupaten täynnä kukkia. Kannattaa säästää gerbera.

Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin otin käyttöön tuulettimen. Yhteen ikkunaan on naulattu hyttysverkko, joka estää myös kesäkissamme (pojan ja miniän kissa hoidossa meillä) putoamisen ikkunasta.

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2006

Nestor kuuntelee Mozartia. Lang Lang Pekingissä



Nestor on tullut meille kesävieraaksi. Se kuuntelee kiinnostuneena, kun Kiinan Filharmonikot soittavat TV:ssä Mozartia Kielletyssä kaupungissa. Kissatkin pitävät Mozartista.

Long Yu johtaa, solistina Lang Lang (piano) ja Chengy Yuan (baritoni).

Lang Lang soittaa täällä Schumannia.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Kohtalona Rock Around the Clock

writer, Finland

Anna Amnell ( Pirkko Anna Amnell, Pirkko Kolehmainen]

Lehtikuva haastattelusta, joka tehtiin minusta amerikkalaisessa koululehdessä vuonna 1956, kun olin juuri saapunut Euroopasta.

Kun läksin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, en osannut tanssia. Opin tanssimaan laivalla keskellä Atlantia viulun ja hanurin soiton mukaan niin kuin ainakin Amerikkaan menijä. Ystävystyin joihinkin portugalilaisiin vaihto-oppilaisiin, jotka opettivat minut tanssimaan. Se oli hyvä asia, sillä Amerikassa koulutanssiaiset olivat osa kouluelämää.

Muutaman kerran vuodessa oli iltapukutanssiaiset, jonne mentiin kavaljeerin kanssa, mieluiten kaksi paria yhdessä. Pojat pyysivät tytöt daamikseen ja tulivat juhlapuvussa orkidea kädessä hakemaan kotoa. Orkidea kiinnitettiin iltapukuun. Tytöillä oli pienet kirjat, joihin tanssit merkittiin. Vanhempia ja opettajia istui juhlasalin seinustoilla. Orkesteri soitti. Se olisi voinut tapahtua Viktorian aikaan.


tanssiaiset

I took this photo in Split, Croatia. It reminded me that school dances were similar formal events in 1950's America.

Oli siis onni, että olin oppínut tanssimaan. Iltapukujakin riitti, sillä perheessä oli yhteensä viisi tyttöä, ja yläkerran vaatehuoneessa riippui monta iltapukua. Niissä näytti suurin piirtein kermaleivokselta.

Eräänä päivänä, kun tulin koulusta, perheen pienemmät tytöt olivat pomppia kattoon, sillä telkkarissa (mustavalkoisessa) esiintyi pikkutyttöjen suosikki Elvis. Minusta hän oli tympeän näköinen rasvaletti, joka ketkutteli hassusti. Yleensäkään en välittänyt amerikkalaisista pojista, sillä siihen aikaankin oli pojilla muotia leikkauttaa tukka aivan lyhyeksi ja pukeutua lantiolta roikkuviin farkkuihin.



Sadie Hawkins -päivä

Kerran vuodessa tytöt hankkivat kavaljeerin ja pidettiin naamiaiset. Juhlan taustalla oli Al Cappin sarjakuva, jossa ruman Sadien pormestari-isä keksii päivän, jolloin naimattomat naiset saavat metsästää itselleen miehen. Tämä oli Sadie Hawkins -päivä, jota vietettiin 1970-luvulle asti collegeissakin ja joka elää edelleen musikaalina (Näin sen Broadwayllä jo seuraavana kesänä). Tytöt sananmukaisesti ajoivat takaa poikia ryhmissä ja merkitsivät heidät nauhalla.

Minulla oli ongelma, en halunnut ketään niistä siilitukista. - Minä voin ottaa Fredin, sanoin vihdoin, kun ystävilläni oli jo kavaljeerit. Ajattelin, että kukaan ei valitsisi Frediä, sillä hänellä oli isot rumat silmälasit, ja hän oli muutenkin vähän outo. Hän oli toisaalta hyvin hauska ja luova ihminen, hyvä ystäväni, samassa taideluokassa ja AFS-perheen collegessa olevan tyttären tuttu, esittänyt tanssiohjelmia koulussa hänen kanssaan.

Fred oli linnoittautunut huoneeseensa yläkertaan. Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat, että hän oli ollut koko päivän lukon takana ja siirtänyt jopa jonkun raskaan kaapin ovensa eteen. Eräs jo metsästetyistä pojista keksi keinon. Haettiin korkeat tikkaat, kiivettiin ylös ja rikottiin Fredin vanhempien luvalla Fredin huoneen ikkuna.

Fred oli kalmankalpea, kun kiipesin ikkunasta hänen huoneeseensa.
- Fred, I don't have a crush on you. En keksinyt ketään muutakaan, sanoin Tilanne muuttui täysin. Fred innostui kovasti koulujuhlasta.

Frederick Clayton Jackson

Fred Jackson (Frederick Clayton Jackson) , Billings, Montana
Sadie Hawkins Day School dance



Hänen ideastaan pukeuduimme intiaaniasuihin, joita Fred ja perheeni vanhempi tytär olivat käyttäneet eräässä tanssinäytöksessä. Sitten Fred opetti minu tanssimaan. Hän tuli meille monta kertaa viikossa ja harjoittelimme tanssimista tosissaan äänilevyjen tai AFS-perheeni äidin pianonsoiton tahdissa. Näin minä opin tuntemaan myös rock and roll -musiikin. Kun palasin Suomeen seuraavana kesänä, olin valmis kohtaamaan kohtaloni.


Photo: Amnell Family Album
Arosa Kulm

Hänellä oli kaunis musta tukka. Hän oli kiinnostunut filosofiasta ja kirjallisuudesta. Hän oli hyvin musikaalinen, pukeutui eurooppalaisittain ja osasi keskustella - ja tanssi hyvin. Meidän romanssimme alkoi teinikunnassa, koulunäytelmän harjoituksissa ja teinikunnan juhlissa. Hän oli ollut edellisenä kesänä Englannissa kansainvälisellä nuortenleirillä poimimassa mansikoita ja oppinut samalla tanssimaan rokkia.

Bill Haley & His Comets "Rock around the Clock" jäi mieleen meidän musiikkinamme. Miten minä huono tanssija olisin pärjännyt, jos Fred ei olisi treenannut minua?

Nuistuivat mieleen kouluajat: kohtalona Rock and Roll. Emme kuunnelleet tätä musiikkia koskaan kotona. Kummankaan kotona ei ollut levysoitinta. Poikaystäväni soitti pianoa, mutta ei koskaan tätä kappaletta. Se oli tanssimusikkia.

Kuuntelemme juuri tyttäremme ostamaa levyä, jossa on Rock Around the Clock Bill Haleyn esittämänä. Rock and roll aloitti Amerikassa aivan uudenlaisen musiikin. Melodia on yksinkertainen ja tarttuva, rytmi hyvä. Sama iskulause toistuu. http://annaamnell.weebly.com/anna-amnells-historical-novels.html

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Valokuvatorstai 3. Pyöreä lasinen paperipaino

DSC01206


Olen kuvannut tämän paperipainon ennenkin. Silloin sen pinta oli kuiva ja pölyinen. Puhtaus ja vesi kirkastavat kirpputorilta ostetun lasisen paperipainon värit, saavat sen eloon. Vertaa kuvia. Alinna pölyinen paperipaino. ( Klikkaa kuvat suuremmiksi.)









keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Tunteekohan Lordi naamioituneet meksikkolaiset painijat? Lucha libre

Lordi vertaa naamiotaan joulupukin naamioon. Suomalaisille lapsille naamioituminen on luonnollinen asia, jos sitä noin ajattelee.

Naamioidutaan muuallakin. Meksikossa on naamioituneiden vapaapainijoiden perinne Lucha libre [vapaa taistelu], jossa painijat pyrkivät poistamaan vastustajan naamion. Painiottelut ovat koko perheen tapahtumia, ja kuuluisat painijat ovat sankareita, kuten oli 1950-luvun Santo, el Enmascarado de Plata (hopeanaamioinen mies).

Meksikossa naamioitumisella on vanha maya- ja atsteekkitausta. Eräs kuuluisimmista painijoista oli katolinen pappi, joka hankki naamioituneena painijana rahaa orpokotiin. Lucha librestä ollaan tekemässä elokuvaa. Kun siihen etsittiin näyttelijöitä, painijat tulivat naamioituneina eivätkä suostuneet poistamaan naamioitaan.

Naamion menettäminen on häviö, jota voidaan korostaa sillä, että hävinneen tulee ajaa tukkansakin pois.

Lewis Beale sanoo artikkelissaan meksikkolaisista painijoista, että joka kerta kun meksikkolainen laittaa kasvoilleen naamion, se muuttaa maailmaa. Hänen mielestään tämä on meksikkolainen ilmiö: yksilö verhoutuu naamion taakse, mutta edustaa massoja.
(Lewis Beale: Wrestling with the power of masks. - International Herald Tribune June 1, 2006.)

Siitäkö on kysymys Lordissakin? Yksilö, Tomi Putaansuu, edustaa naamioituneena suomalaisia, nuorisoa. Ketä muita?

Mr Lordi, Tomi Putaansuu says that his mask is like the mask of Finnish Father Christmas. (Santa Claus comes to Finnish homes on Christmas Eve and gives the presents.) But what about the masks of Mexican Lucha libre -wrestlers? Any connection?




tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Pääosassa taivas



Ollaan ihan metsässä, kun puut ovat tulleet lehteen. Pääosassa on nyt taivas. Siinä riittääkin ihmettelemista. Sitä olen tehnyt koko ikäni. Lapsena taivas oli minulle kuin telkkari. Näin siellä kaupunkeja, ihmisiä, meriä ja korkeita vuoria. Nyt värit viehättävät. Varsinkin illalla väri vaihtuu nopeasti, muutamassa minuutissa.