sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

sade kirpputorilla



Klikkaa kuvia suuremmiksi.






Klikkaa tämä kaunis sateenvarjo suuremmaksi. Ihastut.




Saatiin vihdoinkin sade. Kukaan ei valitellut sadetta. Tunnelma oli melkeinpä iloinen.

Lisää kuvia sateesta.

Tämän kesän muistoksi

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Kiiltomadon vanhoja keskusteluja

Sattumalta löytyi netistä vanhoja Kiiltomadon keskusteluja. (Ne on poistettu netistä. Ehkä ne ovat jossain arkistossa tallella. Olen tulostatnut ja tallentanut . )

Keskittykääme kirjallisiin arvoihin.

Seppälän mestariteos.

Lue, ennen kuin nekin katoavat.


Aamulla klo 8:47

Nyt nekin ovat kadonneet Googlesta 5 tunnin aikana.



Tässä on alustukseni.

13.3.2004 Keskittykäämme kirjallisiin arvoihin (alustus)

(Kiiltomadossa oli keskusteltu siitä, miten kirjailijoiden ja suomalaisen kirjallisuuden asemaa voitaiisin parantaa.)

Kirjailijan - ja yleensäkin luovan taiteilijan - ammatti on monessa suhteessa erilainen kuin muut. Koska olen itse alkanut kirjoittaa vasta myöhäisessä keski-iässä, voin verrata kirjoittamista ja kirjallista maailmaan muihin aloihin, joilla olen toiminut.

Minun mielestäni Suomessa käydyssä kirjallisessa keskustelussa ei puhuta riittävästi kirjallisista arvoista, vaan keskusteluun sekoitetaan aivan liikaa kirjallisuudelle ulkopuolisia asioita.

Pahinta tässä maassa yleensäkin on se, että kansamme on edelleen jakaantunut: kaupunkilaisiin ja maalaisiin, oikeistolaisiin ja vasemmistolaisiin, uskontoja arvostaviin ja uskontoja herjaaviin. Tämä jakaantuneisuus tuntui minusta järkyttävältä shokilta, kun palasin yhdeksän siirtolaisvuoden jälkeen monikulttuurisesta Kanadasta Suomeen.

Tuntuu monesti siltä, kuin täällä asuisi kaksi kansaa, jotka käyvät jatkuvaa henkistä sisällissotaa ja valtataistelua. Tällainen tilanne on vaarallista pienelle maalle ja sen kulttuurille, kun on väestöä vain yhden suurkaupungin verran. Se vie henkisiä voimavaroja, jotka voisi käyttää muuhun.

Jakaantuneisuus näkyy selvästi kirjallisessa elämässä: kirjallisuuskritiikissä, palkintojen jakamisessa, kustannustoiminnassa sekä apurahojen ja eläkkeiden myöntämisessä. Jos halutaan, että suomalainen kirjallisuus yleensäkin säilyy, olisi viisasta toimia yhdessä ja oppia arvostamaan ennen kaikkea kirjailijan todellista ammattitaitoa.

Suomessakin on yhä enemmän ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan kaunokirjallisuutta ja kirjallisuutta käsitteleviä lehtiä muillakin kielillä. Niissä ei tarvitse kohdata tätä jatkuvaa suomalaista jankutusta, mikä lienee yksi syy ulkomaisten kirjojen ja lehtien suureen suosioon.

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Tapaus Wolf Biermann ja Suomi vuonna 1976

Nuori kommunisti Wolf Biermann muutti lännestä Itä-Saksaan vuonna 1953. Hän alkoi opiskella ja perusti teatterin. Sen toiminta kuitenkin kiellettiin. Biermann oli 11 viimeistä DDR:n vuottaan julkaisukiellossa ja lopulta hänet karkotettiin maasta.

Vuonna 2001 Wolf Biermannia juhlittiin Berliinissä. Wolf Biermann -juhlan yhteydessä pidetyissä keskusteluissa oltiin sitä mieltä, että

"Biermannin tapaus oli alku pakkovallan päättymiselle. Itäsaksalaiset intellektuellit olivat karkotuksen jälkeen ensimmäisen kerran protestoineet valtiota vastaan.

Stasin arkistoista paljastui, että Biermannia oli vuosien varrella seurannut noin 400 urkkijaa."

Sitten yhteys Suomeen.

"Stasin arkistoista on löytynyt myös Saksan demokraattisen tasavallan hallitukselle 26. marraskuuta 1976 lähetetty solidaarisuussähke. Siinä pahoitellaan Wolf Biermannin antautumista kapitalismin palvelukseen. "Allekirjoittajina ovat Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Pekka Milonoff, Eero Ojanen, Aulikki Oksanen, Agit Prop, Kom-teatteri ja Sven-Olof Westerlund." [Lihavointi lehden]

Markku Laitinen "Suomalaiset uskoivat kohtalonyhteyteen. Stasille kerrottiin kaikki." Apu 34, 25.8. 2006.

Samassa lehdessä kerrotaan myös suomalaisesta Päällystakki-nimisestä lähteestä ja siitä, miten KGB suojeli kommunisteja määräämällä, että heitä ei saanut värvätä vakoojiksi tai lähteiksi.

Tämä aihe liittyy blogini kohtaan "muistelee". Tämä on se Suomi, josta muutimme Kanadaan.

Ja tässä on sähke suomeksi. Se oli vaikeaa löytää, joten laitoin sen tänne talteen.

"Suomen taiteilijoiden ryhmä tukee DDR:ää sen karkotettua laulaja Wolf Biermannin
Me suomalaiset taiteilijat olemme jo vuosia seuranneet DDR:n vireää ja monipuolista kulttuurielämää – se on antanut tärkeitä vaikutteita myös omalle henkilökohtaiselle luomistyöllemme.

Olemme voineet todeta, miten sosialismi voi tarjota taiteilijalle todellisen vapauden toteuttaa lahjakkuudellaan kansansa parhaita pyrkimyksiä työväenluokan ja sen puolueen tukemana.

Siksi emme voi ymmärtää Wolf Biermannin käyttäytymistä Saksan Liittotasavallassa – maassa missä työläisiä ajetaan tuhansittain työpaikoiltaan, missä virkakielloin, monenlaisin sensuuri- ja vainotoimin painostetaan kaikkia edistyksellisiä ihmisiä, muun muassa taiteilijoita ja kulttuurityöntekijöitä. Tällä näyttämöllä Wolf Biermann esiintyy sosialismin saavutuksia vastaan, solvaa DDR:n työläisiä ja koko kansainvälistä työväenliikettä.

Tulos on jo selkeästi nähtävissä – antikommunismin kiihkeä hyökkäys, hyökkäys sosialististen maiden rauhanpolitiikkaa ja koko jännityksen lievenemiskehitystä vastaan.

Tilanteessa, jossa DDR:n kansainvälinen arvovalta on nopeasti kohonnut, jossa yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys näkyy konkreettisesti ja kiistämättömästi muun muassa kansalaisten elintasossa, turvautuvat antikommunistiset voimat mielellään tällaisiinkin keinoihin – käyttävät hyväkseen myös yksityisen runoilijan sosialisminvastaisia kannanottoja.

Siksi me suomalaiset taiteilijat ihmettelemme Wolf Biermannin käytöstä, ihmettelemme kuinka hän voi myydä taiteensa kansainvälisen suurpääoman markkinoille, kun jokaista meistä kipeästi tarvitaan yhteisessä rintamassa imperialismia ja poliittista taantumusta vastaan.

Helsingissä 25. 11. 1976

Kaj Chydenius, säveltäjä,
Kaisa Korhonen, ohjaaja,
Marja-Leena Mikkola, kirjailija,
Pekka Milonoff, ohjaaja,
Eero Ojanen, säveltäjä,
Aulikki Oksanen, kirjailija,
Sven-Olof Westerlund, graafikko,
Agit Propin kvartetti,
KOM-teatteri"


Tiedonantaja 26.11.1976 "

Historian Nettilehti http://www.otavanoppimateraalit.net/nettilehti

Löytyy helpommin Googlella "Biermann karkotettu"

Lisäykset 1.6,2008:

Wolf Biermann

Stasin toimista ja patologisesta "ahkeruudesta" lue esim. tämä New York Timesin pitkä artikkeli.

Wolf Biermann (Wikipedian artikkeli)

Lue myös
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/09/sinisilminen-ja-ihannoiva-tv-ohjelma.html

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Outo kesä. Mitä seuraavaksi?

Tämän kesän sää on ollut oudoin, mitä muistan kokeneeni. Hellettä pari kuukautta. Ei sateita, joita on ollut ennen liikaakin. Savua, savua.

Mitä seuraavaksi? Varmaankin on tulossa talvi, jolloin Helsingin kadut ovat liukkaita ja ihmiset kaatuilevat, jolleivat pitele seinistä kiinni.

Työhön liittyvää monenlaista puuhaa ja kiirettä









Nyt on menossa 1500-luku samoissa merkeissä.

Hyvää jatkoa tälle viikolle!

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Jarkko Laine




Jarkko Laine (17.3.1947 - 19.8.2006). Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja 1987 - 2002.

Kuva: patswebgraphics

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Anu Silfverberg & Zadie Smith



Kuva: Anna Amnell. Kuvassa on mukana Smithin esikoisteos vuodelta 2000.

Anu Silfverbergin Zadie Smith -haastattelu ilahdutti. Tekijä, nainen kirjojen takana elää siinä omalla tavallaan.:

"Perheisiin synnytään, ja sen vuoksi niitä pitää kestää, ymmärtää, haastaa. Sanotaan, että perhe on rajoite, johon synnytään. Minusta se on analogia sille, mitä on olla elossa."

Zadie Smith Anu Silfverbergin haastattelussa: Ms Smith ja luetun ymmärtäminen. Helsingin Sanomat/NYT 33/2006, 14-15, 17.

torstaina, elokuuta 17, 2006

Kalastajien ihmeellinen seikkailu

Ulkosuomalainen kertoo jännittävän tarinan asuinmaastaan Meksikosta.

Onnellisuus. Valokuvatorstai 13



Tämän valokuvatorstain aihe on onnellisuus.

Aihe ei ole minulle ajankohtainen, mutta on mahdollista ottaa esiin vanha valokuva tytöstä, joka on tuonut onnellisena nallensa teddykarhukilpailuun.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Nestorin muotilelu

bubu.0

Kuva: Rosanne Lamarre

Une photo du chat avec son jouet préféré de l'époque.

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Yksin asumisen terveyshaittoja



Tanskassa on tehty suuri tutkimus, johon osallistui 138 000 henkilöä. Tämä tutkimus osoitti, että 30-69 -vuotiaat, jotka asuvat yksin, sairastuvat kaksi kertaa useammin sydänsairauksiin kuin ne, jotka eivät asu yksin.

Yksin asuminen sinänsä ei tehnyt ihmisiä sairaiksi, vaan yksin asuvien elämäntavat. Yksin asuvat harjoittavat vähemmän liikuntaa, syövät epäterveellisesti, ovat enemmän taipuvaisia tupakoimaan, ja heillä on korkea kolesteroli.

Yli 60-vuotiailla naisilla ja yli 50-vuotiailla miehillä on vielä suurempi vaara sairastua. "Tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että heillä oli melkein kolme kertaa suurempi vaara saada sydänsairauksia kuin niillä, joilla oli asuinkumppani."

Vaaraa lisää se, että yksinasuva ei saa yhtä nopeasti apua sairaskohtauksen tultua.

Luin tämän International Herald Tribunesta, mutta tutkimuksesta on raportti The Journal of Epidemiology and Community Health -lehden elokuun numerossa.

Suomessa lienee harvinaisen paljon yksinasuvia. Muualla on tapana, että ystävykset tai sukulaiset saattavat vuokrata tai ostaa yhdessä ison asunnon ja jakaa sen, samoin naimattomat aikuiset lapset asuvat kotonaan. Yksin asuminen ei ole ihanne.

Suomessa lapset siirtyvät pois kodeistaan jo teini-ikäisinä, vaikka nuori aikuinen tarvitsee vielä taloudellista ja henkistä tukea vanhemmiltaan. Ei ole ihme, että nuorten miesten itsemurhaluvut ovat korkeita.

Ennen Suomessakin yhteisöllisyyttä arvostettiin. Mikähän meidät on muuttanut? Kannattaisiko tätäkin asiaa ajatella uudestaan. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen, toisia ihmisiä, pelkkä kasvoton yhteiskunta ei riitä kumppaniksi.

International Herald Tribunen artikkeli löytyi vain New York Timesin arkistosta

Perhoskämmekät kukkivat taas







(Klikkaa kuvat suuremmiksi.)


Kukkien saaminen samaan kuvaan oli vaikeaa kasvien pituuseron vuoksi. Se onnistui vasta kun siirsin ruukut matalalle sohvapöydällle, laitoin toisen ruukun alle kasan kirjoja ja otin kuvan lattialla istuen. Valokuvaajien elämä on varmaankin jännittävää.

Lisää perhoskämmeköistä:

Orkideat syyskuussa

Ja orkideat joulunaikaan. Kommenteissa hoito-ohjeita.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Kirkastuvaa



Jokohan voisi mennä kävelylle? Savu ei enää haise, ja taivas kirkastuu. Puhtaus on kuitenkin kaukana, kun vertaa tämänpäiväistä taivasta vaikkapa kesäkuun alun taivaaseen.

Täällä tämän päivän taivas ja kesäkuinen taivas.

Tänään Hesari kertoo, että Gunter Grass on salannut kuulumisensa natsien Waff SS-eliittijoukkoon.

Ilkka Malmberg pakinoi hauskasti siitä, miten Venäjän metsäpaloista olisi kerrottu suomettumisen aikaan:

"Jos jotkut lehdet olisivat kirjoittaneet idän savusta, olisi toisiin ilmestynyt pääkirjoitus otsikolla Turhaa lietsontaa, Leikkiä savulla, Palaa se sauna meilläkin.

Ja ihan viimeisenä keinona Ylen kirjeenvaihtaja olisi raportoinut Punaiselta torilta, miten metsäpaloon suhtaudutaan Neuvostoliitossa luonnollisena, oikeastaan suotavana asiana.

Silloin lappeenrantalaisten yskä olisi ollut poliittista."

Ilkka Malmberg, "Leikkiä savulla". HS D7 13.8.2006.

Vieraskynässä Tampereen yliopiston Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Markku Ruotsila kirjoittaa Amerikka-vihasta ja sen heikosta perustelusta:

"Amerikan vastainen mytologia on kuitenkin osoitus älyllisestä laiskuudesta ja pelkuruudesta. --George W. Bushin hallinnosta on rakennettu karikatyyri, joka kuvaa eurooppalaisten "älykköjen" sielunmaisemaa, ei yhdysvaltalaista todellisuutta. Seurauksena on joukko kritiikittömästi toistettuja projisointeja ja Yhdysvaltain syyllistämistä.
--
Olisi ryhdyttävä tarkastelemaan Yhdysvaltoja uniikkina tilana, jonka kulttuuri, arvomaailma ja politiikka pohjaavat eurooppalaiseen perintöön mutta ovat kehittyneet omaksi sivilisaatiokseen.

Yhdysvallat ei muutu Euroopaksi, vaikka eurooppalaiset älyköt sitä kuinka vaatisivat. Sen sijaan tarvitaan suuria uusia panostuksia objektiiviseen Yhdysvaltain tutkimukseen ja sen tuloksien pelottomaan levitykseen."

Markku Ruotsila 13.8. 2006 HS Vieraskynä "Amerikan-vastaisuus on älyllistä laiskuutta ja pelkuruutta."

Tuo sana 'pelottomaan' hätkähdytti. Ketä pelätään?

Hesari on kuitenkin pessyt kasvonsa - ja poliittiset silmälasinsa.

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Sallittuja ja kiellettyjä aiheita



Kuva: Anna Amnell

On ollut pitkästä aikaa mahdollisuus lukea blogeja. Kaikkea kiinnostavaa löytyy, Annilta hyvä kalaresepti ja viehättävä tunnustus lempikirjoista, Hanhensulalta nolostunut tunnustus "sokkotreffeistä" Saaran kanssa jne. Hanhensulkaa on paheksuttu, mutta luulen, että hän häkeltyi Saaran nuoruuden ja kauneuden edessä ja tunsi olevansa "vain" tavallinen keski-ikäinen mies. Sanat katosivat hänen suustaan.

Sun äitis sanoo blogimaailmassa liikkuvaa kirjallisuuskyselyä - johon Annikin vastasi - ("kirjallisuusmeemiä") suorastaan "kuolemansuudelmaksi". Kirjoittajan täytyy olla ylenpalttisen varovainen, mikäli haluaa säilyttää kansansuosion. Sun äitis sanookin "rajanneensa [esimerkiksi] uskonnon pois" bloginsa aihepiireistä.

Sen on täytynyt tapahtua aivan äskettäin, sillä vielä tämän vuoden tammikuussa hän kirjoitti Kulmakoulusta, jota hänen vanhempansa ja sukunsa kävivät. Kaikki helsinkiläiset tiesivät, että Kulmakoulu oli teosofien koulu. Ja samaa kertoo myös Sun äitis. Ja teosofia on uskonto, jolla on juuret Idän uskonnoissa.

torstaina, elokuuta 10, 2006

Tytöt, pojat ja kulkuneuvot

Minulla ei ole edes ajokorttia. Eräässä englantilaisessa romaanissa tällainen asia asettaa henkilön vahvasti epäilyksen alaiseksi: jotain on vikana. Niin kai onkin. Lapsuudenkodissa äärimmäinen köyhyys ja omassa perheessäni krooninen idealismi ja mukavuudenhalu. Pojillakaan ei ole ollut koskaan ajokorttia. Se on suurkaupunkilaisuutta. Miksi hankkia auto, kun joka paikkaan voi kävellä tai mennä julkisilla kulkuneuvoilla?

Meillä oli Kanadassa auto, jota mieheni tarvitsi ehdottomasti työssään. Hän joutui ajamaan niin paljon Suur-Toronton alueella, että kyllästyi lopullisesti autoon. Hauskaa olivat perheen yhteiset, lukuisat ja hyvin pitkät telttailumatkat ympäri Amerikkaa isolla farmariautolla.

Tiedän, että ihmiset tuovat yleensä auton Amerikoista tullessaan. Olisimme voineet tuoda ihkauutta mallia olevan auton, sillä punaisella urheiluautollaan ajanut nuori mies romutti täydellisesti yhdeksän vuotta vanhan automme pari viikkoa ennen Eurooppaan lähtöämme. Mieheni pysähtyi, kun lapsi käveli suojatiellä. Nuori mies ajoi ylinopeudella perään. Auton katto meni haitariksi, mutta mieheni selvisi naarmuitta.

Luulisi, että meille auto olisi suorastaan pyhä, sillä me seurustelimme teini-ikäisinä monta vuotta poikaystäväni isän autossa - ja Iisalmen katuja kävellen. Auto hävisi kuitenkin kävelylle.

Aikoinaan valitsimme auton ja oman asunnon sijasta sen, että lapset kävivät yksityistä koulua ja minä olin kotiäiti. Meidän kaltaisillamme idealisteilla ei ole enää valinnanvaraa, kunhan jotenkin tulee toimeen.

Niin, mitä me toimme Amerikoista? Hyvin, hyvin paljon kirjoja - ja kissan. Ja ennen kuin joku ärhäkkä feministi käy kimppuuni, sanon, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että naisella on auto. Tyttärelläni on, ja hän saattaa innostua kemppismäiseen snobismiinkin autojutussa. Mutta - ihminen voi tulla toimeen ilman autoa. Voi tulla toimeen ilman polkupyörääkin. Jollei pitkä antibioottikuuri ole täysin pehmentänyt aivojani, muistan Merete Mazzarellan kertoneen jokin aika sitten, ettei hän osaa ajaa polkupyörällä. En minäkään.

Syyt ovat erilaiset. Diplomaatin lapsi Merete taisi käydä sisäoppilaitosta jossain oudossa maassa siinä iässä, jolloin opitaan ajamaan pyörällä. Minä taas olin niin köyhä, ettei meillä ollut silloin varaa edes polkupyörään. Ei ollut monilla muillakaan lapsilla siihen aikaan. Muutaman korttelin lapsilla oli käytettävissä yksi vanha armeijan miestenpyörä. Sillä leikkitoverini oppivat ajamaan. Minä en malttanut olla jonottamassa vuoroani. Kotona odotti pino kirjaston kirjoja. Se pyörä oli lisäksi hirveän ruma!

12. Valokuvatorstai: hoitaa, hoivata



Molly hoivaa vaaleatukkaista pikkutyttöä, lukee hänelle iltasatua.
(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Kun lapsi on nukahtanut, Molly hoitaa kauneuttaan nukketalon kylpyhuoneessa, jossa on tehty täysremontti.



Molly taitaa olla babysitter. Hän näyttää minusta liian nuorelta ollakseen tytön äiti. Hän näyttää odottavan, että lapsen vanhemmat tulisivat pian kotiin.



Valokuvatorstai: hoitaa, hoivata

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

Luin lehtiä, pohdin nettifoorumeita

Luinkirjan


Kuva: Dover

Tilasimme kokeeksi Hufvudstadsbladetin. Vaikuttaa kodikkaammalta kuin Hesari. Perjantaina oli etusivulla [HBL:llä on etusivu!] Kirka ja kuva kukkivista sisäpihoista Kruunuhaassa. "Hos Kirka blommar stenöknen". Sivuilla 8-9 oli melkein koko aukeaman juttu samasta asiasta. Pidän tästä lehdestä. Saa nähdä, onko siinäkin sitä jälkitaistolaista ajattelua, jota näkyy vielä Hesarissa varsinkin kulttuuriosastolla. (HBL 4.8.2006 1, 8-9)

Tänään sunnuntaina on Hesarin "Asunto"-osan etusivulla juttu "Kivikorttelin umpipihoista asukkaiden vihreitä keitaita." (HS 6.8.2006 /F1)

Tuli mieleen pari vuotta kirjoittamani viesti eli toive saada lisää vihreyttä Helsinkiin. Mutta minne kirjoitin sen? Toivottavasti Rihmastoon, sillä sieltähän voi etsiä viestejään. Kiiltomadon yli vuotta vanhemmat arkistot ovat suljetut edelleen. Kaikki viestini - ja jopa kokonaiset keskustelut - ovat tietysti tallennettuina, netistä kopioituina ja tulostettuina kansioissa ja levyillä, sillä aavistelin jotain tuollaista, mitä Kiiltomadossa sitten tapahtuikin. Tuo aika on hyvä todistaja siitä, mitä oli "kirjallinen keskustelu" vielä vähän aikaa sitten Suomessa. En olisi uskonut, ellen olisi kokenut sitä.

Ja vielä tämä kukkahattutädeistä:"Nykyään jos joku oikeasti laittaisi päähänsä kunnon kukkahatun sitä pidettäisiin boheemina eleenä ja yrityksenä rikkoa rajoja."Anne Rouhiainen, HS 6.8.2006/Kulttuuri,Maailma muuttuu..

Kauniita taloja Helsingissä



Tämä on eräs kauneimpia taloja Korkeavuorenkadulla. Värit ovat kauniimmat kuin tässä kuvassa. Ikkunalaatikoissa on kesällä kukkia ja talvella valoja.

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Tuhopoltto Vantaan Myyrmäellä






Laitan kuvat ja jutun uudelleen, sillä Blogger juuttui, kun yritin lisätä tämän HS.fi:n pienen uutisen. Sen mukaan kyseessä oli tuhopoltto. Samaa kertoo Helsingin Sanomat tänään (HS 5.8.2006 A15)

Kaikki kuvat Kuvat otti mieheni, mutta laitoin ne alussa omaan Flickriini, jonne niillä on oma set.

torstaina, elokuuta 03, 2006

11. valokuvatorstai: matka







Klikkaa kuvat suuremmiksi!

Matkustan kaikkein mieluiten junalla. Kaikkein vaikuttavin matkani on ollut Atlantin ylitys kahdesti laivalla. Mutta sekin matka alkoi junamatkana. Juna merkitsee minulle matkaa. Mieluiten hidas juna.

keskiviikkona, elokuuta 02, 2006

"Bolshevikit pilasivat"



Neuvostosorron symboliikkaa. Leninin kuva Hietalahden kirpputorilla Helsingissä kesällä 2006 koristettuna virolaisilla meripihkahelmillä.

Lue Leninistä Kansan Uutisten toimittajan Hirvasnoron kirjoitus: Olipa kerran Neuvostoliitto.

Olen pitänyt aina venäläisistä. Se johtuu siitä, että vuonna 1875 syntynyt isoisäni kertoi usein Pietarista. Hän oli nuorena useana kesänä töissä lastaajana iisalmelaisella laivalla, joka kulki Pietariin. Hän kertoi siitä, kuinka kaunis Pietari oli siihen aikaan ja kuinka ystävällisiä sen ihmiset.

Ukki oli kouluja käymätön, mutta viisas mies, joka seurasi koko pitkän ikänsä (94 vuotta) maailman menoa lehdistä. Hänen kommenttinsa Suomen ja Venäjän suhteista:
"bolshevikit pilasivat".

En ole käynyt koskaan Neuvostoliitossa enkä Venäjällä. Kävin ensi kerran Virossa silloin, kun neuvostovalta oli juuri murtumassa sieltä. Ehdin nähdä neuvostoelämän ankeuden ja sen kuinka virolaisia oli riistetty. Siksi tuon Leninin kuvan näkeminen kirpputorilla virolaisilla meripihkahelmillä koristettuna herätti minussa suorastaan fyysisen pahanolon tunteen.

Lue myös nämä Kemppisen kirjoitukset.