maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Vuoden 2007 kuvani


Neulekirppu kysyy:

1. Mitä aihetta kuvasit eniten vuonna 2007? Keskityitkö johonkin vai kuvasitko kaikkea mitä eteen tuli?

Eniten olen kuvannut työhuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa, nukketalojani ja lähiymäristöäni täällä Helsingissä. Lokakuussa kuvasin Kroatiaa ja Sloveniaa, joissa olimme yhdistetyllä sukulaisvierailulla ja turistimatkalla.

2. Osallistuitko Valokuvatorstaihin tms. kuvahaasteisiin vuoden aikana?

Olen osallistunut seuraaviin: Photo Friday, Kissakuvahaasteet, Koirakuvahaasteet ja Flickr. Niistä on ollut paljon iloa. Aion jatkaa osallistumista Photo Friday'n ja Kissakuvien ottamiseen. Koirakuvissa on minulla merkittävä rajoite: ei ole omaa koiraa eikä "tuttavakoiraa", ja ottamani koirakuvat alkavat olla lopussa.

3. Mistä vuonna 2007 ottamastasi kuvasta pidät eniten?
(Onko se yksittäinen kuva vai kuvasarja tai kenties jonkun toisen ottama kuva? Voit perustella valintaasi tai pitää syyn omana tietonasi.)

Pidän yllä olevasta kuvasta.

4. Mitä opit kuvaamisesta vuonna 2007?

Opin että kuvaamista oppii parhaiten kuvaamalla paljon. Varmaankin oppisi myös valokuvaamiskursseilla tai jos edes tutkisi tarkoin kameransa kaikki mahdollisuudet.

5. Hankitko jotakin uusia lisälaitteita, uuden kameran tms. vuoden aikana? Oletko tyytyväinen hankintaansi?

Ostimme juuri uuden kameran Canon Digital IXUS 70:n, joka oli tarjouksessa. Olen alkanut opetella sen käyttämistä.

6. Mitä suunnittelet kuvaavasi vuonna 2008?

Samoja aiheita kuin ennenkin. Ehkä voisin liittyä johonkin muuhunkin valokuvausryhmään. Lisäksi suunnitelmissa on pitkä loma, oikeastaan "mannertenvälinen sukukokous" Kreetalla ensi kesänä. Uskon, että sieltä tulee hauskoja kuvia.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Välillä kirkastuvaa

 


Ihmisillä oli tapana merkitä ainakin ennen aikaan almanakkaan havaintoja säästä. Jos almanakat säästettiin, voitiin vertailla, miten sää oli vaihdellut vuosien varrella. Ostin kerran vuoden 1903 almanakan ja löysin siitä tarkkoja merkintöjä säästä. Niistä oli hyötyä, sillä kirjoitin siitä keväästä ja sain selville että silloin oli takatalvi, järvi jäässä, lumikinoksia "kuin täysi talvi" , kuten muistiinpanojen kirjoittaja asian ilmaisi. Sopi hyvin routavuosiin.
Posted by Picasa

lauantaina, joulukuuta 29, 2007

Punatakkinen enkeli


Second hand -vaatteita myyvän kaupan ikkunassa enkelillä on turkiskauluksinen talvitakki. Helsingissä ei talvea näy, on vain jatkuva sade ja tuuli.

Iloinen 1950-luku



1950-luvun juhla-asu. Dover

50-luku oli HAUSKA vuosikymmen. Se oli monessa mielessä viattomuuden aikaa.

Osattiin olla iloisia ilman viinaa ja huumeita. Rakkaus kokonaisuudessaan oli arvossa, myös haaveet, romantiikka, rakkauskirjeet, päiväkirjoihin kirjoittelu, musiikki, treffit, koulutanssiaiset, seurustelu, käsi kädessä käveleminen, suudelmat.

Avioseksi oli yleisin tapa harjoittaa seksiä. Seksiä jaksettiin odottaa. Lapset olivat lapsia. Siitä kertovat tilastot selvää kieltään (esim. Sievers & Koskelainen & Leppo)

Ihmiset pitivät iloisista ja optimistisista musikaaleista, mikä oli hyvä asia terveyden ja mielenterveyden kannalta.

Vain harvat lapset ja naiset pilasivat terveytensä tupakoimisella. Osattiin haaveilla, mikä on elintärkeää ihmiselle varsinkin vaikeissa olosuhteissa.

1950-luku oli tietenkin pula-aikaa, asuttiin ahtaasti, pukeuduttiin vaatimattomasti, kengät olivat kehnoja. Monet opettajat surivat yhä sodassa kuolleita sulhasiaan tai sukulaisiaan. Isät näkivät painajaisunia sodasta.

Aikuinen ihminen on vastuussa omasta elämästään. On lapsellista syyttää koko koululaitosta, jos joku tai jotkut opettajat olivat inhottavia tai perheinstituutiota, jos oma perhe oli huono ja koko uskontoa, jos oma uskonnonopettaja tai oma sukulainen oli ahdasmielinen tai hurmahenkinen.

Tämä on kommentti keskusteluun Ikkunaiineksen blogissa Kasvatammeko arvoinvalideja?

Lue myös Nostalginen 50-luku

perjantaina, joulukuuta 28, 2007

torstaina, joulukuuta 27, 2007

Zagrebilainen raitiovaunu on kokeilussa



Streetcars in Zagreb, originally uploaded by amnellanna.
Kuva: Anna Amnell

Tämä raitiovaunu on kuvattu Zagrebissa. En ole nähnyt vielä.minkä värisiä Helsingissä kokeiltavat ovat.
Perinteistä konepajateollisuutta edustavan  kroatailaisen Koncarin raitiotievaunut olivat kokeiltavana Helsingissä.



maanantaina, joulukuuta 24, 2007

Joulu ja lemmikkieläimet

 


Nestor on vetäytynyt tarkkailemaan jouluvalmisteluja. Kissa ja joulu.
Posted by Picasa

Joululintuja Tuomaan markkinoilla


Christmas decoration, originally uploaded by amnellanna.

Tuomaan markkinat


At St. Thomas' fair, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Myytävänä jouluenkeleitä ja lintuja. Tämä myyntikoju oli eräs kauneimmista, ja myyjän asu oli jouluun sopiva.

Tämän vuoden Tuomaan markkinat olivat kauniit ja tyylikkäät.

Tämä joulu on ollut minulle "huoleton joulu", sillä mieheni on hoitanut kaikki jouluvalmistelut.

Olin flunssan jälkeen ensimmäistä päivää ulkona. Ostimme jouluruokaa ja lahjoja Tuomaan markkinoilta.

Posetiivari joulumarkkinoilla


At St. Thomas' fair, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Tuomaan markkinoilla Esplanadilla

At St. Thomas' fair, Helsinki

Joulumarkkinat pelastavat monen pienyrittäjän talouden - ja monen kiireisen ihmisen hermot joulua ennen. Tänä vuonna myyntikojut olivat entistä kauniimpia ja tuotteet kauniita ja taiteellisia.

Joulumarkkinoita on pidetty Keski-Euroopassa jo 1500-luvulla. Lue Joulukuusi ja joulumarkkinat 1500-luvulla.

Joulumyyjäiset


Helsinki December, originally uploaded by amnellanna.

Vanhan ylioppilastalon perinteiset joulumyyjäiset

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

Joulu on jo ovella



Joulusukat: Claudine.

Entisajan lapsi sai appelsiinin, karamellin tai jopa lelun joulusukassa. Jos mitään muuta ei talossa ollut, sukkaan laitettiin edes peruna, ettei se roikkunut tyhjänä optimistisen lapsen sängyn päädyssä jouluaamuna.
joulusukka

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

Lumitilanne Helsingissä 1900-luvun alussa



tekstinäyte

Thomas harppoi nopein askelin pitkin Esplanadia. Lumipyry oli pysäyttänyt raitiotievaunut. Thomas kääri kaulahuivin kasvojensa suojaksi viimaa vastaan.

Seuraavana päivänä Thomas heräsi myöhään, sillä hän oli nukahtanut vasta aamuyöstä. Hän näki hotellihuoneensa ikkunasta torin, jossa oli satoja hevosia ja rekiä, torikauppiaita ja rouvia, joiden jäljessä palvelustyttö kantoi korissa ostoksia. Thomas veti verhot eteen ja luki koko päivän vuoteessa. Hän ei halunnut nähdä ketään, mutta hän ei halunnut lähteä poiskaan.

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.

- Siellä on kova lumipyry, voitte eksyä, koeteltiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi yli tyhjän torin.

Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi Ruotsalaisen teatterin, jossa hän oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta. --

Thomas hiihti yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes ympärillä oli vain pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään näkyi valkoinen lumiverho samoin hänen takanaan. Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun eikä tiennyt, oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.

Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.

Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. Pieni palvelustyttö kurkisti ovelta. Hän pudisti päätään ja osoitti kadulle päin.

Thomas hymyili, laittoi hatun päähänsä ja sulki oven. Hän pysähtyi katsomaan pihaa ja istuutui lumisille keittiönportaille. Häntä ympäröivät sininen ilta, korkeat lumikinokset ja talon ikkunoista tuleva lämmin valo. Entä jos hän istuisi siinä ja odottaisi, kunnes Aurora tulisi kotiin? Vai pitikö sanoa hyvästit tälle talolle? Eiköhän näkisi koskaan omenapuitten puhkeavan kukkaan, ei tuntisi sireenien tuoksuvan?

Hän käveli lumisella pihalla. Puutarhan perällä oli venäläistyylinen huvimaja. Aidan takaa katulyhty valaisi pihaa ja paljasti sen rappeutuneisuuden. Porrasaskelmat narahtivat, kun Thomas astui sisään kaksoisovista.

- Thomas!

Huvimajan penkillä istui Aurora luisteluasussaan luistimet penkillä vieressään.

Aurora ja Pietarin serkut. 1993, 167-169. (nimellä Pirkko Pekkarinen) ja
yhteisnide Anna Amnell: Vaahteralaaakson Aurora. Aurora 1-3. BoD 2014
Kirjoitin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen.
Åirkko Anna Amnell (Pekkarinen vuoteen 1998)

Jouluorkidea

joulukukka07

Joka joulu saamme Kanadan sukulaisilta kukan. Yhä useammin se on orkidea. Se on kaunis, kestävä - ja kissa ei syö sitä. Meillä on nimittäin jälleen tuttu ja rakas jouluvieras, Nestor Burma, joka syö kukkia.

Photo Friday: 'Best of 2007'.

The Piper's Tower, Ljubljana


Piper's Tower, Ljubljana, October 2007

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Jouluiloa!



Tämä tinasta valmistettu jouluseimi on yli 30 vuotta vanha. Ostimme sen asuessamme Suomenlinnassa 1970-luvun alussa. Se on hyvin pieni (puun korkeus 9 cm), ja sille on löytynyt aina paikka milloin ikkunalaudalta, milloin telkkarin tai kaapin päältä. Se on ollut yleensä kakkosseimi, koska meillä on myös toinen seimi, jonka poikamme on valmistanut vaimonsa kanssa meille joululahjaksi joitakin vuosia sitten. Silloin kun meillä on kissa jouluvieraana, tinaseimi nousee kunniapaikalle, koska toinen seimi on helpommin rikkoutuva ja laitetaan lasivitriiniin ihailtavaksi.



Tietäjät jouluseimessä, jonka ovat valmistaneet Rosanne Lamarre ja Matti Amnell.

Joululuettavaa muista blogeistani

Virkistävää joulunaikaa kaikille tämän blogin lukijoille!

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

Photo Friday: 'sunrise'


Aamurusko marraskuussa. Sunrise in November. Sunrise in Helsinki.
Season's Greetings!

Kaksi sivupalkkia Bloggeriin


Olen vihdoinkin selvinnyt laittamaan tähän blogiin toisen sivupalkin. Oli aika vaikeaa löytää sellainen blogipohja, jota olisi helppo muuttaa mieleisen väriseksi. Olen laittanut kaksi sivupalkkia myös Kotikissat-nimiseen kissablogiin, jonka olen siirtänyt Bloggeriin. Varsinaisena koeblogini toimii yksityinen blogi, johon voi kokeilla kaikkea huoletta, sillä siinä ei ole mitään tärkeää.

Tähän sopii hauska joulu-uutinen: Jussi Ahlroth kertoo blogissaan, että Tolkienin Hobitista on tulossa elokuva! Näin ilmaisen blogipohjan, jossa on Hobitin maja. Siitä tulisi loistoblogipohja todelliselle Hobitti-fanille.

Lisäys: Myös Auroran talo -nukkekotiblogissani on nyt kaksi sivupalkkia. On tilaa pienille kuville. Kokeilen aivan uudenlaista blogipohjaa myös Aurora-blogiin.

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Hiljainen mutta puuhakas viikonloppu



Kuva: Dover

Kissa ei pidä joulumelusta. Siltä säästyin minäkin tänä viikonloppuna, kun olin kotosalla ja parantelin alkavaa, mutta toivottavasti jo loppunutta jouluflunssaa. Kun täytyy lepäillä, keksii aina jotain uutta ja löytää netistä vielä uudempaa.

Kotikissat-blogini on ihan uudessa asussa ja uudessa paikassa. Sitä oli hauskaa puuhata.

lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Blogit ja sanomalehdet



Olen tottunut lukemaan Suomessa asuessanikin useita sanomalehtiä, myös ulkomaisia. Luen yleensä niitä sanomalehtiä, joita saan pojiltani päivän pari vanhentuneina. Kuvassa näkyy myös Financial Times, jota olen lukenut vuosikaudet, varsinkin viikonloppunumeroa, en kuitenkaan finanssijuttuja vaan niitä muita. FT:n kieli on erinomaista ja esimerkiksi kirjallisuusarvostelujen taso korkea. Luin myös The Times- lehden sunnuntainumeroa pitkään, mutta sitten se kallistui kovasti. Observer ei kiinnosta yhtä paljon, vaikka olen lukenut sitäkin.

Olemme tilanneet jo vähän yli vuoden HBL:ää kielen vuoksi ja täydentämään Hesarin antamaa kuvaa Suomesta ja varsinkin Suomen kulttuurista. Kokeeksi tilasimme myös Aamulehden muutamaksi kuukaudeksi, sillä olen välillä hyvin kyllästynyt Hesariin sen Kulttuurisivujen vuoksi.



Tietenkin lehtijuttuja saa ja pitääkin kommentoida. Niin syntyy keskustelu. Blogilla on se etu, että sillä voi reagoida nopeasti, sen sanoma leviää ja mikä erinomaista, se myös säilyy kauan sen jälkeeenkin, kun lehti on jo heitetty paperikeräykseen.

Lisäksi olisi tarpeen kommentoida ja selostaa enemmän myös ulkomaisissa lehdissä olleita juttuja. On uskomatonta, kuinka hitaasti nimenomaan tärkeät asiat leviävät Suomeen. Täällä pitää tehdä ensin aiheesta suomalainen (!) väitöskirja, ennen kuin siitä kirjoitetaan lehdissä.

Sinä aikana asia on jo vanhentunut muualla maailmassa ja ollaan menossa kaukana edessäpäin. Suomalaiset lehdet laskevat uutta tietoa kansalle tiheän siivilän läpi.

Ongelmia: kuva ei tule Picasasta ja tekstiä haihtuu pois.

perjantaina, joulukuuta 14, 2007

Blogilista ja blogien omat lukijatilastot



En tiedä, ketkä lukevat blogejani, mutta tiedän, kuinka paljon heitä on.
Blogien osoitteet päivitetty  10/2013

Motto: Blogit ovat arkistoja, jotka eivät pölyä
Kaikki Blogilistalla olevat blogini

Seuraavassa on jo vuonna 2007 toimineita blogejani:

Bloggerissa









Pääblogini Blogisisko (entinen Blogisisko 3)
(Blogisisko 1, )
(Blogisisko 2 )
Huom! Blogisisko-blogit on yhdistetty



Lucia Olavintytär  1500-luku sekä kirjani
Kyynärän mittainen tyttö (2004), Pako Tallinnaan (2006) sekä Lucia ja Luka (2013, marraskuu)














Aurora  tietopaketti Aurora-sarjasta ja 1900-luvun alun kulttuuria

Kotisivublogi 
Kotikissat 
Narnia-blogi  C. S.  Lewis ja Narnia -aineistoa














Auroran koti nukkekodit, nuket, lelut


Vuodatuksessa:











Kirjoituslipasto  lyhyt, vain yksi infosivu, kotisivublogi Vuodatuksessa







(Broken star on tilkkutäkkimalli, jolla tein kuvassa olevan pienen täkin miehelleni lahjaksi)
Broken Star  käsityöblogi Vuodatuksessa, laaja arkisto, toimii hyvin,  vain uusimmat kuvat katosivat
Syksyblogi kausiblogi
Narniassa  C. S.  Lewis ja Narnia -aineistoa
Tämä oli alkuperäinen Narnia-blogi, edelleen avoinna

Tietoja vuodelta 2007:
Yhteensä yli 800 kävijää päivässä, luku on noussut kai joulun vuoksi. Kiitos lukijat tai blogeissani pistäytyjät.
Bloggaaminen pitää kirjoittamisvauhdin kunnossa. Tulee myös luettua hyvin monenlaista tekstiä, jos aikaa vain riittää. Blogien lukijana kiitän teitä, jotka kirjoitatte blogeihin. Maailma muuttuu, mutta sanan mahti säilyy.

Iines kirjoittaa Blogilistan "kuolleista sieluista".

Joululauluja Christmas songs



Sleigh ride, originally uploaded by amnellanna.
Klikkaa kuvaa, niin pääset settiin, jossa lisää joulukuviani ja näet tämänkin kuvan myös suurempana.
Click the photo to see it larger and also to see whole sets of my Xmas photos in Flickr

Tässä joululeikki: Tonttujen jouluyö. Katso, kuuntele ja laula mukana.

Tonttujen jouluyö ja monia muita lauluja Tina Heldtin sivuilla (saks. ja suom):

Melodie: Vilhelm Sefve
Text: Alfred Smedberg

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki,
raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Pöydän päälle veitikkaiset rientää, veitikkaiset
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: "Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?"
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla
kunnes koittaa päivä taivahalla, taivahalla.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!


Leikin sanat ja ohjeet

Lisää suomalaisten joululaulujen sanoja:

www.joulumaa.eu (PDF)

helposti kopioitavina
(html)

Ja täällä Intiaanien joululaulu (kuuntele ja lue sanat)
Muista myös vanhat joululaulut

Mikä siinä Bloggerissa on vikana?



Vanha Wulffin joulupukki kurkistelee nyt Stockmannin ikkunasta Esplanadille päin.
On hankalaa, kun Bloggerikin lakkaa välillä toimimasta.

torstaina, joulukuuta 13, 2007

Onnea uudelle blogille!



Our Christmas flowers 7, originally uploaded by amnellanna.
Listan kätköistä on uusi blogi, Blogilistan kehitysblogi, johon voi nyt lähettää valituksensa ja toivomuksensa.

Se on syntynyt tänään vähän sen jälkeen, kun muiden muassa minäkin lähetin blogitaivaalle vaikerrukseni Blogilistan hitaudesta ja muista Blogilista-huolistani. Blogilistan Kehitysblogin voi tilata itselleen Blogilistalta. Sen nimi on Listan kätköistä. Ja Blogilistalla on uusi omistaja. Onnea uudelle blogille!

Tervetuloa

Welcome Christmas

Oviseppeleemme on ostettu suomalaisesta kaupasta Torontosta 1980-luvun alussa. Lucian päivä oli ja meni. Olo tuntui vähän flunssaiselta, joten en uskaltanutkaan lähteä katsomaan tämän vuoden Lucia-kulkuetta, vaikka se kulkee tuosta parin korttelin päästä.

Täytyy katsella viime vuoden kuvia:


keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Kommentteja: asevelvollisuus, militarismi

Sattumalta menin Blogilistalta blogiin, jossa kirjoitettiin itsenäisyydestä mm:

"Oudointa suomalaisessa itsenäisyysjuhlinnassa on sen liittäminen sodan ihannointiin sun muuhun militarismiin.."

Mielestäni Suomi ei ole ollenkaan militaristinen maa. Muualla vasta mahtavia paraateja on. Kirjoitin kommentin:

1. kommmenttini:

Suosittelen tutustumaan Ranskan kansallispäivän paraatiin joko paikan päällä Pariisissa heinäkuun 14.päivänä tai vaikkapa tämän Hesarin artikkelin kautta.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Suomalaissotilaat+osallistuivat+Ranskan+paraatiin+Pariisissa/1135228703349

2.kommenttini:
Blogisisko/Anna Amnell Says:
9. joulukuuta 2007 kello 23.37
Näyttäisi siltä, että vastustat ”militarismia” Suomessa, mutta et EU:ssa [lisäys:tai Ranskassa], jota tuokin Pariisissa pidetty loistelias paraati edusti. Millä tavalla Suomen puolustus on vähäarvoisempaa kuin koko EU:n puolustus?

Yleinen asevelvollisuus alkoi Ranskan vallankumouksesta ja levisi vähitellen muihinkin maihin. Wikipedian mukaan on hyvin monia maita, joissa on edelleen yleinen asevelvollisuus.

Wikipedian luettelosta näyttää puuttuvan Kuuba, jossa jokainen 18-vuotta täyttänyt joutuu olemaan sotaväessä 24 kk, opiskelijat 12 kk. Vielä jokin aika sitten asevelvollisuuden pituus oli siellä 36 kk.

Monet maat ovat siirtyneet vapaaehtoiseen palkka-armeijaan. Samahan se, miten kukin valtio puolustuksensa hoitaa. Mutta riittävätkö pienen Suomen varat palkka-armeijaan?

3.kommenttini:
Blogisisko/Anna Amnell Says:
11. joulukuuta 2007 kello 0.04
Niin varmaankin. Maantieteellinen asemahan siihen vaikuttaa. Kuinkahan monta sotaa onkaan Suomi joutunut käymään tahtomattaan?

Olisi tietysti kivaa asua jossain mukavassa turvallisessa paikassa maailmaa, mikäli sellaista enää on. Kukapa sotaväessä olosta ja sodasta pitää!

Mutta eikö Sveitsikin ole aseistettu ”viimeistä miestä myöten” -jokaisella ase kotona (Onko vielä näin?) - mutta jostain syystä sitä ei kutsuta militaristiseksi. Kutsutaanko Kuubaakaan Suomessa militaristiseksi? Minusta militarismi on klisee, jota käytetään Suomessa vain joistakin maista.

Vasta sitten suomalaiset voivat tuntea jonkinlaista turvallisuudentunnetta, kun Suomi kuuluu Natoon.

Jarkko Says:
11. joulukuuta 2007 kello 12.43
Hohhoijaa. Kuinva voikaan ihminen juuttua maailmankuvaan (ja uhkakuviin), jotka juontuvat vuosisatojen takaa ja joilla ei ole mitään tekemistä nykypäivän oikeiden ongelmien kanssa.--Huhuu Blogisisko, kannattaisi päivittää maailmankuvansa 2000-luvulle.

Blogisisko/Anna Amnell Says: Kommenttisi on arvioitavana.
11. joulukuuta 2007 kello 13.20
Samat sanat. Mitkä Euroopan maat kuuluvat Natoon? Eivätkö ne muka elä tällä vuosituhannella? Päivitä Nato-tietosi.:)
Hyvää joulua!

Viimeisimmät kommentit jääneevät hyväksymättä, sillä bloginpitäjä näyttää lähteneen matkalle uusimman kirjoituksensa mukaan.
Lisäys:
"Niinpä Sveitsillä on yhä reserveineen noin 350.000 miehen asevoimat, joilla on aseet ja varusteet kotonaan.." Reserviläinen-lehti.

tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Kroatilainen raitiotievaunu


Streetcars in Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Kroatialainen raitiovaunu sisältä. Olimme matkustaneet vahingossa kauas lähiöön, ja päätepysäkillä raitiovaunu oli tyhjä.

Kroatialaisia raitiotievaunuja kokeillaan Helsingissä joulun jälkeen muutaman kuukauden ajan linjoilla 6 ja 8, kertoo Hufvudstadsbladet tänään. 1970-luvun raitsikat korvataan Helsingissä viimeistään vuonna 2011 uusilla vaunuilla.

Käytimme Zagrebissa lokakuussa kaksi viikkoa näitä raitsikoita. Ne ovat samanlaisia kapeita putkuloita kuin Lontoon maanalaisen vaunut. Ainakin siltä ne tuntuivat. Istuimia oli vain yksi rivi kummallakin reunalla, joten suurin osa matkustajista joutui seisomaan.

Ikkunat olivat isoja, ja raitsikoiden ilme muutenkin iloinen ja valoisa.

Nämä raitsikat olivat värikkäitä, ja niissä oli hauskoja mainoksia. Se oli niissä parasta, mutta juuri raitsikoiden väriä ja ulkomuotoa muutetaan.

Ne olivat matalalattiaraitsikoita.


"Street cars are a Zagreb personality. Without those trams it would not be Zagreb."
Steve Renko, Ohio

Kroatialainen raitiovaunu koekäyttöön

Raitiovaunujen kulta-aika Helsingissä

Kroatialaiset raitiotievaunut


Streetcars in Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Raitsikka Zagrebissa.

Kroatialaiset raitiotievaunut



Kroatialaisia raitiotievaunuja kokeillaan Helsingissä joulun jälkeen muutaman kuukauden ajan linjoilla 6 ja 8, kertoo Hufvudstadsbladet tänään. 1970-luvun raitsikat korvataan Helsingissä viimeistään vuonna 2011 uusilla vaunuilla.

Käytimme Zagrebissa lokakuussa kaksi viikkoa näitä raitsikoita. Ne ovat samanlaisia kapeita putkuloita kuin Lontoon maanalaisen vaunut. Ainakin siltä ne tuntuivat. Istuimia oli vain yksi rivi kummallakin reunalla, joten suurin osa matkustajista joutui seisomaan.

Ikkunat olivat isoja, ja raitsikoiden ilme muutenkin iloinen ja valoisa.

Nämä raitsikat olivat värikkäitä, ja niissä oli hauskoja mainoksia. Se oli niissä parasta, mutta juuri raitsikoiden väriä ja ulkomuotoa muutetaan.
"Street cars are a Zagreb personality. Without those trams it would not be Zagreb."Steve Renko, Ohio

Muistoja lapsuudesta

1. Kampa - Minulla oli lyhyet hiukset, ja niitä oli helppo kammata.

2. Lintu - Olin kesälomalla mummolassa ja olin saanut kiinni variksen ja laittanut sen latoon. Aioin viedä sen kaupunkiin ja opettaa sen istumaan olallani ja ehkä jopa puhumaan. Mutta mummo päästi sen pois ladosta ja sanoi, ettei luontokappaleita saanut rääkätä. Mummo oli feministi ennen feminismiä ja vihreä ennen vihreitä.

3. Meri - Olin näkevinäni meren ja vuoria pilvissä. Olin saanut kirjoista aavistuksen siitä, millainen meri oli.


4. Kitara - Äitini suku on ollut hyvin musikaalista (mm. Emmy ja Aino Ackte). Teini-ikäiset tätini ja setäni soittivat melkein mitä hyvänsä korvakuulolta sahalla, hanurilla, mandoliinilla ja kitaralla. Ukki oli viulupelimanni, ja tätini kertoi, että ukki opetti hänet soittamaan kitaraa, jota tätini soittaa vieläkin. Minua pidettiin epämusikaalisena kuten isääni ja hämmästyin kovasti, kun minulle tehtiin vaihto-oppilasvuonna Amerikassa musiikkitesti ja todettiin hyvin musikaaliseksi?

5. Kello - Sain kansakouluaikana sanomalehteen runon kelloista, joiden ääni kuuluu metsässä: " Vanhat kauniit kellot keskellä metsän soivat--". Pidin jo silloin adjektiiveista.

6. Oksentaminen - Ei yhtään muistikuvaa. Olin lapsena aina terve. Mutta pikkusiskoni oksensi, kun eräs sukulainen pakotti hänet syömään hernekeittoa ja piti häntä kiinni nenästä!

7. Mummo - ks. kohta 2.

8. Kirja - Elävimmät muistoni ovat siltä vuodelta, jolloin täytin kolme vuotta. Ensimmäinen oma kirjani oli aapinen, jonka sain sinä kesänä kummisedältäni. Unohdin aapisen ulos, se kastui ja meni pilalle.

9. Pipo - Vain pojilla oli pipot.

10. Matematiikka - Kansakoulussa opettaja antoi meidän opetella laskentoa pitkillä värikkäillä leikkitulitikuilla. Mistähän ihmeestä hän oli sellaiset saanut?

11. Metsä - Ihmeellisintä oli usva metsän reunassa ja sienien poimiminen kuusten pitkien ja tuuheiden oksien alta, jossa oli kasoittain havunneuloja.

12. Ukkonen - Olin kuullut puhuttavan pallosalamasta ja odotin aina ukkosella, tulisiko sellainen sisälle.

13. Hiukset - minulla oli vaaleat hiukset, jotka olivat kiharat siihen asti, kun muutin kaupunkiin ja menin kouluun.

14. Siskot. Toinen sisareni oli lapsena aina sairaana, sillä hän oli syntynyt hyvin pienenä keskosena. Häntä ei saanut koskeakaan. Pikkusisko oli taas minulle kuin elävä nukke, kaunis sinisilmäinen kiharapää, jonka otin mukaani joka paikkaan.

15. Ikkuna. Varhaisin lapsuudenmuistoni on, että olen ikkunan ääressä ja näen, kuinka tulva on noussut talon rappusten eteen ja joku tulee veneellä taloon.

16. Kalenteri - Almanakka oli melkein yhtä pyhä kuin Raamattu. Sitä pidettiin ylähyllyllä lasten ulottumattomissa.

17. Puuro - Pidin vain naurispuurosta.


18. Nenäliina - Puhdas silitetty kangasnenäliina piti laittaa aina kouluun lähtiessä esiliinan taskuun. Kerran nenäliina jäi kotiin. Ja tietenkin minulle tuli nuha piirustustunnilla, jota piti ankara miesopettaja. Hän oli vihainen, kun niiskutin. Onneksi hän opetti vain yhden tunnin viikossa. Oma opettajani oli ystävällinen iäkäs nainen.



19. Parsimissieni: Jostain syystä käsityönopettaja määräsi luokkatoverini Sirkka Kurki-Suonion parsimaan villasukkaa käsityötunnilla. Oliko hän tehnyt jo käsityönsä valmiiksi vai unohtanut sen kotiin? Muistan kuinka Sirkka piti harmaata raidallista nilkkasukkaansa kädessään ja parsi sitä verkkaan.

20. Kynsilakka - Menin tyttölyseoon. Siellä ei saanut käyttää kynsilakkaa.



Alimmassa kuvassa on Sirkka Kurki-Suonio, muissa Pirkko Anna Amnell

Tämä kysely lapsuudesta mm Ihan kipsissä -blogissa

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Uusi kansantauti

Iineksen blogikirjoituksen"Parisuhde paras suoja köyhyyttä vastaan" kommenteissa kirjoittaa

nimimerkki a-kh:

"Kyllä oikeistolaisuus on sairautta--"

Tämähän on tuttua tekstiä. Neuvostoliitto lähetti poliittisia toisinajattelijoita mielisairaaloihin hiljentääkseen heitä.

Mutta entä meidän ajan Suomi? Presidentinvaalien tulos oli:
Halonen 1 630 833, Niinistö 1 517 947 ääntä. Vasemmisto voitti presidentinvaalit niukasti.

Onko meillä siis 1 517 947 hoitoa vaativaa kansalaista, oikeistolaista, joihin minäkin kuulun? Ja mikähän olisi hoito? Otettaisiinko mallia entisestä NL:sta, Kuubasta, Kiinasta vai Pohjois-Koreasta? Kysykää nimimerkiltä a-kh.

Vielä yksi kommenti oli tarpeen (lue keskustelusta, miksi):

mikko ällä, ole asiallinen.

Poliittiset asenteet jakaantuvat 2000-luvun maailmassa aivan uudella tavalla moniin ryhmiin, ja vanha jako oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut.

Todellisuudessa keskellä on tungosta, siinä viihtyvät kokoomus ja demaritkin. Siinä viihdyn minäkin, kaihdan sekä "vasemmistolaisuutta" että "oikeistolaisuutta" vanhassa mielessä.

Sanot "mulle kaikki ja Sulle mitä jää". Hyvä mikko ällä, se oli hyvä vitsi.

Saat minun pyykinpesukoneeni, astianpesukoneeni, kirpputorilta ostetut huonekalut ja kirjani, sillä muuta minun perheelläni ei ole, ei edes omistusasuntoa, autoa tai kesähuvilaa. Sellaisia ovat nykyajan "ökyporvarit". :)

Eläkkeitämme et saa. Nehän ovat köyhän ihmisen ainoa turva. Ja sehän oli tämän keskustelun aihe

Ja lukija, tämä keskustelu tapahtui todellakin vuonna 2007 Suomessa.

lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Harry Potter -muki

 

Ostin itselleni kirjakaupasta Harry Potter -mukin. Varsinainen syy oli käytännöllinen: halusin tukevan mukin teenjuontia varten.

Olen lukenut vain ensimmäisen Harry Potter -kirjan ja katsonut vain kaksi ensimmäistä elokuvaa, mutta ymmärrän lasten innostuksen näihin kirjoihin, sillä niissähän kerrotaan koulusta, ystävistä ja jännittävistä sadunomaisista seikkailuista. Suomalainen käännös vaikuttaa minusta erinomaiselta, jopa paremmalta kuin alkuteksti. Tietenkin jokainen Harry Potter -kirja - kuten muukin käännöskirja - vähentää suomalaisten kirjailijoiden tuloja. Onneksi minulle ei ole suotu kateuden geeniä, joten suon omalta osaltani Harry Potter -kirjojen tekijälle hänen menestyksensä ja sen tuoman rikkauden.

Onhan se hienoa, että lastenkirjailija on eräs Englannin rikkaimpia ihmisiä. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapset lukevat. Jos joku lapsi lukee kaikki Harry Potter -kirjat, hänen lukutaitonsa ja -nopeutensa on kasvanut niin paljon, että hän voi lukea muutakin. Lisäksi hän kiintyy sankareihin, jotka ovat kilttejä ja auttavat toisiaan. Täytyy näissä kirjoissa olla jotakin, kun ne ovat niin suosittuja. Niistä voisi oppia jotakin. Olen ajatellut, että luen ne kaikki joskus, kun on aikaa.
Posted by Picasa

torstaina, joulukuuta 06, 2007

Hyvää itsenäisyyspäivää

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa


"Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois"

Kuva: Anna Amnell. Aamurusko Helsingissä 7.11.2006

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus

Hallatar, jonka miellyttävää blogia luen säännöllisesti, kertoo tänään mielenkiintoisen asian, joka oli ainakin minulle uutta:
"Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää [et-oppilaat] saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi."

Hyvin kiinnostava tilanne. On otettu kouluissa et-opetuksessa tuollainen enemmistön kulttuurin välttämisen linja. Mutta eikö se tee maailmaa aika kapeaksi, kun suurin osa maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa? Ja lukevathan suomalaiset kristittyjen perheiden lapset äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla sekä kotonaan ateistististen tai muita uskontoja tunnustavien kirjailijoiden tekstejä ja kuuntelevat diskoissa, radiosta ja TV:stä heidän musiikkiaan jne. Perheissä luetaan satuja ja antiikin tarinoita, joissa on edustettuina hyvin monenlaisia maailmankatsomuksia, ja sitä pidetään hyvänä asiana. Ahdasmielisiä perheitä paheksutaan.

Entä taidegalleriat ja museot? Nehän ovat täynnä eri uskontojen inspiroimaa taidetta yhtä hyvin kuin uskonnottomien tekemää taidetta. Suuri osa maailman kulttuuria jää näkemättä ja kokematta, jos lukee, kuuntelee ja katselee vain oman ideologiansa tuotteita ja osallistuu vain oman ryhmänsä tilaisuuksiin.

Pitäisimme hyvin ahdasmielisinä ihmisiä, jotka kieltäisivät kaiken juhlimisen muiden kuin oman uskontonsa kannattajien kanssa tai kieltäisivät kaiken kirjallisuuden ja muun kulttuurin, joka kertoo muusta kuin heidän uskontonsa ajatuksista.

Vaikka olen itse kristitty, olen ollut hindutemppelissä ja monissa moskeijoissa. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja avartanut maailmaani. Minulla on ikoneita, vaikka en ole ortodoksi ja kerään eri uskontojen esineistöä. Vaikka en ole vasemmistolainen, pidän kovasti myös Castron kaverin García Márquezin romaaneista ja luen blogeja, joiden kirjoittajat ovat ihan eri mieltä kuin minä politiikasta tai uskonnoista.

Mitä mieltä te olette?

Tali-Ihantala 1944



Elokuva Tali Ihantala 1944 on osa Suomi 90 -juhlavuotta.

Tali-Ihantala on mielestäni visuaalisesti erittäin hienostunut, vähäeleinen elokuva tuosta Pohjoismaiden historian suurimmasta taistelusta, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Hyvin realistinen ja hyvin suomalainen elokuva. Unohtumattomia kohtauksia kuten maalausmainen panoraama lopputaistelun savupilvistä, jotka kohoavat taivaalle.

Vasta tämän elokuvan nähtyäni tajusin, miten vähältä piti, ettei Neuvostoliitto valloittanut Suomea. Kiinnostava yksityiskohta on se, että eräs Tali-Ihantalan puolustustaistelun teini-ikäisistä sotasankareista oli Reino Lehväslaiho, josta tuli aikuisena eräs Suomen suosituimpia kirjailijoita.

Tämä elokuva auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin myös enojani, jotka joutuivat teini-ikäisinä sotaan.

Lue, mitä Turun Sanomat kirjoittaa tästä elokuvasta.

The Battle of Tali-Ihantala

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Philip Pullman: Kultainen kompassi

UUTTA:
Kalliiksi tullut Kultainen kompassi ei menesty. Jatko-osien tekeminen joudutaan unohtamaan.

Kultainen kompassi on taloudellinen katastrofi


Helsingin Sanomat kirjoittaa, että kaupalliset tekijät ovat vaikuttaneet Kultainen kompassi -elokuvan näyttelijöiden valintaan. International Herald Tribune kertooKultainen kompassi-elokuvan arvostelussa , että kaupalliset paineet ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin asiaan tässä elokuvassa.

Käsikirjoituksen tekijäksi valittiin alussa näytelmäkirjailija Tom Stoppard. Kun hänen hänen käsikirjoituksensa ei toimnut, uudeksi käsikirjoittajaksi otettiin Chris Weitz, jolla ei ole paljon kokemusta elokuvista ("About a Boy" veljensä kanssa ja "American Pie"). Hänestä tuli myös Kultaisen kompassin ohjaaja, vaikka hän kieltäytyi välillä. Tuottaja kertoo International Herald Tribunen mukaan, että "tällaiseen projektiin ei haluttukaan huippuohjaajaa, vaan joku jolle se kelpaisi ("someone who's a little hungry").

Tolkienin ja varsinkin C.S. Lewisin kirjoista tehdyistä elokuvista kirjoitettaessa mainitaan aina kirjoittajien uskonto ja sen vaikutus. Olisi asiallista ja rehellistä kertoa lukijoille, että Pullman on aktiivinen ateisti, "the British Humanist Association" ja "the National Secular Societyn" jäsen. Pullman on lisäksi ilmoittanut, että hänen kirjansa kertovat "Jumalan tappamisesta" ("My books are about killing God.").

Onkin sanottu, että Philip Pullman : Kultainen kompassi on "vastaus ateistin rukoukseen, jos ateisti rukoilisi". Nimimerkki HS kirjoittaa Vapaa-ajattelijoiden keskustelupalstalla: "-- Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaa (myös suom.), jota on kutsuttu, eikä aivan syyttä, siksi suureksi ateistiseksi fantasiateokseksi katolisen Sormusten herran ja protestanttisen Narnian rinnalla."

Pullman-faneille voi olla yllätys, että elokuva ei lopukaan samalla tavalla kuin vastaava kirja, jossa päähenkilön vihdoinkin löytämä isä julistaa ryhtyvänsä taisteluun Jumalaa vastaan. Ohjaaja myöntää, että valtava kaupallinen paine ("tremendous marketing prssure") vaikutti siihen, että elokuvaan piti saada hauska ja onnellinen loppu.

Kultainen kompassi- elokuva-arvostelu (engl.)