tiistaina, syyskuuta 29, 2009

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Vanhat ihmiset ovat arvostettuja Kiinassa

Vanhuus on arvostettua kiinalaisessa kulttuurissa, kertoo toimittaja Jenny Kotiranta. "'Vanha hevonen ei koskaan eksy', kiinalainen sanalasku kuuluu. Se tiivistää yhteen lauseeseen kiinalaisten vanhuksia kunnioittavan elämänasenteen.--" Lue lisää global.finlandin sivulta

Konfutselaisuudella on ollut merkittävä vaikutus perinteisen kiinalaisen ajattelun kehittymiseen jo kahdentuhannen vuoden ajan. Kungfutse eli vuosina 551-479 eKr. Konfutselaisuuden keskeisimipiä tavoitteita ovat hyväsydämisyys ja inhimillisyys.

Tyttäreni on asunut Kiinassa ja tuonut meille monenlaisia esineitä sieltä. Kuvassa on perinteinen kansanomainen koriste-esine, kiinalainen suutari. Vanhat ihmiset ovat arvostettuja käsityöläisinä Kiinassa. (Kuva poistettu)

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Kauneutta arkeen

my orchids

Orkideat ovat kestäviä ja kauniita kukkia. Ne kukkivat uudestaan ja uudestaan, ja kukinta kestää jopa useita kuukausia. Kukat tuovat paljon iloa elämään.

my orchids

Vaaleanpunainen orkidea kukkii jälleen.

my orchids

Odotan kiinnostuksella, puhkeaako amaryllis kukkaan. Ehkä se kukkii jouluna.

Klikkaa tekstin alapuolella olevia hakusanoja, ja voit lukea muita kirjoituksiani orkideoista, myös hoito-ohjeita. Lisätietoja löydät lukuisilta orkideasivuilta ja keskustelupalstoilta.

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Millainen on itsemurhapilleri?

tulips

Itsemurha on aina suuri onnettomuus.  Itsemurhan ihannointi on sairasta.

Klassinen itsemurhapilleri on herneen kokoinen syanidikapseli. Jos sen nielaisee, sillä ei ole mitään vaikutusta. Se on puraistava rikki. Tämän "ystävällisen unipillerin" kuuluisia käyttäjiä ovat olleet mm Adolf Hitler ja hänen vaimonsa sekä muut natsijohtajat. Propagandaministeri Goebbels ja hänen vaimonsa murhasivat lapsensakin perheen joukkoitsemurhassa. Lapset huumattiin ensin morfiinilla ja sitten heidän suuhunsa murskattiin syanidikapselit. Itsemurhan ihannointi on sairasta.

Itsemurha on aina tragedia. Se ei ole vitsi, se ei ole lääke valtion raha-asioiden parantamiseen. Varsinainen "itsemurhapilleri" on masennus, joka on syynä useimpiin vanhusten itsemurhiin. Masennuksen taustalla voi olla monia sairauksia. Jos omaisesi alkaa puhua itsemurhasta, suhtaudu siihen vakavasti. Ohjaa hänet tapaamaan terapeutti tai lääkäri.

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Syksyn lapsi Aleksis Kivi

Aleksisi Kivi, Finland's national writer. Photo: Anna Amnell

Väinö Aaltosen luoma patsas kansalliskirjailijastamme. Aleksis Kivi (10.10 1834, kuoli Sylvesterin nimipäivänä 31. joulukuuta 1872.) Aleksis Kiven päivää vietetään 10.10. Hän on tuplakympin kirjailija.

Syksy on lempivuodenaikani. Siihen sisältyy värien hehkua, myrskyjä, dramatiikkaa, kuulaita ja kirkkaita päiviä, värikkäitä sateenvarjoja, vesipisaroita ikkunassa.

Eino Leinon runo Aleksis Kivestä on kiehtonut minua lapsesta saakka:

"Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.

Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa."

Eino Leino

Kaunista vanhaa Helsinkiä

The National Theatre, Helsinki Kansallisteatteri

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Miksi presidentti Tarja Halonen on hiljaa kuolinpillereistä?

Kaari Utrio ei ole mikä hyvänsä hassahtanut kirjailija, joka ajattelee ääneen kauhuromaaniin sopivia tulevaisuudenkuvia valtion järjestämästä ja kustantamasta iäkkäiden massaitsemurhaohjelmasta. Utrio oli Tarja Halosen kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtaja vuosina 1999–2000 ja 2005–2006. Hän on Väinö Tanner-säätiön akateemikko vuodesta 2000–. Vaikka hän ilmoittaa olevansa riippumaton sosiaalidemokraatti, hän on erittäin keskeisessä asemassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

Me kansalaiset odotamme vastausta presidentiltä ja ainakin sosiaalidemokraattiselta puolueelta. Mieluiten tietenkin myös maan hallitukselta. Edustaako Kaari Utrion mielipide sosiaalidemokraattista puoluetta ja onko sillä takanaan presidentin tai laajempienkin piirien hyväksyntä?

Kaari Utrio esittää:
"Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä 'unipillereitä'. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle."

Valtio tulisi siis hankkimaan suuret joukot itsemurhapillereitä, ja niitä tulisivat jakelemaan lääkärit ja sairaanhoitajat terveyskeskuksista. Utriota puolustelevat vetoavat siihen, että jokainen saisi itse ottaa pillerin. Suomalaisten vanhusten oletetaan menevän omin jaloin tai omaisten saattelemina tai peräti ambulanssilla hakemaan itsemurhapilleriä, kun he sairastuvat tai tulevat liian heikoiksi huolehtiakseen itsestään tai heidän rahansa eivät riitä yksityiseen hoitoon.

Onko suomalaisten eläkeläisten viisainta muuttaa hyvissä ajoin joukoittain ulkomaille ja viedä pois omaisuutensa maasta, jossa heidän eliminoimistaan ehdottaa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa oleva, presidentin lähipiiriin kuuluva henkilö?

Kansa odottaa vastausta.

Kunnioittavasti

Pirkko Anna Amnell
FM, kirjailija

Olen lähettänyt yllä olevan viestin myös Tasavallan presidentin sähköpostiin presidentti@tpk.fi
sekä Tasavallan presidentin kanslian sähköpostiin: kirjaamo@tpk.fi

P.S.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi ovat matkustaneet New Yorkiin YK:n 64. yleiskokouksen avajaisviikolle, joka järjestetään 19.-26. syyskuuta 2009. Presidentti Halonen käyttää Suomen puheenvuoron yleiskokouksessa torstaina 24. syyskuuta.

Yleiskokousviikolla nousevat esiin mm. teemat naiset ja turvallisuus

Tarja Halonen vastaa New Yorkissa toimittajien kysymykseen Kaari Utrion mielipiteestä. Kuulema kirjailijalle ominaista värikästä kieltä.
Keskustelu asiasta Iltalehdessä.
Uusi Suomi

Nyt Tarja Halonen teki pahan virheen, kun ei sanoutunut täysin irti Kaari Utrion puheista.
Asiantuntijoiden suorat sanat /(YLE) : pahinta vanhuksiin kohdistuvaa ikäsyrjintää, kehotusta itsemurhaan

 "Arkkiatri Risto Pelkonen piti ajatusta kuolemanpillereistä julmana. Hänen mielestään kovista kivuista kärsivä vanhus voitaisiin tarvittaessa nukuttaa tilapäisesti.

Torstaina YLE Radio1 Ykkösaamussa Kaari Utrio vakuutteli halunneensa provosoida keskustelua, ja luonnehti sanomisiaan hätähuudoksi, koska muuten vanhustenhoidon tila ei ole parantunut, vaikka se on ollut puheena jo pitkään.
Vanhustenhoidon surkeasta jamasta vuosikausia puhunut geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelä on pöyristynyt Utrion lausunnoista, vaikka ne olisi esitetty tarkoituksena herättää keskustelua ja ironisoiden. Hänen mielestään Utrion ilmoille heittämät ajatukset olivat pahinta vanhuksiin kohdistuvaa ikäsyrjintää, mitä hän on koskaan kuullut. Hänen mukaansa Utrio kannustaa itsemurhiin. Toisenlaisessa yhteydessä Utrio haastettaisiin Kivelän mukaan oikeuteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan."

Millainen on kuolinpilleri?

Kiihotusta kansanryhmää kohtaan?

Elämä ja kuolema Miksi kuolemasta on vaikeaa puhua?
Lisäys 2010 "Kaari kuolinpilleri Utrio"



"In Finland, a wealthy and popular woman author, Kaari Utrio, recently caused terror in the hearts of the elderly by suggesting that citizens who are ’old’ should be given euthanasia sleeping pills so that they don’t linger in hospital beds as a burden for others."

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

"Entä jos teloitamme suuret ikäluokat?"

Näin karulla otsikolla esittelee tämän päivän Aamulehti (Aamulehti/su/asiat/Mielipide 20.syyskuuta 2009) bloggaajien (kriittiset) reaktiot Kaari Utrion "ystävällisiin" kuolinpillereihin. "Kaari Utrion kuolemanpilleri saa humanistit kananlihalle."

Anna Amnell  Utriosta

Hävettää taas olla suomalainen, sanoi tyttäreni, jonka kanssa keskustelin tästä asiasta äsken puhelimessa. Tässäpä taas ainesta realistiseen Suomi-imagoon, joka leviää ulkomaille.

Lue netistä lainaukset "Avustettu kuolema puistattaa".

Aikaisemmin Aamulehdessä oli tämä uutinen Utrion kuolinpilleriehdotuksesta.

mtv3:n keskustelu: lue mitä lääkäri kertoo vanhusten hoidosta

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Ullakolta erkkeriin



Olen muuttanut Sillin korttelista Carelia-kortteliin Runeberginkadun puolelle
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/09/carelia-kortteli-helsinki.html
Olen nähnyt tästä korttelista käytettävän myös nimeä Valon kortteli

Meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin erkkeriä. Ainakin orkideat viihtyvät siinä. Erkkerissä on tällä hetkellä vasta neljä verhoa, kaksi keskellä, yksi kummallakin sivulla. Niiden avulla voi säädellä valoa. Mietin toisiko valoverho pehmeyttä erkkeriin vai päästäisivätkö säleverhot valon parhaiten huoneeseen suoden samalla yksityisyyttä, jota tarvitsee, kun vastapäätä on muita asuinrakennuksia. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Kun asuimme Torontossa, meitä vastapäätä oli matala talo, jossa oli ruokatavarakioski. Olimme valinneet asunnon siitä talosta, koska siinä ei ollut kokolattiamattoja eikä kuumailmalämmitystä ja se oli lähellä metroasemaa, josta lapset pääsivät kouluun ja yliopistoon ja minä kaupungille ostoksille. Perheemme ainoa auto oli lomia lukuunottamatta mieheni käytössä, sillä hän joutui liikkumaan päivittäin Suur-Toronton alueella.

Tuosta näkymästä, josta on jäljellä poikani luonnos, on hyvät muistot, sillä kävimme elintarvikekioskissa päivittäin ostamassa maitoa, jugurttia ja muuta ruokatavaraa ja ystävystyimme kioskin pitäjiin, jotka olivat meidän laillamme siirtolaisia, yleensä Manner-Kiinasta muuttaneita. Tuli juteltua kaikenlaista.

Mutta istuimme monesti ikkunan ääressä ja haaveilimme paremmasta näkymästä. Nuorin lapsista keksi, että jos voittasimme Lottariosta paljon rahaa, muuttaisimme takaisin Helsinkiin ja ostaisimme asunnon ylimmästä kerroksesta puiston varrelta (penthouse apartment). Emme voittaneet lotosta, mutta saimme "ullakkoasuntomme" Helsingistä. Nyt olemme jälleen muuttaneet, ja maisema on jälleen vaihtunut. Ei olla enää puiston reunassa vaan vilkasliikenteisen kadun varrella.

Tämä näkymä on vielä outo, mutta se tulee vähitellen liittymään elämämme maisemiin, joita on ollut paljon: Kyrenian vuoret, jotka näin siintämässä etäisinä Nikosian keittiömme ikkunasta, kun tiskasin, Suomenlinnan puisto ja vanhat rakennukset, metsä Herttoniemessä, Huopalahden rautatieasema, junanraiteet ja puistomainen Etelä-Haagan "dachamme", puutalomme piha, jossa kasvoi kuusikymmentä puuta, Tehtaankadulla Italian suurlähetystö, jonka iltapukuista juhlaväkeä katsoin sisareni kanssa leveällä ikkunalaudalla istuen kauan sitten. Ja monet muut näkymät, joita voi katsella valokuva-albumeista.

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Sairaus, vanhuus, kuolema



Sisareni ja äitini kuolivat samana kevättalvena kaksi vuotta sitten. Sisareni oli 59-vuotias kuollessaan, äitini melkein 97 vuotta vanha.

Sisareni suoritti kasvatustieteen maisterin tutkinnon viimeisinä vuosinaan ja opiskeli muun muassa gerontologiaa Kuopion lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänellä oli paljon myös käytännön kokemusta iäkkäistä ihmisistä. Hänen toinen isoisänsä eli 94-vuotiaaksi, toinen isoäiti melkein 90-vuotiaaksi, samoin isä.

Äidillä oli aina monenlaisia sairauksia ja kipuja, jopa syöpä paljon yli 70-vuotiaana. Toinen munuainen poistettiin, äiti parantui ja eli pitkän elämän kuten isänsä. Järjestimme äidille vielä 90-vuotispäivät hänen kotonaan. Vieraita kävi koko päivän, sillä äidillä oli paljon ystäviä. Vieraaksi tuli muiden muassa nainen, joka oli asunut kymmeniä vuosia sitten koulutyttönä meillä koulukortteerissa.



Äidin viimeinen joulu. Äiti kuuntelee soittorasiaa, jonka vein hänelle lahjaksi.

95-vuotissyntymäpäivänä äiti oli jo hoitokodissa. Hänelle muodostui hyvät suhteet hoitajiin, jotka olivat ystävällisiä ihmisiä. Kun kävimme äidin luona, iloitsimme jokaisesta hetkestä hänen kanssaan, jokaisesta hymystä, hänen kauniista sinisistä silmistään. Äiti kaipasi kovasti kotiaan, jota ei enää ollut, kukkia, joita hän oli hoitanut. Hän lakkasi katsomasta televisiota ja kuuntelemasta radiota.

Kävimme äidin luona viimeisen kerran viikko ennen hänen kuolemaansa. Mieheni lauloi hänelle kokonaisen tunnin ajan tuttuja lauluja, joita he olivat yhdessä laulaneet niin usein ja joita hän oli aina laulanut, kun kävimme äidin luona kotona tai sairaalassa. Vaikka äiti oli ollut poissaolevan tuntuinen jo muutamia viikkoja, hän hymyili ja itki kuunnellessaan noita iloisia lauluja ja hartaita lauluja.

Sisareni sanoi, että vanhoilla ihmisillä on rikas sisäinen elämä, johon he vetäytyvät viimeisinä aikoinaan. Heillä on vuosikymmenien muistot. Suuri dramaattinen tapahtuma äidin elämässsä oli teini-ikäisen Hilma-sisaren ja 12-vuotiaan Ransu-veljen kuolema espanjantautiin. Äiti oli silloin 8-vuotias. Hänenkin uskottiin kuolevan, ja hänelle oli jo puettu kuolinpaita päälle. Kuten isänsä äiti eli pitkän elämän, muutamaa kuukautta vaille 97 vuotta. Jos hänen syöpäänsä ei olisi hoidettu, hän olisi menettänyt yli 26 vuotta elämää, ja me hänen ystävänsä ja omaisensa olisimme myös menettäneet kaikki nuo vuodet.

Uskon, että aika muuttuu vanhoilla ihmisillä, niin että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat läsnä samalla aikaa. Useilla heistä on mielessä muistojen lisäksi myös toinen, tuleva koti. Niin oli äidilläkin. Hän uskoi tapaavansa siellä jälleen isänsä, äitinsä, sisaruksensa, ystävänsä ja naapurinsa.

Tapaus Utrio

Kuolinpillerit:
Vasemmistolaisen ateistisen materialismin kylmä huuru on kauhistuttanut suomalaisia viime päivinä. Menestyskirjailija Kaari Utrio suosittelee yli 70-vuotiaille "ystävällisiä" kuolemanpillereitä: "- Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä "unipillereitä". Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle."

Tämä olisi kuin suoraan jostain karmeasta science fiction - romaanista tai elokuvasta, jossa yhteiskunta siivoaa hyödyttömät ihmiset "iloisesti" ja hilpeästi. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon heti aluksi, että tuo ehdotus ei ole oikeistolaista kapitalistista ajattelua vaan sosialismin, oikeammin kommunismin hedelmää: yhteiskunta on tärkeämpi kuin ihminen. Utrio on julkivasemmistolainen ja julkiateisti, tuki Tarja Halosta presidentiksi ja on vasemmistolaisen kirjailijajärjestön Kiilan jäsen.

Utrio on tunnettu paitsi historiallisista romaaneistaan myös siitä, että hän on valjastanut koko sukunsa oman kirjallisen uransa palvelukseen. Tammen kustannusjohtajaisän suhteet tekivät mahdolliseksi sen, että hän saattoi julkaista nuoruudessaan heikkotasoisiakin historiallisia romaaneja. Sitten tuli mukaan kuvaan älykäs, sivistynyt ja hyvän kielitajun omaava kustannustoimittaja, josta tuli aviomies ja työtoveri. Perinteinen tilanne - vaimo tukee miestä tämän työssä, josta mies saa kaiken kunnian - käännettiin feministikirjailijan perheessä päinvastaiseksi. Äskettäin saimme lukea haastattelusta esimerkiksi sen, että aviomies on laittanut ruuatkin 30 vuoden ajan vaimolleen.

Toimittajaäiti teki tutkimustyötä tyttären kirjoja varten. Kirjailijan poika on ottanut perheyhtiön hoitoonsa, samoin pojan vaimo. Olen ajatellut monesti, että siinäpä on moderni feministinen versio keskiaikaisesta perheyrityksestä. Se on tietenkin mielenkiintoista.

Utrio on liittynyt sitkeästi siihen vanhentuneeseen mielipiteeseen, että "keskiajalla ei ollut lapsuutta" ja vanhemmat eivät välittäneet lapsistaan. Uudempi tutkimus, mm Nicholas Orme, kertoo siitä, että lapsia rakastettiin ennenkin ja heidän kuolemaansa surtiin syvästi.

Kaari Utrion ehdotus "kuolemanpillereistä" kertoo ennen kaikkea Kaari Utriosta, siitä että hän ei arvosta ihmistä sinänsä. Ei ole kysymys myötätunnosta kovia tuskia kärsivien potilaiden tilanteen lievittämisesta, millä monet Utrion ehdotusta puolustaneet asiaa kaunistelevat. Ja miksi ihmeessä Utrio puhuu, että ei halua joutua miniöittensä hoidettavaksi? Yleensähän aviopuoliso tai omat lapset hoitavat, haluavat hoitaa sairasta, ehkä dementoitunutta läheistään. Elämän lopulla korjataan satoa elämänaikaisista ihmissuhteista.

Suomi on muuttumassa kylmäksi ja kovaksi maaksi, ja sitä kovuutta ja kylmyyttä ruokkii erinomaisesti Utrion puheenvuoro. Se on samalla häikäilemätön mainostemppu. Utriolla tulee olemaan varaa kalliseen yksityishoitoon eikä hänen tarvitse myöskään tarjota sairaalle omaiselleen kuolinpilleriä. Se on tarkoitettu vain meille muille.

Sosialistit ovat olleet ihan hiljaa. Onko tämä merkki siitä, että Utrio lausui julki totuuden sosialistisesta ihmiskäsityksestä?

Utrion puheenvuoro on vaarallinen, mutta ennustan että pian hän kiertää Suomea pitämässä kalliilla palkkiolla esitelmää "iloisista kuolemanpillereistään". [Näin ei ihmeellistä kyllä käynyt]

Samasta aiheesta : Kemppinen

Kaari Utrion itsemurhakoppi

Keskustelua Turun Sanomat

In English:
Go and die when you get old"
"In Finland, a wealthy and popular woman author, Kaari Utrio, recently caused terror in the hearts of the elderly by suggesting that citizens who are ’old’ should be given euthanasia sleeping pills so that they don’t linger in hospital beds as a burden for others."
http://originalwavelength.blogspot.com/2009/09/go-and-die-if-you-are-old.html

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Korkeavuorenkatu 10 Helsinki




 Asuimme ylimmässä kerroksessa, kuin ullakolla. Tästä kuudennen kerroksen näköalapaikasta otin suurimman osan Helsinki-valokuvista saatuani digikameran. Kerran vaelsi ikkunan ohi joukko pieniä pilviä, toisen kerran hyvin erikoinen leija. Ilotulituksetkin nähtiin ikkunoistamme.

Asuimme kaksikymmentä vuotta mieheni virka-asunnossa Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa. Ensimmäiset kymmenen vuotta tämä kotimme oli vanhan ajan suuri virka-asunto, melkein 300 neliötä. Käytäviäkin oli 60 neliötä. Eksyimme alkuaikoina, kun harhailimme tyhjissä huoneissa. Mieheni kollega varoitti: Menette vararikkoon pelkästään verhojen ostossa. Hän ei tuntenut meitä, sillä ostimme verhot ja suurimman osan huonekaluista kirpputoreilta.

Verotus virka-asunnoissa on ollut jo jonkin aikaa pääjohtajien tulojen mukaan laskettuna, joten verotus piti meidät köyhinä, otettiinhan virka-asunnon arvoa vastaava vero mieheni rahapalkasta, joka ei ollut pääjohtajien palkan suuruusluokkaa. Päätimme sittenkin muuttaa tähän asuntoon, sillä olimme juuri palanneet Kanadasta. Mieheni ja minun tuloilla olisimme voineet ostaa Helsingistä vain yksiön. Meillä ei ollut - eikä ole edelleenkään - omistusasuntoa ja perheessämme oli kolme opiskelijaa ja pian myös näiden puolisot asumassa. Tilapäisesti asunnossa ovat asuneet myös muutamat lähisukulaiset, tietenkin ilmaiseksi, sillä eihän virka-asunnossa voi pitää vuokralaisia.

Tässä virka-asunnossa asui aikoinaan muiden muassa 1930-luvulla tunnettu henkilö Paavo Virkkunen, oman työnsä lisäksi mm opetusministeri ja eduskunnan puhemies. Se oli varmaankin suurten juhlien aikaa. Se oli myös sitä aikaa, jolloin virkamiesperheissä oli sali salin perään, isällä edustava työhuone, lapset sullottuina tyttöjen ja poikien huoneisiin kerrossänkyihin, nuoret herrat eli opiskelijapojat- myös sukulaispojat - nukkumassa saleissa sermien takana, keittäjä pienessä palvelijanhuoneessa ja sisäkkö keittiön nurkassa koottavassa vuoteessa.

Vaikka talo on rakennettu 1930-luvulla, sen alkuperäisten asuntojen pohjapiirros muistutti 1700-luvun pappiloiden ja kartanoiden pohjapiirrosta. Puuttuivat vain keittiönveranta ja vierasveranta, joiden tilalla olivat keittiönporras ja paraatiporras hisseineen. Keittiön portaasta pääsi alas kellariin ja ylös vintille, samoin näköalaparvekkeelle, josta olen ottanut muiden muassa kuvasarjan ensilumesta Helsingin katoilla.


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

Lapsemme ja heidän puolisonsa opiskelivat ja tekivät töitä tuossa asunnossamme, poika valmisti "Pariisin vuodenajat" taidenäyttelyn Ranskan kulttuurikeskukseen, kuvanveistäjäminiä näyttelyn veistoksistaan, sisareni tutustui helsinkiläiseen dementiapotilaiden hoitoon gerontologian opintojensa vuoksi, nuori lähisukulaiseni aloitti uran UM:ssä, mieheni kirjoitti työn ohella kaksi väitöskirjaa, joista toinen julkaistaan vuodenvaihteessa.
Tässä asunnossa pidettiin tyttäremme häät, ja miniämme sukulaiset olivat vierailulla useana vuonna.

Kirjoitin 1900-luvun alun taloja, Helsingin kattoja ja vaihtelevia pilvimuodostelmia ja iltaruskoja ihaillen kuusi historiallista nuortenkirjaa sekä yhden romaanin, jota ei ole vielä julkaistu. Paljon muutakin tekstiä on syntynyt, julkaisematonta ja julkaistua, myös lehtijuttuja.

Oikeastaan kirjoitin romaanin "maanpaossa" Kalliossa, jonne kaikki talon asukkaat siirrettiin vuosituhannen vaihteessa pitkällisen putkiremontin ja peruskorjauksen ajaksi (kaksi muuttoa samana vuonna). Asuntomme pieneni sadalla neliöllä, olohuoneesta tehtiin kaksi huonetta, meille makuuhuone ja työhuone miehelleni.


Meille jäi asunto, joka oli keinotekoisesti katkaistu isosta vanhanaikaisesta asunnosta, joka oli toiminut hyvin - käytäviä lukuunottamatta. Nyt meillä oli makuuhuoneissa kolmet pariovet ja työhuoneessa kaksi pariovea. Toisella tavalla jaettuna asunnosta olisi tullut varmaankin toimivampi. Entisen salin ulkonurkka on niin kylmä, että siinä oli voinut pitää aikaisemmin vain kirjahyllyjä. Pyysimme nyt vaatekaapit siirrettäviksi sille seinälle, ja vaatteet ja liinavaatteet olivat viileitä, kuin aitanorrelta otettuja.

Parasta tässä asunnossa ovat olleet loistavan kulttuurinäköalan lisäksi korkeat huoneet ja - mukavat naapurit. Se oli ystävällisten ihmisten talo, jossa tervehdittiin naapureita hymyillen, juteltiin kun ehdittiin.

Eniten taidan kuitenkin ikävöidä erästä parsakaalin muotoista vanhaa lehmusta, jota olen kuvannut usein.

Kuten jokainen muuttamisen kokenut tietää, muuttaminen on kallis ja sekä henkisesti että fyysisesti raskas juttu. Työ ja touhu jatkuu. Kirjoitan tätä töölöläisessä erkkerissä muuttolaatikoiden keskellä. Kaksi orkideaa on kukassa, kolmas juuri alkamassa kukinnan.

Sketchbook_Helsinki_1994_074


Sketchbook_Helsinki_1994_074
Originally uploaded by Brin d'Acier

Näkymä poikamme työhuoneen ikkunasta Korkeavuorenkadun asunnossamme 6. syyskuuta 1994. Matti Amnellin luonnoslehtiöstä.

Winter scene, Helsinki


Winter scene, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Näkymä Korkeavuorenkadun asuntomme olohuoneen ikkunasta 1990-luvulla. Matti Amnell

Woodcut, Helsinki


Woodcut, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Näkymä Korkeavuorenkadun asuntomme olohuoneen ikkunasta 1990-luvulla. Puupiirros: Matti Amnell

Winter reflection, Helsinki


Winter reflection, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Näkymä Korkeavuorenkadun asuntomme olohuoneen ikkunasta 1990-luvulla. Kun vesi valtasi urheilukentän, näkymä oli kuin Venetsiassa.

Sketchbook_Helsinki_1989_020


Sketchbook_Helsinki_1989_020
Originally uploaded by Brin d'Acier

Näkymä Korkeavuorenkadun asunnon olohuoneen ikkunasta 1989 syyskuussa. Haalistunut luonnos poikani luonnoslehtiöstä.