maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Lönnrotin patsas

EliasLönnrot

Elias Lönnrotin patsas, kuva: Anna Amnell
Hyvää Kalevalan päivää!

Kalevalan päivän muistoja suomettuneesta Suomesta


Aurora ja Pietarin serkut (esittely Sanojen aika-sivuilla) Suurlakko 1905 oli kiistanalainen asia vuonna 1993 ja taitaa olla vielä nytkin.

Tasan 20 vuotta sitten Kalevalan päivänä sain tietää, että ensimmäinen kirjani julkaistaan. Sortovuosien ajasta ja siirtolaisuudesta Kanadaan kertova "Aurora, vaahteralaakson tyttö" ilmestyi vuonna 1991 syksyllä. Siitä otettiin uusi painos heti vuoden 1992 alussa. Alku oli lupaava.

Olin ajatellut kirjoittaa vain tuon yhden kirjan. Olinhan paluumuuttaja ja kokopäivätyössä, ja historiallisen romaanin kirjoittaminen on työlästä. Minua pyydettiin kuitenkin kirjoittamaan jatko-osia, ja seuraavana vuonna ilmestyi kirja, jossa kuvataan Ateneumissa opiskelevan Auroran ja pietarinsuomalaisen koulutytön Olgan kokemuksia Helsingissä lukuvuonna 1905-1906. Vuoden 1905 suurtapahtuma oli suurlakko. Se oli kiistanalainen aihe vielä 1993 ja taitaa olla vielä nytkin joissakin piireissä.

Olen saanut maksaa siitä, että "uskalsin" kirjoittaa jo vuonna 1993 "porvarillisen" suurlakkokuvauksen, jonka lopussa juhlitaan Senaatintorilla näin:

" Kun [marraskuun manifestin] julistus oli luettu Senaatin portailta, kajahti riemuhuuto, miehet ottivat lakit päästään, ja laulettiin Maamme-laulu ja virsi. Sitten käveltiin Porilaisten marssin tahdissa kotiin."

Kotona Bulevardin puutalossa pietarinsuomalainen Olga kysyy tätinsä mieheltä, vanhalta kaartin ratsumestarilta, miksi kaikki eivät olleet iloisia Senaatintorilla, eivät ottaneet edes hattua päästään.

" - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet tyytyväisiä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Mutta toivokaamme, että kaikki jää tähän, ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa."
Aurora ja Pietarin serkut, 133-135

Kirjan julkistamistilaisuudessa tuntematon nainen tuijotti minua vihaisesti. Sain kuulla, että hän oli  Hesarin kirja-arvostelija. Hän kehottikin minua seuraavan kirjani  kritiikissään kirjoittamaan "seuraavaksi kansalaissodasta".  (Ahola Suvi: Rakkautta ja sortoa. HS 13.3.1994). Maaseutulehtien ym arvostelut olivat toisenlaisia.

En päässyt Kirjailijaliittoon ennen kuin vasta vuonna 1998, vaikka olin hakenut sinne monta kertaa samoilla kirjoilla. Erään kirjallisen järjestön tilaisuudessa minulle siihen asti täysin tuntematon vasemmistolainen kirjailija käyttäytyi verbaalisesti hyökkäävästi ja nälvi minua sen jälkeen jatkuvasti muissakin tilaisuuksissa. Päättelin, että on parempi olla kotona ja seurustella ystävällisempien ihmisten kanssa. Kiusaamista on kirjallisissa piireissäkin. Pudotuspeli toimi tehokkaasti. :) Onneksi olen saanut koko ajan pieniä apurahoja. Isoja en ole hakenutkaan.

En usko, että olen ainoa, joka on kokenut epäystävällisyyttä ja jopa syrjintää poliittisista syistä. Nythän vasemmistolaistoimittajat "puhdistautuvat", kuten eräässä lehdessä hauskasti sanottiin. On ollut kiinnostavaa lukea, että jopa demarit kirjoittavat nykyään, että olisi ollut viisaampaa hoitaa asiat laillista tietä (= Sisällisotaan lähtö oli virhe.) eli noudattaa Kasimir-sedän neuvoa.

perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Tyyne ja Martta -ilmiö


Tunnetko nämä hauskat naiset? Tyyne ja Martta, suomalaista country musiikkia. Tuli Nashville mieleen.

torstaina, helmikuuta 24, 2011

Pakastetut parempia kuin tuoreet


2011-02-24, originally uploaded by Anna Amnell.

Pakastetut marjat, hedelmät ja vihannekset säilyttävät ravintoarvonsa paremmin kuin tuoreet. Uutinen perustuu brittiläisen tutkimuslaitoksen tutkimustuloksiin.

Lintumaljassa pakastettuja boysenberry-marjoja. Puoli annosta maistui hyvältä maustamattoman Paavolan kotijugurtin kanssa.

Kanadalainen terveydenhoitoalalla työskennellyt ystäväni kertoi vastaavaa jo 1980-luvulla. Hän käytti myös hyvin paljon säilykevihanneksia. Niistä hän valmisti hienoja aterioita.

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

tiistaina, helmikuuta 22, 2011

Penkinpainajaiskuvani


Pirkko Anna Amnell, originally uploaded by Anna Amnell.

Iisalmen Tyttölyseon [nykyinen Juhani Ahon Ahon koulu ] penkinpainajaisten kohokohta abiturienttien kantaminen pulpeteissa järjestettiin poikalyseon pihalla, jossa lyseon seitsemännen luokan - eli lukion toisen - luokan pojat kantoivat meitä. Tämän hienon valokuvan otti latinan ja ruotsin opettajani Helvi Kontro, puolalais-suomalaista sukua oleva lahjakas latinisti. Kantaminen tapahtui lyseon pihalla, josta syystä minut merkittiin koulujen 100-vuotisnäyttelyssä Iisalmen lyseon ylioppilaaksi !

Minulla on päällä Amerikasta vaihto-oppilasvuonna saatu musta cocktailasu, jonka yläosa on samettia ja leveä alaosa satiinia. Hameen alta näkyy Amerikasta saatu tyllialushame. Tämän jälkeen ajoimme reellä kierroksen kaupungilla.

 Ilalla lyseossa rinnakkaisella luokalla oleva poikaystäväni ja minä menimme kotikutsuille poikaystäväni luokkatoverin kotiin Kattaalaan. Poikalyseolaiset olivat olleet koko luokka päivällä aterialla samassa talossa.  Iltajuhliin oli kutsuttu vain muutama talon pojan ystävä ja kaksi tyttölyseolaista, luokkatoverini ja minut. Paikalla oli pojan vanhempien lisäksi muutama lyseon opettaja. Palvelijat tarjosivat hienoa ruokaa, ja aikuiset nauttivat vähän viiniä. Keskusteltiin henkevän akateemisesti. Oli hienoa ja jännittävää. Tunsimme itsemme melkein aikuisiksi.

Kuvan otti lehtori Helvi Kontro, ruotsin ja latinan opettajani. Hän oli puolalais-suomalaista sukua. pitkä tumma nainen. Hänen näköisekseen kuvittelin Katariina Jagellonican kirjoittaessani vuosikymmenien kulttua Lucia Olavintytär -kirjojani.

Tämä on Iisalmea  (Filmi vuodelta 1959, Elävä arkisto)

maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Käsinkirjoitettu teksti hyväksi kirjoittajalle ja lukijalle


Kynä käteen ja kirjoittamaan. Kynällä kirjoittaminen on aivoille hyödyllisempää kuin tietokoneeseen naputteleminen. Käsinkirjoitetun tekstin lukeminen parempi kuin koneella kirjoitetun tekstin lukeminen.

Lapset oppivat paremmin (Daily Mail), jos kirjoittavat käsin. Teemmekö lapsista tyhmiä järjestämällä joka kouluun tietokoneet? Tulevat mieleen opiskeluvuodet, jolloin kirjoitettiin käsin luentomuistiinpanot ja esitelmät, jotka joku sitten kirjoitti puhtaaksi.

Ks. myös "Kynäilijä oppii paremmin kuin naputtelija." HS D/2 21.2.2011 , jonka lähteenä on"Advances in Haptic".  'haptic' tarkoittaa koskettamista, varsinkin sormilla koskettamista ja kommunikointia kosketuksen avulla.
Katso alaustus, jonka pidin Tietokirjalijoiden seminaarissa Turussa vuonna 2007 tietokoneen vaikutuksesta lasten aivoihin.
Tai - klikkaa hakusanoja "Lapset ja tietokone"
Lisäys: Oletko tullut ajatelleeksi, että kirjoituskoneen keksimiseen asti kirjailijat kirjoittavat kaiken käsin! Kirjapaino muutti tekstin muotoon, jossa sitä monistettiin.

sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011

Luistinrata kaupungissa

Helmikuun 21.päivänä 2007

Valo ja varjo 2


032 valo ja varjo, originally uploaded by Anna Amnell.
Kaipaan peiliovia. Niitä on ollut kodeissani lapsuudesta asti, sillä kaunis peiliovi oli tavallisin ovityyppi ennen.




ovi by Anna Amnell
ovi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

peiliovi

Kun valo ja varjo leikkivät nykyisessä eteisessäni, se voi vaikuttaa hetken jopa kauniilta.

Valo ja varjo 1


024 valo ja varjo, originally uploaded by Anna Amnell.

Peikonlehti viihtyy erkkerissä.

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Penkkarit Helsingin pakkasessa


Tämä täytyi laittaa talteen blogiin.

Vertaa: Penkinpainajaiset Lohjalla vuonna 1921.
Penkinpainajaiset Iisalmessa vuonna 1958.
Penkinpainajaiskuvani
En ihmettelisi vaikka rekiajelut tulisivat taas muotiin, jos vain talvet säilyvät näin kylminä.

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Bloggaustauko

A break in blogging. On aika pitää taas vähän taukoa bloggaamisessa. Luen kuitenkin sähköpostin.

sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Hyvää ystävänpäivää!

You're my cup of tea
Kuin vakka ja kansi.
--

"The blackbird loves the earthworm,
The adder loves the sun,
The polar bear an iceberg,
The elephant a bun,
The trout enjoys the river,
The whale enjoys the sea,
And dogs love most an old lamp-post,
But you're my cup of tea."

Laulu Audenin näytelmästä

Ystävänpäivälöytö

Vessaanko tässä jouduttiin?


Staffordshire dogs, originally uploaded by Anna Amnell.

Koriste-esineille on vaikea löytää paikka, kun muuttaa isommasta asunnosta pienempään. Tällaisia posliinikoiria on kertynyt muutama, kaikki kirpputorilta ostettuja. Ne ovat olleet vuoden kaapissa. Sitten keksin, että nehän sopivat vessan kaapin päälle. Ne olivat edellisessä asunnossakin kylpyhuoneen kaapin päällä pitkään.

Isokokoinen maalaus, pari koristelautasta, vanha pyykkilauta ja vanhaa mallia oleva paistinpannun mallinen vuoteenlämmitin - sekin kirpputorilta - tekivät tylsästä vessasta hauskan.

Kulttuuria på svenska


Meille tulee myös HBL. Pitkällinen asuminen englanninkielisessä maassa vei meidän savolaisten vähäisen kouluruotsin rappiolle. Mieheni lukee vieraskielisiä lehtiä yleensä sanakirjan kanssa,  minä laiskempana ja uskoen luonnonmenetelmään, vähittäiseen oppimiseen, selaan, luen otsikot ja parhaat palat. Niitä löytyy HBL:stä yleensä kulttuuriosastolta. Niin tänäänkin.

Philip Teir kertoo, että suomenruotsalaisen kirjallisuuden enfant terribleksi sanotun Christer Kihlmanin esikoisteoksesta  Se upp salige! (1960) on otettu tänä vuonna uusi painos. Teir kirjoittaa, että välistä hänelle sitä lukiessa tulee mieleen  Ian McEwanin romaanin kuvaus nobelisti Michael Beardista. Nuori Kihlman ei kuvaa kuitenkaan nobelistia.
 "Men som varje god satiriker vet ryms även de största känslostormar i den minsta chefredaktörs kropp."

perjantaina, helmikuuta 11, 2011

Bo Carpelan


Bo Carpelan (25.10.1926 - 11.2.2011)   Tämä Bo Carpelan -haastattelu kannattaa lukea. Tytti Seessalo: "Sinut tavoittaa tuuli, ja näet kirkkauden, valon." - Yliopistolehti  6/1998.

Strindbergin kahvilan paikalla


2011-02-10, originally uploaded by Anna Amnell.
Iltakävelyllä huomasimme, että Strindbergin kahvilan paikalle Mikonkadun ja Pohjois-Esplanadin kulmalle oli ilmestynyt tällainen kauppa, jossa on tuttua tavaraa.

torstaina, helmikuuta 10, 2011

sunnuntaina, helmikuuta 06, 2011

Aina ei selviä pelkällä suomella

Suomalaisten siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan oli vilkkainta 1900-luvun alussa.

Meillä kävi Kanadassa useita "Suomi-vieraita", niin kuin siellä on tapana sanoa. Kerran sattui, että eräs heistä puhui joka paikassa itsepintaisesti vain suomea, taksille, museoiden lipunmyyjille, kauppojen kassoille.
 - Hyvinhän tässä pärjää, hän kehui.
Niin todellakin oli, asiat selvisivät. Ne selvisivät tilanteen vuoksi.

Joskus voi tulla pahoja ongelmia. Kerrotaan, että suomalaistyttö oli kotiapulaisena amerikkalaisessa perheessä. Perheen rouva eli "misis" ei ollut eräänä päivänä tyytyväinen apulaisensa työhön. Hän alkoi moittia tätä kovalla äänellä, jolloin tyttö tokaisi vihaisena: Elä kilju!

Rouva syöksyi kauhuissaan toiseen huoneeseen ja soitti poliisille: She said she will kill me!  (kill =tappaa)
(Matti Amnellin piirros kirjasta "Aurora ja Molly")

tiistaina, helmikuuta 01, 2011

Asuntotoiveita ei kuunnella


"Olen etsiskellyt uutta asuntoa. Sen pitäisi tuntua kodilta. Tärkeitä ovat lautalattiat, korkeat huoneet ja avara maisema. Annan arvoa myös peilioville ja leveille ikkunalaudoille."
(Susanna Pasula: Koti, järki ja tunne. -HS/Merkintöjä 1.2.2011.)

Kukapa ei haluaisi tuollaista kotia? Ennen aikaan nuo ominaisuudet olivat tavallisia. Miksi asuntoja ei rakenneta ihmisten toiveiden mukaisiksi? Tulee mieleen kanadalainen arkkitehti, joka kertoo, että hänen arkkitehtikoulutuksessaan ei puhuttu koskaan kodikkuudesta.
Klikkaa hakusanaa 'kodikkuus'.