perjantaina, syyskuuta 30, 2011

Photo Friday 'Animal'


Dubrovnik 2010, originally uploaded by Anna Amnell.
A big fish in an aquarium in a restaurant. Dubrovnik, Croatia.
Photo Friday: 'Animal'

Ruskaa oopperan tienoilla


Ruskaa oopperan tienoilla, originally uploaded by Anna Amnell.

Ruskakävelyllä Töölönlahden rannalla. Mieheni otti tämän kuvan.

Kommentti. Iltakävelyllä

Iltakävelyllä

Liikunta on tärkeää, kirjoittaa iines joka kävelee metsässä. Minä kävelen kaupungilla - myös puistoissa ja rannoilla - ja aina mieheni kanssa. Se on yhteistä aikaa. On ollut aina. Iltakävelyllä myöhään illalla näkee erilaisen kaupungin, valot, tyhjät kadut, valaistut näyteikkunat, värit.

Kommentti Iineksen blogiin

Kaunis kuva ja muutenkin ilahduttava kirjoitus. Tuo tausta sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja erityisesti tuohon kuvaan.

Mieheni ja minä olemme moneen kertaan tuumineet, että me olemme jääneet teini-ikäisiksi. Meistä on kivaa luuhata kaupungilla myöhään illalla niin kuin seurusteluaikoina.

Turistikauden aikaan ulkomaalaiset ja me kaksi kierrämme keskustan tonttia. Jotkut turistit tervehtivät. Joko heidän kotiseudullaan on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulevia tai sitten he luulevat, että olemme saapuneet Helsinkiin samalla risteilyaluksella kuin hekin ja tervehtivät varmuuden vuoksi. Suomalaisia aikuisia ei iltakävelyllä nimittäin nykyään näe.

torstaina, syyskuuta 29, 2011

John Irving Facebookissa

St John's  and the hotel Tower

Johanneksen kirkko, hotelli Torni ja Temppeliaukion kirkko (kuva alinna) esiintyvät John Irvingin kirjassa Until I find you.

Koska olen yksi John Irvingin lukemattomista Facebook-faneista (noin 80560), ilmestyi Facebook-sivulleni tänään muutamia viestejä John Irvingiltä. Otin sivulleni kuvan Irvingistä ja hänen vaimostaan. Hän on uskaltautunut tulemaan mukaan Facebookiin ensi kertaa juuri nyt, kun monet meistä miettivät, olisiko parasta jättää koko naamakirja.

Olen kiinnostunut John Irvingistä myös siitä syystä, että hän asui jonkin aikaa Torontossa. Viimeksi eräs torontolainen tuttavani kertoi hänen kyllä muuttaneen pois, en ole lukenut missä hän asuu nyt.

Olen kuitenkin kiinnostunut eniten hänen kirjoistaan. Ne ovat mielenkiintoisia, niissä on kiinnostavia henkilöitä ja paikkoja. Hän kertoo siitä, että edelleenkin haluaa kirjoittaa romaaneja. Hänellä riittää mielikuvitusta, joten hän ei tarvitse mitään faktiota, toden ja fiktion sekoitusta. Lisäksi hän sanoo, että viettää tylsää elämää. Kaikki eivät pidä hyvänä ideana sitä, että Irving ottaa lukijoihinsa yhteyttä jo paljon ennen kirjansa ja mahdollisen seuraavan kirjansa ilmestymistä. Mutta miksipä ei?

The Rock Church

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2011

Kirjainhaaste KY- kyltti

Tolkien's House -nimisen kahvilan kyltti Zagrebissa. Sieltä sai ihanaa paksua kaakaota, jollaista oli kahviloissa sekä Zagrebissa että Ljubljanassa.



Tolkien's house -cafe-2

Lasimaalaus kodikkaassa Tolkien's House Cafessa

Lupsahtaneet orkideat


Lupsahtaneet orkideat, originally uploaded by Anna Amnell.
Mitähän tapahtui näille orkideoille? Kukat lupsahtivat kaikki yhtä aikaa. Tavallisesti vain yksi kukka kerrallaan lopahtaa. Saivatko ne vetoa?  Liian aikaisin. Ostettu elokuun puolivälissä , ja nyt on syyskuun 28.päivä.

Syy taisi selvitä. Ostimme eilen uuden rönsyliljan,  ja muistin että lannoite on lopussa. Ostimme samalla lannoitetta myös orkideoille. Mutta - kukkivaa orkideaa ei saa lannoittaa! Näin kertoo englanninkielinen orkideapalsta. Löysin sen hakemalla Googlella syytä siihen, miksi orkidean kaikki kukat yhtäkkiä nuokahtivat.

Oli parasta leikat kukkaoksat pois ja laittaa ne maljakkoon. Leikkasin palstan ohjeiden mukaan orkidean varret hyvissä ajoin. Toisen nivelen yläpuolelta. Toiset sanovat, että vartta ei tarvitse leikata, jollein se kuivu. Tässä palstassa neuvottin, että varsi täytyy lyhentää ennen (!) kuin se tulee ruskeaksi. Kokeilen nyt näitä neuvoja. Tämä orkidea oli hyvin kaunis. Jospa se kukkii uudestaan ensi vuonna.

Muitakin syitä sanottiin, muun muassa se, että phaleonopsis ei saa seisoa vedessä liian kauan. Sen täytyy saada kuivahtaa välillä.

Orchids

Plants

Uusi rönsylilja. Alkakoon tästä uusi joukko ilmaa puhdistavia kasveja.

Muotokuvaharjoitelma Conté-liiduilla


Portrait study 27.9.2011, originally uploaded by Brin d'Acier.
Brin d'Acier
Conté-pastelliliiduissa on puhtaat ja kauniit, kirkkaat värit. Ne on valmistettu luonnonmukaisista pigmenteistä.

tiistaina, syyskuuta 27, 2011

Oranssi kollaasi 2

2009-06-13 Sambakaarnevaali

Värikollaasit. Sambakarnevaali Helsingissä kesäkuussa 2009. Sama suuressa koossa.
Siltä varalta, että tuo toinen oranssikollaasi on jo ollut mykana, laitan tämän.
Värikollaasit oranssi 2

Värikollaasit. 'Oranssi'

Syksyblogi

 Ylärivissä kuvia Zagrebissa, vasen ylhäällä Kaivopuiston kavilasta, muut kaupungilta Helsingistä. Maljakko ja kukat keittiöstäni.
Värikollaasit Oranssi

Lehmät ja politiikka

Happy cows in Helsinki ("Tin Cows")

Miina Äkkijyrkkä. "Tin Cows". Photo: Anna Amnell

Eräs sukulaiseni on alkanut opiskella Valtio-oppia. Hän on innoissaan. Ei ihmekään, kun siellä oppii hauskoja asioita vaikkapa aiheesta "Lehmän kohtalo eri poliittisissa järjestelmissä". (Kursivoinnit alkuperäistekstissä.)

"Feodalismi: Omistat lehmän. Feodaaliherra ottaa korvauksetta osan maidostasi.


Puhdas sosialismi: Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat ja sijoittaa ne samaan navettaan kaikkien muiden lehmien kanssa. Sinun pitää huolehtia kaikista lehmistä. Hallitus antaa sinulle maitoa tarpeesi mukaan.

Byrokraattinen sosialismi: Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat ja sijoittaa ne samaan navettaan kaikkien muiden lehmien kanssa. Niistä huolehtii entinen kanankasvattaja. Sinun pitää huolehtia niistä kanoista, jotka otettiin entiseltä kanankasvattajalta. Hallitus antaa sinulle niin paljon maitoa ja kananmunia, kuin hallituksen säännökset määräävät sinun tarvitsevan.

Fasismi: Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat, palkkaa sinut huolehtimaan niistä, ja myy sinulle niiden tuottaman maidon palkkaasi suurempaan hintaan.

Puhdas kommunismi:  Omistat kaksi lehmää. Naapurisi auttaa sinua huolehtimaan niistä ja jaatte maidon kaikki yhdessä, jolloin kukaan ei saa tarpeeksi maitoa.

Neuvostoliittolainen kommunismi: Omistat kaksi lehmää. Joudut huolehtimaan niistä molemmista, mutta hallitus pakkolunastaa kaiken maidon.

Kamputsealainen kommunismi: Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat ja ampuu sinut.

Diktatuuri: Omistat kaksi lehmää. Hallitus pakkolunastaa ne molemmat. Sinä joudut asepalvelukseen.

Suora demokratia: Omistat kaksi lehmää. Naapurisi päättävät siitä, kuka saa maidon.

Edustuksellinen demokratia: Omistat kaksi lehmää. Naapurisi päättävät siitä, kuka saa päättää siitä, kuka saa maidon.

Byrokratia: Omistat kaksi lehmää. Ensin hallitus säännöstelee, mitä voit syöttää niille ja milloin niitä voi lypsää. Sitten se maksaa sinulle siitä, että et lypsä niitä. Sitten hallitus pakkolunastaa lehmistä toisen ja teurastaa sen, lypsää toisen ja kaataa maidon viemäriin. Tämän jälkeen hallitus vaatii sinua täyttämään viitenätoista kappaleena "Puuttuvan maidon selvityslomakkeen".

Anarkia: Omistat kaksi lehmää. Joko myyt lehmät markkinoilla reiluun hintaan tai sitten naapurisi yrittävät ottaa lehmäsi ja ampua sinut.

Libertariaarinen anarkiakapitalismi: Omistat kaksi lehmää. Myyt toisen ja ostat härän, mutta saatkin huijarilta impotentin sonnin. Et mahda mitään, koska hallitus ei suojele sinua.

Euroopan unioni: Omistat kaksi lehmää. Unioni maksaa sinulle ensin surkean seudun lisää siitä, että et tee lehmillesi mitään ja sitten siitä, että teurastat lehmäsi - eli lopetat elinkeinosi.  --
--
Surrealismi: Omistat kaksi kirahvia. Hallitus vaatii sinua ottamaan harmonikkatunteja."

Paloheimo, Heikki & Wiberg, Matti: Politiikan perusteet. Helsinki Porvoo: WSOY, 1997 (2. painos 2004, 3. painos 2005, 4. painos 2008), sivut 180-181.

Ruskaa metsästämässä


021 "My husband and I", originally uploaded by Anna Amnell.
Jotain näkyy jo!

maanantaina, syyskuuta 26, 2011

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2011

Tove Janssonin Nyyti amfiteatterissa


Lapset amfiteatterissa Kyproksella
Eräs suuria elämyksiä perheessämme oli, kun mieheni lausui ulkoa Tove Janssonin Nyyti-kirjaa Kyproksella autiossa amfiteatterissa Välimeren rannalla.
Lapset olivat silloin 6-11 -vuotiaita. Nyytiä oli luettu niin moneen kertaan ääneen, että se osattiin ulkoa niin kuin monet muutkin lastenkirjat. Iltasatujen lukijana oli yleensä mieheni. Olin kotiäiti, lasten kanssa koko päivän ja lukenut jo monta satua päivän kuluessa, joten illalla oli isän vuoro.  Hän luki Muumi-kirjat myös nauhalle, jotta lapset saivat kuunnella niitä silloin, kun hän oli työnsä vuoksi poissa kotoa pitempiä aikoja. Jatkoimme ääneen lukemista Kanadassa asuessamme siihen asti, kun vanhin lapsistamme oli jo yliopistosssa opiskelemassa. Lapset olisivat halunneet, että ääneen lukemista olisi jatkettu, mutta suomenkielinen kirjallisuutemme alkoi loppua, kun olimme käyneet läpi jo Tolkienin ja Aleksis Kivenkin teokset.

Kourionin amfiteatteri on Limassolin lähellä Etelä-Kyproksella (kuva ja lisätietoja Wikipedia). Tämä muinaista kulttuuria tihkuva seutu oli asuttu jo ainakin 6000 eKr. Siellä on ollut hellenistinen, roomalainen ja kristillinen kausi.

Klikkaa hakusanoja 'ääneen lukeminen" tai "ääneenlukeminen" ja lue muutkin kirjoitukseni tästä aiheesta.
http://www.wikiwand.com/en/Kourion

perjantaina, syyskuuta 23, 2011

Blogisisko on Aurora-kirjojen äiti


Tämä osuu sopivaan aikaan.  Hesari kertooo tänään: "Kirjailijain keskitulo 2000 euroa vuodessa". Mikä tässä vielä naurattaa?
Kuvassa nauraa Anna Amnell 1900-luvun alun asussa. Photo: Kristiina Hemminki (poistettu)


Julkaisin vuonna 1991 ensimmäisen Aurora-kirjan, Kirjapajan kustantaman historiallisen nuortenkirjan "Aurora. Vaahteralaakson tyttö" (2. painos otettiin vuoden 1992 alussa). Sitten ilmestyivät "Aurora ja Pietarin serkut" (1993) ja "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995). Kirjoitin kustantajan pyynnöstä Auroran tarinan myös pienemmille lapsille. "Aurora ja Molly" ilmestyi vuonna 1999, ja siinä on mustavalkokuvitus. Kuvituksen ja kaikkien kirjojeni kansien kuvat teki Torontossa ja Pariisissa taidetta opiskellut poikani Matti Amnell (Jr), joka oli silloin vielä opiskelija. Kaikki Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä saa kirjastoista.

Blogini "Aurora" antaa tietoa Aurora-kirjoista ja niiden aikakaudesta eli 1900-luvun alusta ja kirjojen tapahtumapaikoista, Helsingistä ja Torontosta. Tämän blogin sivupalkissa on joitakin linkkejä, joista löytyy keskeistä tietoa. Kirjaston Sanojen aika antaa tiivistettyä tietoa Aurora-kirjoista aikuisille ja Lasten Sanojen aika/Sankarikirjat lapsille. Tietoa antaa mysö Kotisivublogini.

Julkaisin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Vuonna 1998 otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin tyttönimen, hänen sukunsa 1700-luvulta peräisin olevan sukunimen Amnell. Olen julkaissut sen jälkeen kirjani nimellä Anna Amnell.

Yllä oleva valokuva on otettu Kauneus ja terveys -lehdessä ollutta Liisa Mantereen tekemää haastattelua varten. Olen pukeutunut 1900-luvun alun asuun. Valokuvaaja on Kristiina Hemminki, jolta sain luvan julkaista kuvan blogissa. Kristiina Hemmingillä on copyright kuvaan.


Katukahvila


Katukahvila, originally uploaded by Anna Amnell.
Kun sateet ja syksyflunssat alkavat, on parasta ajatella ruskan kauneutta ja kodikasta koti-iltaa, jolloin sade ropisee kattoa tai ikkunalautaa vasten.

Muuten tulee suuri halu lähteä sinne, missä on vieläkin lämmintä ja ehkä koko talvikauden lämmintä ja voi istua ulkona kahvilassa lukemassa lehteä ja syömässä aamupalaa.

Kuvassa katukahvila Zagrebin Ban Jelačić -aukion laidalla.

torstaina, syyskuuta 22, 2011

A red umbrella


A red umbrella, originally uploaded by Anna Amnell.
Varaudu sateeseen - ja nauti siitä sitten täysin siemauksin. Raikkaasta ilmasta, värikkäistä sateenvarjoista ja puhtaista kaduista. Osta itsellesi kukkia!

Katusoittaja Zagrebissa koiransa kanssa

toukokuussa 2010

Sininen kala


Dubrovnik 2010, originally uploaded by Anna Amnell.
Dubrovnikilaisen ravintolan akvaariossa. Ravintola on Dubrovnikin pääkadun päässä.

Punainen kala


red fish, originally uploaded by Anna Amnell.
Apteekin akvaariokala. Kuvattu tänään Töölössä kovan rankkasateen aikana.

Kirjoittaminen: 'Significant other'


yellow roses, originally uploaded by Anna Amnell.
My significant other gave me yellow roses this week. Elämäni tärkeä henkilö osti minulle keltaisia ruusuja tämän viikon kukiksi, kun vaaleanpunaiset ruusut kuihtuivat.

Termi 'significant other' alkoi psykiatriasta, mutta se on levinnyt arkkikäyttöönkin, jolloin se tarkoittaa henkilöä, joka on enemmän kuin poikaystävä/tyttöystävä, mutta ei vielä aviopuoliso. Se voi tarkoittaa miestä tai naista, joten se on havaittu hyväksi termiksi. Se tarkoittaa henkilöä, joka vaikuttaa toisen elämään, tukee häntä.

Kirjallisuudessa ja taiteessa se tarkoittaa henkilöä, joka tukee kirjailijaa tai taiteilijaa hänen työssään. Yleensä se on aviopuoliso. Niin minullakin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Significant_other

Kommentteja kirjoittamisesta






kommentti luovuuskäsityksistä:


--tuntuu siltä, että nuo kaksi luovuuskäsitystä täydentävät toisiaan.

Kirjailijalle sanotaan usein, että on varmaankin "ihanaa saada kirjoittaa". Sanojalla on usein lisäksi puolihurmaantunut ilme. Tuntuu kamalalta sanoa hänelle, että kirjoittaminen on vain työtä, usein hyvinkin raskasta. On aikoja jolloin toivoo, että ei olisi koskaan nähnyt yhtään kirjaa!

Onneksi on myös aikoja, jolloin kirjoittaminen on "ihanaa". Tekstiä syntyy helposti, se tuntuu kumpuavan jostain sisältä kuin itsestään. Kun näkee itsensä peilistä, naamalla on juuri tuollainen Cameron-ilme.:)

Olen lukenut siitä, kuinka helppoa runojen kirjoittaminen saattoi olla Eino Leinolle. Leikkiä. Kuitenkin hän oli monesti masentunut ja synkkä.

Ihmettelen sitä, miten niin monet jaksavat kirjoittaa vuodesta toiseen paksuja romaaneja, jotka käsittelevät raskaita aiheita. Ammattitaitoahan se on. Tietenkin ohut kirja voi olla täynnä tiivistettyä kokemusta, vuosien kärsimyksestä syntynyt, niin kuin helmi tai timantti.

On hyvä, että pidetään kirjoittamisen kursseja. Uskon, että kirjoittaminen on käytännössä käsityötä, jonka oppii vähitellen. Mutta kirjoittamisen oppaista ja kursseista oppii heti jotain tärkeää: ymmärtämään sitä, mitä kirjoittaminen on kokemuksena. Ja tietenkin saa myös käytännön neuvoja.

Hyvää jatkoa kurssillesi!



2.
-- kirjoitit: "kirjoittaminen tulee helpoksi jos tekee elämässä valintoja, jotka karsivat elämästä muun pois. "


Niinhän siinä varmaankin käy varsinkin niillä, jotka julkaisevat usein. Toisaalta sanotaan, että kirjailijan pitäisi elää sellainen elämä, josta voi kirjoittaa - ja pitäisi lisäksi aloittaa kirjoittaminen noin 25-vuotiaana. Siinä on ristiriitaa.


Parhaiten menestyvät mielestäni yleensä ne, jotka ovat "sukunsa kirjureita", joilla on kiinnostava suku ja monenlaisia sukutarinoita, joista voi kirjoittaa jatkuvasti tai joilla pääsee ainakin hyvään alkuun.  Myöhemmin tarvitsee tehdä niin kuin muutkin kirjailijat: tehdä paljon taustatutkimusta. Mieleen tulevat vaikkapa Thomas Mann tai Orhan Pamuk. Ja aloittihan Merete Mazzarellakin kirjalla "Ensin myytiin piano".

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011

tiistaina, syyskuuta 20, 2011

Musiikkitalon kierros


THe Helsinki Music Centre, originally uploaded by Anna Amnell.
Teimme epävirallisen Musiikkitalon kierroksen. Etelässä Musiikkitalon naapurina on Aurora Karamzinin talo, eräs kaupunginmuseoita. Ympäristö oli remontissa, mutta saattoi aavistaa, että siitä tulee kaunis lisä musiikkielämyksiin: 1800-luvun talo modernin rakennuksen vieressä heijastumassa lasiseinästä.

Arkkitehti on suunnitellut Muisikkitalon heijastamaan ympäristöään. Siten taivas, pilvet, puut ja naapuritalot tulevat osaksi Musiikkitaloa. Talo elää vuodenaikojen mukana.

Eteläpuolella naapureina ovat komea Sanoma-talo ja Kiasma, joka näytti näiden tyylikkäämpien rakennuksien rinnalla jättimäiseltä roskalaatikolta, tosin aika kodikkaalta.

Musiikkitalo on sisältä suurempi, kuin vierailija osaa odottaa. On arvokkaita korkeita tiloja, pitkiä käytäviä, paljon tilaa muusikoille. Ei ole ihme, että he ovat suorastaan itkeneet saadessaan vihdoin kunnon tilat.

Tämä on varmaankin hyvin optimistista aikaa nuorille muusikoille. Kurkistimme pienestä ikkunasta konserttisaliin, jossa oli menossa harjoitus.

Eräs sukulaisemme oli konsertissa ja hämmästyi sitä, kuinka hyvä kuuluvuus salissa oli. Hän oli erittäin tyytyväinen. Eräs iäkäs ystäväpariskunta tunsi huimausta yläparvella - niin korkealla se on. Onkohan tuota tultu ajatelleeksi?

Vaikuttavin ja samalla ongelmallisin oli valtava taideteos, joka riippuu suuren aulan yläpuolella. Aikaisemmat tiedot kertovat, että kyseessä on Kirsi Kaulasen teos 'Kaiku', joka pääsi ensimmäiselle sijalle kilpailussa, kun etsittiin taideteosta Musiikkitalon sisälle. Kaiku, Echo, tuo kaikille kansallisuuksille ja ihmisryhmille vain myönteisiä mielikuvia eikä sillä ole mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Näin Helsingin Sanomat kertoi 12.1.2010: "Porvoolaisen Kirsi Kaulasen pääaulaan suunnittelemaa Kaikua tuomaristo piti moni-ilmeisenä ja tilan hyvin haltuun ottavana.." Näin YLE
Täällä video siitä, kun Kirsi Kaulasen 'Kaiku' nostetaan Musiikkitalon kattoon.  video 'Kaiku' 

Nyt kuitenkin teokselle oli annettu uusi nimi Gaia, joka tuo oudon lisän Musiikkitalon imagoon.

Gaia oli antiikin mytologiassa Zeus-jumalan äiti, alkuäiti, siis ikivanhaa mytologiaa kuten Kaikukin. Mutta Gaia on ollut jo pitkään new age- ja uuspakanallisryhmien keskeinen symboli ja jopa palvonnan kohde, radikaalifeministien naispuolinen luojajumala. Eikö tätä tiedetty vai oliko nimenomaan tarkoituksena antaa tällainen viesti konserttivieraille? Gaia liittyy tietenkin myös luonnonsuojeluun ja sen kautta yhtenä piirteenä jälleen aika outoon Maailman  panteistiseen liikkeeseen. Nyt teoksella on raskas lasti. Olikohan ratkaisu viisas? Tuskin kansa haluaa kustantaa Gaian palvontapaikan.

Katso koko kansio kuviani Musiikkitalosta.. Siellä on myös useita kuvia Kirsi Kaulasen kauniista taideteoksesta, jolle soisi palautettavan sen alkuperäisen nimen, jolla se valittiin.

Arkkitehti Markku Kivistö  suunnittelemastaan Musiikkitalosta: "- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista"

Maahanmuuttokeskustelua: Miksi Suomessa on paljon korkeaa kulttuuria?


Maahanmuuttajien lapset eivät omaksu välttämättä vanhempiensa entisen kotimaan tai näiden uuden kotimaan kulttuuria. Heistä tulee usein itsenäisiä "kolmannen kulttuurin", kosmopoliittisen maailman kansalaisia. Näin voidaan sanoa esimerkiksi Sofi Oksasesta. Hän on toisaalta hyvin suomalainen, varsinkin kielentaitaja, ja toisaalta hyvin virolainen, uskaltaa puhua suoraan. Toisaalta hän ei ole kumpaakaan, vaan jotain aivan uutta. Sofin kaltaiset henkilöt ovat valtava rikkaus pienelle Suomelle.

Ovat olleet aina. Suuri osa Suomen kulttuurin merkittävimmistä vaikuttajista on ollut aina maahanmuuttajien lapsia tai maahanmuuttajia. Kulttuuri voi hyvin, kun on monien kulttuurien yhteisvaikutusta.

Suomella on harvinaisen paljon suuria kulttuurisaavutuksia, kun ottaa huomioon sen, miten pieni on Suomen väkiluku. Ehkäpä se johtuu siitä, että meillä on ollut aina monien kulttuurien vaikutusta (vrt Hollanti on myös monien kultttuurien keskellä elänyt pieni maa, jolla on korkeaa kulttuuria.). Siten on syntynyt suomalaisuus, jota ihaillaan yllättävän paljon ainakin muualla maailmassa, vaikka ei aina Suomessa.

Taas keskustellaan maahanmuutosta (aikaisempi kirjoitukseni)

Tärkein huonekalu


Tärkein huonekalu, originally uploaded by Anna Amnell.
Kun ei ole enää helle, voi kuntopyörän pitää erkkerissä. Kun raottaa verhoja, näkee ulos. Jos avaa ikkunan, on ulkona. Kukaan ei kuitenkaan näe kuntopyörällä ajajaa. Verhojen läpi näkee kuitenkin ulos.

Helsinki at night


Helsinki at night, originally uploaded by Anna Amnell.
Minulla on säilynyt teini-iässä alkanut ihailu yöllä valaistua suurkaupunkia kohtaan. Tosin en ollut nähnyt vielä teini-iässä Kuopiota suurempaa kaupunkia - ja senkin vain vilaukselta, kun kävin kerran Puijon tornissa ja toisen kerran radion järjestämässä nuori reportteri -kilpailussa, jossa tulin toiseksi - tehtävänä "katsoessani nyt studion ikkunasta".

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Kun ihastuin renessanssiin

Photo: Anna Amnell

Tämä maalaus Uffizin taidegalleriassa sai minut ihastumaan renessanssiin. Olen skannannut kuvan valokuva-albumistamme. Otin kuvan vain osasta maalausta. Se oli minusta niin kaunis, että en ollut pystyä kuvamaan sitä.

Samassa huoneessa ainakin silloin, vuonna 1991, oli myös muita maalauksia, jotka järkyttivärt kauneudellaan, Botticellin Kevät ja Venuksen syntymä, jossa oli mukana tuttu Kypros.

Mieheni ja minä istuimme pitkään matalalla penkillä ja ihmettelimme sitä, mitä kauniita kaikki nuo maalaukset ne olivat.

Vatikaanin kokoelmissa oli eräs pieni huone, jossa oli Fra Angelicon töitä. Niiden kuulas sini (huom. Fra Angelico Blue !)  ja yksinkertainen kauneus loivat miltei pyhän tunnelman kuten tämäkin maalaus, Leonardon Annunciation.

Botticelin maalauksissa ja esimerkiksi Boccaccion teksteissä tuli esiin renessanssin toinen puoli, maallinen kauneus ja rakkaus. Näissä renessanssin eri puolissa onkin ollut miettimistä 20 vuoden ajan.

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Zagrebin hautausmaa

IMG_0598
Zagrebin Mirogoj'n hautausmaa on eräs Euroopan kauneimmista hautausmaista. Se on samalla kertaa myös puutarha, veistosnäyttely ja pieni palatsi.

Katso koko kansio kuvia, joita otin kaksi vuotta sitten toukokuussa Zagrebissa tuolla kauniilla hautausmaalla. Zagrebin hautausmaa

IMG_0692

Lue lisää täältä: Mirogoj (viralliset sivut, engl., kauniit)
Mirogoj (Wikipedia)
Mirogoj perustettiin 1800-luvulla, jolloin Zagreb oli pieni, vähän yli 20000 asukkaan kaupunki. Hautausmaan alue on hyvyin laaja. Sinne on haudattu kaikkiin uskontokuntiin kuuluvia vainajia, samoin uskonnottomia.

lauantaina, syyskuuta 17, 2011

Vastustamaton kiusaus


Sofa cushion, originally uploaded by Anna Amnell.
Käyn yleensä vain näyteikkunaostoksilla ja selaan sisustuslehtiä. Joskus kuitenkin eteen tulee jotakin, mitä en voi vastustaa. Niin kuin tämä sohvatyyny.

Näin ensin meidän kadun varrella olevan antiikkikaupan ikkunassa vastaavanlaisen tyynyn ja ajattelin ostaa sen. Sitten kotiin tuli mainos, jossa oli kuva tästä tyynystä.

Sairastin silloin korvatulehdusta, joten annoin kuvan miehelleni, joka kävi ostamassa tyynyn. Pelkäsin, että tällainen ihana esine myydään loppuun nopeasti. Tätä oli myös harmaa versio, mutta se ei olisi sopinut meille.

Olenkin ostanut viime aikoina sohvaperunoitten hemmotteluesineitä, eli vakosamettisen tyynynpäällisen Berliinistä (kuvassa uuden tyynyn alla), kaksi torkkupeittoa, toisen Ljubljanasta ja toisen Wittenbergistä, toinen syvän tummanpunainen ja oikein paksu, toinen ohuempi ja osittain raidallinen.

Tähän on hyvin järkevä syy: meillä vetää talvella. Haluan, että voimme suojautua vedolta, kun alamme katsella Poirotin tai Lewisin seikkailuja.

Tässä tyynyssä on eräs huono puoli: siihen tarttuu helposti pölyä. Se on ainakin uutena niin hieno, että aion tyytyä toistaiseksi vain ihailemaan sitä.

Orkidea kuukausi myöhemmin


Orkidea syyskuun 17, originally uploaded by Anna Amnell.
Orkideat kestävät kauan.

Linnanmäki


Linnanmäki, originally uploaded by Anna Amnell.
Kaunis taivas. Näkymä Töölöstä päin.

Kesämökkiä kerrakseen


Tioman_20110803_072, originally uploaded by Brin d'Acier.
Tioman-saarella Malesiassa

Vaniljan värinen taivas


Vaniljan värinen taivas, originally uploaded by Anna Amnell.
Näkymä Linnanmäelle päin

toinen päivä


toinen päivä 2, originally uploaded by Anna Amnell.
Ruusut ovat auenneet
Kolmas päivähän eilinen eli 16.9. oli näille ruusuilla
Alapuolella ostopäivänä eli 14.9.
Koetan seurata ruusujen vanhenemista.

Pink roses

perjantaina, syyskuuta 16, 2011

Photo Friday 'Glowing'


Säteilevä Linnanmäki, originally uploaded by Anna Amnell.
Linnanmaki amusement park, in Helsinki Finland. March 25, 2010.
Canon IXUS 105
Photo Friday

Kirjailijan tuskailua


Järjestelyä, originally uploaded by Anna Amnell.
Vaikeinta kirjoittamisessa on mielestäni kirjan loppumuokkaus, sen aikatasojen järjestely, juonen ennakoinnin saattaminen kohdalleen- -.

Arvostan kovasti Sofi Oksasen Puhdistusta näistäkin syistä. Aikatasot oli sovitettu yhteen loistavasti.

Minua lohdutti kovasti, kun luin Riitta Pulkkisen haastattelun, jossa hän kertoi kamppailustaan Totta -romaanin kirjoittamisen loppuvaiheissa.

Olen kirjoittanut jonkun kirjoistani hyvinkin nopeasti ja toipilaana leikkauksen jälkeen.
Mutta se kirja oli poikkeus. (Aurora ja Pietarin serkut)

Olen onnellinen siitä, että olen opiskellut kirjallisuudenhistoriaa ja tiedän kuinka loputtomasti esimerkiksi Tolstoi muokkasi Sotaa ja rauhaa, kirjoitti sen 60 kertaan! Vaimo oli sihteerinä-kustannustoimittajana. Vaimo kirjoitti öisin puhtaaksi Tolstoin korjaaman version, hän sai selvää Tolstoin raaputuksista. Seuraavana aamuna Tolstoi sai puhtaaksi kirjoitetut paperiarkit ja teki taas niihin korjauksiaan. Senjälkeen kun Tolstoi riitaantui vaimonsa kanssa, hänen kirjansa olivat heikkoa tasoa.

Historiallisen nuortenkirjan kirjoittaminen on lasten leikkiä Sodan ja rauhan kaltaisen romaanin kirjoittamisen rinnalla. Silti toivon, että olisin nero tässä vaiheessa. Tuntuu, että pääni on kuin puuroa juuri silloin kun sen pitäisi olla terävimmillään. Tuntuu, että jokin ratkaiseva ruuvi puuttuu. Kova työ joutuu korvaamaan nopeuden.

Ruokapöydän voi onneksi levittää vielä pitemmäksi kuin kuvassa. Olen käyttänyt aikaisemmin pahvista tehtyä koottavaa tapetoimispöytää, johon on kätevää levittää kaikki luvut peräkkäin.

Vaikka on tietokone ja siinä leveälti tilaa, ei mikään vedä nimittäin vertaa leikkaa-ja-liimaa -menetelmälle. Nykyään voi onneksi siirrellä välillä koneella luvut ja kappaleet sopiviin paikkoihin eri versioiksi ja tulostaa ne.

Milloin kirja ilmestyy? Saa nähdä. Onneksi minulla ei ole kiirettä. Saattaa tietenkin olla niin, että kiire olisi hyväksi. Joskus ihmettelen sitä, miksi yleensäkin rääkkään itseäni historiallisten romaanien kirjoittamisella.  Harvat ymmärtävät, miten suuren työn takana ne ovat.

Onneksi olen löytänyt erinomaisia klassisen musiikin asemia radiosta.

Sanomatalo


Sanomatalo, originally uploaded by Brin d'Acier.
Photo: Matti Amnell (Jr), Nokia E52-1

Musiikkitalo


Musiikkitalo, originally uploaded by Brin d'Acier.
Kuva: Matti Amnell (Jr)
Nokia E52-1

Erkkerin järjestelyä


Erkkerin järjestelyä, originally uploaded by Anna Amnell.
Siirsimme korkean lasivitriinin erkkerin sivuikkunan eteen. Siitä ikkunasta vetää eikä ole paljon mitään nähtävää.

Nyt voi ihailla lasiastioita tämän työpöydän äärestä. Lasiesineet näyttävät erityisen kauniilta, kun valo tulee niiden lävitse huoneeseen.

Iltapimeällä vitriinin omat lamput luovat kauniin tunnelman. Tämä on Ikea-ylellisyyttä. Tekisi mieli ostaa vielä kolmas vitriini.

Entä orkideat? Niitä voi pitää tämän vitriinin päällä, mikäli ne kestävät talvella vetoa tai sitten vieressä olevan kaapin päällä.

En tiedä, miten ne viihtyisivät mahdollisessa kolmannessa vitriinikaapissa kasvulamppujen alla. Tulisiko vitriinikaapin puuosiin hometta kosteudesta?

On top of the vitrine
Vitriinikaapin päällä

Spadina House



Spadina House in the 1980's. Photo: Anna Amnell

Astu Spadinan kartanoon, joka oli esikuvana Aurora-kirjojeni vaahteroiden laakson kartanolle. Ulkoa kirjani kartano näyttää toisenlaiselta, mutta monet huoneista ovat samoja. 1980-luvulla, jolloin kävin Spadina-museossa monta kertaa, se oli sisustettu Viktorian tyyliin tai oikeammin sekatyyliin, jossa oli paljon Viktorian tyyliä, mutta myös Edwardin aikaa, Jugendia ja Arts & Crafts -tyyliä. Kuvaan kirjoissani 1900-luvun alkua vuodesta 1903 alkaen.
Vuonna 2010 Spadina avattiin uudistettuna , 1920-1930 -tyyliin sisustettuna.
Spadina (Wikipedia)
Astu 1920-luvun Spadinaan/A Glimpse into Spadina (Huom! linkki korjattu)Siellä ovat tutut huoneet: sali, palmuhuone, biljardihuone, ruokasali. Tapetit ovat erilaisia, verhot kevyemmät. Palmuhuone näyttää suuremmalta. Näkyykö video?
Alla Aurora ja palmuhuone. Kuvat: Matti Amnell