maanantaina, lokakuuta 10, 2016

Aleksis Kiven päivä

Aleksis Kivi died here

Aleksis Kivi, the national poet of Finland died here www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/ (multilingual)

Lokakuu
ja lokakuun poika

Aleksisi Kivi, Finland's national writer. Photo: Anna Amnell

Suomen suurin ja rakastetuin kirjailija.

"Syntyi lapsi syksyllä.." Eino Leinon runo Aleksis Kivestä.
Katso kauniit kuvani Aleksis Kiven kuolinmökistä
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157627256062194

35 kommenttia:

  1. Tärkeä päivä, sillä kyseessähän on ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Hänen elämänsä vain oli karu ja kovin lohduton.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisten ehkä eniten rakastama kirjailija. Olen lapsesta asti tuntenut hänen kielensä läheisiksi.

      Poista
  2. Leena Lumi, blogissasi on kaunis talvinen kuva Kiven kuolinmökistä.
    http://leenalumi.blogspot.fi/2016/10/aleksis-kivi-surun-poika-torpan-poika.html

    VastaaPoista
  3. Tunnelmallisia kuvia - sisäkuvat torpasta ovat erityisen kauniita.
    Kyllä 10.10. on jokaisen suomalaisen mieleen jäänyt päivämäärä.
    Vasta nyt olen oppinut, että Kivi oli innokas metsästäjä. Se teki hänestä minulle vähemmän sympaattisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aleksi Kivellä ei ollut paljon valinnanvaraa, ei ruokakauppaa nurkan takana. Lentokoneet ja rekat eivät tuoneet hedelmiä ja kasviksia eri puolilta maailmaa. Suomen karu ilmasto ei pystynyt kasvattamaan tarpeeksi kasveja ja hedelmiä pitämään hengissä kansaa. Monesti piti syödä pettuleipää.
      Meidän on usein vaikeaa eläytyä entisajan ihmisten elämään. Pikku naisia -kirjan kirjoittajan isä yritti elää kasvisyöjänä 1800-luvun koillis-Amerikassa ja oli tappaa itsensä ja lapsensa nälkään. Toisen maailmansodan aikana jotkut kuolivat nälkään, kun eivät syöneet lihaa. Sama kohtalo uhkaa meitäkin, jos syttyy seuraava sota.
      Tämä ei ole Intia, jonka ilmasto on täysin toinen.

      Poista
  4. Ihana aihevalinta lokakuun kuviksi. Kuvat ovat erittäin onnistuneita.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  5. Eino Leinon runo Aleksis Kivestä kertoo erilaisesta Suomesta: Syntyi lapsi syksyllä -
    tuulet niin vinhasti vinkui -
    tuult' oli koko elämä,
    nähnyt ei kesää, ei kevättä,
    eli vain syksystä jouluun.
    Syksyn lapsilla kiire on -
    päre pihdissä sammuu -
    aatos lentävi, aivot takoo,
    veri paksuna päähän sakoo,
    ovella Sylvester*) uottaa.
    (*) Sylvester, vuoden viimeinen päivä: Kivi kuoli Uuden vuoden päivänä, syntyi 10 p. Iokakuuta.)
    "Vuota vielä, oi vanha vuos!" -
    tuulet niin vinhasti vinkuu -
    "jouda en viel' sua seuraamaan!"
    Vanhus ovella nyökkää vaan:
    "Saat elää syksystä jouluun".
    "Viivy, viivy, oi vanha vuos!" -
    päre pihdissä sammuu -
    "niin täysi, niin täysi on sydämein,
    sen tahtoisin antaa ma kansallein,
    en vielä jouda ma kuoloon!"
    Hetket rientävi, kello lyö -
    tuulet niin vinhasti vinkuu -
    "Onko, onko jo keski-yö?"
    "Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
    jo aamun tähtöset tuikkii."
    "Vielä hetki, oi vanha vuos!" -
    päre pihdissä sammuu,
    kannel heikosti helähtää,
    kääntyvi ovella harmaapää -
    loppui laulajan vuosi.
    *
    "Minne viet mua, vanha vuos?" -
    tuulet niin lauhasti tuoksuu -
    "minä niin pelkään ja vapisen."
    "Rauhoitu, rakas lapsonen,
    ovella taivaan jo ollaan."
    Astuvi sisähän vanha vuos -
    taivaan kynttilät loistaa -
    saattavi laulajan Luojan luo:
    "Tässä poian ma pienen tuon,
    jok' eli vain syksystä jouluun."
    Virkkavi Herra Jumala -
    tuulet niin lauhasti tuoksuu -
    "Etkö kesää sä nähnytkään?"
    "Näin vaan syksyn ja talven sään",
    laulaja vavisten vastaa.
    Kyyneltyy silmä Jumalan -
    taivaan kynttilät loistaa -
    "Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
    Mut virka, poikanen poloinen,
    ken olet ja mistä sa tulet?"
    "Laulaja olen ma laadultain" -
    tuulet niin lauhasti tuoksuu -
    "tulen tähtösestä ma pienestä,
    min nimi on Maa". - "Mihin kuolit sä?"
    "Kurjuuteen kuolin ja nälkään."
    Vihastuu Herra Jumala -
    taivaan kynttilät sammuu -
    "Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!"
    "Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
    et sille saa sinä kostaa.
    Mut hiukan hillitse viimojas,
    ne liian vinhasti vinkuu
    mun maani armahan aukeoilla.
    Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!" -
    Näin laulaja tuskassa huutaa.
    Hymyilee hyvä Jumala -
    taivaan kynttilät loistaa -
    "Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
    sun kansaas liiaksi tuulilla.
    Taas kukat kummuille nouskoon!"
    http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/leino/leino_1901_pyha_rdf.xml

    VastaaPoista
  6. Jos haluat tietää, lue
    http://matadornetwork.com/bnt/why-vegetarianism-will-not-save-the-world/

    VastaaPoista
  7. Ehienot kuvat ja kiitos runosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aleksis Kiven aikana olivat suuret nälkävuodet, elämä kovaa. Ei ollut lääkkeitä, vähäisetkin sairaudet tappoivat. Ihmiset kuolivat nuorina. Elämän koettelemukset veivät runoilijatkin vakaviksi. Me nykyajan ihmiset olemme hemmoteltuja ja pinnallisia.

      Poista
  8. Siitä on ikuisuus, kun olen käynyt tuolla.

    VastaaPoista
  9. Juuri ajankohtainen haastevastaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut vähän aikapulaa, ja tajusin, että Kivihän on lokakuun poika.

      Poista
  10. Hyvää Aleksis Kiven päivää :-)
    Aleksis Kiven ja Eino Leinon runot saavat minulla aina vahvasti tunteet pintaan. Niistä henkii niin voimakkaasti mennyt aika ja ihmiselämän raadollisuus. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin koen minäkin. Ne koskettavat syvältä.

      Poista
  11. Tuusula ilmoittautuu :)
    Pidän todella paljon Kiven teksteistä <3

    VastaaPoista
  12. Hyvä idea valita Aleksis Kivi lokakuun edustajaksi ! Isäni on lukenut Seitsemän veljestä ties miten monta kertaa ja muitakin Kiven teoksia. Hieno suomalainen kirjailija, ja tosi mukavaa että sinä, joka olet itsekin kirjailija, otit hänet kuvahaasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudesta asti suuri kirjallinen rakkauteni. Ehkä se alkoi tästä:

      ORAVAN LAULU (Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä)
      Makeasti oravainen
      makaa sammalhuoneessansa;
      sinnepä ei Hallin hammas
      eikä metsämiehen ansa
      ehtineet milloinkaan.
      Kammiostaan korkeasta
      katselee hän mailman piirii,
      taisteloa allans' monta;
      havu-oksan rauhan-viiri
      päällänsä liepoittaa.
      Mikä elo onnellinen
      keinuvassa kehtolinnas!
      Siellä kiikkuu oravainen
      armaan kuusen äitinrinnas:
      Metsolan kantele soi!
      Siellä torkkuu heiluhäntä
      akkunalla pienoisella,
      linnut laulain taivaan alla
      saattaa hänen iltasella
      unien Kultalaan.

      Poista
  13. Patsaan päällä on jo ajan patinaa, mutta Aleksis Kivi ja hänen teoksensa elävät yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kaunis patsas. Erityisen läheinen se on, sillä Kivi muistuttaa mielestäni siinä yhtä enoistani, jonka sodan kauhut tuhosivat. Hänessä oli samanlaista herkkyyttä, mitä uskon Kivessä olleen. Onneksi Kivi pääsi kouluun ja opiskelemaan edes joksikin aikaa.

      Poista
  14. Hieno, erilainen valinta haasteeseen on onnistunut valinta. Aleksis Kivi muistetaan myös lokakuusta.

    VastaaPoista
  15. Joskus lapsena käytiin luokkaretkellä tuolla. Pikkuruinen mökki oli. Aleksis Kiveä ja hänen köyhää elämäänsä kävi sääliksi. Pitäisi lukea enemmän Aleksis Kiveä, tosi kauniiita ja herkkiä luonnonkuvauksia hänellä, Oravan laulu on yksi lempikappaleitani.

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen käynyt tuolla lapsena. Minulle Aleksis Kiven päivä tarkoittaa samalla kuopuksen syntymäpäivää. :D

    VastaaPoista
  17. Tuli heti mieleen se Makeasti oravainen -laulu. Ei tainnut olla helpoin tie hänellä. Hieno vastaus haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teresa. Hyvää viiikonloppua!

      Poista
  18. Tärkeä päivä lokakuussa! Olipa onnistunut vastaus haasteeseen.

    VastaaPoista