Jane Austen kirjoitti olohuoneen nurkassa. Hänellä oli tapana
livauttaa tekeillä oleva käsikirjoitus muiden pöydällä olevien papereiden alle,
kun joku tuli huoneeseen: äiti, sisar Cassandra, joku palvelijoista, naapuri
tai muu vierailija.
Luin koko kouluajan läksyni keittiössä.
Siellä leikkivät pikkusiskot, äiti lauloi ja laittoi ruokaa, naapurit ja
maalaissukulaiset pistäytyivät kertomaan kuulumisia, radiosta tuli ohjelmaa.
Opin keskittymään missä hyvänsä. Siitä on ollut hyötyä, sillä minulla on ollut
harvoin työhuone.
”Työhuoneena" on ollut keittiö,
makuuhuone, olohuoneen nurkka, ruokasali. Sama juttu miehelläni, joka on tehnyt
kokopäivätyön ohella kaksi väitöskirjaa. Koko asunto on täynnä kirjoja. Asumme
kuin kirjastossa.
Virginia Woolfe oli varakkaan perheen tytär kuten
naiskirjailijat olivat Suomessakin viime aikoihin asti. Woolfe sanoi,
että naiskirjailijalla täytyy olla oma huone ja omaa rahaa. Hän osti
ensimmäisellä kirjoituspalkkiollaan rotukissan. Minä lyhensin ensimmäisellä
kirjoituspalkkiollani mieheni ja minun yhteistä opintolainaa.
Kuten jo mainitsin, Austenin perheellä oli useita
kotiapulaisia, niin myös Virginia Woolfella. Agatha Christie oli hyvin
varakkaasta perheestä. Avioeron jälkeen hän lähetti ainoan tyttärensä
sisäoppilaitokseen. Sehän on edelleen aika yleinen englantilainen tapaa. Sitä
on sanottu yläluokkaiseksi lapsenhylkäämiseksi.
Nykyistä lasten viemistä vauvasta asti kokopäivähoitoon
tullaan varmaankin sanomaan sosialistiseksi lapsenhylkäämiseksi. Ennenhän oli
kotiapulaisia, joista tuli lapsille kuin sukulaisia. Lapset joutuvat yleensä
maksamaan naisten ansiotyössä käymisestä - tai kirjoittamisesta ja muusta
luovasta työstä kotona tai työhuoneilllaan. Lapset ovat maksumiehiä
kapitalismin ja feminismin yhteiselle projektille: pikkulasten äiditkin
hyödylliseen työhön. (Tekevätkö päiväkotien työntekijät arvotonta työtä?)
Tapasin kerran Aaapeli Saarisalon ja koetin kysellä, mitä
hän ajatteli Agatha Christiestä, joka oli toisen miehensä kanssa samoilla
arkeologisilla kaivauksilla kuin Saarisalo. Saarisalo hämmästyi kysymystä ja
sanoi hetken mietittyään: – Hän oli sellainen mukava rouvasihminen. Kun koetin
kysellä, mitä Agatha teki, Saarisalo sanoi: Laittoi ruokaa ja tiskasi. Se oli
totta kaivauksilla oltaessa, ja Christie on sanonut, että tiskatessa oli hyvä kehitellä juonia tuleviin dekkareihin. Mutta
Agathalla oli kaivauksilla ”mökki” (Lisäys ks kuva Agathasta ja Mallowanista), jossa hän istui
kirjoittamassa.
Toinen lisäys: "The best time for planning a book is while you're doing the dishes." Agatha Christie.Tämä lause on Agathan omaelämäkerrasta. Tämä tulee esille vuoden 2005 blogikirjoituksestani, jossa on hauskoja kommentoijia. Kysyvät mm ovatko naiset murhanhimoisempia kuin miehet, kun kirjoittavat niin paljon dekkareita.
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/08/kun-agatha-tiskasi-astioita-ja-punoi.html
Madame de Pomapadour kirjoituspuuhissa
Nykyaikana sekä miehet että naiset tekevät itse
myös kaikki kotityöt. Kodinkoneista huolimatta nykyajan elämä on kuluttavampaa ja armottomampaa kuin entinen.
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/06/kommentti-nykyajan-tiukka-tahti.html
