sunnuntaina, lokakuuta 30, 2016

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2016

Tohtorinhatut

yksityiskohtia

Jo aikaisemmin väitellyt vie tohtorinhatun mukanaan väitöstilaisuuteen, ja hattu on pöydällä seurana väitöstilaisuuden ajan. Kun mieheni tuli Helsinkiin opiskelemaan, hänen vuokraemäntänsä antoi hänelle alkoholisoituneen tohtorimiehensä vanhan tohtorinhatun ja sanoi: Ota sinä tämä. Tohtori sinusta kuitenkin tulee. Lapsemme käyttivät sitä tohtorinhattua leikeissään, mutta paljon kärsineen vuoraemännän ennustus toteutui. Kommenttini nuoremman professori Kemppisen (Lauri K:n) FB-sivulle Yksi tohtorinhattu on meillä ostettu, mutta frakki on vuorattu molempiin väitöstilaisuuksiin. Myös frakinkengät, joiden kuluneisuudesta joku päätteli, että miehelläni on usein frakkijuhlia. :)

Lue myös blogikirjoitukseni Miten selvitä, kun puoliso tekee väitöskirjaa?

Kirjoitin tuohon blogikirjoitukseen tämän kommentin:

Emmanuel Le Roy Ladurie kertoo kirjassaan "The Beggar and the Professor", että 1500-luvulla oli vallalla ajatus, että (lääketieteen)tohtoriksi pääsyä piti rajoittaa. 
Käytännössä se tapahtui siten, että pitkällisen opiskelun ja siihen liittyvien menojen jälkeen oli lisäksi muita seremoniaalisia pakollisia kuluja. Piti järjestää useita kalliita juhlia sekä opiskelupaikkakunnalla että kotipaikkakunnalla.Tämä kaikki merkitsi sitä, että vain hyvin varakkaat saattoivat päästä lääkäriksi.
Emmanuel Le Roy Ladurie käyttää tästä nimitystä ""academic Malthusianism". Tätähän se on ollut meilläkin viime aikoihin asti - käytännössä. Tilannetta on pyritty parantamaan mm sillä, että väittelyasuna voi olla sopimuksen mukaan myös tumma puku ja väitöskirja voidaan julkaista myös netissä, jolloin painatuskulut pienentyvät. Promootioon osallistuminen ei ole enää pakollista kuten tekstissäni olevassa linkissä kerrotaan.

Hämärän värit

Jugend, detail

Jugend Katajanokalla, yksityiskohta/detail


My husband's paisley-tie

My husband's tie/Mieheni solmio


Joulupukki

Joulupukin syksyasu?


1500-luvun värejä

Knoblauchhaus 2

1800-luvun värejä. Biedermeier-museo Berliinissä.


Ice-cream parlour at a miniature exhibition

Miniatyyrinäyttely Torontossa.

Ja täällä lisää "ruskeaa"

Ja täällä vielä lisää:
Uudet värikollaasit 50: Hämärän värit




lauantaina, lokakuuta 15, 2016

Pieni tyttö ja puukko

lentokonemetallista korsussa tehty puukontuppi

Mieheni sai pikkulapsena isältään puukon ja tupen, jonka isä oli tehnyt rintamalla. Materiaalina on pehmeä venäläinen lentokonemetalli. Tuppi on jäljellä, puukko on kadonnut.

Kun olin alle kouluikäisenä sotalapsena mummolassa Ylä-Savossa, isoisäni osti minulle pienen terävän puukon. Istuin tuvan lattialla hänen lähellään, kun hän teki suksia ja muita puuesineitä. Hän oli neuvonut minua pitämään pehmeää puunpalaa rintaani vasten ja varovasti vuolemaan siitä lastuja. Mitään onnettomuutta ei koskaan tapahtunut, sillä olin rauhallinen vanhan ajan lapsi. Esiliina kului tietenkin siitä kohdasta, jossa pidin puunpalaa. Minun on täytynyt olla hyvin pieni, sillä muistan vain puun tuoksun, kiharat lastut ympärilläni ja ukin rauhallisen olemuksen. 

 Ukki (1875-1969) ei ollut joutunut koskaan sotaan. Hänestä Venäjä oli ollut hyvä maa, jonka "bolshevikit pilasivat", kuten hän sanoi, ja se oli ollut kaikkein käsittämättömintä, että suomalaiset olivat tappaneet toisiaan.

Kommentti Kemppisen blogiin 
P.S. Jukka Kemppinen on tehnyt veljensä kanssa kirjan puukoista
Jukka & Mikko Kemppinen: Puukot. Otava 1976



maanantaina, lokakuuta 10, 2016

Kirjoittaminen: Terveisiä aikamatkalta

IMG_8341

Olen ollut taas aikamatkalla, nyt ajassa paljon lähempänä kuin ennen ja saanut aikaan yli 300 000 ch tekstiä. Suurin osa jo muokattua. Pitkiä päiviä, paljon unta.:) Pyrin noin 200 sivuiseen romaaniin. Täytyy laittaa kohta syrjään muhimaan. (Mutta mitä ihmettä minä teen sillä aikaa? Minusta on tullut työnarkomaani. Ei todellista huolta. Olen alkanut käydä uudestaan läpi kirjakaappia, joka on täynnä tähän kirjaan liittyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta.)

Olen kiitollinen apurahoista ja ennen kaikkea olen kiitollinen miehelleni rohkaisusta - ja kukista & passaamisesta. Todennäköisesti en saa nytkään kustantajaa. En tiedä, viitsinkö kierrättää tätä käsikirjoitusta vuosikausia kuten edellistä, josta sain kaikilta kustantajilta: Ei sovi kustannusohjelmaamme. Muutama kirjoitti kohteliaasti ensin : Hyvin tutkittu, hyvin kirjoitettu.

Kirjan ilmestyttyä sain muutaman oikein hyvän arvostelun. Ne rohkaisivat jatkamaan kirjoittamista. Ei pidä antaa periksi lamalle. P.S. Tälle kirjoitukselle pitäisi olla oma bloginsa, todellisuudessa onkin mutta vielä ainakin toistaiseksi yksityisenä. (On myös Facebookissa.)

Aleksis Kiven päivä

Aleksis Kivi died here

Aleksis Kivi, the national poet of Finland died here www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/ (multilingual)

Lokakuu
ja lokakuun poika

Aleksisi Kivi, Finland's national writer. Photo: Anna Amnell

Suomen suurin ja rakastetuin kirjailija.

"Syntyi lapsi syksyllä.." Eino Leinon runo Aleksis Kivestä.
Katso kauniit kuvani Aleksis Kiven kuolinmökistä
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157627256062194

tiistaina, lokakuuta 04, 2016

Opiskelijana 1960-luvun Helsingissä










Tämä opiskeluaikani kampaus (1963) on taas muodissa.

Opiskelu oli alkanut mukavasti, vaikka elätin itseni alussa ansiotöillä  ja olin välillä niin nälkiintynyt, etten jaksanut avata itse yliopiston päärakennuksen raskasta ovea vaan odotin, että joku toinen avaa.

Sitten kaikki muuttui:  sosiologian professorini, ystävällinen ja innostava Kullervo Rainio sai tappouhkauksia, professori Viitamäki, behavioristi,  ei voinut sietää minua jostain syystä ja väitti minun saaneen "Gaussin käyrän mukaan" heikon arvosanan, jotta en voinut jatkaa. Kun vielä estetiikan ja yleisen kirjallisuuden professori Rantavaara ei hyväksynyt lastenkirjoja [Narnia-kirjoja ] gradun aiheeksi, siirryin lastenhuoneeseen lukemaan lasten maailmankirjallisuutta lapsilleni ja hoitamaan kotia. Ystävällinen Peter von Bagh opiskeli myös estetiikkaa ja kirjallisuutta, oli samassa laudatur-seminaarissa ja yritti rohkaista minua jatkamaan.
                                                   Mutta kotiäitinä luin itseni vähitellen maisteriksi englantilaisessa filologiassa, joka oli monille muillekin pakopaikka sen ajan politisoituneessa yliopistomaailmassa, kertoi eräs brittiopettajani myöhemmin. Siellä oli ystävällinen ja rauhallinen ilmapiiri ilman myrskyjä ja kohteliaat opettajat.

Monet jättivät niinä aikoina opiskelunsa hum. kand -tutkintoon. Olisi tehnyt mieli aloittaa luova kirjoittaminenkin, mutta se olisi ollut mahdotonta siinä ilmapiirissä.

maanantaina, lokakuuta 03, 2016

Collages of my favourite colours

yellow

Collages of my favourite colours
Linkki oli jäänyt pois, kun tein ktämän aikaisemmin. Toistan:
http://pienilintu.blogspot.fi/2016/10/kollaasi-lempivareista-makrotex-haaste.html

Helsinki-kollaasi

golden Helsinki

pink houses in Töölö

pink houses in Töölö


rosatuoli

rosatuoli

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2016

Uudet värikollaasit 48:ruska

Pelto

Kaksi kuvaa päällekkäin

oranssi kaupunki

uudet värikollaasit 48 - ruska

Ruska Autumn 2006 in Helsinki'

Joskus on hyvä ruskasyksy.
Ruska lokakuun alussa 2006 Helsingisssä.  Asuimme silloin Johanneksen kirkon vieressä ja kävelimme aina lähistöllä kuvaamassa. Minulla on yleensä kamera mukana ja näppäilen kuvia kaikesta.

lauantaina, lokakuuta 01, 2016

Vaahteralaakson Aurora myös Elisassa e-kirjana


Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora