Kukkia

Villikani :

"Toinen varsin mielenkiintoinen ja monipolvinen luettava on Anna Amnellin kirjoituslipasto. Sen kanssa vierähtää tovi jos toinenkin. Elämänmakuista itsensä toteuttamista. Lisäksi Annalla on rinnakkaisia sivustoja, joita hän yhdistelee luontevasti ja kiinnostavasti. " (Bloggerin Kirjoituslipastoni ajoilta...) Kirjoituslipasto-blogi se on lakkautettu ja sen aineisto on siirretty Kotisivublogiin

Blogeja listalla 2

Huomaan, että oman blogilistan tekeminen on ihan mahdoton tehtävä minulle. Suuri joukko blogeja, joissa käyn jatkuvasti, oli vielä poissa. Luen mahdollisimman erilaisia blogeja vaihdellen. Menen blogeihin yleensä Blogilistan kautta. Liityn nyt siihen suureen joukkoon bloggaajia, joka ei enää pidä omaa blogilistaa sivupalkissaan.

Käsityöblogiin jäävät kuitenkin linkit, joista löytää informaatiota esimerkiksi nukketaloista.

Kiitos kirjoittajille ja lukijoille

Uusia kaksikielisiä blogeja. New bilingual blogs

Kuva: Beesi

Ihmetteletkö pilviä, maiseman muuttumista vuodenaikojen mukaan maalla ja kaupungissa? Onko sinulla ehkä puutarha?

Puutarhattomana ja parvekkeettomana nojatuolipuutarhurina olen lukenut mielenkiinnolla puutarha-arkkitehdiksi valmistuvan puutarhurin Mika Karjalaisen blogia Alternative Arboretum. Idealistin mielimaisemia.

Mikan mottona on: "Puut ovat kuin runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle".

Mikan uusia kaksikielisiä blogeja ovat:

Maisema - Landscape, joka kuvaa yhden tietyn maiseman muodonmuutoksia eri vuodenaikoina, seuraa sään ja maiseman yhteyttä.

Maan povi - The Bosom of the Earth kuvaa vuodenaikojen vaihtumista urbaanissa ympäristössä.

Taivaankansi - Firmament "seuraa ja tutkii taivaan esteettisiä ja meteorologisia ominaisuuksia eri vuoden- ja vuorokauden aikoina. Kuvauskohteena ovat kaikenlaiset pilvet. Toteutus on kronologinen ja kuvataiteellinen. Kuvauskohteet; Espoo, Helsinki ja Hämeenlinna."

Bilingual blogs - ten commandments Näistä voimme saada joitain ideoita.

Kiertokysely : Missä kirjoitat?

Hups! Tänään kävi tässä blogissa 189 vierailijaa. Vain makasiinipalo toi teitä enemmän. Kiitos käynneistä.



Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.

Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.

Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.

En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.

Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.

Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)

Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.

Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.

Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.

Vähän yli 50 Bloggerin blogia

Tällä nuorella naisella on vähän yli 50 Bloggerin blogia. Saattaa olla muitakin.

Jos raja on 25

Näin Helenan blogista, että raja kyselyyn olisikin 25. Siinä tapauksessa lisään vielä yhden suosikkini, nimittäin Anskun.

Vähitellen on selvinnyt hänen blogiaan lukiessa, että hän on opiskellut Englannissa ja sen jälkeen suorittanut loppututkinnon Harwardissa. Hän kirjoittaa hyviä juttuja eri aloilta. Kaiken lisäksi hän on naispappi, joiden puolesta blogimaailmassamme kirjoitetaan usein innokkaita kirjoituksia.

Lue, mitä tekee Harwardissa loppututkintonsa suorittanut nuori nainen keski-Suomen maaseudulla. No, ainakin hän osaa arvostaa suomalaisen maaseudun kauneutta valokuvista päätellen. Pastori bloggaa täällä.

Tällä hetkellä alle 20 tilaajaa on seuraavilla suosikeillani

Seuraavista bloggaajista useimmilla on paljon lukijoita Blogilistan ulkopuolella.

Lääketieteen tohtori Pekka Nykäsen Nettipäiväkirja 3, tietoa monilta aloilta lääketieteen lisäksi. Mitä maailmalla tapahtuu? Korvaamaton.

Tarmokas helsinkiläinen monen alan puuhanainen Helena Lauttanen. Mitä Hesassa oikein tapahtuu?

Historioitsija Kaisa Ikola, uusi bloggaaja. Nasevasanainen huippusuosittujen Hullu luokka -kirjojen kirjoittaja. Julkaisi kirjoja jo koululaisena. Aito pohjalainen, jota savolainenkin lukee kiinnostuneena.

Intellektuelli nuortenkirjailija Jukka Laajarinne, Lastenosasto. Uusi bloggaaja.

Minun kaltaiseni kesämökitön ja parvekkeeton nojatuolipuutarhuri ei tulisi toimeen ilman tätä: Alternative Arboretum. Idealistin mielimaisemia. Puutarha-arkkitehdiksi pian valmistuva puutarhuri Mika Karjalainen on palannut blogilleen tauon jälkeen.

Espoossa asuva Pink Lady on the Loose kirjoittaa englanniksi, harvaan ja älykkäästi monista aiheista.

Toisen englanninkielisen suosikkibloggaajani, kanadansuomalaisen taiteilija Marja-Leena Rathjen blogi on eräs silta Suomen ja muun maailman välillä.

Kaikki nämä eivät näy blogissani olevassa listassa, jota olen uusimassa, vaikka sitä pidetäänkin haamupäivittämisenä. Olisi helpointa, jos oman suosikkilistansa saisi haluttaessa näkyviin.

Kiitos näille ja muille bloggaajille, joita luen.

Syyskuun 2006 kysely bloggaajille

Käytän myös muiden ottamia valokuvia heidän luvallaan. Tämän valokuvan otti minusta toissapäivänä mieheni.

Kirjailijalle blogin pitäminen on luonnollisesti myös PR:ää.
Kysely löytyi Vuodatuksen uutuustaululta ja kyselijänä on Lissuntalo.

Tätä kyselyä ei ole kohdistettu kirjailijoille, vaan "tavallisille ihmisille". Ensinnäkin kirjailijatkin ovat ns. tavallisia ihmisiä, vaikka minulle on muutakin väitetty. Ja eihän nuorisokirjailijaa pidetä edes oikeana kirjailijana. Esimerkki: vaikka hän olisi kirjoittanut kymmenen nuortenkirjaa, häntä nimitetään esikoiskirjailijaksi, jos hän julkaisee "oikean romaanin".

1. Pidätkö blogia?

Minulla on useita blogeja.

2. Miksi pidät? Miksi et pidä?

Minua innostivat bloggaamiseen aikaisemmin Kiiltomadon keskusteluihin osallistuneiden mm Brysselissä asuvan salaperäisen henkilön, nimimerkki Hanhensulan blogi. Lisäksi luin varsinkin englanninkielisiä blogeja netissä.

Blogi vaikutti minusta ilmiönä samalta kuin kirjapainon keksiminen.

Hyvin tärkeä syy oli myös se, että minun piti päivittää kotisivuni. Se oli liian vaikeaa minulle ja liian kallista muiden tehtäväksi. Sisarenpoikani oli tehnyt minulle selkeät kotisivut, mutta hän muutti ulkomaille eikä ehtinyt enää hoitamaan niitä. Päätin opetella pitämään blogia, jotta oppisin tekemään ns. jokamiehen kotisivun.

Minulla on useita blogeja, sillä siten voi oppia parhaiten bloginpitämistä. Osan olen jo lopettanut. Lisäksi pölyallergisena olen erityisen iloinen tästä keksinnöstä, sillä blogit ovat kuin kansioita, joihin voi tallentaa kuvia, kirjoituksia ja linkkejä eri aiheista. Toivon, että osaisin pitää "superblogia", johon voisin koota kaikki aiheeni. Toisaalta se ei kävisi päinsä, sillä osa blogeistani on tehty sellaisiksi, että niissä ei ole mitään lapsilukijoille sopimatonta. Selvyyden vuoksi myös 1500-luku ja 1900-luvun alku kannattaa laittaa eri blogeihin.

Yksi blogeistani on tälläkin hetkellä yksityinen. Käytän sitä työkansiona uutta kirjaa varten. Ennen oli kuvia ja paperinpalasia joka paikassa pölyä keräämässä.

3. Mitä blogisi sisältää? Millainen haluaisit sen sisällön olevan?

Tämä Blogisisko-blogi oli alussa yleisblogi, jossa oli vähän kaikkea, sillä olen itse lukemisessa miltei kaikkiruokainen. Mutta huomasin pian, että lukijat erikoistuvat yleensä tiettyihin aiheisin. Tähän blogiin jäivät lähinnä kulttuuri ja ihmisoikeuskysymykset. Käytän paljon valokuvia varsinkin nyt kun minulla on digikamera. Olen käyttänyt lisäksi aikaisempina vuosina ottamiani kuvia ja muiden ottamia kuvia heidän luvallaan.

On hauskaa, jos on kommentteja. Joskus niitä on paljon. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että en jaksaisi pitää jatkuvaa vilkasta keskustelupalstaa blogissani. Siihen ei olisi aikaakaan.

4. Keitä varten pidät blogia? Keiden haluaisit lukevan blogiasi? Keiden tiedät lukevan blogiasi?
Julkinen blogi on tietenkin kaikkien luettavissa. Tilastotiedot kertovat, että suurin osa lukijoistani on Blogilistan ulkopuolelta. Aika suuri osa asuu ulkomailla. Olenhan ollut itse siirtolainen, joten tämä yhdistänee.

5. Kuinka kauan olet pitänyt blogia? Kuinka kauan aiot pitää blogia?

Olen pitänyt tätä Blogisisko-blogia vuoden 2005 kesäkuun alusta asti. Olen monesti aikonut lopettaa nimenomaan tämän. Tällä blogilla on kuitenkin aika paljon lukijoita, ja se innostaa jatkamaan.

6. Luetko muiden blogeja?
Luen silloin kun minulla on aikaa. Luen blogeja, joiden kirjoittajat edustavat monia erilaisia ideologioita ja uskontoja. Luen puuskittain eli harvaan ja hartaasti. Saatan lukea jonkin blogin monen kuukauden kirjoitukset yhdellä kertaa. Sillä tavalla saa paremmin selville kirjoittajan maailmankuvan ja ajatukset.

7. Miksi luet? Miksi et lue?

Olen utelias. Luen kaiken mikä tulee eteeni. En jaksa kuitenkaan lukea blogeja, joiden kieli vilisee kirosanoja ja muuta alatyyliä. On tietenkin myös blogeja, joissa kirjoittaja käyttää niitä blogissaan vaihdellen eri tyylilajeja. Tällainen blogi on esimerkiksi Petja Jäppisen Ihmiskunta-blogi, jota luen melko säännöllisesti. Hänen pukuhistoriakategoriaansa on linkki myös käsityöblogissani. Samaa eri tyylilajien käyttöä edustaa myös Rauno Räsänen, jolla on syvällistä filosofista pohdintaa yhtä hyvin kuin miesten suosimia ronskeja aiheita. Molemmista laidoista menee joskus yli eli jätän lukematta. Niin käy Petjankin kirjoituksille. Ja niinhän on sanomalehtijuttujenkin laita, usein luetaan ´vain otsikot.

8. Millaisia blogeja haluaisit lukea? Millaisia haluaisit blogien olevan?

Toivoisin enemmän avointa keskustelua. Suomi ja koko maailma on myllerryksissä. Asioista pitäisi puhua. Pitäisi opetella puhumaan asiallisesti. Muuten jokaisen oma blogi saa olla ihan millainen hyvänsä, tietenkin laillisuuden rajoissa. Näyttäisi siltä, että Parnasso-blogiin alkaa kehittyä hyvä keskustelufoorumi.

Professori Jukka Kemppisen vuodesta 2005 kirjoittama blogi on mielestäni paras kaikista tuntemistani suomalaisista blogeista.

9. Blogien tulevaisuus - onko sitä?

Jos kaikki blogit tulevat maksullisiksi ja maksu tulee korkeaksi, kirjoittajat vähenevät. Olen lukenut jostakin, että on suunniteltu sitäkin, että Internet tulisi vain julkisten laitosten käyttöön. Jos näin kävisi, ihmiset löytäisivät uuden keinon ilmaista. Ihmiset kirjoittavat vaikka tuohikääröihin tai seinille, jos muuta paikkaa ei ole.

Suosittelen jatkuvasti ystävilleni erästä blogia, nimittäin Pekka Nykäsen blogia. Nykänen on lääkäri, mutta pitää nettipäiväkirjaa, jonka avulla pysyy ajan tasalla. Luen sitä joka päivä tietääkseni, mitä maailmalla todella tapahtuu. Asioita, joita ei mainita uutisissa eikä lehdissä.

Kommentti Ikkunaiineksen "Pahan kukkiin"

Ei vain "pahan kukkia". Muutos on mahdollinen, jos pyrimme siihen.

Olen palannut blogien ääreen, kun taas eräs urakka tuli tehtyä. Väsyneenä haluaisi jotakin virkistävää ja mukavaa viíhdytystä. Blogeissa tuli kuitenkin heti vastaan se sama vanha juttu: Internetmaailman ilkeys. Uusi bloggaaja kirjailija ja historiantutkija Kaisa Ikola kertoo siitä, samoin nimimerkki Ikkunaiines.

Tämän oli tarkoitus olla kommentti Ikkunaiineksen blogikirjoitukseen "Pahan kukkia", mutta se kasvoi liian pitkäksi ollakseen kommentti. Asia on minulle niin ajankohtainen. Tässä kommenttini:

Taas kävi näin. Ajattelin kirjoittaa jotakin kommentiksi, mutta sitten pyyhin kaiken pois. Ajattelin, että mikään ei muutu kuitenkaan. No, olen optimisti, yritän uudestaan.

Pidän suomalaista keskusteluilmapiiriä aika toivottomana. Ei yksinkertaisesti osata olla eri mieltä kohteliaasti ja toista haavoittamatta. Siksi ihmiset eivät uskalla yleensä kertoa mielipiteistään ainakaan omalla nimellään.

Blogeissa tunnelma on kuitenkin paljon, paljon miellyttävämpi kuin mitä olen kokenut sen olevan joillakin keskustelupalstoilla, joille eksyin ja joista pahimmassa moderaattorikin yhtyi kiusaajien kuoroon.

Olen juuri tänään (jälleen kerran) pohtinut, jatkaako ollenkaan bloggaamista. Siinä mielessä Iineksen blogikirjoitus kosketti.

Asioista pitäisi voida keskustella ja olla eri mieltä ilman, että ryhdytään herjaamaan sitä ihmistä, joka ajattelee toisin tai yleensäkin tuo esille jonkun epäkohdan.

Ilkeily on vallankäyttöä

Ilkeily on vallankäyttöä, joka toimii erittäin tehokkaasti. Ne poistuvat, jotka tietävät, että heitä ryhdyttäisiin kiusaamaan heidän mielipiteittensä vuoksi.

Voimme kuitenkin yrittää muodostaa edes pieniä saarekkeita, joissa vallitsisi todellinen mielipiteen vapaus. Vasta sitten ajatuksenvapaus on kunnolla toteutunut, kun ihmiset voivat kirjoittaa blogeissaankin omalla nimellään. Sitähän tapahtuu jo yhä enemmän, joten se ei ole täysin utopiaa.

Suomalainen yhteiskunta on hyvin julma ja arki ankea. Mutta sitähän voisi muuttaa?

Ihanteellinen harrastus

Nestorkin bloggaa. Papereissa listoja, joista valitsin kuvia ihkauuteen Flickr-albumiin (ks. sivupalkki ja klikkaa kohtaa 'What's this')

Bloggaaminen on siinä mielessä ihanteellinen harrastus, kun siinä on loputtomat mahdollisuudet. Jokainen blogeja lukenut tietää, että blogeja on vaikka minkälaisia. Monipuolisuudessa on myös ansa. Miten tätä harrastusta osaisi rajoittaa? Sitä aioin opetella seuraavaksi.

Annoin itselleni vuoden aikaa opetella bloggaamaan. Olen kiihdyttänyt opetteluani perustamalla useita blogeja ja käyttämällä bloggaamiseen paljon aikaa. Bloggaaminen on ollut vähän niin kuin gradun tekoa. (Tein kylläkin omaa graduani vuosikaudet keräten aineistoa vähitellen lasten tekemisen ja lasten ja kodin hoitamisen ohella.) Bloggaamiseen olen voinut keskittyä rauhassa, vaikka olen samalla viimeistellyt kirjaa, joka ilmestyy syksyllä.

Mieheni on suhtautunut bloggaamiseeni koko ajan myötätuntoisesti ja kannustavasti. Hänen oma vapaa-ajan harrastuksensa, tutkimustyö, on nimittäin myös intensiivistä ja vie aikaa. On hyvä, että kummallakin on kiinnostavia harrastuksia. Menimme naimisiin kemppismäisesti ilmaistuna "tässä hiljan eli opiskeluaikana" 1960-luvulla, ja sain tänään häälahjaksi pienen ja helposti kuljetettavan jalustan kameralleni. Sitäkin voi nyt opetella käyttämään.

Pari viimeistä päivää olen lajitellut kuvia ja opetellut Flickrin käyttöä. Hyvänä seurana on ollut Nestor-kissa, joka vahtaa puhelinta, josko sieltä kuuluisi His Master's Voice tai Maman hellä ääni maapallon toiselta puolen.

Hyvää kesää kaikelle! Minäkin pääsen jo ulos nauttimaan Helsingin kesästä muutoinkin kuin ikkunasta ihaillen. Meillä alkaa ensi viikolla lomat.

Karu arki pitkän viikonlopun jälkeen

Kuva: Anna Amnell
Joskus työt kasautuvat. Lieneekö se huonoa suunnittelua vai sitä, että jotkut asiat vain tapahtuvat samalla viikolla meistä riippumatta? Pitkän viikonlopun jälkeen se tuntuu tavallista karummalta.

Olen kamppaillut veroehdotusten kanssa. Meidän perheelle kertyy hyvin paljon kuitteja, sillä ostamme kaikki työhömme liittyviä kirjoja ja muuta aineistoa. Oli aikamoinen yllätys, kun huomasin, että monet kuitit olivat himmentyneet muutamassa kuukaudessa miltei näkymättömiin.

Ennenhän kuitit lähetettiin kuoressa verotoimistoon, ja ne olivat sen jälkeen heidän murheensa. Nyt kuitit täytyy säilyttää kuusi, joidenkin ohjeiden mukaan seitsemän vuotta. Ei auta muuta kuin ryhtyä ottamaan valokopiot kuiteista. Järki sanoo, että tuskin verottaja tulee tonkimaan meikäläisten kuitteja, mutta mielenrauhan vuoksi taidan ottaa niistä kopiot. Mutta se tapahtuu vasta toukokuun kolmannella viikolla, nyt on muita kiireitä.

Bloggaaminenkin tuntuu stressaavalta kiireisenä aikana. Silloin täytyy muistaa, että ei ole pakko blogata joka päivä. Toisten blogeja voi käydä lukemassa sitten kun on aikaa. Se tuntuu hauskalta, että monet lukijat lukevat tällaisina aikoina vanhoja kirjoituksia.

Olen joutunut yhä enemmän miettimään Blogilistan merkitystä. Minun blogejani eivät lue nimittäin blogilistalaiset, vaan suurin osa lukijoista on aivan muita. Uskoisin, että Blogilistasta on kuitenkin hyötyä bloggaajalle. Ehkä lukijat kuitenkin löytävät luettavansa Blogilistalta. Vai löytävätkö he ne Googlella tai jollain muulla? Onkohan asiaa tutkittu?

Mikä on sananvapauden hinta suomalaisessa blogimaailmassa?

Photo: Freefoto.com
Sen jälkeen kun kirjoitin 14.1.2006 kannattavani Sauli Niinistöä presidentinvaaleissa, kävijämäärä blogissani on laskenut. Ensimmäisinä kuutena kuukautena oli noin 3850 käyntiä kuukaudessa, mutta viimeisinä
kolmena vain 2260. Välillä minulla oli kyllä parin viikon bloggaustauko kirjoitustöitteni vuoksi, mutta ihmeekseni en huomannut silloin mitään suurempaa vähennystä - ihmiset lukivat nähtävästi vanhoja kirjoituksiani.

Voisin sanoa, että sananvapauden hinta on noin 1590 käynnin lasku kuukaudessa tässä blogissani. Sehän on vähän, sillä on edelleen maita, joissa sananvapauden hintana on virasta erottaminen, kidutus, mielisairaalaan joutuminen, lasten menetys, maasta karkotus ja jopa hengenmenetys.

Minä arvasin tämän asian, mutta vanhana, siis entisenä sosiologian opiskelijana (laudatur-seminaari käyty Kullervo Rainion oppilaana), halusin myös kokeilla. Suomalainen bloggaaja saa kirjoittaa krapulasta, oksentelusta, pettämisestä, mutta hänen suosionsa ei laske. Hän saa olla vasemmistoliittolainen, vihreä tai demari. Ovatko suomalaiset bloggaajat ja blogien lukijat siis enimmäkseen vasemmalta? Siinä olisi jollekin tutkimusaihe.

Hyvää kevättä kaikille bloggaajille sukupuolesta, maailmankatsomuksesta ja puolueesta riippumatta. Luen teitä kaikkia sen verran kuin ehdin. Voikaa hyvin!

Kuka on työläinen?

Kuva: 120 Classic Posters. Dover. Copyright. (kuva poistettu)

"Joenniemi on kulttuurityöläinen kolmannessa polvessa. Äiti on kuvataideintendentti ja isoäiti perusti Oulun taidemuseon, vaari ja isovaari olivat kuvataiteilijoita.

'Kulttuurityöläisyys tarkoittaa myös sitä, että työtä tehdään vapaa-aikanakin", Joenniemi sanoo.
' Mutta nollaan sitten itseni katsomalla tv:tä. '"
(Tuomas Kaseva: Hämmentäjä kilpailuttaa runot. Tapasimme Minna Joenniemen. HS/C 23.2.2006)

Minä kävin nollaamassa itseäni lukemalla Hesaria. En nollaantunut, hämmennyin.

Ketä saa sanoa työläiseksi? Milloin saa sanoa työläiseksi? Onko joillakin monopoli sanoihin? Ajatelkaa asiaa.

Terveisin

kulttuurityöläinen

klo 17:42. Juttuni tuli tähän klo 10:45. Se ei näy vieläkään Blogilistalla päivittyneenä. Kylläpä on hidasta.

17:45 Nyt ilmestyi. Kesti siis vain 7 tuntia.

Ei mitään satuolentoja

Seurasin pitkästä aikaa presidenttiehdokkaiden väittelyä televisiosta. Ei sitä kyllä väittelyksi voinut sanoa. Kumpikin vaikutti vähän hermostuneelta, mutta käyttäytyi suomalaisen hillitysti. Ei ollut mitään suurta dramatiikkaa eikä kaunopuheisuutta, mitä voi nähdä esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden väittelyissä, ei terrierimäistä hyökkäämistä kuten Englannin alahuoneen suorasukaisissa, mutta hyvin muotoilluissa ja hymyhuulin esitetyissä puheenvuoroissa.

Kaksi varovaista suomalaista lakimiestä siinä keskusteli. Nuoret haastattelijat eivät uskaltaneet keskeyttää Halosen pitkiksi venyneitä esitelmiä, jotka eivät olleet hänelle edes eduksi. Niinistö kuunteli niitä hiukan huvittuneen näköisenä mutta keskeyttämättä. Jännitys vaikutti näihin kahteen henkilöön eri tavalla: toinen puhui liikaa ja toinen liian vähän.

Kiinnostavia olivat Halosen toivomus yhteistyöstä "jossain muodossa" tulevaisuudessa ja Niinistön "kannattaa ajatella tulevia kuutta vuotta eikä menneitä", kun Halonen vetosi jälleen siihen, että hänhän on presidentti.

Toivon Suomen muuttumisen
dokumentoimista myös blogeihin

Yllättävän harvat bloggaajat ovat kertoneet siitä, mitä ajattelevat näistä vaaleista. Toisaalta jokainen saa pitää tietenkin omina tietoinaan poliittiset mielipiteensä samoin uskontoa koskevat. Olen nähtävästi itse niin suurelta osalta pohjois-amerikkalainen, että minusta on luontevaa puhua avoimesti näistäkin asioista.

Mutta kannattaessani kristinuskoa tai Niinistöä olen kuitenkin samanlainen kuin ainakin puolet suomalaisista. Minusta on ollut tärkeää raportoida se, kuinka nukkuvien puolueen jäsenkin voi kiinnostua politiikasta. Muutamat Finlandia-palkintopäätökset ja Kiiltomato herättivät minut kuvitelmasta, että kaikkihan menee jo ihan kivasti ja tasapuolisesti.

Suomi muuttuu onneksi koko ajan avoimemmaksi ja vaikeitakin asioita uskalletaan jo käsitellä (vrt Helsingin Sanomat "Tuomio kommunismin rikoksille"). Halutaan olla ainakin osa Eurooppaa, jos ei ihan koko maailmaa.

(Kukat eivät ole tarkoituksellisesti eri kokoa. Ne ovat samaa Bloggerin kokoa.)

Olen ahertanut uuden kotisivublogin My new homepageblog

Olen tajunnut, että en osaa tehdä tai edes korjata tavallisia kotisivuja. Siksi aloinkin opetella bloggaamaan, jotta voisin tehdä tällä menetelmällä kotisivut, joita on helppo täydentää itse.

Huomasin, että Blogger ei käy siihen. Mitenkähän onnistuu uudessa paikassa? Olen avannut uuden kotisivublogin/homepageblog. Se on Amnellinksin ja Anna Amnellin kirjoituslipaston sisarblogi. Ne kaikki kertovat kirjoista ja historiasta (sekä kissoista, kukista, nalleista ym tärkeästä). Uusi kotisivublogi on tarkoitettu lapsille ja lapsenmielisille. Se ei ole esillä Blogilistalla.

Kuvassa Molly kirjasta "Aurora ja Molly". Piirros: Matti Amnell

Otan vastaan (ystävällistä) kritiikkiä. Avautuuko se liian hitaasti? jne

Mikä ihmeen Vuodatus?

Olen siirtänyt osan blogeistani suomalaiseen Vuodatukseen lähinnä sen vuoksi, kun siellä on valmiina kategoriat, joihin jutut voi lajitella. Samoin laatikot ja "sivut" ovat mukava idea. Vuodatus on hyvin helppo verrattuna Bloggeriin.

Lue Vuodatuksen perustajan Tuomas Rinnan haastattelu. Pohjalainen/viikkoliite Tosi. Ja nuoren Tuomas Rinnan oma raportti vuodesta 2005 Vuodatuksessa.

Kukkia tekijänoikeusasiantuntijalle

Kuva: Wildflowers CD-Rom. Dover Publications. Copyright.

Tulostin Jukka Kemppisen tähänastiset blogikirjoitukset ja niihin tulleet kommentit, jotka käsittelevät copyright -asioita. Niitä on paksu pinkka, ja kyllä niitä alkaa tyhmempikin vähitellen ymmärtää. Olemme olleet tavallaan kuunteluoppilaina oikeustieteen luennoilla.

En arvannut, että saisimme varsinaisen tietopaketin, kun pyysin, että bloggaava lakimies voisi "kirjoittaa joskus kuvien käytöstä blogeissa". Ja tämä on varmaankin vasta jäävuoren huippu. Internetin maailma on arvaamaton. Jotkut ovat esittäneet sellaisiakin ajatuksia, että sen pitää olla postmodernin villi ja vapaa, mutta utopiat eivät kestä arkea.

Laki ei vain rajoita vaan myös suojelee bloggaajaa. Se antaa turvallisuutta ja vapauttaa luovuutta meissä kaikissa.

Yllä oleva kuva on CD-Romista, joka tuli minulle tänään perjantaina postissa. Se liittyy kysymykseen, jonka olen esittänyt Kemppisen uusimman kirjoituksen kommenteissa. Vastauskin näkyy jo olevan siellä. Bloggaamisstressi väheni kovasti. Kiitos! Ja kiitos kuuluu myös Lankakomeron kissoille! Käy katsomassa kauniita kuvia kissaveljeksistä.

(Bloggerissa on ollut ongelmia. Toivon, että kirjoitus tulee esille.)

Kysy ensin lupa ja lainaa blogikuvaa asiallisesti ja hyvässä tarkoituksessa

Olen lukenut oikeustieteen tohtori, professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksia ja hänen blogissaan käytyä keskustelua. Copyright-lainsäädäntö vaikuttaa vaikealta. Lienenkö ymmärtänyt oikein edes tätä yksinkertaista asiaa: kuvan lainaamista toisen blogista?

Ymmärtääkseni blogi on Kemppisen mukaan kansansivistävä julkaisu, ja sen käytössä ovat tärkeitä lähinnä hyvät tavat. Toisen blogista ei pidä ottaa kuvaa noin vaan omaa blogia koristamaan. Pitää miettiä ensin, tarvitseeko kyseistä kuvaa lainkaan vai riittäisikö linkki. Jos haluaa kuvan, pitää pyytää lupa. Kuvalla ja blogikirjoituksella tulee olla asiayhteys, jolloin kuvan lainaaja käyttää ”siteeraamisoikeutta”.

Jos lainaa vaikkapa kissan kuvaa toisen blogista, on riittävää, jos kirjoittaa: ”…voi miten kaunis burmankissa”, kuten Kemppinen vastaa bloginsa kommenteissa Lankakomero-blogin kirjoittajalle, joka on huolestunut valokuviensa kohtalosta bloggaajien käsissä. Toisen blogissa olleen kuvan lainaamisella pitää olla siis myönteinen motiivi.

Noin minäkin taisin ajatella, kun päätin lainata Kemppisen kuvan. Se tuntui sopivan ehdottomasti paremmin kuin linkki korostamaan asian tärkeyttä. Bloggaaminen on nopeatempoista ja spontaania toimintaa. Kello kahdelta aamulla ei ollut mahdollisuutta pyytää lupaa. Aamuvirkku Kemppinen kirjoitti blogiini ystävällisen kommentin.

Näin copyrightin alkeisopinnoissa. Mutta mitähän ovat oikeat lait, joita blogeille suunnitellaan? Kannattaa lukea tarkkaan ja tallentaa, mitä Kemppinen ja muut asiantuntijat kirjoittavat. On aika tehdä lisää kysymyksiä, joihin nämä viisaat saavat vastata.

Kuvien käyttäminen blogissa

LISÄYS: Kuva lainattu Jukka Kemppisen blogista. Kemppisen blogissa keskustellaan muun muassa siitä, onko oikein lainata kuvia toisen blogista. Kuvassa professori Jukka Kemppinen. Kuvan otti "tohtori P. Virtanen, joka on etevä tekijänoikeuden asiantuntija", kuten Kemppinen kertoo tämän jutun kommenteissa.
Paikka Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Koko sen ajan kun olen blogannut eli puoli vuotta olen yrittänyt saada selville, mitä kuvia saa käyttää blogissa. On tuntunut siltä, että kukaan ei tiedä tarkoin asiasta. Olen päätynyt käyttämään poikani kuvitustöitä ja oman perheen ja ystävien ottamia valokuvia tai kuvia, joiden käyttöoikeuden olen hankkinut joko ostamalla muutaman CD Romin tai maksamalla pienen jäsenmaksun.

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa tuli jälleen keskustelua asiasta ja päätin kysyä Jukka Kemppiseltä, bloggaavalta tuomariltamme. Hän julkaisi äskettäin suuren joukon suosittujen laulujen sanoja blogissaan havainnollistaakseen sitä, että kenelläkään ei ole enää erityisoikeuksia niihin.

Professori Kemppinen (jonka valokuvan olen lainannut hänen blogistaan) vastaa kysymyksiin kuvien käytöstä kahdessa kirjoituksessa. Lue Kemppisen blogikirjoitukset Oikeudet upoksissa ja I vastaus. Kiitos!

Ks. myös edellinen blogikirjoitukseni ja sen kommenteissa käyty keskustelu.

Suomen bloggaajat eivät mahdu enää yhteen bussiin

Helsingin Sanomien marraskuun 2005 kuukausiliitteen blogijutussa (Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen.) on kuva 257 suomalaisen blogin suhdeverkostosta. Pelkästään Blogilistalla on nyt vuoden 2006 alussa jo 3686 suomalaista tai suomalaisuuteen liittyvää blogia. Tulee tapahtumaan entistä enemmän ryhmittymistä. Ei ole enää paluuta siihen kodikkaaseen ”me”-ryhmään , joka aloitti bloggaamisen Suomessa.

Lainaan omaa kommenttiani Blogisanomista (19.10.2005):

Suomalainen blogimaailma on selvästikin jonkinlaisessa kuohunnassa. Kun blogien määrä lisääntyy, syntyy luonnostaan monenlaisia ryhmiä kuten tavallisessakin elämässä.

Ensimmäisiä suomalaisia bloggaajia voi verrata esimerkiksi Mayflowerilla menneisiin "ensimmäisiin" amerikkalaisiin, ja heidän jälkeläisiinsä, joita pidetään ja jotka pitävät itse itseään eliittinä.

Onko meillä ihmisillä taipumus valita "kuninkaita" ja "aatelistoa" vaikka hiekkalaatikolla? Luoko se turvallisuutta? kysyin silloin.

Jotta bloggaaminen jatkuisi ja jopa lisääntyisi Suomesssa, tulee tapahtua jonkinlaisia muutoksia.
En tiedä, miten ne tulisi tehdä, mutta toivoisin tunnelman muuttuvan entistä avoimemmaksi, suvaitsevaisemmaksi - ja ystävällisemmäksi.

En tarkoita suinkaan sitä, ettei voisi olla kirpeääkin sananvaihtoa, mutta muistettaisiin samalla, että vaikka asiat joskus riitelevät, ihmiset voivat pysyä ystävinä tai ainakin asiallisesti käyttäytyvinä naapureina.

Lue Media=Blogin katsaus : Blogeissa tapahtui 2005