Kuvablogit muotia?

DSC03483, originally uploaded by amnellanna.

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellista aikaa elämässäni. Siksi olen usein tehnyt tätä blogiani kuvien avulla ja tuntenut bloggaajasyyllisyyttä laiskuudestani kirjoittamisessa. Mutta tänä aamuna luenkin Hufvudstadsbladetista, että kuvablogit ovat muotia: "Allt fler delar med sig av sitt liv genom att med kamerans öga dokumentera sin vardag. " (Heidi Hendersson: Malin sätter ut sina foton på nätet. Ung nu/HBL 12.5.2007)

On hauskaa huomata, että ei olekaan aivan lamassa bloggaajana, vaan muotia tietämättään.

Kuvien ottaminen on myös erittäin hyvää surutyötä. Mitä hyvänsä kohdetta kuvatessa täytyy keskittyä, ajatella muuta kuin vähän aikaa sitten kuolleita omaisiaan ja niitä loputtomilta tuntuvia käytännön asioita, joita omaisen kuolemaan liittyy. Vaikka digikuvia voi ottaa miltei rajattomasti, alkaa vähitellen pyrkiä siihen, että saisi kohteesta onnistuneen kuvan muutamalla yrityksellä. Usein huomaa, että se ensimmäinen kuvauskulma olikin paras.

Kuvia kertyy paljon. Niiden lajittelua täytyy tehdä koko ajan, muuten tulee kaaos. Säilytän kuvia varmuuden vuoksi monessa paikassa. Suuri osa kuvistani on julkisesti nähtävissä Flickrissä. Paperikuvia teetän harvoin.

Onko kenelläkään lukijoista kokemusta ulkoisen muistin käytöstä kuvien säilyttäjänä? Sitä en ole vielä kokeillut.

(huom! Tietokoneessani on ongelmia, joskus e jää pois ja väliin ö pyrkii tunkemaan joka paikkaan, joskus ihan jonona. Edessä koneen huolto.)

Virpomista

Venäläinen pääsiäisperinne on meille tuttu maalauksista, romaaneista ja kaikkialle Suomeenkin levinneistä "itäisinä" pidetyistä pääsiäistavoista.

Vielä jokin aika sitten oli kiusallista lukea Hesaria suurten kristillisten juhlien, joulun ja pääsiäisen, aikaan. Lehti esitti niihin aikoihin miltei poikkeuksetta laajat artikkelit kristinuskon kritisoimiseksi ja jopa mitätöimiseksi. Mutta "venäläinen" pääsiäinen oli silloinkin erikoisasemassa. Ortodoksien pääsiäistapoja on esitelty Suomessa aina myönteisessä mielessä. Se on tietenkin hyvä asia, ja olemme alistuneet siihen, että kun lehdistö virpoo, ortodoksit saavat ruusut ja protestantit risut.

Viime vuosina olen lukenut paljon 1500-luvusta. Eräs uusi ja yllättävä asia oli minulle se, että monet venäläisinä ja ortodoksisina pidetyt pääsiäistavat olivatkin täysin yleisiä 1500-luvun Euroopassa. Silloin virvottiin ja annettiin lahjaksi koristeellisia pääsiäismunia.

Venäjä oli vanhoillinen maa ja säilytti nämä tavat, jotka ovat tulossa jälleen yleisiksi muidenkin kuin ortodoksien parissa. Pääsiäisemme on tullut kauniimmaksi ja värikkäämmäksi. Ortodoksit ovat opettaneet meille, että pääsiäinen on iloinen asia.

Lehdistön suhtautuminen ortodokseihin ja luterilaisiin on kuitenkin edelleen aika paljon samanlainen kuin ennen. Tämän pääsiäisen aikaan kuritetaan luterilaista kirkkoa siitä, että naispappien kohtelu ei ole vieläkään ajan tasalla, mutta kohdellaan lempeästi ortodoksista kirkkoa, joka ei hyväksy ollenkaan naispappeutta ja ylistetään Athos-vuorta, jonne kukaan nainen ei saa astua jalallaan.



Helsinkiläisen kirjakaupan ikkuna pääsiäisenä 2007

Lauantaina

Aloin miettiä eilen, voiko virpomiskimpussa olla ruusuja. Vastaus tuli tänä aamuna, kun HBL:ssä oli laaja pääsiäisartikkeli, jossa oli kauniita kuvia Valamosta. Virpomisvitsat oli koristettu ruusuilla.

Poliittinen ilmasto on muuttunut kolmessa vuodessa

"Nuoret eivät tunne maailmaa, jossa on porvareita ja duunareita", sanoo Maria Guzenina-Richardsson, joka sai 12530 ääntä vaaleissa demarien listalta. (Camilla Bergrenin haastattelu tänään 22.3. 2007 HBL:ssä)

"Sdp måste sluta måla hotbilder", sanoo tämä uusi demarikansanedustaja, joka sai äänisaaliin, vaikka demarien puolue hävisi vaalit. TV:ssä kuullun YLEn poliittisen kommentaattorin tavoin minäkin olen sitä mieltä, että demarit puolueena ovat jääneet ajasta jälkeen. Maria Guzenina edustaa heidän puolueessaan uutta ajattelua. Sitä on odotettukin.

Sain kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin: "Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."]

-- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää.

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonanani, kun kirjoitin: Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Ja nythän se on nähty.

Lisäys tänään 25.3.2007

Jatkoa vanhaan aiheeseen vuoden 2007 vaalien jälkeen
"Äänestäjiä ärsyttää vastakkainasettelu", kirjoittaa tänään 25.3.2007 Hesari. "Yhä useampi ei koe itseään sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan." (Annamari Sipilä HS 25.3.2007)

Viron presidentin haastattelu

"President Toomas Hendrik Ilves beskriver vinterkriget som en skamfläck i Estlands historia", sanoo presidentti Ilves haastattelussa. Viron presidentin haastattelu. Nils-Erik Friis: "Ryssland förnekar ännu sin historia." - HBL 12.3.2007. (nettilinkki ei toimi enää tänään 14.3.)

Ks. esim. Euroopan parlamentin sivua: Toomas Hendrik Ilves.

Suomalaiset teini-ikäiset Unicefin tutkimuksessa

Aineellisesti hyvin, mutta psykososiaalisesti huonosti voivat suomalaiset teini-ikäiset Unicefin raportin mukaan. He elävät myös vaarallisempaa elämää kuin muiden rikkaiden länsimaiden lapset. (Johanna Westman "Tonåringar lever farligt." Hufvudstadsbladet 16.2.2007)

Westman kertoo, että Unicefin raportin mukaan italialaiset 15-vuotiaat lapset syövät päivän pääaterian vanhempiensa kanssa useita kertoja viikossa. Tässä asiassa Suomen tilanne on erityisen huono, kun mitataan lasten hyvinvointia rikkaissa länsimaissa. ("I just det avseendet placerar sig Finland särskilt lågt i Unicef:s mätning av barnens välmående i de rika västländerna.")

Aineellisesti parhaiten voivat lapset Hollannissa ja Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien. Mutta perheen ateriointitavat ovat vain yksi niistä kohdista, joissa tulee ilmi, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa keskivertoteini-ikäisten "aineellinen elintaso on paljon parempi kuin psykososiaalinen elämänlaatu". (" genomsnittsbarnets materiella levnadsstandard är långt bättre än den psykosociala livskvaliteten".)

Unicefin raportti

Kommentteja politiikasta ja yhteiskunnasta

Amerikka-viha
21.5.2006

Jotain faktaa halusin laittaa tähän keskusteluun, jossa amerikkalaiset leimataan kliseemäisesti moukiksi ja heidän arkkitehtuurinsa näytteenä pidetään vain jotain huvipuistoa.

(Todellisuudessa Disneyworldissakin on toteutettu monia aikaansa edellä olevia ideoita: esim liikenne on maan alla. Siellä oli puhdas ilma ja siistiä. Siellä kokeillaan keksintöjä, jotka tulevat hyödyttämään meitä kaikkia.)

Amerikan jatkuva syntipukkina pitäminen on juuttumista äärivasemmistolaiseen tapaan käsitellä Yhdysvaltoja. Se oli pitkään hallitsevaa Suomessa, ja sen vaikutukset näkyvät näissä blogikeskusteluissakin.

Amerikkalaiset esittävät itse tietenkin paljon kirpeämpää kritiikkia omasta maastaan, mutta vastapainona on se, että annetaan arvo myös niile hyville asioille, joita Yhdyvaltojen kaltaisessa suuressa maassa on runsaasti.

Amerikkalaiset ihailevat yli kaiken vapautta. Se suo erittäin suuren sananvapauden, jota mm Derrida ihaili eräässä haastattelussa, joka tehtiin vähän ennen hänen kuolemaansa.

Toisaalta vapauden ihailu johtaa uskomattomiin huuhaa-ilmiöihin ja elämäntyyliin, jota me kauhistuisimme. Jollakin vanhalla ihmisellä voi olla kymmeniä kissoja ja roskaa polveen asti hienossa viktoriaanisessa huushollissaan, mutta hän nauttii vapaudestaan. Samaa olivat ne vanhat neworleansilaiset, jotka eivät suostuneet lähtemään kotoaan Katrinan aikaan. He kuolivat ennemmin.

Kukaan ei pysty tekemään luetteloa "sivistyneistä" ihmisistä. Koko käsite "sivistynyt" on vaikea ja monikerroksinen. Otan esimerkin: Isoisäni ei ollut käynyt mitään koulua niin kuin eivät yleensäkään hänen ikätoverinsa maaseudulla. Hän oli viisas, maailmaa nähnyt, ja määrittelisin hänellä olleen sekä runsaasti tietoja että "sydämensivistystä", jota kai voisi sanoa nykyään tunneälyksi. Kuitenkin häntä pidettiin varmaankin sivistymättömänä savolaisukkona.

Kirjailijatkin ovat tulleet viime aikoihin asti ylemmästä keskiluokasta ja yläluokasta ja ovat yleensä avuttomia tai tendenssimäisiä "kansan" kuvaamisessa.

Kuten P. olen tietenkin huomannut, että monet kouluja käyneet ihmiset hallitsevat vain oman alansa. Toisaalta nykyään sekin on iso asia, sillä tietomäärä on lisääntynyt suunnattomasti. Kukaan ei voi olla enää "renessanssi-ihminen", joka tietää kaiken, vaikka kemppisiäkin on. Voimme kukin hallita vain sirpaleita. Sitä tärkeämpää on, että valitsemme tiedonlähteemme huolella ja tasapuolisesti.

Eräs tunnettu filosofi sanoi, että hän kärsii siitä, että häntä haukutaan hänen tietämättään - yhtä paljon kuin jos häntä piestäisiin hänen poissaollessaan.

Näin minäkin olen ollut yli kaksi viikkoa onnellisen tietämättömänä E:n huolellisesti muotoillusta ja mielestäni epäoikeudenmukaisesta kritiikistä.

Olisi ollut hauskempi, jos E. olisi kertonut, mistä aiheesta blogissani ei saanut kirjoittaa: israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä kriisistä.

Se on niin vaikea, niin tulehtunut suhde, että jätän sen kansainvälisten poliittisten asiantuntijoiden huoleksi. Heillekin se näyttää olevan liian kova pähkinä purtavaksi.
Toivokaamme rauhaa ja sovintoa taistelevien osapuolten välille.
Ystävällisin terveisin
Blogisisko
PS. En kirjoita satuja, vaan historiallisia romaaneja.
[Olin poistanut omasta blogistani E:n Israelia ja Palestiinaa koskevan kommentin]

Unkarin kansannousu
Time, tammikuu 1957
Jura Jukolan blogiin 20.9.2006 kirjoitukseen Forradalom (Unkarin kansannousu ja tilanne vuonna 2006)

Olin USA:ssa vaihto-oppilaana vuonna 1956-1957, jolloin sinnekin, missä asuin, pakeni opiskelijoita, jotka olivat olleet mukana kansannousussa.
He kertoivat siitä, miten saman perheen jäsenet vakoilivat ja ilmiantoivat toisiaan. AFS-perheeni läheisiin ystäviin kuului eräs aikaisempi pakolainen perheineen.
Unkarilaisia pakeni maasta jatkuvasti sen jälkeenkin. Vuonna 1979 muutimme Kanadaan. Samana vuonna pakeni sinne Länsi-Berliinin kautta mm eräs perhe. Perheenisän väitöskirja olisi hyljätty, koska hän ei suostunut vääristelemään maataloustilastoja. Lapset oli pitänyt viedä katoliseen rippikouluun salaa syrjäkylälle, jotta vanhemmat eivät menettäisi virkaansa jne.
Samaan aikaan Unkarin tilanne esitettiin Suomessa hyvin ruusuisena.
Olen kuullut niin paljon pakolaisten kertomuksia, että tuntuu todella pahalta, että Suomessa vieläkin vähätellään näiden kansojen kärsimyksiä.

politiikka, lähimenneisyyden käsittely
Ihmiset ovat aika lailla aivopestyjä Suomessa. Se ei ole tietenkään ihme, kun ajattelee lähihistoriaa.
Täällä vallitsee aina yksi totuus kerrallaan, joka on lisäksi aina jokin outo versio siitä, mitä muualla puhutaan. Ja yleensä laahataan jäljessä muusta maailmasta.
En jaksaisi elää Suomessa, jos en lukisi jatkuvasti muiden maiden lehtiä.
Saa nähdä, tuleeko nyt jotain uutta ja avoimempaa keskustelua ennen vaaleja.
Nythän saa jo puhua ja kirjoittaa kritiikkiä taistolaisista ja Kekkosen ajasta eikä käsketä "hoitoon" niin kuin vielä pari vuotta sitten ainakin kirjallisissa piireissä.
Luin muutama päivä sitten HBL:stä Jutta Zilliacuksen kirjoituksen, jossa hän ihmetteli kuitenkin sitä, miten hitaasti menneisyyttä käsitellään meillä Suomessa.
Katson harvoin Suomen TV:täkin. Kerran satuin näkemään keskustelun, jossa entinen huumesyyttäjä Ritva Santavuori sanoi suurin piirtein näin: Suomessahan saavat sanoa mielipiteensä vain demarit.
Niinhän se on. Esimerkiksi Ahon tai Vanhasen haukkuminen on ollut ihan "normaalia käytöstä", mutta kun joku arvostelee demareita, se on mahdotonta ja sopimatonta käytöstä. Ei niin saa tehdä.:)
P.S.
Piti ihan etsiä netistä, mitä Santavuoresta tiedetään, kun hän on harvinaisen itsenäinen ajattelija ja menestynyt järkevä nainen.

Sanomalehti på svenska

Emme arvanneet kuukausi sitten Hufvudsstadsbladetin tilatessamme, että olemme trendikkäitä. 34% Hbl:n lukijoista on nimittäin tällä hetkellä suomenkielisiä.

Sanomalehden lukijat ovat vähentyneet Suomessa, mutta Hbl:n levikki on kasvanut kolmena vuonna peräkkäin. Syksystä 2005 kevääseen 2006 on ollut lukijamäärässä nousua peräti 4,8 %. Samana aikana Hesarin lukijamäärä on pudonnut 3,6 % eli 39000 lukijaa vähemmäksi.

Mistä tämä johtuu? Heti alkuun koin ainakin minä Hbl:n kodikkaana. Se onkin levikkitutkimuksen mukaan yksi syy kasvuun: lukijaystävällisyys. Sitä lisää lehden tabloid-malli. Lehteä on helppo lukea. Lukijoita on yhteensä 130 000, ja lisäksi on 5000 lukijaa Ahvenanmaalta.

Meille tulee edelleen Hesarikin, mutta se tuntuu yhä enemmän demarien lehdeltä. Hbl antaa tasapuolisemman kuvan varsinkin kansainvälisistä asioista.

Ruotsin taito paranee, varsinkin miehelläni, joka lukee sanakirjan kanssa ihan niin kuin luki Kanadassa alkuaikoina englanninkielisiä lehtiä. Hän osasi aikoinaan erinomaisesti ruotsia oltuaan koululaisena kaksi kesää Ruotsissa työssä. Minä uskon luonnonmenetelmään, ja olenhan minä lukenut jatkuvasti ruotsalaisia sisustuslehtiä.

Parasta on, että Hbl:ssä on perhelehden tuntu. Huomaan säästäväni taas kulttuurisivut, niin kuin tein aina Kanadassa asuessani.

(Faktat: Tua Raninen, ”Det går bra för HBL.” 13.8.2006)

Luin lehtiä, pohdin nettifoorumeita

Kuva: Dover

Tilasimme kokeeksi Hufvudstadsbladetin. Vaikuttaa kodikkaammalta kuin Hesari. Perjantaina oli etusivulla [HBL:llä on etusivu!] Kirka ja kuva kukkivista sisäpihoista Kruunuhaassa. "Hos Kirka blommar stenöknen". Sivuilla 8-9 oli melkein koko aukeaman juttu samasta asiasta. Pidän tästä lehdestä. Saa nähdä, onko siinäkin sitä jälkitaistolaista ajattelua, jota näkyy vielä Hesarissa varsinkin kulttuuriosastolla. (HBL 4.8.2006 1, 8-9)

Tänään sunnuntaina on Hesarin "Asunto"-osan etusivulla juttu "Kivikorttelin umpipihoista asukkaiden vihreitä keitaita." (HS 6.8.2006 /F1)

Tuli mieleen pari vuotta kirjoittamani viesti eli toive saada lisää vihreyttä Helsinkiin. Mutta minne kirjoitin sen? Toivottavasti Rihmastoon, sillä sieltähän voi etsiä viestejään. Kiiltomadon yli vuotta vanhemmat arkistot ovat suljetut edelleen. Kaikki viestini - ja jopa kokonaiset keskustelut - ovat tietysti tallennettuina, netistä kopioituina ja tulostettuina kansioissa ja levyillä, sillä aavistelin jotain tuollaista, mitä Kiiltomadossa sitten tapahtuikin. Tuo aika on hyvä todistaja siitä, mitä oli "kirjallinen keskustelu" vielä vähän aikaa sitten Suomessa. En olisi uskonut, ellen olisi kokenut sitä.

Ja vielä tämä kukkahattutädeistä:"Nykyään jos joku oikeasti laittaisi päähänsä kunnon kukkahatun sitä pidettäisiin boheemina eleenä ja yrityksenä rikkoa rajoja."Anne Rouhiainen, HS 6.8.2006/Kulttuuri,Maailma muuttuu..