Suomalaiset tarvitsevat haukkumisen kohteen

Kun nykyään ei ole enää salonkikelpoista haukkua Amerikkaa, eikä eräitä muita tahoja uskalleta haukkua, on etsitty uusi kohde: erittäin suvaitsevainen ja vapaamielinen luterilainen kirkko, jonka palveluja suomalaiset saavat hyvin edullisesti ja myös täysin ilmaiseksi. Eräässä nettikeskustelussa joku sanoikin, että uskovaisten kiusaaminen ja ärsyttäminen on hänen lempiharrastuksensa. Samalla tavallahan puhuvat koulukiusaajat.

Toisaalta tämä kaikki vaikuttaa siis lapselliselta, mutta toisaalta se tuo mieleen natsit, jotka polttivat kirjoja sekä  Ranskan ja itäisen naapurimaamme vallankumoukselliset, jotka tuhosivat ja räjäyttivät kirkkoja ja tappoivat uskonnon harjoittajia. Tilanne ei ole hauska. Kysymyksessä on erittäin voimakas ja ehkäpä taitavasti organisoitu taistelu uskontoa vastaan. Juutalaisten vainoaminenkin alkoi "leikinlaskulla" ja "lapsellisilla" tempuilla.

Lue myös Valdemar Kallunki: Politiikkaa ja uskontoa ei voi eristää toisistaan HS/Vieraskynä A2 lokakuun 28.päivä 2010.
"Uskonnon  pois sulkemisen ongelmiin on kiinnittänyt huomiota eurooppalaisen yhteiskuntafilosofian kärkinimi Jürgen Habermas. Hänen käsityksensä mukaan elämme yhteiskunnassa, jossa uskonnoilla on julkiselle elämälle myönteistä annettavaa. --
Uskontoon myönteisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa uskonnolliset ja maallistuneet ihmiset ovat aidosti tasavertaisia keskustelukumppaneita. "

Tämä ei näytä toteutuvan  Suomessa. Mistähän se johtuu?

Syyskuu 2010: Tänään kotona

Syyskuuhun kuuluvat auringonkukat ja krysanteemit. Nämä tulivat suoraan Töölöntorilta. Kukkapukettia avatessa oli aivan samanlainen tunne, kuin olisi hakenut kukat suoraan puutarhasta.

Raitsikkapysäkillä metroaseman lähellä on lahjakauppa, jota en voinut vastustaa eräänä päivänä. Ostin sieltä alennuksessa olleen kuppisetin, sillä se sopii hyvin tämän huoneen väreihin. Kupin reuna on paksu ja pehmeä, tuntuu hyvältä kahvia juodessa. Niin, kahvia. Opettelen juomaan kahvia, sillä tee vie nykyään yöuneni, ei nyt kokonaan, minähän nukun aina kahdeksan tuntia kuin tukki samalla tavalla kuin äitini teki, mutta tee viivästyttää liiaksi nukkumaanmenoa. Kahvi ei vaikuta enää sillä tavalla olenkaan. Ihme juttu.

Tarkkaavainen lukija voi huomata vasemmalla olevan kuvataulun, jossa on 1500-luvun koti. Siellä puuhailen aika paljon. Talvella menen tuonne lämpimään uuninnurkkaan kissan seuraksi.

P.S. Ilonaihe. Hesari on muuttunut. Siitä on tullut samanlainen koko perheen lehti, kuin oli esimerkiksi Toronto Star, jota lueskeltiin kunnolla. Onnittelut Hesarille!

Sortovuosina nuoret miehet pakenivat Amerikkaan

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään  "Nuoret miehet pakenivat Venäjän armeijaa Amerikkaan." HS/Kulttuuri/HS 100 vuotta sitten 30.7.2010.

Kun ensimmäisen Aurora-kirjani "Aurora Vaahteraalakson tyttö" ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1991, Hesarin vasemmistolainen kirjallisuustoimittaja tuijotti minua kuin naskaleilla kirjani julkistamistilaisuudessa ja kirjoitti muutoin kohtuullisessa kirja-arvostelussaan lopuksi "kirjoittakoon seuraavaksi kansalaissodasta". Siirtolaiset olivat minulle tuttuja. Olin kuullut heidän tarinoitaan jo American Field Service -vaihto-oppilaana muun muassa Red Lodgessa, josta Helsingin Sanomissa on kuva, ja varsinkin Kanadassa, jossa olin itse "suomettumista paossa" yhdeksän vuotta. Aurora-kirjat kertovat sortovuosien ajan Suomesta, josta ei saanut kirjoittaa edes poikakirjoja Kekkosen aikana.


Lue koko juttu ja tekstinäyte

Oletko opaali?

Opaalia on kaikissa sateenkaaren ja merenpohjan väreissä. Se on herkkää, ei kestä kylmyyttä eikä kovaa kohtelua. Sitä saadaan eniten Australiasta. Myös Perusta on löydetty viime aikoina opaalia. 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Maija Länsimäki on toimittanut neljätoista vuotta suosittua Kieli-ikkunaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hän on kirjoittanut ja ideoinut 130 kieli-ikkunaa. Viimeisessä kirjoituksessaan eläkkeelle päässyt Länsimäki kertoo, että kaikki eivät pidä sanasta eläkeläinen. Vaihtoehdoksi on esitetty sanaa 'opaali' (englanniksi 'opal', Old People Active Lifestyle). "Haluttaisiko tulla verratuksi arvokkaaseen kiveen, jalokiveen, korukiveen? " kysyy Länsimäki.

Joulumyönteinen ja eläinystävällinen Hesari

- Olen tyytyväinen oloihini. Asuntoni lähellä on laaja puisto, jossa ulkoilutan säännöllisesti emäntääni. Minua palvellaan hyvin, ja ruokamieltymykseni otetaan huomioon, kertoo maahanmuuttajataustainen Nestor Burma jouluhaastattelussa, joka liittyy tähän blogikirjoitukseen.

En ole aikoihin lukenut Hesaria, joka olisi niin joulumyönteinen ja lämminhenkinen kuin tämän päivän lehti. Eläimet ovat myös mukana tässä lehdessä.

Eräs suosikkitoimittajistani on Anna-Stina Nykänen. Hän haastattelee Animalian toimitusjohtajaa, joka tekee väitöskirjaa ihmisen ja eläimen suhteesta. Osallistuin Kanadassa asuessani suureen eläinteoikeuskonferenssiin ja tein siitä lehtijutunkin. Nykäsen haastattelu vaikuttaa otsikoltaan (Rakkautta ja riistoa) sellaiselta, jollaisena Animalian toiminta yleensä mielletään ja jollaisena olen sen itsekin kokenut. Tyypillinen oli erään haastateltavani mielipide, että kotikissat ovat pakolaisia tai Nykäsen haastateltavan mielipide siitä, että koirat asuisivat mieluiten laumassa ja "valitsisivat ison talon, jonka isolla pihalla voisi kulkea vapaasti". Mistä ihmeestä tutkija voi tietää koiran ajatukset? Tuohan on samaa antropomorfismia, josta tutkija moittii meitä tavallisia lemmikkieläinten omistajia.

Pääosassa tässä kiinnostavassa ja hauskassa lehtijutussa on kuitenkin Nykäsen Nappi, puolivuotias skotlanninterrieri. Uskon, että Nappi ei haluaisi mennä ison talon isolle kylmälle pihalle.

"No en. Mulle tulisi ikävä lämmintä kotiani - ja varsinkin Poikaa", kertookin Nappi mielipidetutkimuksessa.

Joulu on esillä monessa artikkelissa, oikea kristillinen joulukin (Ilona Savitie: Tämä tekee joulun; Mikko-Pekka Heikkinen: Tiukan linjan joulu; Jaakko Lyytinen: Kun maass' on hanki).

"Tiukan linjan joulu" on Hesarin tyypillinen joulujuttu. Kristittyä edustaa "tiukan linjan " eli naispappeutta vastustavan papin joulu. Älkäämme unohtako, että samaa "tiukkaa linjaa" vetää suurin osa maailman kristityistä, mm katoliset ja ortodoksit, joiden kanssa kirkkomme tulee hyvin toimeen, ihme kyllä. Haastateltu pappi ei vaikuta kovin tiukkapipoiselta joulunvietossaan, johon kuuluu mm sukulaisvierailu, joulusauna, joulukirkko, lahjojen jakaminen, lautapelien pelaaminen ja yhdessäolo vaimon kanssa eli siis yhteisöllisyys ja mielihyvä.

Ateistin joulu vaikuttaa ankealta ja järkyttävän yksinäiseltä. Minun täytyy myöntää, että minulle kahden aikuisen pojan äidille tulee kyynel silmään. Valoa tuon nuoren miehen elämään tuo onneksi veljen pieni poika. Valitettavasti tulevaisuudensuunnitelmat hänen suhteensa ovat hyvin ohjelmalliset: haastateltava aikoo kasvattaa harmaan parran ja esittää lapselle nimenomaan pakanallista joulupukkia. Aika tiukkapipoista. Tämä linjako ihastuttaa suomalaista miestä, joka eroaa kirkosta ja jonka läsnäoloa tämän päivän Hesarin debaatti-kirjoituksessa kaivataan kirkkoon?

Kaikkein lämpimin mieli tulee Jaakko Lyytisen joululaulukirjoituksesta (Jaakko Lyytinen: Kun maass' on hanki. HS/Sunnuntai 20.12.2009). Taitava kirjoittaja tuo esiin suomalaisten joululaulujen monikerroksisuuden ja syvällisyyden. Rakkaimmat joululaulut luovat vastakohdan nykyajan ihmisen helppoon ja pinnalliseen ajatteluun ja elämäntyyliin, paljastavat kaipuun ja ikävän, "jotka ovat joulun ytimessä". Topeliuksen "blueslaulut" Varpunen jouluaamuna" ja "Sylvian joululaulu", kansainvälinen klassikko "Jouluyö, juhlayö" sekä aitosuomalaiset "Arkihuolesi kaikki heitä" ja "Kun joulu on" ovat meidän muidenkin suomalaisten mielijoululauluja. Meillä on paljon yhteistä menneitten aikojen ihmisten kanssa, vaikka elämämme on tullut monin tavoin helpommaksi kuin ennen.

Tänään suosittelen taas kerran paikkakuntani lehteä. Tämä lehti kannattaa lukea niidenkin, jotka ovat liian usein pahoittaneet mielensä Hesarista. Lyytisen kirjoituksessa on tavoitettu joulun henki.

Muista myös todella vanhat joululaulut (Piae Cantiones)

Kotiliesi, Ele Alenius ja taistolaiset

HS:n joulukuun kuukausiliite haastattelee Ele Aleniusta, joka joutui SKDL:n puheenjohtajana ollessaan useampaan kertaan Neuvostoliiton suurlähettilään puhutteluun, kun ei totellut Tehtaankadun ohjeita.(Ilkka Karisto: Neuvostoliiton vihollinen. Helsingin Sanomat/Kuukausiliite joulukuu 2009)

"Kylmän sodan loputtua SKDL:n raunioille perustettiin vasemmistoliitto. Alenius kieltäytyi liittymästä puolueeseen, koska mukaan kelpuutettiin myös entiset taistolaiset."

"Taistolaisten ajatukset olivat äärimmäisen kaukana omasta ajattelustani", sanoo Alenius haastattelussa.

Noin SKDL:n entinen puheenjohtaja. Onko silloin ihme, että meikäläinen eli ei-sosialisti tympääntyy täysin, kun "Suomen kotien ikioma lehti" Kotiliesi ihannoi edelleen taistolaisia haastatteluissaan? Kerroin myös, että peruin Kotilieden kestotilauksen tuosta syystä.

Taistolaiset-sana on Hesarin toimittajien keksimä. Lue tämän linkin tietoisku taistolaisista.

Näin kävi. Kotiliedestä iskettiin korkeammalta taholta puhelin korvaan, mutta Alenius taputti selkään lohduttavasti.

Milloin rokotetaan terveet yli 64-vuotiaat?

Tämän aamun HBL kertoo, että henkilöt jotka ovat yli 64-vuotiaita TAI kuuluvat johonkin riskiryhmään, saavat rokotuksen ennen terveitä aikuisia. "Personer som är över 64 år gamla eller som tillhör någon riskigrupp får vaccinet före friska vuxna." (Alla får sprutan HBL/Nyheter 27.11.2009)

Helsingin terveyskeskukset ja Hesari taas kertovat, että yli 65-vuotiaat (ei 64) riskiryhmiin kuulumattomat rokotetaan kaikkein viimeisinä.

Informaatio sikainfluenssasta ja rokotuksista on ollut koko ajan sekavaa.

YLE: Maya-kielen koodi löytyy

mayat, maya-kulttuuri

Olen ollut jo kauan kiinnostunut mayoista ja huomasin, että TV1 esittää tänään dokumentin mayojen kulttuurista. Kyseessä on PBS:n (WGBH) "Cracking the Maya Code" vuodelta 2008. Se on opetusohjelma, joka on suunnattu myös koulujen käyttöön, ja sitä voi katsoa Yhdysvalloissa netistä (myös DVD tilattavissa). Ainakin dokumentin esittelysivuilla käytetään ajanmerkintää BC ("--the Maya even had a symbol for zero, which appeared on Mesoamerican carvings as early as 36 B.C.") . Odotan kiinnostuksella, miten YLE kääntää ajanmerkinnät. Toivon, että suomalainen TV kääntää [translates] oikein BC ja AD -ajanmerkit.

Veronmaksajien varoilla ylläpidetty YLE harrastaa usein pienen ateistisen vähemmistön suosimaa -aivopesua. Helsingin Sanomat ainakin tekee näin tänään Radio- ja TV -sivulla (Petri Immonen). Aion vilkaista maya-ohjelmaa, mutta siirryn heti toiselle kanavalle, jos BC ja AD on käännetty väärin.

Näin vähän aikaa sitten BBC:n lyhytdokumentin Petrasta ja ilahduin siitä, kun tämän BBC:n dokumentin BC oli käännetty alatekstissä oikein eli eKr. Nähtävissä vielä jonkin aikaa täällä videolla

Vaikka katsomme hyvin usein historia- ja tiedeohjelmia TV:stä, emme viitsi katsoa niitä ollenkaan suomalaisilta kanavilta. Onneksi on ruotsinkielinen kanava ja ulkomaisia kanavia, jotka ovat asiallisia. Samasta syystä ostamme historia- ja tiedelehdet muilla kielillä. Niin näkyvät ostavan monet muutkin. Tarvitsee vain katsoa helsinkiläisten kirjakauppojen lehtihyllyjä. Monet muutkin vierastavat ja karttavat näitä ns. vapaa-ajattelijoiden merkintöjä, vaikka eivät sitä kerrokaan julkisesti.

Myöhemmin.
Se oli hieno dokumentti. Tuttuja tutkijoita, joiden kirjoja olen lukenut. Oli fantastista kuulla luettavan mayojen tekstejä.

Helsingin Sanomat pilasi iloa, kun työnsi omaa ateistista ajanmerkintämainontaansa juttuun, jossa kertoi dokumentista. Muiden lehtien nettiusivuilla ei sellaista ollut eikä myöskään YLEn sivuilla. Tällä kertaa YLElle kukkia ja Hesarille risuja.

Helsingin Sanomat yllättää

Olen viime viikkoina seurannut kiinnostuksella Hesarin Kulttuuri-sivuja. Vaikuttaisi siltä, että suomettuminen alkaa olla ohi, mutta myös muuta liikettä tapahtuu. Tämän aamun lehdessä oli suorastaan dramatiikkaa.

Kansallisoopperan nuori taiteellinen johtaja on antanut karun pikkujoululahjan solisteilleen: "Kansallisooppera tarjoaa erorahaa osalle solisteistaan". Kirjoitus Harvey Milk -elokuvasta kiihdyttänee kuitenkin joidenkin lukijoiden tunteita enemmän kuin Kansallisopperan solistien kohtalo.

Milan Kunderan tapauksen käsittelyssä (Becker: "Milan Kunderan tapaus saa lisää vivahteita") yritetään nähtävästi samalla rivien välissä käsitellä Suomen lähimenneisyyden tapahtumia. Siltä ainakin vaikuttaa, mutta puolustelu ei ainakaan onnistuisi, sillä tilanne oli toinen kuin Suomessa esimerkiksi Matti Rossin tapauksessa: "Asianomaiset olivat tuolloin nuoria ihmisiä, joiden elämä, onni ja moraali joutuivat koetukselle ihmisarvoa halveksivassa diktatuurissa, kirjoittaa Dalos". Näin lopettaa Leena Becker artikkelinsa, jossa käsitellään Milan Kunderan kommunistista nuoruutta ja ilmiantoa, joka on tahrannut hänen maineensa. Eurooppalaisten lähimenneisyyttä käsittelee myös Bernhard Schlinkin uuusi romaani "Kotiinpaluu", josta on kirja-arvostelu.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kovasti se tieto, että Ateneumiin on tulossa ensi syksynä suuri Picasso-näyttely. Pidän kovasti Picasson varhaistuotannosta, mutta en myöhemmästä. Näin Picasson töitä ensi kerran jo kauan sitten New Yorkissa modernin taiteen museon (nykyään kodikkaasti MoMa) Picasson 75-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Kannattaa lukea myös Nimiä tänään -haastattelu "Pahuuden asiantuntija", jossa haastatellaan psykiatrisen vankilasairaalan johtajaa.

Helsingin Sanomat: vaalimainontaa syöpäläisten avulla

Lutikka niska köyryssä. Vastuu painaa, se on päässyt mukaan kunnallisvaalikampanjaan. Lutikka, lisätietoja ja kuva Wikipedia

Kunnallisvaalit 2008 lähestyvät, ja vaalimainonta näyttää alkaneen Hesarissa:

"Sosiaalisten erojen kaventaminen on [historioitsija ja hyönteistieteilijä ]Huldenille tärkeää myös politiikassa. Hän on Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja."
(Jyrki Räikkä: Niveljalkaiset menevät veriin. HS/Kulttuuri 23. heinäkuuta 2008.) Artikkeli käsittelee kesäpihan hyönteisiä ja syöpäläisten esiintymistä ennen ja nyt.

SKP:n valitsi kunnallisvaaleissa 2004 yhteensä 0,53 prosenttia äänestäjistä Vaaliwikin mukaan.

Odotan kiinnostuksella, mitä hauskaa Hesarin toimitus keksii muista puolueista.

Luteita on mm suurten kisojen jälkeen - ja varsinkin hotelleissa. "Syynä on pidetty matkailua" (HS) Sekö on Huldenin tarkoittamaa sosiaalista eriarvoisuutta, joka lisää syöpäläisiä?

Leena Hulden vaalikoneessa

Kampela ja katedraali. Uskonto sanomalehdissä

International Herald Tribune kertoi eilen Kristus Vapahtajan katedraalissa olevasta näyttelystä, jossa on nähtävissä valokuvia bolshevikkien surmaamasta tsaariperheestä. Kuvat ovat uusia venäläisille. Lehti kertoo, että tämän jälleenrakennetun kirkon paikalla oli Neuvostoliitossa maauimala sen jälkeen kun bolshevikit olivat räjäyttäneet katedraalin. Näyttelyssä odotetaan käyvän 300 000 vierailijaa. (Courtney Weaver: Russians get a new look at last czar. Exhibit Items hidden by Soviets. International Herald Tribune, July 21, 2008) (Lue koko juttu, katso kuva)

Maauimala syntyi vähän vahingossa neuvostotehottomuuden ja rahapulan vuoksi kuten Hesari kertoi viime vuonna: (kaunis talvinen kuva katedraalista)

"Suoraan Kremlin eteläpuolella sijainnut mahtava ortodoksikirkko otti Josif Stalinia pannuun, joten hän latautti katedraalin dynamiitilla ja räjäytti sen taivaan tuuliin 1931. Tilalle suunniteltiin Neuvostojen Palatsia, jonka katolle pystytetty V. I. Leninin patsas olisi kohonnut New Yorkin Empire State Buildingia korkeammalle.

Sota tuli väliin, rahat olivat lopussa ja vesi täytti räjäytysmonttuun jääneet perustukset. 1950-luvulla Pravdaan ilmestyi pikku-uutinen: Moskovalaisille avattu uusi maauimala. "


Tänään Hesari julistaa "Jumala ei luonutkaan kampelaa". Saman asian kertoo
Science News asiallisesti: Ashley Yeager: A Wandering eye. August 2nd, 2008. (ei enää netissä luettavissa)

Mistähän Hesarin "eukaryootit" lukevat tiedeuutiset? ("Me ollaan eukaryootteja kaikki." Hesari/Tiede)

Savonlinnan oopperajuhlat 2008. Verdi: Aida. HS

"En ole koskaan aiemmin käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla. En ole koskaan käynyt edes Savonlinnassa. No hyvä on, en ole koskaan aiemmin käynyt oopperassa."

Näin alkaa Helsingin Sanomien kulttuurisivujen musiikkiarvostelu maailmankuulujen Savonlinnan oopperajuhlien Verdin Aidasta.
(Noora Mattila: Rakkauden löytää toisella oopperakäynnillä. HS/Kulttuuri 10.7.2008)

Ehkä saamme lukea Hesarista seuraavaksi kirja-arvostelun, jossa arvostellaan jonkin kansainvälisesti arvostetun kirjailijan romaania ja kriitikko kertoo heti alkuun, ettei ole lukenut koskaan aiemmin yhtään kirjaa?

Mattila kirjoittaa oopperasta "menneisyyden saarekkeena". Aidan esittäjä [Adina Aaron] on Mattilan sanojen mukaan "arkinen ja kumara", Radames [Johan Botha] "surusilmäinen pullero", joka ei "pärjäisi sodassa tai rakkaudessa."

Arvoisa Hesarin päätoimittaja (vastaava päätoimittaja heinäkuussa 2008), tuo oli jo liikaa Hesaria monta kymmentä vuotta tilanneelle lukijallekin. Jatkoa ei halua enää edes lukea.

Ihmisten ulkomuodon pilkkaaminen ei naurata, mikäli Mattilan arvostelu pyrki olemaan humoristinen. Ja tiedättehän itsekin, missä järjestyksessä lukija kiinnostuu tekstistä. Jos alku on kehno, lukija ei jatka ajatellen, että jospa lopussa olisi sittenkin jotain hyvää [Jan Granbergin haastattelu. Hesarin lukija, lue se.].

Vrt. vaikkapa Riitta-Leena Lempinen-Vesa Itä-Savo -lehdessä Aamunraikas Aida:

"Suurin sensaatio lienevät solistit. Johan Bothan kaltaista Radamesta ei ole kuultu miesmuistiin Aidassa. Tenorien kova paikka, Celeste Aida -aaria teoksen alussa, lähti kuin tyhjää vain, helposti ja soljuvasti. Korkeimmatkin äänet ovat vapaita, ei puristusta, ei väkisin vääntöä. Ääni on suuri ja jalo, silti tilaa on herkkyydelle.

Upeaääninen Botha on saanut ympärilleen vertaisensa naiset. Adina Aaron loistaa Aidana -- Adina Aaronin tummasävyinen sopraano soi epätoivoa ja rakkautta, ja Aaron oli yleisön suurin suosikki."

P.S. Minäkään en ole käynyt koskaan Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta minulla on TV. Ja CD-soitin. Olen käynyt oopperassa Helsingissä. Niin olisi voinut käydä Hesarin toimittajakin.

Pakanamaa Suomi?

Date format: BCE vs. BC, in Finnish eaa vs. eKr
CE vs. AD, in Finnish jaa vs jKr



Kreeta eKr ja jKr. Matkamuistot kertovat Kreetan kulttuurista.

Suomen väkiluku on 5 300 000. Suurin osa eli noin 4,5 miljoonaa on luterilaisen kirkon tai muiden kristillisten kirkkokuntien jäseniä. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista uskoo Jumalaan.

Vakaumuksellisia ateisteja on Suomessa vain 5 %, ja vapaa-ajattelijajärjestöissä jäseniä vain vähän yli 1000 henkeä (vuonna 2007 yhteensä 1438 koko Suomessa). Kuitenkin Hesari käyttää jatkuvasti merkintöä eaa. [e, a, a = BCE] monissa artikkeleissaan ja esimerkiksi kertoessaan TV-ohjelmista. Tilaanko minä lehteä, jonka ateistinen vähemmistö on vallannut propagandavälineekseen tässä asiassa?

Viimeksi tänään:
"Evans jäi historiaan Euroopan vanhimman korkeakulttuurin tuntijana ja tulkitsijana, kun hän 1900-luvun alussa kaivoi Kreetalta esiin noin 1450 eaa. [e, a, a =BCE] tuhoutuneen.. (Petri Immonen: Sankariarkeologin maine säröilee. HS/Radio ja televisio. 9.8.2008)

Samasta ohjelmasta kirjoittaa HBL, Hufvudstadsbladet ; "Den minoiska kulturen blomstrade 3000-1450 f.Kr..." [BC]

Minoalainen kulttuuri (engl)
Sekä englanninkielinen, ranskankielinen, saksankielinen jne Wikipedia käyttää merkintää BC:
"The Minoan culture flourished from approximately 2700 to 1450 BC; afterwards.."
"Die ältesten Besiedlungsspuren stammen aus dem Neolithikum, dessen Beginn auf Kreta zwischen 7000 und 6000 v. Chr. liegen könnte."
"La civilisation minoenne se développe en Crète de 2700 à 1200 av. J.-C.. "
"Den förpalatiala tiden (ca 3400-2100 f.Kr.) sammanfaller med de tidiga civilisationerna i det forntida Egypten och Mesopotamien--"
Suomalaisen Wikipedian jo arvaattekin?

Mutta missä onkaan varsinainen syyllinen tähän tilanteeseen? The Finnish Radio and TV "YLE" saa verovaroja kaikilta suomalaisilta, mutta noudattaa esim. ohjelmaoppaassaan 5%:n mielihaluja ajan merkinnässä. Ja ovatko kaikki suomalaiset toimittajat Tampereella koulutettuja, kun he eivät osaa enää kirjoittaa eKr [e, K, r= BC]?)

Tämän lisäksi YLEn ohjelmissa käy usein niin, että vaikka alkuperäinen ohjelma käyttää esimerkiksi katsojien kuulemassa selostuksessa Anno Domini -merkintää BC, YLE kääntää sen tekstissä eaa:ksi [e, a, a=BCE ].

Venezuela ja lehdistön vapaus HS:n ja HBL:n otsikoissa ja kuvissa

Tilanne Venezuelassa aiheuttaa suurta huolestuneisuutta (stor oro) HBL:n mukaan. ("Läget i Venezuela väcker stor oro. HBL 30.5.2007) Artikkelin vieresssä on uutiskuva, jossa Venezuelan poliisi ampuu kumikuulilla mielenosoittajia, jotka vaativat lehdistölle vapautta. (artikkeli: Polisen sköt mot TV-demonstranter.)

Helsingin Sanomat taas kertoi: "Suomi ja Chile moittivat varoen Venezuelan johtoa" (Helsingin Sanomat/Ulkomaat 30.5.2007) Netissä otsikko on toisin. Suomen ja Chilen presidenttien olevan vain "jonkin asteisen huolestuneita" Venezuelan tilanteesta. Artikkeli ja kuva tästä suuresta mielenosoituksesta, jota se nimittää toisaalla "nujakaksi". [Nykysuomen sanakirjan mukaan nujakka= (lievähkö) tappelu, käsikähmä, kärhämä, kahakka, kahina, nahina, metakka, temmellys]

Valoa jälkisuomettumisen sumussa

Kukkia Janne Virkkuselle!

"Kiistatta 1970-luku oli suomettumisen henkisellä tasolla vaikea vuosikymmen.

--ei pystytty eikä edes haluttu estää suomettumista, joka oli hitaasti etenevää henkistä rappeutumista.

Luulisi, että vihdoin myös Suomessa olisi päästy irti suomettumisen myötä syntyneistä henkisistä kahleista. Ehkä kuitenkaan ei. Tässä ajassa on hyvin kummallista se, että Kremlin varjo leijuu jollakin tavalla edelleen Suomen yllä. Suomessa ei vieläkään osata keskustella järkevästi pohtien kommunistisen imperiumin häikäilemättömästä ja miljoonia ihmishenkiä vaatineesta yhteiskuntakokeilusta.

Monelle suomalaiselle on edelleen - jostain käsittämättömästä syystä - vaikeata käsitellä kommunismin rikoksia samaan tapaan kuin Adolf Hitlerin kolmannen valtakunnan rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Asia on täsmälleen siten kuin Jaakko Anhava asiasta kirjoitti (HS 26.2.)

Euroopan neuvostossa laadittiin viime vuonna julkilausuma, jossa tuomittiin kommunistien julmuudet. Suomalaiset sosiaalidemokraatit äänestivät vastaan--

Miksi suomettumisen varjo häilyy edelleen Suomen yllä!"

Jos Sinulle ei tule Hesaria, osta tämän sunnuntain Hesari ja lue kokonaan päätoimittaja Janne Virkkusen kolumni.

(Janne Virkkunen: Kremlin varjo Suomen yllä. - Kolumni. Helsingin Sanomat 11.3.2007)

Suomettumisen ilmiöistä.

Lue myös Pitäisikö kouluissa kertoa kommunismin kauhuista? kommentit ja kirjoitus.

Sellainen on radio

"Radion kuuntelu on tunnepohjainen one-on-one-kokemus, ja radio viestimenä hyvin henkilökohtainen", kirjoittaa Radioliitto.

"Jungner on uuden polven yleläinen, joka saattelee eläkkeelle talon 60-lukulaiset veteraanit. Uutta tiedostavaa [sic] joukkoa ei tilalle hankita tilalle, sillä toimitusjohtajan mukaan politiikan aika on lopullisesti kuopattu.

'Syklien mukaan elävien ismien aika on ohi. Asenteellisuuden sijasta tarvitaan osaamista ja visiointikykyä. (sanoo Jungner)'"

Jouni Tervo: Yleisradio katsoo kahteen suuntaan. HS Kulttuuri 9.9.2006.


Sanasto:

tiedostava = sen ajan poliittiseni ihanteen mukaan täytyy "tiedostaa "se, että tuotantosuhteet määräävät kaikkea henkistä elämää, jonka avulla hallitseva luokka sortaa proletaariluokkaa. Proletariaatin täytyy tiedostaa tämä tilanne ja valmistautua vallankumoukseen.;)

Kirkastuvaa

Jokohan voisi mennä kävelylle? Savu ei enää haise, ja taivas kirkastuu. Puhtaus on kuitenkin kaukana, kun vertaa tämänpäiväistä taivasta vaikkapa kesäkuun alun taivaaseen.

Täällä tämän päivän taivas ja kesäkuinen taivas.

Tänään Hesari kertoo, että Gunter Grass on salannut kuulumisensa natsien Waff SS-eliittijoukkoon.

Ilkka Malmberg pakinoi hauskasti siitä, miten Venäjän metsäpaloista olisi kerrottu suomettumisen aikaan:

"Jos jotkut lehdet olisivat kirjoittaneet idän savusta, olisi toisiin ilmestynyt pääkirjoitus otsikolla Turhaa lietsontaa, Leikkiä savulla, Palaa se sauna meilläkin.

Ja ihan viimeisenä keinona Ylen kirjeenvaihtaja olisi raportoinut Punaiselta torilta, miten metsäpaloon suhtaudutaan Neuvostoliitossa luonnollisena, oikeastaan suotavana asiana.

Silloin lappeenrantalaisten yskä olisi ollut poliittista."

Ilkka Malmberg, "Leikkiä savulla". HS D7 13.8.2006.

Vieraskynässä Tampereen yliopiston Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Markku Ruotsila kirjoittaa Amerikka-vihasta ja sen heikosta perustelusta:

"Amerikan vastainen mytologia on kuitenkin osoitus älyllisestä laiskuudesta ja pelkuruudesta. --George W. Bushin hallinnosta on rakennettu karikatyyri, joka kuvaa eurooppalaisten "älykköjen" sielunmaisemaa, ei yhdysvaltalaista todellisuutta. Seurauksena on joukko kritiikittömästi toistettuja projisointeja ja Yhdysvaltain syyllistämistä.
--
Olisi ryhdyttävä tarkastelemaan Yhdysvaltoja uniikkina tilana, jonka kulttuuri, arvomaailma ja politiikka pohjaavat eurooppalaiseen perintöön mutta ovat kehittyneet omaksi sivilisaatiokseen.

Yhdysvallat ei muutu Euroopaksi, vaikka eurooppalaiset älyköt sitä kuinka vaatisivat. Sen sijaan tarvitaan suuria uusia panostuksia objektiiviseen Yhdysvaltain tutkimukseen ja sen tuloksien pelottomaan levitykseen."

Markku Ruotsila 13.8. 2006 HS Vieraskynä "Amerikan-vastaisuus on älyllistä laiskuutta ja pelkuruutta."

Tuo sana 'pelottomaan' hätkähdytti. Ketä pelätään?

Hesari on kuitenkin pessyt kasvonsa - ja poliittiset silmälasinsa.

Micro-history # 2. Myrskyä vesilasissa. Catbloggers and other bloggers are getting older in Finland, too.

Drawing: Matti Amnell

Kyllä sitä eletään rauhallisessa ja turvallisessa maassa ja hyvissä oloissa. Blogeissa keskustellaan kiihkeimmin siitä, millainen blogilistan pitäisi olla, miksi joku pääsi Hesarin juttuun eikä joku toinen, kuka poisti kenet listaltaan jne.

Uskon, että esimerkiksi minä pääsin Hesarin juttuun ihan siitä syystä, että edustan trendiä joka tulee lisääntymään Suomessakin: "tietynikäisiä" ihmisiä, jotka eivät tiedä tuontaivaallista tietotekniikasta, mutta joilla voi olla jotain sanottavaa. Näin on jo esimerkiksi USA:ssa. Edessä on loistava tulevaisuus, tädit - niin kuin jo nuorempiakin naisia täällä nimitellään - ja sedät.

Taisin olla myös ainoa, joka kertoi, että bloggaaminen on alussa vaikeaa varsinkin niille, joille internet on uusi asia. Pyysin antamaan neuvoja aloittelijoille. Suurin osa ihmisistä ei nimittäin tiedä blogeista yhtään mitään, vaikka käyttäisi työssään muuten internettiä.

Suomalaisisten bloggaajien enemmistö lienee vielä nuoria ihmisiä. On ymmärrettävää, että heidän bloginsa käsittelevät nuoria kiinnostavia asioita. Mutta Suomessa väestö ikääntyy huimaa vauhtia. Myös bloggaajissa tulee olemaan yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joille ei löydy helposti luettavaa nykyiseltä luetuimpien listalta, vaikka sitä löytyy runsaasti, kun käy peremmälle.

Jos Blogilista.fi haluaa tulla kaikkien blogilistaksi, sen tulee palvella kaikkia lukijoita. Blogilistaa saattaa käydä kurkkimassa suuri joukko bloggaajia, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet mukaan. Juuri näitä potentiaalisia listalaisia (myös bloggaajiksi aikovia) kannattaisi rohkaista mukaan myös "näyteikkunan" avulla.

Sen sijaan että haukumme toinen toisiamme, kannattaisi miettiä, miten voimme tehdä bloggaamisen ja blogimaailman mieluisaksi kokemukseksi mahdollisimman monelle suomalaiselle ja ulkosuomalaiselle.

Bloggaaminen on mukavaa!

[lisäys 2014. Käytin alussa kommenteissani nimimerkkiäni Blogisikso tai nimeä Pirkko, jota minusta käyttävät sukulaiset ja ystävät.]