Löytyi luokkakuva, jossa minulla on esiliina edessä. Esiliina oli aina puhdas, useimmiten vastasilitetty ja tuoksui hyvälle. Esiliinan taskussa oli puhdas kangasnenäliina. Parasta oli, että äidillä oli tapana lausua esiinaa päälleni pukiessaan:
Esiliina etehen lapsellesi laita,
lialta se vaattehet varjella taitaa.
Kun menin oppikouluun, jotkut naapurit sanoivat äidille: Turhaan laitatte tyttöjä oppikouluun, olisit ostanut ennemmin itsellesi turkin. Mutta äiti olisi halunnut itsekin käydä koulua ja opiskella. Äidin kotona oli yksitoista lasta, ja koulu oli kaukana. Hän sai käydä koulua vain kaksi vuotta, jona aikana hän suoritti neljän luokan kurssin. Kouluaikana hän oppi yleistiedot ja hyvän lukutaidon, josta hänelle oli iloa koko loppuelämäksi.
Musiikki oli äidille kaikkein läheisin. Se piti hänet iloisena ja myönteisenä monista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta. Aina kun äiti oli käymässä meidän luona Helsingissä, meillä oli kotikonsertteja. mieheni säesti, ja he lauloivat yhdessä. Laulujen skaala oli suuri: Kallavesj-laulusta kansanlauluihin ja virsiin. Äiti kuunteli radiosta myös klassista musiikkia, yleensä yksinlaulua. Kävimme yhdessä katsomassa oopperan Viimeiset kiusaukset Helsingin Vanhassa oopperatalossa. Äiti osasi ulkoa myös nuoruutensa vanhojen suomalaisten elokuvien suosikkilaulut, joita hän lauloi keittiössä töitä tehdessään.
Laulua harrastavien ihmisten tavoin äitikin säilytti muistinsa vanhuuteen asti hyvänä. Hän kuoli 97-vuotiaana, ja vielä viikko ennen kuolemaansa hän kertoi minulle sairaalassa yksityiskohtaisesti, millaisia vaatteita hänellä oli ollut nuorena. Eräs lempiasu oli musta, ja siinä oli leuan alla keltainen rusetti, jossa oli mustia täpliä.
Äiti leipoo karjalanpiirakoita keittiössä korkean ikkunan edessä puutalossa. Ikkunalaudalla on paljon kukkia, verhot ovat marimekkoa, samoin äidin mekko ja huivi. Anopillani oli samaa kuviota oleva marimekko. Alkuaikojen Marimekon kauniit, tyylikkäät kuviot ja kauniit värit toivat iloa arkeen ja juhlaan.
Äiti muisti ulkoa myös kaikki sadut, tarinat ja lorut, joita oli koulussa oppinut ja kuullut opettajan lukevan ääneen.Vanhan ajan ihmisten ja vanhan ajan kirjailijoiden tavoin äiti käytti niitä koko ajan joustavasti ja luovasti puheessaan. Se tuo minulle tuttuuden tunteen, kun luen englanninkielistä kaunokirjallisuutta tai sanomalehtiä: esimerkiksi
King James - englanti elää edelleen englannissa lukemattomina sanontoina, ja sitä pidetään arvokkaana henkisenä perintönä, jolla on ollut tärkeä osuus englantilaisen kirjallisuuden suruuden syntymisessä.
Meillä ei luettu ääneen, mutta äiti lauloi aina työtä tehdessään, ja kun olimme pieniä, hän lausui meille ääneen koulussa oppimiaan loruja ja satuja hiukan muunneltuina: Olipa kerran kaksi lasta. Tutteli ja Putteli. Tutteli oli tyttö ja Putteli oli poika.. ( Parempi tie - Topelius: Pikku Lauri ja muita satuja). Rakkain oli "Hiiri metsähän menevi, lyhyt jalka lynkyttävi" (
Hiiri ja katti).
(family stories, familystories, henkinen perintö, laulut, runot, sadut, Iisalmi, koulut, Pirkko Kolehmainen, vaatteet, äitini, elämänilo, Anna Kolehmainen, Anna Amnell, Marimekko, muisti, esiliina, pallokuviot, täpläkuviot)
