Näytetään tekstit, joissa on tunniste familystories. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste familystories. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, elokuuta 18, 2015

Siirtolaisromaani jäi kirjoittamatta

WilsonAve

Kirjoitin Torontossa tämän keittiönpöydän ääressä pienellä punaisella kirjoituskoneella lehtijuttuja ja aloittelin siirtolaisromaania 1920-luvusta, mutta siitä tulikin 1900-luvun alkua kuvaava nuortenkirja. En halunnut kirjoittaa ajasta, jolloin suomalaiset siirtolaiset jatkoivat Suomessa alkanutta sotaansa toisiaan vastaan. Kahtiajako ja väkivaltakin jatkuivat. Eurooppa oli koko ajan mukana elämässämme ja veti meidät takaisin Pohjois-Amerikasta.

tiistaina, heinäkuuta 28, 2015

Kiiltävä. Shining

IMG_8785

Aalto vases. Green. Vihreä. Näyteikkunassa kuvattuja, omia ja sukulaisten maljakoita, joita on ollut meillä hoidossa, kun he ovat olleet töissä ulkomailla. Joskus niitä on ollut hoidossa niin monta, että eräs nuori vieras sanoi: Täällähän on kuin Stockmannilla.

Makrokuvat, makrolinky Kiiltävä/Shiny


001 Mimin Aalto-maljakko

Sininen. Blue


a red vase

punainen, red
Sisareni jäämistöä, nyt hänen pojallaan. Maljakko on pieni, mutta hätkähdyttävä, kun valo leikkii siinä.

062 ylin kerros vaihtelee

colorless, blue, red (klikkaa kuva suureksi)


green

neonvihreä, neon -green
näyteikkunassa pääsiäisen aikaan


Aalto vase

colourless, väritön
Oma suuri Aalto-maljakkoni on väritön, ja yli 30 vuotta vanha. Sain sen luokkatoveriltani läksiäislahjaksi Kanadaan muuttaessani, siihen tuli naarmu, kun kuljetin sen käsimatkatavarana sylissäni, mutta toin takaisin Suomeen viisaasti muuttokuormassa, jossa se pysyi ehjänä. Säilytän siinä tärkeitä papereita, sillä ne näkyvät silloin ja muistuttvat, minne mentävä, mitä tehtävä. :)


Vases

Valon leikkiä vanhassa maljakossa.  Ylemmässä kuvassa pienempi koko, ihanteellinen maljakko kieloille tai orkideankukalle, joka on pudonnut. Olen tarjonnut Aalto-maljakosta salaattia ja muuta kaunista ruokaa..Muista maljakoista ei ole kimaltelevia kuvia.

Aalto vase

Maidonvalkoinen on eräs suosikeistani. Olen saanut lahjaksi useita pieniä. Kuva on orerru Pohjois-Esplanadin liikkeen näyteikkunasta.

En ole Aallon arkkitehtuurin tai huonekalujen ihailija - liian kalliita, liian epämukavia- , mutta pidän tästä maljakosta, joka on valloittanut maailman. Niitä on kertynyt lahjoina, ja olen antanut niitä nuorille, jotka usein sitten vaihtavat keskenään itselleen mieluisen värin. Tämä maljakko lienee eräs suosituimmista keräily & käyttöesineistä Suomessa. Ulkomaalaiset ystävät keräävät niitä myös.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Photo Friday: 'Summer'

Beach, Iisalmi, Finland

Memories of childhood summers. On warm summer days we went swimming many times each day. In my memories it was always sunny! Sometimes we had lemonade and ice cream after swimming. My mother used to swim here until late autumn.

Lapsuudessa kesät olivat aina lämpimiä - ainakin muistoissa. Kävin ystävieni kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Opetin pikkusiskoni uimaan tällä hiekkarannalla. Tähän hiekkarantaan liittyy vain hyviä muistoja. Äitini kävi uimassa tällä rannalla myöhään syksyyn asti.


torstaina, heinäkuuta 09, 2015

Mimi Maltalla

IMG_5663

Mimi ja Sami ovat olleet Maltalla. Kuva: Sami Amnell


IMG_5340

Maltan ihmeellisiä erkkereitä. Samanlaisen olen nähnyt Berliinissä, mutta paljon pienemmän.

Kuvat Malta 2015 heinäkuussa
Kuvia on noin 500. Niitä ei ole vielä lajiteltu. Ne voi nähdä joko slideshowna tai sivun kerrallaan ja sitten yksitellen.

maanantaina, kesäkuuta 29, 2015

Marttyyreita, jumalia ja optimismia suomalaisten etunimien takana


Kovaonnisen, köyhyydessä kuolleen maalarin Giacomo Cavedonen (1577-1660) vuonna 1601 tekemä maalaus Stefanoksesta, ensimmäisestä kristillisestä marttyyrista, joka kivitettiin kuoliaaksi noin 33 j.Kr. (Ehkä olette nähneet TV-elokuvan Idän pikajunan arvoitus vuodelta 2010, jonka alussa tapahtuu uskottoman vaimon kivitttäminen Konstantinopolissa/Istanbulissa. Järkyttävä kohtaus.)

Samoihin aikoihin kuin Giacomokin syntyi Savoon muuttaneelle uudisasukkaalle poika, joka sai nimen Tahvo marttyyri Stefanoksen mukaan. Poika kastettiin ja merkittiin kirkonkirjoihin todennäköisesti Stefanukseksi, mutta sukututkijoilla on usein tapana suomentaa pappien merkinnät.

Tiedän Tahvosta vain sen, että hän eli 1500-luvulla ja on mieheni ja lasteni esi-isä. Tässä yhden suvun yhden sukuhaaran nimiluettelossakin on dramatiikkaa, veristä valtataistelua - ja optimismia. Esikuvina nimille on antiikin jumalia, marttyyreita, kuningas, arkkienkeli ja pyhimyksiä. Nimistä paljastuu monia kulttuurikerrostumia.

Nimi Stephanos, kreikk. Στέφανος  'kruunu', 'seppele', esiintyy jo Homeroksella. Muinaisessa Kreikassa voittajalle annettiin seppele, josta kuninkaan kruunu on symboli. Keskiajalla kuninkaiden kruunut olivatkin usein keveitä "seppeleitä".



Nikolaus antaa salaa raahaa köyhille tytöille myötäjäisiä varten. The dowry for the three virgins (Gentile da Fabriano, c. 1425) Kuva: Wikiewand.com

Pyhä Nikolaus, ihmmeidentekijä ja salaperäinen lahjojen antaja on joulupukin esikuva

Sukuluettelon ensimmäinen Tahvo antoi vuonna 1610 syntyneelle pojalleen nimen Niilo Pyhän Nikolauksen mukaan. Nimen kreikkalainen muoto Nikolaos tarkoittaa 'voittajaa'. 






Rublev: arkkienkeli Mikael

Niilon poika sai nimen Mikko mahtavan ja pelottavan arkkienkeli Mikaelin mukaan. Nimi tarkoittaa 'Jumalan kaltainen', ja Mikael on arkkienkeli juutalaisuudessa, kristiuskossa ja islamissa.





Tukholman vaakunassa on Pyhän Eerikin kuva, joka on peräisin keskiaikaisesta sinetistä
Vuonna 1743 syntyi tähän talonpoikaisukuun poika, joka kastettiin Erikiksi.  Skandaavista kieltä oleva nimi 'Eirik' tarkoittaa 'aina hallitsija'.  Nimi viittaa 1100-luvulla eläneeseen Ruotsin kuningas Erikiin, joka murhattiin valtataistelussa ja julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. 



Pyhä Laurentius on kirjojen ja kirjastojen suojeluspyhimys. 1810 syntynyt poika sai nimen Suomessa tunnetun marttyyrin Pyhän Laurentiuksen mukaan. Viroa oleva nimi Lauri, alkujaan Laurentius tarkoittaa  'laurus', 'seppele´, 'laakerilla seppelöity'. 


1900-luvun alussa annettiin tämän suomalaisen luterilaisen suvun pojalle nimi Aaro Mooseksen veljen, Vanhan Testamentin ylipapin mukaan.  Kirjastot.fi kertoo, että  "etunimi Aaron on hepreankielinen nimi. Sen alkuperä on hämärähkö, ehkä muinaisegyptin 'vuori', ''vuorelainen', 'valistunut'.  


Rembrandt: Evankelista Matteus ja enkeli

Aaron tyttären pojanpoika on nimeltään Aaro, ja Aaron vanhempi poika on Erik. Nuoremman pojan nimi on Matti, apostoli ja evankelista Matteuksen mukaan, alkujaan hepreaa, Mattyahu, ’lahja’,  'Jumalan lahja'. 


Pyhä Markus ja leijona keskiaikaisessa käsikirjoituksessa. British Library
Myös apostoli ja evankelista Markus sai suvusta kaiman Marko.  


Nimi on latinaksi Marcus,  ’mart-kos’, antiikin 'sodanjumalalle Marsille omistettu'.  Marcus oli yksi kolmesta yleisimmästä nimestä muinaisessa Roomassa.


Honkanummella on suuria puita

Suomalaisilla hautausmailla on usein suuria puita, ja ne voivat olla metsähautausmaita kuten Honkanummi Helsingin seudulla.

Entä muinaisuomalaisten jumalien nimet? Mieheni sai toiseksi nimekseen suomalaisen metsänjumalan nimen Tapio. Luterilaisissa etunimissä on ollut jo vuosisatoja monikulttuurisuutta, jälkiä monista kulttuurikerrostumista, monista uskonnoista kertovia nimiä. Usein on samassa suvussa samoja nimiä vuosisadasta toiseen, myös naistennimissä, joista kirjoitan myöhemmin.

Kuvat enimmäkseen Wikiwand.com



keskiviikkona, toukokuuta 27, 2015

Esiliina etehen lapsellesi laita

Pirkko, koululainen

Löytyi luokkakuva, jossa minulla on esiliina edessä.  Esiliina oli aina puhdas, useimmiten vastasilitetty ja tuoksui hyvälle. Esiliinan  taskussa oli puhdas kangasnenäliina. Parasta oli, että äidillä oli tapana lausua esiinaa päälleni pukiessaan:

Esiliina etehen lapsellesi laita,
lialta se vaattehet varjella taitaa.

Kun menin oppikouluun, jotkut naapurit sanoivat äidille: Turhaan laitatte tyttöjä oppikouluun, olisit ostanut ennemmin itsellesi turkin. Mutta äiti olisi halunnut itsekin käydä koulua ja opiskella. Äidin kotona oli yksitoista lasta, ja koulu oli kaukana. Hän sai käydä koulua vain kaksi vuotta, jona aikana hän suoritti neljän luokan kurssin. Kouluaikana hän oppi yleistiedot ja hyvän lukutaidon, josta hänelle oli iloa koko loppuelämäksi.

Musiikki oli äidille kaikkein läheisin. Se piti hänet iloisena ja myönteisenä monista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta. Aina kun äiti oli käymässä meidän luona Helsingissä, meillä oli kotikonsertteja. mieheni säesti, ja he lauloivat yhdessä. Laulujen skaala oli suuri: Kallavesj-laulusta kansanlauluihin ja virsiin.  Äiti kuunteli radiosta myös klassista musiikkia, yleensä yksinlaulua. Kävimme yhdessä katsomassa oopperan Viimeiset kiusaukset Helsingin Vanhassa oopperatalossa. Äiti osasi ulkoa myös nuoruutensa vanhojen suomalaisten elokuvien suosikkilaulut, joita hän lauloi keittiössä töitä tehdessään.

Laulua harrastavien ihmisten tavoin äitikin säilytti muistinsa vanhuuteen asti hyvänä. Hän kuoli 97-vuotiaana, ja vielä viikko ennen kuolemaansa hän kertoi minulle sairaalassa yksityiskohtaisesti, millaisia vaatteita hänellä oli ollut nuorena. Eräs lempiasu oli musta, ja siinä oli leuan alla keltainen rusetti, jossa oli mustia täpliä.

Mallu ja Anna Kaisa tekevät karjalanpiirakoita. Huomaa, että verhoy, mekot ja huivit ovat kaikki Marimekkoa.

Äiti leipoo karjalanpiirakoita keittiössä korkean ikkunan edessä puutalossa. Ikkunalaudalla on paljon kukkia, verhot ovat marimekkoa, samoin äidin mekko ja huivi. Anopillani oli samaa kuviota oleva marimekko. Alkuaikojen Marimekon kauniit, tyylikkäät kuviot ja kauniit värit toivat iloa arkeen ja juhlaan.

Äiti muisti ulkoa myös kaikki sadut, tarinat ja lorut, joita oli koulussa oppinut ja kuullut opettajan lukevan ääneen.Vanhan ajan ihmisten ja vanhan ajan kirjailijoiden tavoin äiti käytti niitä koko ajan joustavasti ja luovasti puheessaan. Se tuo minulle tuttuuden tunteen, kun luen englanninkielistä kaunokirjallisuutta tai sanomalehtiä: esimerkiksi  King James - englanti elää edelleen englannissa lukemattomina sanontoina, ja sitä pidetään arvokkaana henkisenä perintönä, jolla on ollut tärkeä osuus englantilaisen kirjallisuuden suruuden syntymisessä.

Meillä ei luettu ääneen, mutta äiti lauloi aina työtä tehdessään, ja kun olimme pieniä, hän lausui meille ääneen koulussa oppimiaan loruja ja satuja hiukan muunneltuina: Olipa kerran kaksi lasta. Tutteli ja Putteli. Tutteli oli tyttö ja Putteli oli poika.. ( Parempi tie - Topelius: Pikku Lauri ja muita satuja). Rakkain oli "Hiiri metsähän menevi, lyhyt jalka lynkyttävi" (Hiiri ja katti).


(family stories, familystories, henkinen perintö, laulut, runot, sadut, Iisalmi, koulut, Pirkko Kolehmainen, vaatteet, äitini, elämänilo, Anna Kolehmainen, Anna Amnell, Marimekko, muisti, esiliina, pallokuviot, täpläkuviot)

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015

Samalla tontilla Runebergin kanssa



Iso Roobertinkatu 17-19 (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna Iso Roobertinkadulla varatuomariperheen alivuokralaisena pienessä palvelijanhuoneessa. Olin tietämätön siitä, että huoneeni ikkunasta näkyvällä sisäpihalla oli ollut 1800-luvulla pieni puutalo, jossa asui alivuokralaisina kolme opiskelijapoikaa, joista kuullaan vieläkin:

"Runebergin ensimmäinen asunto [vuonna 1828] oli pienessä puutalossa, joka sijaitsi pihan puolella Iso-Roobertinkatu 17:ssä. Talon omisti kirvesmies Bergman. Kolmen huoneen asunnossa asui samaan aikaan Fredrik Cygnaeus ja joitakin viikkoja myös J. W.  Snellman ennen lähtöään kotiopettajaksi Vihtiin. Iso-Robertinkadulla Runeberg kirjoitti muun muassa runot "Saarijärven Paavo" ja "Tuli tyttö luota armahansa". (runeberg.net)

Tästä talosta on kirjoittanut talohistorian Tero Halonen, joka on filosofian tohtori ja historiantutkija Helsingin yliopistossa. Kirjan alkuosassa sivuilla 1-16 Halonenkertoo ajasta en nen nykyistä taloa. Siitä selviäää, että Runeberg oli tuolloin jo filosofian kandidaaatti. Kirjassa on arvokas kuvitus, kyös yksityiskohtia täst Gustaf Estlanderin suuunnittelemasta Jugend-talosta.

Minuakin pyydettiin muistelemaan. Opin kirjasta, että opiskeluaikanani helsinkiläiset pitivät rasitteena ja ikävänä velvollisuutena opiskelijavuokralaisten pitämistä.Pakko oli, kun oli niin vähän asuntoja.


Ks kirjan tiedot
https://www.finna.fi/Record/jykdok.1267740?lng=en-gb

Lue myös kotisivublogini  suosituin kirjoitus:
Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.
En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde, ja minullakin oli lähde.
Minun mummmoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle... lue lisää

Runebergin kotimuseo Porvoossa (kuviani ja selostus)

tiistaina, helmikuuta 03, 2015

Kirpputorilöytö

vintage Creation Texunion cotton  fabric

Pidän tekstiileistä. Parhaat ovat löytyneet kirpputoreilta: verhot, liinat.
En tiedä tämän kankaan nimeä. Se lienee French Provincial, leimassa on Creation Texunion.

Fabric is Creation Texunion

torstaina, tammikuuta 29, 2015

Elvis ja Bach 70-luvun englannin opettajan apuna



Elvis tuli minulle tutuksi, kun opetin kansalaiskoulussa "vaikeita" 15-vuotiaita muutaman vuoden 1970-luvun loppupuolella Helsingissä ennen muuttoamme Kanadaan. Se oli oikeaa 70-lukua. Joku miellyttävistä työtovereistani oli maolainen. Luotettava tuttavani kertoi, että joillakin helsinkiläisillä oli Kaivopuiston rannassa moottorivene, jolla he voivat paeta Ruotsiin,  jos itänaapuri miehittää Suomen.

Minulla oli kaksi työpaikkaa, sillä mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija. Minulla oli tapana käyttää tunneillla taustamusiikkia ja muitakin pehmeitä, nykyään tavallisia, silloin vielä harvinaisia keinoja oppilaitteni rauhoittamiseksi. Teoreettisen taustan työlleni antoivat kirjat Summerhillista ja varsinkin nuorisopsykiatriasta, joita lainasin Amerikan tiedotuskeskuksen kirjastosta Kaivokadulta. Olin valinnut koulun sen perusteella, että se oli kävelymatkan päässä silloisesta asunnostamme. Työmatkat bussilla olisivat vieneet liikaa aikaa.

Opettajainhuonessa oli ystävällinen tunnelma. Sinne oli mukavaa mennä välitunneilla. Sain hyviä neuvoja. Rehtori antoi minulle vapaat kädet opetusmenetelmissä, kunhan järjestys säilyi. Jouduin erittäin harvoin poistamaan oppilasta luokasta, vaikka jotkut heistä olivat olleet aikaisemmin tarkkailuluokalla ja jopa nuorisovankilassa. Eräänä vuonna tuli esille, että muutamat tytöistä olivat ottaneet itsestään intiimejä selfie-kuvia rautatieaseman passikuva-automaatissa ja myyneet niitä "maalaismiehille", jotka odottelivat junia. Olin nuori nainen ja ymmärsin, että joidenkin poikien kanssa en olisi uskaltanut jäädä kahdestaan luokkahuoneeseen. Kahdenkeskinen keskustelu tapahtui koulun käytävällä, jonne luokkani ovi ja ehkä myös  naapurina olleen ruotsinluokan ovi oli auki.


Laitoin oppilaitteni iloksi luokan seinille useita kookkaita Elvis-julisteita. Puolet ajasta soi heidän lempimusiikkinsa Elvis ja toinen puoli minun silloinen lempimusiikkini Bach. ”Saattaahan tuotakin joskus kuunnella”, sanoivat kompromissiin pystyvät oppilaani Johan Sebastian Bachin musiikista.

Oppilaani nauhoittivat minulle musiikkia Elvis -levyiltään ja minun klassisen musiikin levyiltä, jotta saatoin soittaa niitä magnetofonilta, joka oli työpöytäni vieressä. Käytin sanakertaukseen piirtämistä ja dioja. Harjoittelimme ääntämistä opettelemalla ääntämään oikein Elviksen laulujen nimiä. Pojat pitivät huolta kaikista raskaista teknillisistä opetusvälineistä, toivat ne luokkaan ja veivät vahtimestarille opetusvälinevarastoon. Kun opetin uutta läksyä tai kuulustelin vanhaa, luokassa vallitsi hiljaisuus sopimuksemme mukaan.

J. S. Bach Nuori Bach sävelsi mielimusiikkiani.

Läksyt tehtiin aina yhdessä ryhmätöinä luokassa. Kirjoja ei viety kotiin, sillä ne olisivat saattaneet jäädä sille tielleen. Ei tarvinnut antaa nelosia tai viitosia todistukseen. Kirjat säilytettiin lukituissa kaapeissa, ja oman kirjan sai pyynnöstä mukaan, ja jotkut tytöt veivät englannin oppikirjat kotiin ja muistivat tuoda kirjan koulun tullessaan.  Useimmat oppilaista olivat tunneilla sopuisia ja miellyttäviä. Kauniit kovistytöt olivat kaikkein vaikeimpia, sillä he olivat tottuneet väkivaltaan. Sanoin eräälle tytölle "Sinulla on hyvin kaunis tukka" ja aioin silittää sitä. "Et saatana vaan revi minua tukasta!" tyttö huusi.

Tunsin syvää myötätuntoa monia oppilaitani kohtaan, jotka elivät hyvin vaikeissa oloissa ja kokivat kauhuja kotonaan. Isä iski päätä seinään, yksinhuoltajaäiti ajoi pojan pakkaseen kävelemään, kun tuli herra-asiakkaita yöllä. Maanantaiaamuisin monet oppilaat olivat hyvin nälkäisiä, ja koulunkeittäjän luvalla sain viedä oppilaat ensi syömään ruokalaan ja sitten vasta oppitunnille.

Tunneilla oli rauhallista, mutta minä olin aivan poikki kotiin tultuani. Nukuin yleensä kahden tunnin päiväunet. Heräsin yleensä siihen, kun mieheni tuli yliopistolta tai kirjastosta lukemasta ja toi lapset koulusta, joka oli kaupungin toisella puolella. Sitten alkoi tavallinen elämä kotona.



maanantaina, tammikuuta 26, 2015

Koti 2000-luvulla

at  home

Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

2007


Kotona

2007

Olohuone

olohuone 2000-luvulla


orkideat joulu 2005

Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone

Joulukukkia 2005


In full bloom

Joulu 2006
Memories of our Christmases past


Our house guest Pyry

Pyry vieraana maaliskuussa 2008

kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona 
The neighbourhood

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2015

PIMEÄ

Diana-patsas yöllä

Dark nights in Helsinki
Diana-patsas Kolmiopuistossa
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Värikollaasi 215

Helsinki'

John Irvingin kirjassa "Kunnes löydän sinut "Jack Burns asuu äitinsä kanssa Htelli Tornissa.
In the background in the centre of Helsinki is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father. 
A view from my window

night in the city

Yöraitiovaunu
Waiting for the tram in the centre of Helsinki

Helsinki, Finland 22:30 January

Korkeavuorenkatu klo 22:30 tammikuussa 2007
A view from my window 1989 - 2009


Details of the fireworks 2009

Ja ihan oikeat kollaasitkin löytyivät: Vuosi 2009 alkaa. Maisema muuttuu. Paremmat ilotulituskuvat kuvattuina saman kerrostalon katolta vuoden 2008 elokuun yössä:
Fireworks January 1st 2009 and in the summer August 2008.

Linnanmäki

Maisema muuttui 20 vuoden jälkeen.  Erkkerin nurkasta näkyy Linnanmäki yöllä
Linnanmäki amusement park at night


A sunrise in Linnanmäki, Helsinki

Ja aurinko nousee. And the sun rises after darkness.

Värikollaasi 215 : PIMEÄ

tiistaina, marraskuuta 11, 2014

November: sunrise and first snow in Helsinki

Sunrise in Helsinki in November. Aamurusko marraskuussa

Aamunkoitto ja ensi lumi Helsingissä marraskuussa


Aamurusko  marraskuussa. Sunrise in November.

Samana aamuna. Kuvat on otettu kerrostalon kattoparvekkeelta. Näin, että katoille oli satanut lunta ja ryntäsimme ottamaan valokuvia.


Helsinki aamulla marraskuussa

Korkeavuorenkatu paloasemalle päin

Helsinkiläisen kerrostalon katolla

Helsingin kattoja


Helsinkiläisen kerrostalon katolla 071106

Ovi kattoparvekkeelta alas
Asuin tässä kerrostalossa 20 vuotta.

Marraskuun
Makrokuvat Pieni Lintu-blogissa