Ihana hunajaleivos

Mihail Bulgakovin romaanin jäljillä menimme Moskovassa kauniiseen puistoon, jolla on salaperäinen nimi Patriarkkain lähteet.  Muinoin samalla paikalla olleella suolla kasvatettiin  lähteissä kaloja luostariin. Nyt on jäljellä vain yksi lähde, oikeammin lampi, sen ympärillä puisto ja sen rannalla kaunis paviljonki, jossa söimme jälkiruaaksi unohtumattoman ihanaa hunajakakkua. Talvella lampi muuttuu luistinradaksi. Puisto on sekä aikuisten että lasten suosiossa.




Paviljonki




Puistossa on 1700-1800-luvulla eläneen satukirjailijan Krylovin eläinsatujen hahmoja patsaina, joiden kanssa saa leikkiä. Suuri Krylov-patsas myhäilee tyytyväisenä. (katso kuvia)



Koskea saa




Ratsastajat istuivat puistonpenkillä lepä'ämässä, ja sain ihailla hevosia. Lapset ratsastivat poneilla, joita talutettiin.




Muuttolintuja etäällä olevan rakennuksen yläpuolella. Linnut olivat hauska yllätys tässä kuvassa, ja huomasin sen vasta kotona matkan jälkeen kuvia järjestellessäni.




Mihail Bulgakov asui 1930-luvulla tällä alueella ja on käyttänyt sitä romaaninsa Master and Margarita (Saatana saapuu Moskovaan) tapahtumapaikkana. Siihen aikaan paikalla oli raitiovaunun pysäkki, joka on tärkeä kirjan dramaattisessa alkukohtauksesa. Bulgakov-museo on aika lähellä tätä puistoa. Bulgakov Museum -kuvani

Katso kaikki kuvani myös tästä puistosta
  Patriarch's Ponds.

Muikkuateria

Muikkuateria Helsingin kauppatorilla.

Einekset: Ratatouille

Stockmannin einesruoka ratatouille on oikein hyvää. Syömme sen yleensä lämmitettynä, jos jää tähteeksi, kylmäkin maistuu. Klikkaa nuolta, ja näet lisää ruokakuvia.
Einekset ovatkin hyvää (YLE)

Pidän yksinkertaisista ruokalajeista

Silakkaa myydään halvalla, halvalla, viisi penniä kilolta. Nykyään ei saa aivan niin halvalla, vaan maksetaan noin kympin verran kilolta. Ostamme vain 200-300 grammaa, ja se maksaa noin kolme euroa. Hiukan yrttejä, voita. Salaattia.
Helsingissä on aina syöty silakoita, ja silakkamarkkinat olivat ennen suuri tapaus kaupungissa. Ja kesällä on myös hauskaa ostaa saaristolaisten veneestä kalaa.



Linnea-rouva Helsingin Kauppatorin rannalla veneessään.


Kissoja Dubrovnikin satamassa odottamassa kalastajia ja veneilijöitä ja herkullista kalaa, jota ne saavat heiltä.

Luterilaista ruokaa ja muuta kirkollista herkkua

Tukevaa ruokaa ja tunnelmaa. Lutherin aikaisen kirkon juurella on Wittenbergissä kahvila-ravintola,  jossa on näytteillä mm vanhoja silitysrautoja. Siellä sai kunnon "luterilaista" ruokaa. Paikallinen pariskunta kertoi, että tällä kahvilalla on ollut terapeuttinen merkitys, sillä siellä on muisteltu vanhoja hyviä aikoja ennen DDR:ää. Siksi noita vanhoja esineitä näytteillä.

katso koko kansio

Ruokahistoria on kiinnostavaa.

1000-luvulla munkit toivat tislauksen taidon Arabiasta Eurooppaan. Luterilaiset ovat taas olleet aina oluen tekijöitä, mm Lutherin vaimo oli kuuluisa oluestaan. Wittenbergissä oli yllä olevan kahvilan lisäksi ravintola, joka tarjoili vain "luterilaista ruokaa": isot annokset raskasta liharuokaa ja isot oluttuopit. Hiivalle allergisena en maistanut.

Valamon luostari liittyy luostariperinteeseen.

Ei ole ihme, että vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin ryntää väkeä:
Ruoka on siellä kadehdittavan halpaa.

Kahvilassa

a delicious cake, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ensin ruoka kuvataan, sitten vasta se syödään.

Tänään Töölön torilla

IMG_0007, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Herkkua monesta maasta



Taitavia naisia




Monenmoista herkkua




Ei ole unodettu muikkujakaan.

A splendid meal at a riverside restaurant in Slovenia

Paikka oli Sloveniassa lähellä Kroatian rajaa. Vanha kaupunki nimeltä Ptuij.

Institut Paul Bocuse pop-up restaurant

Institut Paul Bocuse pop-up restaurant, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Ihan totta, Helsingissä. Kuva: Matti Amnell (Jr.) Näyttäisi olevan Diana-puistossa.
Taken on May 18, 2013

Yksinkertaista elämää

Vihanneskeittoa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Laitoin maanantaina vihanneskeittoa, johon tuli kaikkia mahdollisia vihanneksia ja yrttejä. Olen lämmittänyt sitä aamiaiseksi tai brunssiksi kuten tänään.

Lisäsin tänään keittoa lämmittäessäni yhden kananmunan, jotta saisin lisää proteiinia. Laitoin kattilaan yhden vihannesliemikuution, joten keitossa on hiukkasen suolaa ja ehkä lisäaineitakin, vaikka koetan välttää niitä.

Nojatuolipuutarhuri ja divaanikokki

Kommentti Ritan blogiin
Minäkin pidän keittokirjoista, vaikka laitan nykyään itse harvoin ruokaa (selkävaivat muuton jälkeen).

Yhtenä kesänä ostin kirpputorilta paksun intialaisen ruoan keittokirjan ja käytin koekaniinina sisareni poikaa, joka asui meillä silloin. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljon maustepurkkeja keittiössä.




Minäkin pidän eri kulttuurien resepteistä. Eilen ostin naapurissa olevasta antikvariaatista varsinaisen ruokaraamatun, Vegetarian Cooking, ja olen alkanut lukea sitä. Munakoisoreseptiä 'imaami pyörtyi' pitäisi ainakin kokeilla pian. On selkeämpi kuin aikaisemmat.

Muuten ovat keittokirjani supistuneet vähiin, sillä olen lahjoittanut suurimman osan niistä lapsilleni. Jäljellä on kuitenkin Mrs. Beeton's Cookery, Viktorian ajan klassikko, Maun fysiologia, kätevä Gourmet Diet recipes ja The Anne of Green Gables Cookbook. Poissa ovat Joy of Cooking, Dining in France ja monet muut. Ehkä kuvaan ne joskus lasteni kirjahyllyistä. Täytyy tunnustaa, että olen heittänyt pois aikamoisen joukon muutossa. Nyt alkaa vaan tuntua, että keittokirjoja voisi väliin lueskellä divaanilla loikoen. Ehkäpä niitä on vielä jossain kirjahyllyjen satojen kirjojen joukossa.



Löytyi niitä keittiöstäkin muovipussista. Vanhoja kanadalaisia tai Kansainyteisön keittokirjoja, joita sain vanhalta kanadansuomalaiselta rouvalta, jonka taloa vuokrasimme alussa Torontossa. Aurora-blogista löytynee kuva amerikansuomalaisten kaksikielisestä keittokirjasta.




P.S. Tämän aamun Hesari kertoo naisesta, jolla on 2200 "ruokaopusta". (Hanna Syrjälä: Pino prsasta, toinen valkosipulista. HS Torstai /Kulttuuri/ Ruoka 24.1.2013) Tämä innosti minua tutkimaan, olisiko jäljellä muutakin. Löytyivät nuo kanadalaiset kirjat. Mutta missä on amerikansuomalaisten kokkien ikioma keittokirja? Jossain 1900-luvun alun siirtolaiset kirjoissani?

Muumien keittokirja maailmalla: Financial Timesin kirja-arvostelu

Tämän viikonlopun Financial Timesin Food & Drink osastolla on arvostelu äskettäin englanniksi ilmestyneestä muumien keittokirjasta.

Tove Janssonin veljentytär ("who now runs the Moomin empire") tulee markkinoimaan kirjaa edinburghilaisen design-kaupan näyttelyn "And the World went Mad with the Moomins" avajaisten yhteydessä tänä viikonloppuna. Boheemia muumielämää ja suomalaista silliä, kermavaahtoa ja marjoja.

 Natalie Whittle kirjoittaa, että vaikka muumit syövät paljon, ruoka on terveellistä: kaurapuuroa aamiaiseksi ja paljon kalaa. Tietäneekö Whittle, että lastenkirjoissa ruoka on tärkeää? Näin ajatteli ainakin CS Lewis. Viisikko-kirjoissakin syödään koko ajan.

Natalie Whittle: Moomin marvellous. Financial Times weekened/ Life & Arts. 14-15.8.2010
Three Recipes from  the 'Moomins Cook Book'.

Lue  Muumimamman keittokirjasta lisää