Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, joulukuuta 06, 2013

Itsenäisyyspäivälukemistoa: nyt ei enää hymistellä


 Me suomalaiset emme joutuneet vankileirien saaristoon, mutta meitä kärvennettiin vuosikymmenien ajan hiljaisella tulella. Uusimmat tutkimukset kertovat, että kaikki oli paljon, paljon pahempaa, kuin mitä osasimme kuvitellakaan. Lue edes tämä artikkeli, jossa kerrotaan Kujalan, Uolan ja Vihavaisen uusista kirjoista. Sekin on tosin vielä aika varovainen.
(Unto Hämäläinen: Neuvostoliitto pani jo Suomea taskuunsa. Moskovassa luultiin 1970-luvun alussa, että aika olisi kypsä vallankumoukselle. HS/Kulttuuri 6.12.2013)

"Vihavainen muistuttaa suomalaisen älymystön innostuksesta Neuvostoliittoa ja venäläistä kulttuuria kohtaan ja irvailee: 'Mitään vastaavaa venäläisyyden aaltoa voidaan tuskin löytää minkään sen naapurimaan historiasta.' Paljon puhuttu suomettuminenkin on ollut 'sodanjälkeisen henkisen kriisin jatkamista uudessa muodossa.'"

[Suomalaisen kulttuuriväen osallistumistesta äärivasemmistolaiseen politiikkaan käytetään nykyään usein eufemistista termiä 'edistyksellinen'. edistyksellinen = vasemmistolainen, sosialistinen  erik.  marksilaisessa kielenkäytössä. 

"Uola arvioi, että 'suomalaiseen todellisuuteen jäi vaaran vuosista myös parantumaton henkinen trauma, joka lieveni vasta noin puolessa vuosisadassa, mutta ei kokonaan parantunut'".

Ihmetteletkö, miksi Sofi Oksasta rakastetaan Suomessa ja Virossa ja arvostetaan muuallakin maailmassa? Hän maalaa Puhdistuksessa leveällä pensselillä. Pahuudesta, jota Neuvostoliitto edustaa maailmanhistoriassa muiden ihmistä sortavien diktatuurien seurassa. 

Lue myös tämä Ylioppilaslehden artikkeli "Taistolaisten tavoitteena oli sosialistinen diktatuuri.":
"Riippumatta siitä, mitä ex-taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen 'työväenvalta' eli kommunistinen diktatuuri. "



Entä ne poliittiset laulut, joita vieläkin hoilataan ja ihannoidaan! Huh, tätä maata.

Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. (1900-luvun alku)

torstaina, syyskuuta 19, 2013

Kunniaa kravaateille

Josip Juraj Strossmayer

Kuvassa Josip_Juraj_Strossmayerin patsas Zagrebissa lokakuun 18. päivänä 2007. Kuvanveistäjä oli Ivan Mestrovic (1883–1962)- kroatialais-amerikkalainen kuvaveistäjä, jota monet pitävät suurimpana kuvanveistäjänä renessanssin jälkeen. Kuva: Anna Amnell

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät liinaa kaulassaan merkkinä siitä, mihin sotajoukkoon kuuluivat. Huivi on kelvannut yhtä hyvin neuvostopioneereille kuin partiolaisille tai amerikkalaisille karjapaimenille.

Nimi 'kravatti' tuli 1600-luvulla kardinaali Richelieun joukoissa taistelevien kroatialaisten palkkasotureiden värikkäistä kauniista kaulahuiveista, jotka saattoivat olla silkkiä, pellavaa tai jotain karkeampaa kangasta.

Kroatialaiset viettävät lokakuun 18.päivä kansallista kravattipäivää. Siellä voi nähdä patsaillakin kirkkaanpunaisen pitkän ja kapean huivin, joka on kietaistu kaulalle.
Kravaattien kotimaa: kuvia superkravaateista kroatialaiseen tyyliin.:)

Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta

IMG_5998 by Anna Amnell
IMG_5998, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.

Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.

Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.

Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.

Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.

Pietarissa 2012 ja 2013

perjantaina, elokuuta 16, 2013

Photo Friday: 'On the Road'

Louhisaaren puistotie by Anna Amnell
Louhisaaren puistotie, a photo by Anna Amnell on Flickr.
(a larger size) On the road to Louhisaari, the childhood home of Mannerheim.  Finland.

 (A day trip to Louhisaari, over 200 photos of the historical manor-castle)
Mannerheim (viralliset sivut/official pages in several languages)
Kuvia Louhisaaresta, jossa Mannerheim asui lapsuudessaan ja jossa asuivat monet suvut ennen Mannerheimeja.
Photo Friday: 'On the road'


Louhisaari


Louhisaari Manor House, Askainen

See a larger photo of the interior
Katso suurempaa kuvaa

tiistaina, elokuuta 13, 2013

Pieni ihminen ja suurvaltojen politiikka

Renaissance men's fashion by Anna Amnell
Renaissance men's fashion, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuvassa 1500-luvun herrainmuotia. Kellon yläosa. (Klikkaa kuva suureksi)
Lastenkirjat eivät ole lapsellisia: Kyynärän mittainen tyttö ja Euroopan suurvaltapolitiikka 1500-luvulla 


Historialllisten lasten- ja nuortenkirjojeni 1500-luvun "konnia" ovat olleet Henrik VIII ja Kustaa Vaasa. Seuraavassa myös Iivana Julma.
Me tavalliset ihmiset olemme suurvaltojen poliittisten myrskyjen ja hallitsijoiden juonittelujen heiteltäviä. Niin on ollut ennen ja on nyt.

tiistaina, kesäkuuta 25, 2013

Kuninkaalliset kiemurat


Mitä tarkoittavat ihmeelliset kiemurat entisajan hallitsijoiden ja muiden merkkihenkilöiden nimikirjoituksissa? Ne olivat kirjureiden merkintöjä.

Kemppisen blogissa tänään "Nimistä", myös tämä:
"Valheellisen tarinan mukaan amerikkalaiset vakoojat selvittivät Potsdamin konferenssissa Stalinin käyttämän hopeisen savukekotelon arvoituksellisen kaiverruksen. Teksti osoittautui suomen kieleksi ja sanoi: 'Pitkäaikaiselle työntekijälle kiitollisuuden tuntein Viipurin Osuuskauppa.'"

P.S. Tuli mieleen, että tuo yllä oleva nimikirjoitus saattaa olla Elisabetin itsensä taiteilema. Hänhän oli hyvin opinut nainen.

sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2013

Hildegard ja Kaarle nykyajassa

Näin mainostettiin 2010 syksyllä Berliinin metroissa ja kaduilla Saksalaiset-TV-dokumenttisarjan osaa, joka kertoo Hildegard Bingeniläisestä. Huomasin äsken, että 'Hildegard Bingeniläinen" on toiseksi suosituin haku, jolla on tultu viimeisten 12 kuukauden aikana keskiaika- ja 1500-luku-blogiini.

Samaa julistesarjaa on kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen esi-isä Kaarle Suuri syömässä pitsaa.

Berlin street and Metro posters 2

keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2013

Keisarin ja kapinallisten Aurora-laiva Pietarissa


Aurora-laiva vuonna 1903 Venäjän keisarillisen laivaston merisotamiehen kuvaamana. Read more in Wikipedia in English

Monille Aurora-laiva merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan ja vallankumouksen Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä?

Aurora oli tsaarittaren nimikkolaiva ja oli mukana myös Japanin sodassa Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni, lippumies*, vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 Aurora teki laivastovierailuja moniin maihin. Aurora-laiva on nyt museona Pietarissa.  Alla Venäjän laivaston lippu.

*Lippulaiva on alus, jossa sen päällikkö (lippumies) pitää esikuntaa. Jos lippulaivoja on useita, ensimmäisessä on amiraaali, ja seuraavissa vara-amiraali ja kontra-amiraali. Amiraali (arabiassa amir-al-bahr = merten komentaja)





torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Elinikä Rooman valtakunnassa

Suurin osa roomalaisista kuoli 40-50-vuotiaina. Mutta monet elivät yli 80-vuotiaiksi ja 100-vuotiaiksikin ne, joilla oli tarpeeksi ruokaa. Keisari Diocletianus eli 68-vuotiaaksi. Kuvassa rakennus, jonka hän oli suunnitellut itselleen mausoleumiksi.

Odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä oli Rooman valtakunnassa 35-vuotta, mutta tämä luku johtuu suuresta lapsikuolleisuudesta. Puolet lapsista kuoli alle 10-vuotiaina ja neljäsosa jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kuolinsyinä olivat perinnölliset sairaudet, ripuli, malaria ja lastentaudit.
DSC01405

10-40-vuotiaat roomalaiset olivat terveitä, mutta heitäkin kuoli esimerkiksi malariaan. Miehiä kuoli sodissa ja naisia lapsivuoteeseen. Lihaa syötiin vähän, joten syöpää ja sydänsairauksia oli vähemmän kuin nykyään. Lasten historiasivuilla (engl., suosittelen ihan kielen harjoituksen vuoksi)

Diocletianus (245-313) oli harvinainen keisari, sillä hän jäi eläkkeelle ja keskittyi hoitamaan puutarhaansa eläkeasunnokseen rakentamassaan palatsilinnoituksessa Salonan kaupungissa, jonka paikalle syntyi nykyinen Split (Kroatiassa), alussa palatsin muurien sisälle ja palatsista puretuista kivistä tehty kaupunki. Nukuin yhden yön Diokletianuksen palatsin muuriin rakennetussa hotellihuoneessa. Lue kirjoitukseni Yö palatsissa
Kuvasarjani Diocletianuksen palatsista.

torstaina, toukokuuta 02, 2013

Kommentti: DDR-nostalgiaa

DDR -museum in Wittenberg, Germany

Haus der Geschichte, Wittenberg (Museon omat sivut), Schlossstrasse. Luulin tätä "tarinoiden taloa"lastenkirjallisuuden museoksi. Yllätys oli suuri, kun astuimme sisälle. Tämä soma kyltti kätkee taakseen osan Saksan historiaa, DDR:n eli kommunistisen Itä-Saksan kotien arjen sekä arjen historiaa ajalta ennen DDR:ää alkaen vuodesta 1910. *

Wittenbergin pienen museon näkymät ovat nuhjuiset. Luulen, että tämäkin museo siistitään tulevina vuosina. Oli kiinnostavaa nähdä köyhä arki DDR:ssä vuosina 1950- 1970. Muistuttaa paljon sodanjälkeistä Suomea. Museon oppaan kanssa olikin hauskaa muistella, että meillä kummallakin oli lapsuudenkodissa samanlaisia pyyheliinatelineitä ja astiakaappeja ja muita vanhoja esineitä.

771

Opas muistutti, että 70-luvun hienouksia kuten isoa TV:tä ym ei ollut muilla kuin DDR:n etuoikeutetussa asemassa olevilla.


765

Näin elivät etuoikeutetussa asemassa olevat DDR:ssä


748 DDR

Museossa korostetaan sitä, että kyllä DDR:ssä oli mitä ostaa.

842

Lastentarhan arkea. Mutta lastentarhassa oli paljon leluja. En tiedä, oliko niitä kodeissa.

En malttanut olla kysymättä oppaaltani, eläkeiän ylittäneeltä rouvalta: Miten te selvisitte ne vuosikymmenet? Hän sanoi: Minulla oli niin ihanat lapset.

Ja täällä kaikki  kuvani Wittenbergin DDR-museosta, mukana myös lelut, joista on kollaasi.

Alla kommenttini Kaponieerille, jonka bloggaus innosti minutkin kaivamaan esille vuoden 2010 Saksan matkan DDR-aiheiset kuvani. Katso ne suurina slideshow:na.

Kaponieeri kertoo blogissaan Berliinin DDR-museosta. Kuvissa näkyy siisti versio DDR:n arjesta.
Kiinnostava. 

Kommenttini toisaalla:
Myös Wittenbergissä (oik. Lutherstadt Wittenberg) on DDR-museo. Se kätkeytyy ihmeellisen "Tarinoiden talo" kyltin taakse.
Nuoremmat oppaat häpeilivät näyttelyä, mutta sain iäkkäämmän oppaan. Esillä oli saksalaista esinekulttuuria ja huonekaluja myös ajalta ennen DDR: n aikaa. Ne vaikuttivat tutulta suomalaisellekin. DDR:n aika oli melko traaginen, mutta kylläkin kiinnostava kierros. Kyllä sekä oppaalle että minulle tuli kyyneleet silmiin.

Pieni näyttely leluista oli viehättävä ja kodikas. Linkissä suurikokoinen kollaasini leluista.

*sana Geschichte tarkoittaa suomeksi= juttu, historia, tarina, kertomus, satu, asia

P.S. Muistathan, että DDR ei ollut kiva. Se mm vakoili kansalaisiaan. Tämän aamun (4.1.2013) Helsingin Sanomat : "Stasi oli Itä-Saksan valtion arkipäivää vain hieman yli 20 vuotta sitten. Arviolta joka neljäs Itä-Saksan kansalainen oli turvallisuuspoliisin jäsen tai sen kätyri." DDR hajosi vuonna 1989.

sunnuntaina, maaliskuuta 03, 2013

Värikollaasi 116: historia

colour-collage-March-3 by Anna Amnell
colour-collage-March-3, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Keskellä on Sinebrychoffin museon opas historiallisessa asussa, sivuilla ikkunat talosta, joka on Fredrikinkadun ja Ratakadun kulmassa, ylin ja alin koristemaalaus Kustaa Aadolfin kirkosta (IIsalmi, 1779). Suuri koko/a larger size
Tämän viikon
Värikollaasi 116

Kuvia Iisalmesta eri vuodenaikoina



lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Kaunis Porvoo

IMG_7829

Kahden päivän matka Porvooseen ennen joulua oli ensimmäinen joululahjani. Luminen kaupunki oli satumaisen kaunis. Kuvassa raatihuone.
Lisää kuvia Vanhasta Porvoosta Aurora-blogistani.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Noitien metsästystä ja opiskelua Wittenbergissä

19-vuotias maisteri Erasmus Olavinpoika Helsinkiläinen asui Wittenbergin torin varrella Cranachin taiteilijasuvun omistaman talon ylimmässä kerroksessa. Erasmuksen huone oli pitkä ja kapea kuin hovipojan kenkä.

Seinillä oli pari lautaa hyllyinä, joille Erasmus oli levittänyt vähäiset kirjansa ja nauloja, joissa riippuivat hänen kuluneet vaatteensa.

Hänen huoneessaan oli kapea puusänky, ikkunan edessä kannellinen kirjoituspulpetti ja jakkara sekä raudoitettu matka-arkku muita tavaroita varten.
Lucian ja Hannun matka-arkut olivat vielä käytävässä.
– Olen ottanut mallia Pyhän Hieronymoksen kammiosta, Erasmus selitti näyttäen seinällä olevaa paperikuvaa, jossa Hieronymos oli kammiossaan pöytänsä ääressä ja leijona lepäsi hänen jalkojensa juuressa.
– Leijona puuttuu, sanoi Hannu. – Ei ole edes kissaa, sanoi Hannu pettyneenä.
– Vuokraemäntä ei salli mitään torakkaa suurempaa, sanoi Erasmus nauraen ja näytti jo Lucian mielestä entiseltä veitikkamaiselta veljeltä.

Cranachin suvulla oli torin toisella puolen apteekki ja työpaja, jossa valmistettiin suuria maalauksia. Erasmus oli päässyt asumaan Cranacheille, koska yliopiston opettajat olivat suositelleet häntä opettamaan Cranachin nuorimpia lapsia.

Erasmus kehui, että huone oli talvellakin lämmin, sillä viereisessä huoneessa oli korkea tummanvihreä kaakeliuuni, jonka yksi seinä oli Erasmuksen huoneessa, vaikka sitä lämmitettiin viereisestä ateljeehuoneesta käsin.

Oikein kylmänä aamuna hän sai mennä ateljeehen uunin päälle nukkumaan, jollei joku oppipoika ollut varannut sitä itselleen.
(katkelma uusimmasta kirjastani, jonka nimi saa olla vielä salaisuus)

Suomalainen Pihla Viitala esiintyy elokuvassa, jossa metsästetään noitia Wittenbergissä, ehkä 1600-luvulla, en ole siitä varma. Eipä ole Wittenbergistä kuultu aikoihin ennen tätä muualla kuin viimeksi kirkkohistorian tunneilla, kun puhuttiin Lutherista.

Yllä mainittu Erasmus lähtee vuonna 1559 Wittenbergiin opiskelemaan kirjassani Kyynärän mittainen tyttö, kirjoittaa sieltä kirjeitä kauniille Margaretalle Helsinkin toisessa kirjassa ja valmistuu 19-vuotiaana maisteriksi uusimmassa kirjassani.

Wittenberg

Olin kaksi vuotta sitten marraskuussa Wittenbergissä. Ylimmässä kuvassa on Lucas Cranach nuoremman ateljeekoti, jossa fiktiivinen Erasmus asuu,  ja tässä alemmassa ateljee, jossa kuuluisa Lucas Cranach vanhempi valmisti suurikokoiset maalaukset. Hänestä on pihalla patsas.

Wittenberg on kuin 1500-luvun ulkomuseo: kirkko jonka oveen Luther naulasi vallankumoukselliset teesinsä, yliopisto joka on Lutherin entinen kotitalo ja vanhoja rakennuksia, jotka kuuluivat alkujaan Lucas Cranach vanhemmalle, taiteilijalle, joka maalasi muotokuvat sen ajan kuuluisuuksista, mm Lutherista. (ei nuorempi kuten suomenkielinenWikipedia kirjoittaa)

Hannu ja Kerttu: Noitajahti taas näyttää tapahtuvan Wittenbergin lähellä olevassa metsässä filmin trailerin mukaan. Junamatkalla Berliinistä Wittenbergiin näimme kurjia Itä-Saksan aikaisia taloja ja rämeitä, joita näyttäisi olevan elokuvassakin.

Kuvassa näky suuri ristikkotalo on nähdäkseni vain kulissi, sillä hotellimme oli sen toisella puolen,

Muut Wittenbergin kuvani.

Itse kaupunki on soma ja hyvinhoidettu. Itä-Saksa elää enää museoissa ja ihmisten jutuissa, joita kuulimme kahvilassa. Turistit tulevat Lutherin ja Cranachin Wittenbergiin. Kuva: Wikipedia


torstaina, marraskuuta 01, 2012

Pietarin mennyt loisto

2012-10-29 14.35.35 by Anna Amnell
2012-10-29 14.35.35, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kaikkialla elävät Vanhan Pietarin loisto ja viime vuosikymenien rappio rinnakkain. Keskustan kerrostalon portaissa on sama tunnelma, mikä oli Suomeninnan Nooakin arkissa 1970-luvulla. Pietarissa parvekkeiden ja porttikäytävien kunnostus kuuluu kaupungille, siksi ne ovat huonossa kunnossa tällaisilla alueillakin, joissa asunnot ovat kauniita ja hyvässä kunnossa..

keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

Helsingin ensimmäinen sivukirjasto: Töölö

Mannerheimintie 56- Runeberginkatu 69
Rakennus valmistui 1912. Sen paikalla oli aikaisemmin huvila Valo, joka antoi nimen koko korttelille. Siinä sijaitsi Helsingin ensimmäinen sivukirjasto,   Töölön sivukirjasto.
Tästä on monenlaisia tietoja, joten laitoin seuraavan talteen.

Helena Ruth: Töölön kirjaston historiaa


Huvila Valo 1899-1910
Kirjastohanke eteni ripeästi ja maaliskuussa seuraavana vuonna vuokrattiin Töölöstä neljä huonetta käsittävä huvila Valo nykyisen Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Syyskuun alussa vuonna 1899 avattiin lehtisali ja varsinainen uusi lainakirjasto aloitti toimintansa 26. syyskuuta. Näin sekä lukusalin että lainausosaston käsittävä Töölön haaraosasto, vanhin varsinainen kaupungin omistama sivukirjasto, oli aloittanut toimintansa.
-- - 

Läntinen Viertotie 30, Matrosoffin puutalo 1910-1913 [vastapäätä oopperaa, siis sama kortteli)
Vuonna 1910 Töölön haaraosasto pääsi muuttamaan uusiin tiloihin Läntinen Viertotie 30:een. Matrosoffin puutalo sijaitsi vinottain vastapäätä nykyistä ooperaa. Täällä pidettiin kehnoa valaistusta suurena puutteena: öljylamput kärysivät ja paloturvallisuus tuntui uhatulta. Vuonna 1912 saatiin sähkövalo ja telefoni. Kun vielä aikaisemmin käytössä olleet lainausmaksut poistettiin samana vuonna, kasvoi lainaus heti kolminkertaiseksi.

Runeberginkatu 69 [Tässä vihreässä talossa nähtävästi]
Vuonna 1913 Töölön haaraosastolle vuokrattiin uudet tilat Runeberginkatu 69:stä. Kirjaston toimintakertomuksessa todettiin, että " uusi huoneusto oli huomattavasti tilavampi ja hauskempi kuin haaraosaston entinen huoneusto".

Mannerheimintie 48-50 (aik. Turuntie 24) 1939-1969
Uusi vaihe Töölön kirjaston historiassa alkoi vuonna 1939, jolloin päästiin siirtymään niin kutsutun tykistöpihan alueelle, ruotsinvallanaikaisen kasarmialueen entisen sairaalarakennukseen. Paikka sijaitsi Mannerheimintien varrella samalla paikalla, johon oli aikaisemmin kaavailtu uutta pääkirjastoa ja jolla nyt sijaitsee kaksi suurat hotellia. "

Tästä on erilaisia netissä, joten laitoin tämän talteen



lauantaina, maaliskuuta 31, 2012

Keskiajan Töölössä oli myös iloa


Albrecht Dürer (1471-1528) : talonpoikaispari tanssii

Kun katsoin tänä aamuna itseäni peilistä, näin surkean olennon: tukka sekaisin, huulet rohtuneina, nenä vuoti, silmissä oli tylsä ilme. Ilmiselvä varhaiskevään töölöläinen, mikäli voimme uskoa Ilkka Malmbergin kirjoitusta " Töölön kylä" huhtikuun kuukausiliitteestä (Kuvitus: Hannu Lukkarinen). Kylmä talvi ja tautinen kevät koetteli töölöläisiä ennen ja koettelee nytkin. Nyt on onneksi antiobiootit, nenäsuihkeet ja huulirasvat, tauti ei vie hautaan.

Hautausmaa olisi ollut keskiajalla lähellä. Keskiajan töölöläisvainajat saattavat nukkua tämän korttelin alla, asunhan Oopperaa vastapäätä olevassa korttelissa, vuokra-asunnossa lisättäköön varmuuden vuoksi.

suomalaisia1500-luvulla

Kuvassa 1500-luvun suomalaisia Espoon 1500-luvun näyttelystä. Kuva: Anna Amnell

Malmbergin kirjoitus oli hyvä ja hauskakin. Me uudet töölöläiset luimme sitä kiinnostuneina. Siinä kerrottiin, mitä oli ennen nykyisen Helsingin paikalla, tuotiin esille karun ilmaston vaikutus kulttuuriin mutta myös suomalaisten eurooppalaisuus keskiajalla. Jotain kuitenkin puuttui. Ilo.

Ymmärrän, että ruton tai muun tappavan kulkutaudin liikkuessa ei paljon naurattanut, mutta muina aikoina köyhätkin ihmiset osaavat iloita.

377  Hattula medieval Church of the Holy Cross

Keskiajan kirkot oli koristettu maalauksin. Kuvassa Hattulan kirkko. Tuoleja ei ollut, huonojalkaiselle tai raskaana olevalle tuotiin kotoa jakkara mukana.

Jälleen esitettiin keskiaika ja renessanssi toistensa täydellisinä vastakohtina, toinen synkkyyttä ja pimeyttä, toinen vapautta ja seikkailua. Näin ei ollut kuitenkaan. Töölöläiset tanssivat häissä tai juhannuksena piiritanssia kyläsoittajan luodessa säveliä nokkahuilulla. He leikkivät seuraleikkejä nurmikolla tai joulunaikaan puhtailla oljilla lattialla.

He seisoivat kirkossa kuunnellen kaunista laulua tai istuivat hämärässä huoneessa avotakan valossa tarinoita kertoen tai kylänkalliolla kuunnellen kiertävän munkin ihmeellisiä legendoja, sen ajan viihdettä ja jännitystä. Heidän esteettinen nautintonsa saattoi olla suurempi kuin meillä television ääressä. Luonnonkauneus, iltarusko kyllä mainittiin. Heidän olivat myös kukat ja linnut, pilvet ja sininen taivas. Paljon oli yhteistäkin.

"Kuut, viikot nuo on parhaimmat,
kun kaikki linnut laulavat.
Taivaan se täyttää, täyttää maan,
tuo kaunis laulu soinnillaan.

Ja armas satakielikin
taas laulaa ääni helkkyvin
kuunnella meidän kaikkien,
suon sille aina kiitoksen.

Myös kiitän kaiken Luojaa, kun
hän luonut on tuon siunatun,
ylhäisen, suuren laulajan,
musiikin parhaan taitajan.

Se yötä päivää helkyttää,
ei uuvu eikä vaiti jää.
Vaieta en voi minäkän,
en väsy koskaan kiittämään.

Kuut, viikot nuo on parhaimmat. - Aale Tynni (toim.) : Rouva Satakieli
Vuonna 1538 julkaistusta kokelmasta, sävel tuntematon keskiaikainen mestari, sanat Martti Luther, joka oli silta keskiajan ja renessanssin välillä.)

Lisää 1500-luvun Helsingissä

Ks. Myös Kirkko ja kaupunki-lehti 5.11.2014 : Miika Vähämaan kirjoitus hyvästä elämästä keskiajalla. Hän haastattelee keskiajantutkija Marko Lambergia, joka on toimittanut Kirsi Kanervan kanssa kirjan Hyvä elämä keskiajalla (SKS).


maanantaina, syyskuuta 05, 2011

Kauralientä ja linnoja


oatmeal and castles, originally uploaded by Anna Amnell.
Arjesta voi tehdä hauskan vaikkapa kirpputorilta ostettujen astioiden avulla.
Tästä tulee mieleen muistelmat, joissa eräs nainen kertoi lapsuudestaan ranskalaisessa keskiaikaisessa linnassa. Ateriat syötiin kylmässä ruokasalissa, jossa oli katto korkealla, astiat antiikkia, lusikat vanhaa hopeaa ja lautasessa ohutta velliä. Rahat olivat vähissä. Sellaista voi ajatella, kun pitkä lääkekuuri on herkistänyt vatsan ja aamiaiseksi on viisainta syödä kautalientä, juuri sitä mitä ennen aikaan suositeltiin herkkävatsaisille. Ei sisällä lisäaineita, ei soijaa, ei sokeria kuten useimmat kaupasta ostetut valmisruoat.

from the fleamarket

maanantaina, elokuuta 08, 2011

Romaanit, elokuvat ja historian tuntu





Kommenttini Facebookissa. Kuvitus myös aikuisten kirjoihin kuten ennen? Kuvassa raumalaisen laivanvarustajan makuuhuoneen esineistöä.


Se voisi sopia myös (aikuisten romaaneihin) siitä syystä, että nykyajan lukijat saattavat olla kärsimättömiä, kustantajakaan ei pidä pitkistä kuvauksista. Silloin lukijan käsitys kirjan maailmasta voi jäädä ohueksi, olla vääristynyt, sillä aikamme on hyvin kulttuuriton. 


Kuvitus esimerkiksi jonkin aikakauden vaatteista, sisustuksesta voisi selventää kirjan maailmaa. Elokuvissakin voi näkyä täydellinen tietämättömyys menneestä aikakaudesta, ihmiset hortoilevat niissä niin kuin nykyajan ihmiset.


 Jos sitten romaanissa on vielä anakronistinen suhtautuminen kyseiseen aikaan, syntyy ihme soppa: henkilöt ovat vahvasti meikattuja feministejä, jotka sinuttelevat kaikkia. Puuttuu vain kännykkä kädestä. 


Voi ymmärtää, että Poirotit ja Miss Marplet kiehtovat, koska mennyt aika elää niissä sekä kuvissa, tekstissä ajatusmaailmassa. Oikea käsitys historiasta alkaa olla harvinaista.

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Sukellus


IMG_3379, originally uploaded by Anna Amnell.
Näillä lahjoilla voi sukeltaa toisiin maailmoihin: veden valtakuntaan ja kampakeraamiseen aikaan. Päällimmäisenä kirjaläjässä on nimittäin ihkauusi jännittävä kirja, jolla aikamatka sujuu.
Kohonen Laila: Kumisevan kiven arvoitus

tiistaina, kesäkuuta 14, 2011

"Uskontovapaa" kasvatus ja kulttuurintuntemus

Kommentti kirjoitukseen Narniaa skeptikoille, jossa kirjoittaja kertoo, että jotkut ihastuvat lapsena Narnia-kirjoihin, mutta teini-ikäisenä tai aikuisena tuntevat tulleensa "huijatuiksi".

Kommenttini: Jos lukutaitoinen eurooppalainen lapsi ei tunnista Euroopan pääuskonnon keskeisimpiä käsitteitä Narnia-kirjoja lukiessaan, se kertoo enemmänkin lapsen huonoista perustiedoista kuin Lewisin vääristä motiiveista. Se olisi samaa kuin, jos intialainen koululainen ei tunnistaisi hindulaisuutta intialaisesta taiteesta tai kirjallisuudesta.

Eräs Narnia-kirjojen parhaita omainaisuuksia on se, että se tutustuttaa lapsilukijan länsimaisen kulttuurin peruspylväisiin, kristinuskon ja antiikin tarinoihin. Jos ihminen ei tunne niitä, hän menettää paljon yhtä hyvin maailmankirjallisuutta lukiessaan kuin Euroopan taidegallerioissa kulkiessaan.

Millerin kertomus "huijatuksi tulemisesta" Narnian kirjoja luettuuaan on suoraan sanoen naivi, jollei hän tietoisesti harjoita uskonnonvastaista propagandaa, mikä on nykyään kovin muodikasta.

"Uskontovapaa" kasvatus tekee ihmisistä todellakin tietämättömiä. Eräs tuttavani kertoi, että häntä huvitti, kun Ranskassa opetettiin taidehistorian luennoilla tuntikausia taidehistorian kannalta välttämättömiä kristinuskon perusasioita, mm kirkkohistorian ja Raamatun keskeisten henkilöiden nimiä, jotka suomalainen opiskelija oli oppinut jo ala-asteella uskontotunneilla.

Kuvassa Ivan Metrovicin veistos "John the Baptist" Splitissä Diocletianuksen palatsin alueella. Ks koko kuvasarja palatsista