Nestor lähti onnellisena omaan kotiinsa.
Nestor on ollut meillä hoidossa vähän yli kuukauden. Näytti siltä, että se oli meillä kuin kotonaan, mutta ikiomat ihmiset ovat kissalle sittenkin rakkaimmat.
Nyt meillä on taas kissaton talo. Kissan poissaolon tuntee. Kun perheessä on yksikin kissa-allerginen, ei voi ottaa omaa kissaa. Onhan meillä ollut kissoja. Niitä muistellaan. Niille on perustettu oma kissablogikin - ja toinenkin, siis yhteensä kaksi kissablogia.
Jotkut kissat ovat Facebookissa.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, elokuuta 14, 2011
torstaina, elokuuta 04, 2011
Nestor Burma
torstaina, heinäkuuta 28, 2011
Eläinystäviä
Iines kertoo kauniisti kissansa kuolemasta. Itkin sitä lukiessani. Mieleeni tulivat kaikki kissat, joita meillä on ollut, varsinkin Topi ja Tiina, viimeiset kissamme.
Kissablogeissani on sekä omia kuviani kissoista että muiden perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävien kuvia kissoista.
Kuvassa oikealla ylhäällä Toby eli Topi, joka jäi vanhana Torontossa auton alle ja kuoli eläinsairaalassa sisäiseen verenvuotoon. Itkin Topia monta päivää.
Olimme löytäneet Topin eläintenhuostaanottoasemalta (SPCA) takkuisena ja likaisena. Se katsoi minua häkin raosta, ja meistä tuli heti ystävät. Luulin, että Topi oli karkeakarvainen kissa. Muutaman pesun jälkeen paljastui muhkea kissa. Topi rakasti koko ikänsä saunaa.
Se pelkäsi alussa kovasti kaikkia miehiä. Se oli nähtävästi kokenut kovaa kohtelua.
Sillä oli tapana mennä hakemaan lapsia koulusta, ja kaikki koululaiset tunsivat sen, kun se istui kadun kulmassa odottamassa koulun päättymistä ja herkkupaloja lapsilta. Se piti suklaasta ja perunachipseistä. Jotkut ystävälliet lapset olivat nähtävästi pitäneet sen hengissä aikaisemmin. Se oli myös taitava ja peloton rottakissa.
Tiina eli pentuna elintarvikekioskin roskalaatikossa, josta se lähti seuraamaan tytärtämme talvipakkasella eräänä iltana. Tiina oli tervein kissa, mitä olen nähnyt, mutta dementoitui vähän ennen kuolemaansa.
Lisää Tiinasta:
Tiinan tarina
Klikkaa hakusanaa 'kissat', niin löydät runsaasti kirjoituksia ja kuvia kissoista myös tässä blogissa, mm Krotian kissat ja Belgradin hotellin kissan.
Kissablogeissani on sekä omia kuviani kissoista että muiden perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävien kuvia kissoista.
Kuvassa oikealla ylhäällä Toby eli Topi, joka jäi vanhana Torontossa auton alle ja kuoli eläinsairaalassa sisäiseen verenvuotoon. Itkin Topia monta päivää.
Olimme löytäneet Topin eläintenhuostaanottoasemalta (SPCA) takkuisena ja likaisena. Se katsoi minua häkin raosta, ja meistä tuli heti ystävät. Luulin, että Topi oli karkeakarvainen kissa. Muutaman pesun jälkeen paljastui muhkea kissa. Topi rakasti koko ikänsä saunaa.
Se pelkäsi alussa kovasti kaikkia miehiä. Se oli nähtävästi kokenut kovaa kohtelua.
Sillä oli tapana mennä hakemaan lapsia koulusta, ja kaikki koululaiset tunsivat sen, kun se istui kadun kulmassa odottamassa koulun päättymistä ja herkkupaloja lapsilta. Se piti suklaasta ja perunachipseistä. Jotkut ystävälliet lapset olivat nähtävästi pitäneet sen hengissä aikaisemmin. Se oli myös taitava ja peloton rottakissa.
Tiina eli pentuna elintarvikekioskin roskalaatikossa, josta se lähti seuraamaan tytärtämme talvipakkasella eräänä iltana. Tiina oli tervein kissa, mitä olen nähnyt, mutta dementoitui vähän ennen kuolemaansa.
Lisää Tiinasta:
Tiinan tarina
Klikkaa hakusanaa 'kissat', niin löydät runsaasti kirjoituksia ja kuvia kissoista myös tässä blogissa, mm Krotian kissat ja Belgradin hotellin kissan.
Kissablogeissani on sekä omia kuviani kissopista että muiden perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävien kuvia kissoista
Kotikissat (Vuodatus)
Kotikissamme (Blogger)
Kissat Cats (kuviani Flickrin kansiossa)
Brin d'Acier (kissakuvat)
Pink Lady on the Loose (kissakuvia maailmalta)
sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2011
Nestor Burman näkökulma
Nestor Burma eli Bubu: Meistä eläimistä puhutaan tuolla. Olen kesävieras. Koetan olla kissoiksi ja näyttää tyytyväiseltä, vaikka tottumista tässä on, kun ei pääse edes omalle parvekkeelle omalle korokkeelle katselemaan lintuja. Kyllä niitä näkyy lentelevän tuolla kadun yläpuolellakin. Tuntuu orvolta, kun kukaan ei lepertele korvaani ranskankielisiä lempinimiäni. En pääse edes omaan FB-naamakirjaani.
perjantaina, heinäkuuta 08, 2011
Nestor Burma
Poikamme kissa on saanut nimensä ranskalaisen fiktiivisen salapoliisin mukaan. Nestor Burma tunnetaan Leo Malet'n romaanien sankarina ja myös Jacques Tardin graafisista romaaneista. Suomessa käytetään sanaa sarjakuva, mutta se on liian lattea nimitys tälle taiteen ja kirjallisuuden yhdistelmälle.
Nestor Burma kantaa kevyesti harteillaan kuuluisan esikuvansa nimeä. Sillä on jopa oma Facebook ihan toisella nimellä. Sen voi löytää ystävälistastani valokuvan kera.:) Esikuvansa tavoin Nestor puhuu myös ranskaa - no ymmärtää ainakin.
Wikipedia kertoo Nestor Burmasta, englanninkielinen enemmän. Parhaiten saa tietoa ranskankielisiltä sivuilta. Kirjoja on mysö suomennettu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nestor_Burma
Nestor Burma kantaa kevyesti harteillaan kuuluisan esikuvansa nimeä. Sillä on jopa oma Facebook ihan toisella nimellä. Sen voi löytää ystävälistastani valokuvan kera.:) Esikuvansa tavoin Nestor puhuu myös ranskaa - no ymmärtää ainakin.
Wikipedia kertoo Nestor Burmasta, englanninkielinen enemmän. Parhaiten saa tietoa ranskankielisiltä sivuilta. Kirjoja on mysö suomennettu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nestor_Burma
Meillä on kesävieras
Nestor Burma on tullut viettämään taas yhden kuukauden meidän luona, kun emäntä ja isäntä ovat matkoilla kaukomailla. Se pitää meidän kotiamme toisena kotinaan. Sillä on kuitenkin välillä ikävä.
keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011
maanantaina, kesäkuuta 13, 2011
Ruusun taimen salakuljetus ja punaiset ruusut sodassa
Suomalaisia juhannusruusuja Torontossa
Olen asunut koko ikäni joko vuokralaisena tai virka-asunnoissa. Siinä on nähnyt kaikenlaista asuntoa. Torontossa vuokrasimme kaksi ensimmäistä vuotta paritalon puolikasta, johon liittyi puutarha. Pihalla kasvoi muun muassa suunnaton magnolia, jonka talon emäntä oli istuttanut. Hänellä oli puutarhassa myös monenlaisia hedelmäpuita ja monivuotisia kukkia. Puutarha oli rappeutunut, sillä tämä nainen oli jo iäkäs ja oli muuttanut asumaan kerrostaloon.
Pihalla kasvoi valkoinen juhannusruusu. Siirtolaisrouva kertoi tuoneensa tuon ruusun taimen kengässään Suomesta. Taimien tuominen oli kiellettyä, mutta kiusaus oli liian suuri. Ruusukin oli jo iäkäs ja oli huonossa kunnossa meidän muuttaessamme taloon. Laitoin pihalle kaksi kärrynpyörää päällekkäin ja nostin ruusun kasvamaan sitä vasten. Se alkoi kukoistaa.
Samalla tavalla olin huoltanut Kyproksella vihreällä linjalla olevan talomme aidan viereen istutetut punaiset ruusut, jotka lojuivat maata pitkin. Olin nostanut kaikki ruusut vähitellen muutaman viikon aikana pystyyn aitaa vasten, kastellut ja lannoittanut niitä, ja ruusut virkosivat eloon, mutta sitten tuli vallankumous ja sota. Olohuoneessa olevaa tarjoiluvaunua oli käytetty ampumistelineenä. Pienempien lasten huoneesta löytyi hylsyjä. Meidät oli pelastettu YK:n leiriin turvaan ja lähetetty pakolaisina Englannin kautta Suomeen. Vähän ennen vallankumousta asui Nikosiassa myös Cherry Denman, lastenkirjojen kuvittaja ja englantilaisen diplomaatin vaimo, jonka kirpeänhumoristiset muistelmat "Diplomatic Incidents" luin äskettäin. Hänellä vasta on tarinoita kerrottavanaan asumisesta eri puolilla maailmaa.
Ruusujen edessä rakastetut, suorastaan palvotut kissamme Toby ja Tiina sekä minä. Photo: Matti Amnell (Jr)
torstaina, huhtikuuta 14, 2011
Greeting the morning sun
Ei ole ihme, että muinaiset ihmiset palvoivat kissoja.
Nestor aamuauringossa.
Kuva: Matti Amnell
perjantaina, maaliskuuta 25, 2011
keskiviikkona, elokuuta 04, 2010
sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2010
lauantaina, kesäkuuta 05, 2010
Dubrovnikin sataman kissat
Näin ainakin joukon mustavalkoisia kissasisaruksia, jotka näyttivät asuvan sataman liepeillä. Siellä oli kaloja niin paljon, että kun kurkisti laiturin reunalta alas, näki kokonaisia parvia läpikuultavassa vedessä. En nähnyt kissojen syövän kaloja, mutta oletan, että niille annettiin veneistä kaloja.
Leppoisaa viikonloppua
a sleeping cat in Dubrovnik harbour
Originally uploaded by Anna Amnell
Tämä kissa nukkui kaikessa rauhassa vilkkaassa Dubrovnikin satamassa korkean punaisen säkin päällä.
perjantaina, toukokuuta 14, 2010
Belgrad
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
perjantaina, huhtikuuta 23, 2010
Kissan kätköt
sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010
Ensimmäinen kissamme
Kun olimme ihan nuori pari, näimme sanomalehdessä ilmoituksen, jonka mukaan myytävänä oli halvalla siamilainen kissa. Mieheni oli juuri valmistunut ja asuimme pienessä yksiössä Merimiehenkadulla ruumisarkkuvaraston yläpuolella. Siamilaiskissa tuntui täysin saavuttamattomalta asialta. Soitin ja hämmästyin todella halpaa hintaa. Shita tuli vaatimattomaan kotiimme.
Shita de la Fayette oli hyvin kaunis ja älykäs kissa. Se kuuli jo kaukaa, kun mieheni oli illalla tulossa töistä kotiin, juoksi ovelle ja odotti häntä. Käytimme Shitaa eläinlääkärillä, joka sanoi, että se oli liian pulskassa kunnossa, paksu kuin makkara.
Muutimme Etelä-Haagan vanhaan dachaan, joka oli siirretty sinne kauan sitten Kaivopuistosta. Kotimme oli kolmannessa kerroksessa, asunto oli kylmä ja huonossa kunnossa, mutta hyvin kaunis. Oli korkeat ruutuikkunat ja romanttinen parveke sekä kaunis näköala pihaan, jossa kasvoi 60 puuta.
Annoimme Shitan juosta ulkona. Jospa se hoikistuisi. Eräänä päivä meille soitettiin eläinsuojeluyhdistyksestä: "Teillä on kuulemma nälkiintynyt kissa. Naapurit valittavat siitä koko ajan." Minä purskahdin nauramaan ja kerroin, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Meitä neuvottiin pitämään noin hieno kissa sisällä, sillä ihmiset eivät tienneet, että siamilaisen kuului olla hoikka. Annoimme kuitenkin Shitan olla edelleen ulkona. Kerran se katosi. Laitoimme lehteen ilmoituksen, johon vastasi ystävällinen nainen. Hän oli miehensä kanssa ottanut Shitan hoiviinsa.
Olin raskaana ja luin tentteihin sohvalla maaten. Shita alkoi hyökkäillä jatkuvasti kimppuuni. En ollut koskaan ennen pelännyt kissaa, mutta nyt pelkäsin. Shita oli kerran hyökännyt myös pienen poikamme kimppuun, ja tämä sanoi Shitaa "viholliseksi". Päätin soittaa naiselle, jolta ostin Shitan.
Nyt selvisi, miksi Shita oli ollut niin halpa. Tämä nainen oli halunnut näyttelykissan, mutta oli käynyt ilmi, että Shita oli sisarusten lapsi, mikä oli huono juttu kissalle. Kun kerroin, että Shita kävi kimppuuni, nainen sanoi tarmokkaasti: "Piiskatkaa sitä. Niin minä tein", nainen kehui.
Olin kauhuissani. Kysyin oliko hän mahdollisesti ollut raskaana, kun Shita oli heillä. Oli ollut. Tiesin, että Shita ei voinut jäädä meille, sillä meillä oli suunnitelmissa saada lisää lapsia. Soitimme eläinlääkärille ja tämä neuvoi tuomaan kissan nukutettavaksi.
Mieheni lähti raskain mielin taksilla eläinlääkärille Shita sylissään. Hän ei vienyt Shitaa eläinlääkärille, vaan pyysi taksia kääntymään takaisin ja vei Shitan sille ystävälliselle pariskunnalle, joka oli hoitanut sitä aikaisemmin. Kaikki sujui hyvin tämän iäkkään parsikunnan kodissa ja saimme heiltä tämän valokuvan myöhemmin. Surullinen tarina Shitasta sai näin onnellisen lopun.
Kissa ottaa paikkansa kodissa
Poikani ja miniäni kissa oli meillä vähän pitemmän aikaa hoidossa, sillä sen koti on muuttamassa tilapäisesti toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi ja muutto kestää kauan. Nestor ei pitänyt aluksi ollenkaan meidän uudesta asunnostamme. Ei tuttuja piilopaikkoja, ei huoletonta ravaamista suurissa huoneissa, ei leveitä ikkunalautoja, joilta voi katsella ulos. Ja ihan liikaa uusia huonekaluja. Mutta vähitellen se otti paikkansa asunnossa, löysi uusia lempipaikkoja ja kuten kissat aina tiesi heti, mikä oli ihmisten mielessä keskeisintä kullakin hetkellä. Kissa on mukana kaikessa.
Kissa on niin kuin pieni lapsi. Sitä pitää suojella, ja kotia täytyy suojella siltä. Lasten ollessa pieniä meillä oli kaappien alahyllyillä lasten tavaroita, särkyvät esineet nostettiin ylös, sähkölaitteet laitettiin pois lasten ulottuvilta jne.
Meille on tullut lähiviikkoina paljon kukkia. Nestor on ollut ihan hurmiossa niiden tuoksusta - ja mausta. Timanttiananas pisti sen ihan sekaisin. Se söi hetkessä pari lehteä. Kukka piti laittaa tuoleista muodostetun aidan taakse piiloon.
Miten Nestor suhtautuisi uuteen kotiinsa? Sain tänään tietää, että se oli heti tunnistanut tutut esineet, mutta ihmetellyt sitä, että kaikki oli uusissa paikoissa. East west, home best!
Kissakuvia
(Nestor Burma on saanut nimensä ranskalaisen sarjakuvasankarin mukaan.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)