Kommentteja: kirjallisuus

Molemmat Leena Lumi -blogiin:

1. Kirjojen lukemisessa on erilaisia vaiheita. Toisinaan sitä ahmii mitä hyvänsä. Näin oli varsinkin kouluaikana, jolloin luin kirjan päivässä vuosikausia. Kannoin kirjastosta kirjoja selkä vääränä. Opiskeluaikana kaunokirjalllisuus oli tenttikirjojani vuosikaudet. 
Toisinaan ei kelpaa mikään. Niin on nykyään. Mieheni käy läpi nobelistien romaaneja ja runoja, ja silloin tällöin nappaan jonkun teoksen hänen kirjastosta lainaamistaan kirjoista.
2.
Minunkin suosikkeihini kuuluu P. D. James. Tietenkin myös Agatha Christie. Luin Agathaa pitkästä aikaa, nuoruudenteoksia, joissa on hiukan erilainen tunnelma kuin myöhemmissä. Tunnetko Ngaio Marshin?

Kommentti: Hienoa väkeä

Cocktail-kutsut voivat olla komedia tai tragedia tai jotain siltä väliltä. Kirjailijoille kaikki on materiaalia.

Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa on puhuttu viimeksi mm  cocktail-kutsuista.

Muutamien viime vuosien ajan kävin joidenkin ulkomaisten lähetystöjen cocktail-tilaisuuksissa lähisukulaisteni seurassa. Koin ne erittäin kiinnostaviksi näytelmiksi, joita seurasin lähinnä katsojana ja kuuntelijana. Tuollaiset kutsut paljastavat ihmisestä paljon. Niissähän voi tutustua ihmisiin, jos haluaa. Hienotunteisuus ja hyvät tavat ovat valttia.

Vielä paljastavampia olivat ne kutsut, joilla kävin opiskeluaikana. Olin pari kolme vuotta osapäivätyössä lastentarhassa, jossa oli enimmäkseen ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisen yhteiskunnan yläluokan lapsia. Poikaystäväni ja minä pääsimme monille hienoille kutsuille.

Silloin näin ruohonjuuren tasolta, millaisia olivat sen ajan suomalaiset kuuluisuudet ja toisaalta esimerkiksi englantilaiset diplomaatit - Helsinki oli heille kylmän sodan aikana tärkeä paikka.

Monet suomalaiset kuuluisuudet olivat koppavia ja luokkatietoisia, eivät tunteneet edes kadulla vastaan tullessaan meitä vähäpätöisiä opiskelijoita, mutta brittisivistyneistö oli sydämellistä ja epämuodollista. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että britit arvostavat lapsuutta ja lastensa kasvattajia.

2. kommentti eli vastaus nimimerkki V:lle:

"ystävälliset britit saattoivat olla tiedustelun töissä": Niin olen aina olettanut heidän olleen silloin. Sivistys- ja koulutustaso oli heillä niin huimaava. Elettiin vaarallista aikaa, ja Tehtaankatu kuhisi KGB:n väkeä.

3. kommentti

Margareta, sanoit viisaasti :"Minä näkisin asian niin, että ei tarvitse olla brittiläinen vakooja, että voi käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. :)"

Savossa sanotaan, että ihmisellä voi olla sydämen sivistystä, ja se on arvokas ominaisuuus yhtä hyvin kylänraitilla kuin cocktail-kutsuilla liikuttaessa. Jos se puuttuu, ihminen on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kuten sanoi jo kauan ennen cocktail-kutsujen aikaa nykyään persona non grataksi tullut Paavali 60-luvulla jKr eli jaa, kuten KGB opetti meitä sanomaan.

Presidentinvaalit 2012: kommentteja

Rullaluistelija kirpputorilla. Kuva: Anna Amnell


Ritan blogiin:
Minulla ei ole mitään Pekka Haavistoa vastaan. Hänen isänsä oli pikkusiskoni lukion rehtori, joten Haavisto on tuttu nimi.

Mutta Sauli Niinistöllä on pitempi poliittinen ura ja niin paljon enemmän kokemusta, että olen äänestänyt häntä sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella.

Nyt on taloudellisesti dramaattinen aika Suomessa ja koko Euroopassa. Siksi tarvitaan presidenttiä joka ymmärtää todella hyvin talousasioita ja jolla on paljon kontakteja aivan ylimmän tason valtiollisiin päättäjin mahdollisimman monissa maissa.

Niinistöllä on myös ollut vaikeuksia elämässä: vaimon kuolema,  joutuminen todelliseen kuolemanvaaraan tsunamin aikaan. Hän ollut opiskelijana työssä rakennuksilla. Kaikki ei ole tullut hänelle helposti.

Uskon, että Pekka Haavistolla on hyvä poliittinen tulevaisuus. Olen surullinen siitä, että Lipposta ja Väyrystä arvostettiin niin vähän. He olisivat ansainneet paremman tuloksen, ovathan he kokeneita valtiomiehiä.

Kommentit talteen

Hyvää vaalipäivää kaikille lukijoille! 


Kommentteja: Kerroin jo tästä kommentistani , mutta se nostatti erään kommentoijan sellaiseen raivoon, että on parasta laittaa tänne kaikki kommenttini. En edes kirjoittanut silloin vuonna 2004 hänen pienestä puolueestaan vaan koko Suomesta.  Joillakin on taipumus vääristellä muiden mielipiteitä. Parasta tallentaa todiste siitä, mitä on todella kirjoittanut.

Kommentti: Mannerheim ja valkoiset emigrantit

Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja taustalla Mannerheimin patsas.
Kommentti Kemppisen blogiin kirjoitukseen Sotakenraalit

Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.

Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin.
Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.

Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)
Lue myös aikaisempi kirjoitukseni samasta kirjasta

Vanhoja kommentteja: voi

12.5.2005

Kiinnostavaa tuo voista pitäminen. Samaa nimittäin kertoi eräs enoistani (yksi viidestä). Hän sanoi, että hänen äitinsä vei aina voin kauppaan tai torille. Sillä saatiin kahvia ja sokeria, voita ei tuhlattu perheen omassa ruokapöydässä. Juhliin voita säästettiin, jotta se ei loppunut kesken.

Suosittelen kaikille: Haastatelkaa sukulaisianne nauhalle. Menin eräänä vuonna Savoon yhdeksäksi päiväksi ja jututin kaikki iäkkäät sukulaiset.

Inhoittavin ruoka, jonka muistan on mullekin koulukeittolan liemi, jossa kellui läskinpaloja. Eräs luokkatoverini piti niistä ja salakuljetimme ne hänelle käsissämme pöydän alla piilossa.

Kotona kaikki ruuat olivat hyviä, sillä äitini oli loistava ruuanlaittaja. Äidillä on edelleen, melkein 95-vuotiaana, rakkaus ja kunnioitus ruokaa kohtaan, vähän samalla tavalla kuin ranskalaisilla. Minulla on hoikkuutta epätoivoisesti tavoittelevan 2000-luvun ihmisen love-hate-suhde ruokaan.

Kuvassa Johanneksenpuisto, jonka laidalla asuin tuolloin.

Kommentti. Iltakävelyllä

Liikunta on tärkeää, kirjoittaa iines joka kävelee metsässä. Minä kävelen kaupungilla - myös puistoissa ja rannoilla - ja aina mieheni kanssa. Se on yhteistä aikaa. On ollut aina. Iltakävelyllä myöhään illalla näkee erilaisen kaupungin, valot, tyhjät kadut, valaistut näyteikkunat, värit.

Kommentti Iineksen blogiin

Kaunis kuva ja muutenkin ilahduttava kirjoitus. Tuo tausta sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja erityisesti tuohon kuvaan.

Mieheni ja minä olemme moneen kertaan tuumineet, että me olemme jääneet teini-ikäisiksi. Meistä on kivaa luuhata kaupungilla myöhään illalla niin kuin seurusteluaikoina.

Turistikauden aikaan ulkomaalaiset ja me kaksi kierrämme keskustan tonttia. Jotkut turistit tervehtivät. Joko heidän kotiseudullaan on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulevia tai sitten he luulevat, että olemme saapuneet Helsinkiin samalla risteilyaluksella kuin hekin ja tervehtivät varmuuden vuoksi. Suomalaisia aikuisia ei iltakävelyllä nimittäin nykyään näe.

Vaikeita ihmissuhteita. Kommentit

Wall-painting-in-Wedding-Berlin, originally uploaded by Anna Amnell.

Kanadassa eräs tuttavani opiskeli terapeutiksi. Hän kertoi eräästä ideasta, jolla menneisyyden haamujen kanssa voi yrittää tehdä sovinnon.


Ota esille kuva ihmisestä, elävästä tai jo kuolleesta, tai ajattele häntä muuten ja kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot avoimesti siitä, millä tavalla koet suhteen häneen tulehtuneeksi ja raskaaksi.


Kuvittelet hänet eteesi ja luet kirjeen hänelle ääneen. Et missään tapauksessa lähetä kirjettä, vaikka tämä henkilö olisi elossa. Revi kirje palasiksi, heitä se vessan pönttöön tai hävitä kirje polttamalla se.


Monille on ollut apua tästä yksinkertaisesta, mutta koettuna vaikuttavasta teosta.


Kokeilin, auttoi. Pääsin eroon eräästä henkilöstä, josta näin painajaisunia. Pystyn ajattelemaan häntä kokonaisena ihmisenä, jolla on valoisat ja pimeät puolensa.


Avioliittokeskusteluun:
Jätä se, älä jätä sitä 


1. Olemme kaikki suuressa määrin epätäydellisiä ihmisiä. Miksi vaadimme aviopuolisolta täydellisyyttä? 

Ymmärrän uskottomuuden ja väkivaltaisuuden avioeron syiksi, mutta en sitä, että "mies ei sovi olohuoneen väreihin" tai vaimo missin mittoihin. Tuntuu siltä, ettei osata neuvotella eikä tehdä kompromisseja. 

Avioerosta ja uskottomuudesta on tullut jonkinlainen fiksuuden ja muodikkuuden symboli. Skandaalimainen uskottomuusdraama ja sitä seurannut liitto vaikuttaa olevan suorastaan ansio esimerkiksi poltiikassa. 

Peräkamarin pariskunnat, jotka viihtyvät toistensa kanssa vuosikymmenet kahvipöydän ja telkkarin ääressä tai kasvimaata möyrimässä eivät ole totisesti trendikkäitä.
2.


Se syy, että mies ei sovi huonekalujen väreihin oli tarkoitettu vitsiksi, mutta olen huono kertomaan vitsejä. Yhtä lapselliselta, vielä pinnallisemmalta kuulosti erään julkkiksen syy eroon: mies oli liian kiltti.
3.

nn 
kirjoitat: "Luulisin, että liian pitkään jatkuneet liitot ovat aiheuttaneet lapsilleen aivan yhtä paljon tuskaa kuin liian aikaisin päättyneet liitot."


Elämä yleensäkin aiheuttaa tuskaa. Ei ole helppoa kestää muiden ihmisten ja oman itsensä heikkouksia.


Onneksi lapset ovat sitkeitä niin kuin Kirsi Kunnaksen runossa hauskasti sanotaan. 


Pitkä liitto hioo ihmistä pehmeämmäksi. Yleensä. 


Uskon, että eniten onnettomuutta aiheuttavat sekä pitkissä että lyhyissä liitoissa uskottomuus ja väkivaltaisuus, ja kummassakin on alkoholin liikakäytöllä osuus kuten edelläkin on kirjoitettu.


Olen eri mieltä siitä, oliko entisajan liitoissa rakkautta. Niiden rakkaudettomuus on vanhentunut ajatus, samoin se, että lapsia ei muka rakastettu eikä surettu. 


Kuninkaalliset ja rikkaat naitettiin useimmiten rahan ja liikesuhteiden, maanomistuksen yms perusteella. Mutta tavallinen kansa - eli suurin osa ihmisistä - meni avioon rakkaudesta eli ihastumisen ja seksuaalisen vetovoiman perusteella. Viisaat vanhemmat ymmärsivät, mikä tuki rakastava puoliso on elämän myrskyissä. Pitkässä liitossa syventyy myös ystävyys, toisesta tulee läheisin ihminen.


Me kaikki varmaankin ymmärrämme, että on on avioliittoja, jotka tulisi purkaa mahdollisimman nopeasti, sellaiset joissa ilmenee lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaisuutta tai alkoholismia, josta kyseinen henkilö ei halua parantua tai luopua.


4.
Avioliitto on jatkuva matka, jossa opitaan koko ajan uutta.

Avioliitolla on valtava vaikutus ihmisen elämään. Avioliitto on edelleenkin ihmisen elämän tärkein valinta. Rakkauden voima on aina tunnustettu taiteessakin kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta.

Tyttäreni intialaiset ystävät, nuoret akateemiset naiset, ovat ihmetelleet siitä, että Euroopassa nuoret ihmiset joutuvat ITSE valitsemaan puolisonsa. Edelleen näkee englanninkielisissä sanomalehdissä Euroopassakin ilmoituksia, joissa vanhemmat etsivät hyvää puolisoa tyttärelleen, joka on ehkä lääkäri tai arkkitehti. Tyttö saa tehdä tietenkin itse lopullisen valinnan. Käsittämätöntä meille länsimaiden ihmisille. (Nähtävästi myös pojille etsitään vaimoa.:)

Ymmärrän nykyajan nuorten huolen siitä, tuleeko solmittua hyvä liitto. Avoliitto on yksi yritys testata. Mutta en usko, että se auttaa ratkaisevasti. Elämä voi tuoda yllätyksiä. Eivät avoliitossa olleet ole onnistuneet paremmin avioliiton laadun takaamisessa kuin ne jotka ovat menneet naimisiin ilman seksuaalista kokeilua.
5.



Anu, 
olen samaa mieltä pitkälti. Ennen oli vaan ihan tavallista seurustella monta vuotta asumatta yhdessä ja harjoittamatta seksiä. 


Seksitön seurustelu oli vielä ainakin 1950- ja 1960-luvulla täysin yleistä, ja oli ihan tavallista opiskelijapiireissäkin, että yli 20-vuotias morsian kyseli naimisissa olevalta ystävättäreltään, mitä oikein tapahtuu hääyönä. Tällainen on edelleen normaalia monissa kulttuureissa. 


Olen opiskellut myös sosiologiaa ja tutustunut tutkimuksiin suomalaisten seksuaalisuudesta, joten en puhu omiani.:) Seksi ei ole yhtä pakollista kuin ruokailu.:) Meidän aikamme on yliseksuaalinen, aivan eri maailma.


6,


A., kirjoitit:  "en oikein osaa nähdä ihailtavana tilanteena sitä että yli 20-vuotias ihminen ei tiedä seksistä edes teoreettisia perusteita."


Seksuaalista kokemattomuutta ei hävetty ennen niin kuin nykyään tehdään. Vanhan ajan ihmisille hääyö merkitsi yleensä seksuaalielämän aloittamista.


Vanhan ajan ihmiset olivat ehjempiä seksuaalisuudessaan, siksi kai avioliitot kestivät vuosikymmeniä.


Seksuaalielämän tärkeintä puolta, toisen ihmisen huomioonottamista  ei opita kirjoista eikä tilapäisistä seksikokemuksista.


Viimeinen kommenttini:


Keskustelun jatkaminen on tehty mahdottomaksi, kun vaaditaan että siihen osallistujilla täytyy olla henkilökohtaista kokemusta yhden illan jutuista ja jokin tarkemmin määrittelemätön maailmankatsomus.

Jos keskustelun tasoa ei nosteta, se muuttuu pelkästään yhden illan jutun kokeneiden kokemusten vertailuksi. Ei enää keskustella seksuaalimoraalin muutoksista ja sen vaikituksesta yhteiskuntaan ja sen jäseniin ja nimenomaan avioliittoon.


Lue ihmeessä koko keskustelu!

Kirjahyllyjen ja lautasten nuuskimista

Kommentti Kirjahyllyjen nuuskija

Olisi varmaankin raskasta seurustella sellaisissa piireissä, joissa pitää olla kovin muodollinen. Siltä tuo "kirjahyllyjen nuuskiminen" tuntui.:) Tuli mieleen myös ohje, ettei saa katsoa lautasen alta, mikä on valmistaja. Minun ystäväpiirissäni niitä katsellaan ja niistä jutellaan innostuneesti.

Kun kirjoitan 1500-luvusta, tarvitsen unikirjoja, kirjoja taioista yms. sillä ihmiset olivat siihen aikaan aivan erilaisia, Lutherkin teetti horoskooppinsa ja Erasmus ei uskaltanut tulla Pohjolaan, kun hänelle oli ennustettu, että hän kuolisi täälläpäin. Hassuimmat kirjat olen laittanut muiden kirjojen taakse, ettei tule väärinkäsityksiä mieliharrastuksistani.

Minun kirjojani saa nuuskia.:)

Kirjailijat ja media

Kuluttaako media kirjailijan? Onko julkisuudesta haittaa vai hyötyä? Heli Laaksosen julkisuuden katsotaan olevan onnistuneesti hallittua. Kuvannut Turun kirjamessuilla 2006 Anna Amnell


Lue muitakin kommentteja Hajanaisia ajatuksia
Kommenttini:

Kirjailijan pitäisi tuon mukaan olla jonkinlainen kuriositeetti, kiinnostava näyttelyesine, josta ei lähde ääntä, jos sitä kritikoidaan. Yllättävä mielipide Mazzarellalta. Ymmärsinköhän oikein?

Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.


2. kommentti


Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.

Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.


3. kommentti



Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!


Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'. 
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".


Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.

Kommentti Grafomaniaan: esiintymisjännitys

Kuvassa: Pirkko Anna Amnell (os Kolehmainen)

Kommentti:

Esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Iisalmessa. Lausuin joulujuhlassa Lauri Pohjanpään runon:

"-Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa.
-Kun poikineen isä teki talvimajaa.
-"Se tulee",huus emo ja ilmaa haukkas,
-ja huohottain yli kantojen laukkas.
-"Mikä?" ärähti isä,"no tulla anna.
-Mitä tollotat poika,käy kiinni ja kanna!"
--
Sain raikuvat taputukset. Lausuin jatkuvasti koulujuhlissa vielä lukiossa ja esiinnyin näytelmissä.

Vaihto-oppilasvuonna (kuva) jouduin pitämään paljon puheita Montanassa. Jouduin lehtien ja jopa TV:n haastateltavaksi myös muualla USA:ssa kiertomatkamme aikana, sillä siihen aikaan vaihto-oppilaat olivat niin harvinaisia, että meidänkin laivan tultua meistä oli valokuva ja juttu New York Timesissa, muistaakseni peräti etusivulla. Mutta lausumisessa nousi itsekritiikki. Kuulin legendaarisen Helen Hayesin lausuvan televisiossa ja tunsin olevani surkea amatööri. Suomeen palattuani en suostunut enää esiintymaan koulun joulu- ja kevätjuhlissa, mikä suututti tyttölyseon rehtorin. Olin tullut hänen mielestään ylpeäksi.

Kouluaikojen esiintymisistä oli hyötyä, kun ryhdyin opettajaksi. Kanadasta palattuani pidin myös englannin suggestopedisia kursseja, ja se oli kuin teatteria: opettaja muun muassa lukee tekstiä klassisen musiikin ollessa taustalla. Tyttäreni kävi myös suggestopedian koulutuksen ja sanoo, että siitä on ollut hänelle, alkujaan hyvin ujolle ihmiselle, paljon hyötyä työssä. Hän on joutunut puhumaan vaativissa kansainvälisissä tilanteissa.

Esiintymistottumuksesta on ollut minulle vähän hyötyä kirjailijana. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani työn ohella enkä saanut vapaata esiintymisiin ja kouluvierailuihin.

Tärkeintä: Esiintymiseen tottuu. Kannattaa muistaa body language, hymyillä, kohdistaa sanoma kuulijoille, ääntää selvästi ja puhua tarpeeksi kuuluvasti.


Lue myös Elämä on kasvunpaikka - varsinkin vaihto-oppilaalle
Kun koti kävi ahtaaksi (Ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Alkujaan Kirjakauppalehdessä)

Kommentti: Tämä tuntuu jo sodalta

(Olen poistanut kuvan )
Prekariaattien EuroMayDay -kulkueessa vuonna 2007 oli mukana nuoria tyttöjä ja poikia, melkein lapsia. Heitä houkutellaan mukaan liikkeisiin, jotka voivat tuhota heidän tulevaisuutensa. Ajattelen nyt Englannin mellakoita tänä vuonna, 2011.


Minusta on tuntunut jo pitemmän aikaa siltä, että jonkinlainen "sota" on käynnissä. Siksi Norjan tapaus ei rehellisesti sanottuna yllättänyt, vaikka yllätti tietenkin mittakaavassaan ja julmuudessaan. Olen pelännyt, että jotain sellaista tapahtuisi. Nyt pelkään, että nuorison mellakointi Englannissakin saattaa olla jo organisoitua. * ( lue lopusta)

Tajusin nuorison suunnattoman vihan aikuisia kohtaan kerätessäni Googlesta vihapuheita, joissa käytettiin sanaa 'kukkahattutäti', ja jo sitä ennen Kiiltomadossa. Puhuttiin niin kuin sodan aikana vihollisista.

Toisaalta tilanne on sydäntäsärkevän traagista, toisaalta pelottavaa. Se on minusta "kadotettujen poikien (ja tyttöjen?) " kaunaa. Edelliseltä kapinalliselta sukupolvelta vei isät sota, tältä uusimmalta sekä äidin että isän työelämän liialliset vaatimukset ja loputon narsistinen "itsensä toteuttaminen".


Kommentti Ikkunaiineksen blogissa (kohta 10.8 päiväkirjassa)
Ks kuvia mielenosoituksista. Niistä on tullut tapa ilmaista mielipiteensä.


2. kommentti
Joku voi kokea mielipiteeni liioiteltuna. Mutta olin Kyproksella sinä vuonna kun siellä syttyi vallankumous ja sota. Nikosian kaduilla oli painostava tunne kuin ukkosen edellä.

Kun vallankumouksen ensimmäiset laukaukset kuuluivat, pakkasin meidän kaikki tavarat, sillä olin varma, että sota syttyisi. Minulle taidettiin virnuilla. Olin nuori enkä tiennyt paljon mitään maailmanpolitiikasta. Sen levottomuuden vain tunsi luissaan niin kuin ukkosen tulon.

Onneksi meillä on Suomessa demokraattinen systeemi, ja ihmiset voivat esittää mielipiteitään vaalien avulla.


Lisäys: BBC:n, englanninkielisten TV-uutisten ja joidenkin suomalaistenkin lehtinen mukaan näitä mellakoita eivät ole organisoineet anarkistit, vaan rikolliset jengit. BBC mainitsee, että rikolliset käyttävät  Facebookia ja Twitteria mobilisoidakseen nuorisoa. Mainittiin myös se, että koululaiset ovat vielä lomalla.  Suomalaisen sosiologinkin mukaan kyseessä ei ole poliittinen toiminta.
3. kommentti


Paras kirjoitus on ollut mielestäni eilinen Guardian -lehden Zoe Williams: The UK riots: the psychology of looting. Näkyi olevan yli 1000 kommenttia.

Kuluttajien mellakka, ei haluta ruokaa, vaan kalliita lenkkareita ja kannettavia tietokoneita, polkupyörä ja kampaamotuotteita. Eräs psykologi ihmetteleekin, että miten on mahdollista, että vaikka ihminen ei usko lakiin ja oikeuteen, yhteisöllisyyteen jne,. hän uskoo urheilukamppeisiin. Kulutusyhteiskunta vääristää ihmisen todellisuuden.

Nuorilla näyttää olevan hauskaa ja jännittävää, sanottiin.

Odotan edelleen, mitä löytyy kaiken takaa. Joku on tiennyt, miten nuorison saa "sytyttämään maan tuleen", kuten jotkut kehuvat.

Varmaankin suurin osa on köyhiltä alueilta. Mukana on myös aikuisia.

New Yorkin sähkökatkoksen aikaan tapahtui jotain vastaavanlaista ryöstelyä.


P.S. Tämä on elävää historiaa. Mikä mielipuolinen kesä.


*  Mellakat eivät olleet johdettuja perinteisellä tavalla vaan vertaisryhmien kautta. Nämä vertaisryhmät  saivat ohjeensa kokoontumispaikoista yms huipputehokkailla Blackberry RIMin älypuhelimilla.

Sananvapaus ja Internet

Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

Kommentti: Ääneenlukeminen ja nukahtaminen

Näille lapsille kirjat ovat osa elämää. Mutta entä jos lapselle tulee outoja mielikuvia kirjoista tai vaikkapa ääneen lukemisesta?


Lapset pitävät yleensä siitä, että heille luetaan ääneen. Kun lapsemme olivat pieniä, he pyysivät jatkuvasti, että heille luetaan. Olin itse samanlainen pienenä.  Siksi olin hämmästynyt, kun kuulin seuraavasta tapauksesta.


Eräs nainen kertoi, että hänen lapsenlapsensa ei pidä siitä, että hänelle luetaan ääneen kirjaa. Päiväkodissa luetaan aina kirjaa, kun lapset laitetaan nukkumaan. Tyttö tosissaan pelkäsi, että ääneen lukeminen on "nukutuspiikki". Voisiko taustalla olla pelko tuosta toisestakin nukahtamisesta? 


(Tämä on kommentti, jossa viittaan toiseen kommenttiin, jossa kerrotaan, että lapsi voi ymmärtää 'nukahtamisen' samana kuin kuoleman, josta käytetään usein eufemistista ilmausta "nukahtaa".)

Onko blogi tavallisen kansalaisen äänitorvi? Kommentti

Vanha tuttu "Pinserin lista" vuodelta 2005 näkyy netissä: Pinserin listalla ruuhkaa Sieltä löytyi tämäkin kommenttini ajalta, jolloin olin pitänyt blogia vasta kolme kuukautta. Kuva liittyy pari viikkoa aikaisempaan kirjoitukseeni. Tein kuvan leikkaamalla ja liimaamalla. Pohjana kuva, joka on eräässä lukuisista Doverin kirjoista - käytin niitä jo Kanadassa kirjoittaessani lehtijuttuja sikäläiseen lehteen.
Pinserin blogissa:
Blogisisko says:
28.09.2005 at 20:09

Hyvät ystävät,

esimerkiksi minulla ei ole aavistustakaan edes siitä, mitä tämä “RSS-feedi” tarkoittaa. Kuitenkin olen pitänyt tai ollut pitävinäni blogia jo kohta neljä kuukautta. Mittari kertoo, että lukijamääräni kasvaa koko ajan.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että blogin tulisi olla tavallisen kansalaisen äänitorvi. Siksi blogin pitämisen täytyisi olla mahdollisimman yksinkertaista, kuten Sinä, Sami, jo sanoitkin.
Muussa tapauksessa blogeja pitäisivät vain tietotekniikan harrastajat ja asiantuntijat tai niin varakkaat ihmiset, että heillä on mahdollisuuus teettää “täydellinen blogi”, jota he täyttävät. Se ei antaisi oikeaa kuvaa ihmisten mielipiteistä.
Blogin pitämisen tulisi olla vielä yksinkertaisempaa kuin mitä se on nyt. Kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta eikä halua uurastaa bloginsa parissa iltakaudet.

Ystävällisin terveisin Pirkko/Blogisisko

Ja toinen kommenttini, kiitos kommentoijalle, joka kertoi mitä RSS-feedi on:


Janne,
kiitos neuvosta. Olen siis vain kovasti kiitollinen kaikille maailman nörteille.
Mutta blogeja saa parantaa vieläkin, sillä meitä tietotekniikan Forrest Gumpeja on miljoonittain. Ja kaikki me haluamme kertoa mielipiteemme niin kuin Forrest siellä puistonpenkillä.:)
Pirkko


Blogisisko-blogin silloinen osoite vie nykyiseen kotisivublogiini, jonka osoitteessa on amnellannna. Käytän vielä silloin kommentoidessani etunimeäni Pirkko, jota käyttävät edelleen ystäväni ja sukulaiseni.

Monilla bloggaajilla on ollut sama osoite blogissaan alusta asti. Kun bloggaajien määrä alkoi kasvaa, tuli vuoroin Vuodatukseen vuoroin Bloggeriin ongelmia. Minä olin niitä kärsimättömiä, jotka tilapäisten ongelmien vuoksi siirsivät bloginsa toiseen osoitteseen. Monelle syntyi sama blogi sekä Bloggeriin että Vuodatukseen. Lopetin monia blogeja. Muistelen haikeana mm Bloggerissa ollutta käsityöblogiani, jonka siirsin Vuodatukseen, kun Bloggeriin ei saanut vielä kategorioita. Monien blogien avulla yritin oppia bloggaamista, ja se oppiminen jatkuu edelleen.

Bloggaamisessa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että vuosi 2005 tuntuu nostalgiselta kaukaiselta ajalta.

Kommentti: lapsuus kehitysmaissa ja länsimaissa

Nokipoika, eräs lapsityövoiman kauheimpia ilmiöitä. Lapsena luulin, että nokipoika kiipesi iloisesti katolle ja nuohosi sieltä savupiipun niin kuin olin nähnyt nuohoojien tekevän. En tiennyt, että pienet pojat
kiipesivät takasta ylös savupiippuun ja nuohosivat piipun omalla ruumiillaan. Children. A Pictorial Archive from Nineteenth Century Sources. Crafton/Dover

Kommentti Kemppisen blogiin

Vastustan lapsityövoiman käyttöä kehitysmaissa, mutta saatan olla siinä väärässä.

Jotkut perheet tekevät yhdessä työtä. Ihmissuhteet ratkaisevat silloin, onko lapsi onnellinen. Eikö mattojen tekeminen ole kulttuuria, josta ylpeillään?

Laitetaanhan lapset soittotunneille ja oppimaan jääkiekkoa ja tennistä alle kouluikäisinä - teipataan tennismaila kiinni käteen taaperolle (Agassi), pakotetaan harjoittelemaan tuntikaudet.

Länsimaiden lapsiin kohdistetaan valtava mainonta, jolla heistä tehdään pieniä aikuisia, kuluttajia ja riistetään heiltä viaton lapsuus, jossa leikitään, ollaan lapsia. Vanhemmat ja yhteiskunta korvaavat usein rahalla ja tavaralla rakkauden ja huolenpidon, jota lapsi ja teini-ikäinen, myös nuori aikuinen tarvitsisi.

Eräällä luennolla kerrottiin, että kehitysmaan 8-vuotias saattaa pitää pikkusisarukset hengissä ansioittensa avulla. Onko sille tilanteelle todellista vaihtoehtoa?

Ovatko länsimaiden lapset onnellisempia kuin kehitysmaiden lapset? Onko todellisuudessa kysymys hyvyydestä ja pahuudesta, siitä miten kohtelemme lapsia siinä historiallisessa tilanteessa ja kulttuurissa, johon olemme syntyneet?

Huom: En kannata sitä, että kehitysmaat museoidaan turistien nähtävyydeksi, ihmisoikeudet unohdetaan, tyttöjä ei kouluteta.

Lisäys: Seuraavana päivänä Helsingin Sanomat kirjoittaa "Lasten urheilusta on tullut armotonta. Lahjakkuudet seulotaan yhä nuoremmista." (A3).  Viitataan koko aukeaman artikkeliin sivuilla D4-D5.

"Kykyjen seulominen voi olla liian aikaista, vaikka lapsi olisi jo 13-14 -vuotias, sanoo kanadalainen liikuntatieteen professori  Jean Côté, joka on tutkinut huippu-urheilijoiden harjoittelua lapsina."
Päivi Ängeslevä: "Takana loistava urheilu-ura" - HS 15.5.2011 Sunnuntai D4-D5.

Happy Wedding Day Kate and William!

Kuvassa on myrtti, avioliiton symboli. Katen hääkimpussa on oksa myrtistä, jonka Williamin esiäiti kuningatar Victoria istutti vuonna 1840 Wightin saarelle häittensä jälkeen. Siitä on otettu oksa kaikkien kuninkaallisten morsianten hääkimppuihin.

Myrtti oli jo muinaisina aikoina avioliiton symboli. Victoria seurasi vanhaa perinnettä istuttaessaan myrtin.
Katso sivupalkissa olevia linkkejä, lue lisää ja katso kuvia.

Meille kullekin kaikkojen aikojen häät ovat tietenkin omat häät. Minulla oli myrttiseppele päässä hääpäiväna ja omatekoinen mekko päällä.:)

Telkkarista kuultua. Seurasin BBC:n ohjelmaa tänään useita tunteja. On hauskaa nähdä historian tapahtuvan

 Historioitsija Simon Schama oli yksi kommentoijista ja sanoi. että tämä oli paitsi Williamin ja Katen myös kansakunnan ja kuningashuoneen, menneisyyden ja tulevaisuuden liitto. Herttua ja herttuatar, mutta samalla "two kids", jotka aloittavat elämänsä yhdessä. Kuninkaalliset ovat suosittuja, koska eivät ole politiikassa, heidän ei tarvitse  tehdä ikäviä päätöksiä.
.
- Puut katedraalissa hieno idea, minusta hyvin keskiaikaista.

- Hauskinta väkijoukossa oleva tyttö, joka piti isoa kylttiä "Marry Me Harry!"

Kaikki ovat yllättyneitä siitä, miten valtavasti ihmisiä on liikkeellä!

Iltalehden toimittaja haukkua naposteli Williamin morsianta. Hän myös väitti, että morsiamella oli "Kaulalla kuningatar Victorialta periytyvä kaulakoru." Kate Middletonilla ei ollut vihkiäisissään ollenkaan kaulakorua. Mutta hänellä oli morsiuskimpussa myrtinoksa, joka oli otettu kuningatar Viktorian vuonna 1840 häittensä jälkeen istuttamasta myrtistä.

Vanhoj
Viktorian ja Albertin häät

Kommentti:

Seurasin Williamin ja Katen häitä BBC:n uutiskanavalta, jossa niitä kommentoi mm historioitsija Simon Schama. Hän nimitti näitä häitä paitsi Williamin ja Katen häiksi, myös nykyisyyden ja tulevaisuuden, kuningashuoneen ja kansan liitoksi.

Uskotaan, että nämä häät ovat symboli muutoksesta, joka on tapahtumassa Englannin yhteiskunnassa.

Kuninkaalliset ovat korkean tason diplomaatteja, joilla on koulutusta ja ammattitaitoa hoitaa maansa PR:ää (esim Elisabet II ja Ruotsin Viktoria). Aina on "bad apples" eli joku outo seassa, kuten Charles. Häntä ei paljon mainittu saati sitten Camillaa.

Vihkitilaisuus Westminster Abbeyssä oli harvinaisuus, josta historian, teologian ja musiikin ystävät saattoivat nauttia. Arvokas ja klassinen tilaisuus.

Me pukuhistorian harrastajat voimme nähdä tuollaisissa häissä tämän aikakauden muodin huipun, vaatteet joita tulevaisuuden historioitsijat kuvaavat teoksisaan. On äärettömän kiinnostavaa nähdä, kun historia tapahtuu siinä silmien edessä.

Kommentti: Bloggaamisesta

Bloggaan, jotta tulisi kirjoitettua joka päivä. Sitä varten minulla on monta blogia, eri aiheille tai historian aikakausille omansa. Jos en kirjoita, laitan vain jonkun kuvan johonkin blogeistani.

En tarvitse välttämättä kommentteja, sillä näen mittareista, onko lukijoita käynyt. Blogit elävät vähitellen omaa elämäänsä, lukijoita käy, vaikka niihin ei kirjoita pitkään aikaan. Siinä mielessä blogit muistuttavat kirjoja.

Blogit ovat pölyallergiselle valokuva-albumi, päiväkirja, muistikirja, pöytälaatikko ja vintti, sillä ne eivät kerää pölyä. Yksityisiin blogeihin kokoan aineistoa muuhun kirjoittamiseen ja poistan sen, kun se on käytetty.

Välillä tarvitsen bloggausloman. Olenhan blogannut vuodesta 2005 asti.

Luen tämän blogin lisäksi vain muutamaa muuta blogia. Liityin Facebookiin, kun tyttäreni oli pitkällä työkomennuksella Intiassa. Luen joitakin kirjoituksiasi ääneen miehelleni.

Kommentti : Perussuomalaiset eduskunnassa

Oppia ikä kaikki

Blogisisko 27.04.2011 08:52

Eduskuntatyöskentely on sopivampaa toimintaa kuin katumellakat, joita monissa muissa maissa harrastetaan, kun ollaan eri mieltä. Perussuomalaiset saavat nyt kokea päättämisen arjen.

(Hesarin keskustelu)

(sana 'mieltä' korjattu)

Kommentti HS.fin keskustelussa.

What's new in Finnish politics? 

Kommentti: Lasten- ja nuortenkirjat

Kirjailijoita on ollut kauan.

Kommentti Salla Simukan alustukseen Grafomaniassa

Kiitos Salla ja kommentoijat.
Tätä keskustelua on ollut hauskaa lukea.

Olette puhuneet siitä, mitä lapset, nuoret ja heidän opettajansa toivovat kirjallisuudelta. Myös vanhemmilla on toiveet, sillä heillä on eniten vastuuta lapsistaan, siitä millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja jääkö kirjallisuus heille läheiseksi harrastukseksi. Vanhemmat valitsevat kirjat joululahjoiksi ja syntymäpäivälahjoiksi. Heidän toiveitaan kannattaa kuunnella.

Meillä oli tapana lukea vuosikaudet ääneen kirjoja lapsille, lopulta vanhin oli jo yliopistossa – opiskeli mm luovaa kirjoittamista - ja halusi että tuota tapaa jatkettiin. Klassikot olivat suosituimpia, niissä on juoni, laaja henkilögalleria, monikerroksisuutta. Myös tätä perinteistä lajia kannattaa kirjoittaa.

Kovat lukijat lukevat kaikkea, mitä heidän eteensä tulee. Siksi tarvitaan monenlaista kirjallisuutta. Runoutta ja näytelmiäkään ei pidä unohtaa. Niitäkin luetaan.

Kirjailijana olen ollut erityisen onnellinen silloin, kun joku kriitikko on käsitellyt kirjojani kaunokirjallisuutena, kiinnittänyt huomiota siihen, miten olen kirjani rakentanut. Sitä tapahtuu valitettavan harvoin. Sellaiset ovat juhlahetkiä. Yleensä kirjoittaminen on aika yksinäistä hommaa, Eniten on ollut hyötyä kirjallisuuden opinnoista yliopistossa ja kansainvälisestä keskustelusta (lehdistössä, kirjoissa ja Internetissä).