Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommentit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kommentit. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, syyskuuta 22, 2012

Kommentteja: Tulella leikkimistä molemmin puolin



Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Ei enää "keskiaikaista mellakointia": iranilaiset hakkerit hyökkäävät Amerikan pankkeja vastaan. Olisi kamalaa olla USA:n presidentti näinä aikoina. Maassa on 414 miljoonaa asukasta, ja joku häirikkö Kaliforniassa leikkii huvikseen (?) tulitikuilla räjähdysalttiissa maailmassa.

Joku voi ajatella, että se tekee vain hyvää Amerikan pankeille ja amerikkalaisille, mutta jos heille tulee pahoja ongelmia, me kärsimme. 
Onkohan vapaus ymmärretty väärin?

En tiedä, kuka Anne Moilanen on, mutta olin jokseenkin samaa mieltä [Viimeisin Ruben Stillerin Pressiklubi.]

Järjetöntä touhua molemmin puolin pilapiirrosasiassa. Noista pilapiirroksista ei ole mitään hyötyä, sillä miljoonia ihmisiä ei saa hetkessä keskiajasta nykyaikaan ja tuollainen on typeristä typerin yritys. Ehkä he eivät haluakaan tulla, kun ottaa huomioon miten hullua elämä on länsimaissa.

1950-luvun ihmiset eivät olleet hölmöjä, ja heillä oli hauskaa, vaikka ei ollut noita etuja, joihin IInes viittaa. He arvostivat sitä, että olivat elossa.

En tiennnyt, että Ruben on tuollainen tuuliviiri. Pidän hänen ohjelmastaan, sillä se on hauska älykkäällä tavalla. Rubenissa on hyväntahtoisuutta ja lämpöä, mutta hänkin näyttää olevan ideologiansa vanki. Sääli.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomeenkin pitäisi saada yhtenäiskoulu, jossa on paljon valintamahdollisuuksia ja tasoryhmät. Hyviä kokemuksia omalta vaihto-oppilasvuodelta Amerikassa ja lastemme koulunkäynnistä Kanadassa yhdeksän vuoden aikana. 

Osa koululaisista jätti sielläkin lukion kesken, muistuttavat aina lapseni.  Mutta kansa on yhtenäisempi ja tasa-arvoisempi, kun nuoria ei jaeta kahtia herkässä teini-iässä. Kaikki samaan kouluun 18-vuotiaiksi ja kaikille valkoinen lakki päähän vappuna.  Miksi tuota vastustetaan?

lauantaina, syyskuuta 15, 2012

Kommentit: pakko ja vapaus


Kommentti blogikirjoitukseen, jolla on ristiriitaiselta vaikuttava nimi Pakotin itseni sohvalle:

Mielenkiintoinen kirjoitus. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tuossa asiassa.

Joillakin ihmisillä on kyky hoitaa miltei robottimaisen säännöllisesti arjen rutiinit, toiset vatvovat pikkuasioitakin. Jos on säännöllinen työ, syntyy pakostakin selkeä runko päivälle. Mutta luovassa työssä joutuu tekemään koko ajan valintoja.

Jo opettaa luovaa kirjoittamista, tiettyjen julkisen keskustelun aiheena olevien kirjojen lukeminen on käsittääkseni työtä ihan niin kuin toimittajalle, joka tekee siitä kirja-arvostelun. Me muut olemme vapaita jättämään hyvällä omallatunnolla kesken kirjan, josta emme pidä.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2012

Ihanat metsätiet

Ihanat metsätiet by Anna Amnell
Ihanat metsätiet, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Viisaassa valtiossa on elävä maaseutu ja elävät kaupungit. Ne täydentävät toisiaan. Katastrofien tullessa kaupungit ovat avuttomia, jos ei ole maaseutua, joka tuottaa ravintoa ja mahdollisuuden selviytyä.

Olen seurannut vuosikausia englantilaisia lehtiä, joissa kerrotaaan sikäläisen maaseudun elämästä, kaikista kiinnostavista ammateista, joita maaseutu tarvitsee. Olympialaisten avajaisetkin olivat ylistys Englannin maaseudulle, joka on ollut vaarassa tuhoutua.

Kommentti Ailin blogiin, jota lukiessa voi tutustua pohjoiskarjalaiseen elämänmenoon.

tiistaina, elokuuta 14, 2012

Kommentti: Facebook, blogit, poistot

Graffiti in Helsinki

A graffiti in Helsinki. Photo: Anna Amnell
Iineksen blogissa kommenttien poistamisesta:
En puhunut edellä ensimmäisessä kappaleessa blogeistani, vaan Facebook-sivuistani. Poistan vähitellen useimmat kuvat ja omat mahdolliset lyhyet kommenttini niihin. Jos jokin Facebookin sivullani oleva kuva on tuonut muiden pitempiä kommentteja kuin vain 'tykkäämisen', jätän yleensä sellaisen kuvan. Jätän myös joitakin kuvia, sekä yhteiskäytössä olevia että omia, jos niillä on jokin erityinen merkitys minulle. Näiden poistojen tarkoitus on seuraava: Facebook on koko ajan muutoksessa. Jos siihen tulee suuria ongelmia, haluan ehkä lopettaa tilini. Mutta vaikka lopettaa tilin, kuvat ja kirjoitukset jäävät, jollei niitä ole poistanut yksitellen. Näin ainakin neuvottiin eräässä lehdessä. On suuri työ poistaa yhdellä kertaa kymmeniä, ehkä satoja kuvia ym.

 Poistan blogeistani aina asiattomat kommentit. Blogi on niin kuin sanomalehti, ja bloggaaja on sen päätoimittaja, joka vastaa juridisestikin sen sisällöstä. Laitan yleensä muiden blogeihin kirjoittamani tärkeimmät kommentit talteen, sillä muillakaan bloggaajilla ei ole velvollisuutta säilyttää kommentteja, ei edes blogiaan.


torstaina, elokuuta 02, 2012

Kommentti: Kulttuuria


1
Tuli mieleen myös Yhdysvaltojen mustan väestön asema. Ennen piti puhua mustaa slangia, jotta oli kunnon mustan kulttuurin edustaja. Nyt musta amerikkalainen saa olla ihan niin sivistynyt kuin haluaa. Miksi ei tavallinen suomalainen saisi osallistua taiteen ja kulttuurin parhaaseen antiin? Salonen on oikeassa: työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli avata kulttuuri koko kansalle.
Miksi laahata historian kaunoja mukaan oopperaankin? Arhinmäki joko mielisteli nuoria äänestäjiä tai on sivistymätön juppi, joka ostelee kalliita design-vaatteita ja lentelee ympäri maailmaa jalkapallo-otteluihin. Sekö muka on malli meille köyhemmille? (klikkaa allla olevaa hakusanaa 'samppanjasosialisti')
2.
Arhinmäki vaikuttaa ihan mukavalta nuorelta ihmiseltä, mutta hänellä ei ole sen kummempaa kokemusta köyhyydestä kuin meillä luutuneilla tädeilläkään, päinvastoin me saatamme tietää, miltä tuntuu olla todella köyhä.

Ehkäpä olet kuitenkin oikeassa ja asia on niin, että nykyajan köyhä voi ostaa kalliita design-vaatteita, joita Arhinmäki haastattelujen mukana käyttää ja köyhällä on varaa matkustaa lentoneella eri puolille maailmaa jalkapallo-otteluihin sen sijaan että hän kävisi Savonlinnassa tai Töölössä Oopperassa. Siinäkö se Arhinmäen malli on? Olen noudattanut porvarillista mallia ja käynyt muutaman kerran Oopperassa, ensin Bulevardilla opiskelijana ja sitten Töölössä. Jos se tekee minusta rikkaan elitistin, niin vähälläpä se tuli. Arhinmäen linjaan ei minulla oel varaa.  No, voisin ostaa spray-maalia ja tehdä muutaman graffitin, olihan minulla koulussa piirustuksessa kymppi. 

3. En kadehdi Arhinmäen elämäntapaa, se ei todellakaan minua houkuta. Haluan muistuttaa vain Sinulle, että Arhinmäen kaltaisia ylellisiä elämäntapoja harjoittavia vasemmistolaisia sanotaan sampanjasosialisteiksi – kuten tiedät.:)

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

Kommentteja: kirjallisuus


Molemmat Leena Lumi -blogiin:

1. Kirjojen lukemisessa on erilaisia vaiheita. Toisinaan sitä ahmii mitä hyvänsä. Näin oli varsinkin kouluaikana, jolloin luin kirjan päivässä vuosikausia. Kannoin kirjastosta kirjoja selkä vääränä. Opiskeluaikana kaunokirjalllisuus oli tenttikirjojani vuosikaudet. 
Toisinaan ei kelpaa mikään. Niin on nykyään. Mieheni käy läpi nobelistien romaaneja ja runoja, ja silloin tällöin nappaan jonkun teoksen hänen kirjastosta lainaamistaan kirjoista.
2.
Minunkin suosikkeihini kuuluu P. D. James. Tietenkin myös Agatha Christie. Luin Agathaa pitkästä aikaa, nuoruudenteoksia, joissa on hiukan erilainen tunnelma kuin myöhemmissä. Tunnetko Ngaio Marshin?

tiistaina, huhtikuuta 24, 2012

Kommentti: Hienoa väkeä



Cocktail-kutsut voivat olla komedia tai tragedia tai jotain siltä väliltä. Kirjailijoille kaikki on materiaalia.

Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa on puhuttu viimeksi mm  cocktail-kutsuista.

Muutamien viime vuosien ajan kävin joidenkin ulkomaisten lähetystöjen cocktail-tilaisuuksissa lähisukulaisteni seurassa. Koin ne erittäin kiinnostaviksi näytelmiksi, joita seurasin lähinnä katsojana ja kuuntelijana. Tuollaiset kutsut paljastavat ihmisestä paljon. Niissähän voi tutustua ihmisiin, jos haluaa. Hienotunteisuus ja hyvät tavat ovat valttia.

Vielä paljastavampia olivat ne kutsut, joilla kävin opiskeluaikana. Olin pari kolme vuotta osapäivätyössä lastentarhassa, jossa oli enimmäkseen ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisen yhteiskunnan yläluokan lapsia. Poikaystäväni ja minä pääsimme monille hienoille kutsuille.

Silloin näin ruohonjuuren tasolta, millaisia olivat sen ajan suomalaiset kuuluisuudet ja toisaalta esimerkiksi englantilaiset diplomaatit - Helsinki oli heille kylmän sodan aikana tärkeä paikka.

Monet suomalaiset kuuluisuudet olivat koppavia ja luokkatietoisia, eivät tunteneet edes kadulla vastaan tullessaan meitä vähäpätöisiä opiskelijoita, mutta brittisivistyneistö oli sydämellistä ja epämuodollista. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että britit arvostavat lapsuutta ja lastensa kasvattajia.

2. kommentti eli vastaus nimimerkki V:lle:

"ystävälliset britit saattoivat olla tiedustelun töissä": Niin olen aina olettanut heidän olleen silloin. Sivistys- ja koulutustaso oli heillä niin huimaava. Elettiin vaarallista aikaa, ja Tehtaankatu kuhisi KGB:n väkeä.


3. kommentti

Margareta, sanoit viisaasti :"Minä näkisin asian niin, että ei tarvitse olla brittiläinen vakooja, että voi käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. :)"

Savossa sanotaan, että ihmisellä voi olla sydämen sivistystä, ja se on arvokas ominaisuuus yhtä hyvin kylänraitilla kuin cocktail-kutsuilla liikuttaessa. Jos se puuttuu, ihminen on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kuten sanoi jo kauan ennen cocktail-kutsujen aikaa nykyään persona non grataksi tullut Paavali 60-luvulla jKr eli jaa, kuten KGB opetti meitä sanomaan.

lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Presidentinvaalit 2012: kommentteja

Rullaluistelija kirpputorilla

Rullaluistelija kirpputorilla. Kuva: Anna Amnell


Ritan blogiin:
Minulla ei ole mitään Pekka Haavistoa vastaan. Hänen isänsä oli pikkusiskoni lukion rehtori, joten Haavisto on tuttu nimi.

Mutta Sauli Niinistöllä on pitempi poliittinen ura ja niin paljon enemmän kokemusta, että olen äänestänyt häntä sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella.

Nyt on taloudellisesti dramaattinen aika Suomessa ja koko Euroopassa. Siksi tarvitaan presidenttiä joka ymmärtää todella hyvin talousasioita ja jolla on paljon kontakteja aivan ylimmän tason valtiollisiin päättäjin mahdollisimman monissa maissa.

Niinistöllä on myös ollut vaikeuksia elämässä: vaimon kuolema,  joutuminen todelliseen kuolemanvaaraan tsunamin aikaan. Hän ollut opiskelijana työssä rakennuksilla. Kaikki ei ole tullut hänelle helposti.

Uskon, että Pekka Haavistolla on hyvä poliittinen tulevaisuus. Olen surullinen siitä, että Lipposta ja Väyrystä arvostettiin niin vähän. He olisivat ansainneet paremman tuloksen, ovathan he kokeneita valtiomiehiä.

tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Kommentit talteen

Kukkakaupassa  - Flower shop


Hyvää vaalipäivää kaikille lukijoille! 


Kommentteja: Kerroin jo tästä kommentistani , mutta se nostatti erään kommentoijan sellaiseen raivoon, että on parasta laittaa tänne kaikki kommenttini. En edes kirjoittanut silloin vuonna 2004 hänen pienestä puolueestaan vaan koko Suomesta.  Joillakin on taipumus vääristellä muiden mielipiteitä. Parasta tallentaa todiste siitä, mitä on todella kirjoittanut.



keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Kommentti: Mannerheim ja valkoiset emigrantit


Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by Anna Amnell.
Kuvassa Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja taustalla Mannerheimin patsas.
Kommentti Kemppisen blogiin kirjoitukseen Sotakenraalit

Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.

Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin.
Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.

Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)
Lue myös aikaisempi kirjoitukseni samasta kirjasta

torstaina, lokakuuta 06, 2011

Vanhoja kommentteja: voi

Syksy Johanneksenpuistossa

12.5.2005

Kiinnostavaa tuo voista pitäminen. Samaa nimittäin kertoi eräs enoistani (yksi viidestä). Hän sanoi, että hänen äitinsä vei aina voin kauppaan tai torille. Sillä saatiin kahvia ja sokeria, voita ei tuhlattu perheen omassa ruokapöydässä. Juhliin voita säästettiin, jotta se ei loppunut kesken.

Suosittelen kaikille: Haastatelkaa sukulaisianne nauhalle. Menin eräänä vuonna Savoon yhdeksäksi päiväksi ja jututin kaikki iäkkäät sukulaiset.

Inhoittavin ruoka, jonka muistan on mullekin koulukeittolan liemi, jossa kellui läskinpaloja. Eräs luokkatoverini piti niistä ja salakuljetimme ne hänelle käsissämme pöydän alla piilossa.

Kotona kaikki ruuat olivat hyviä, sillä äitini oli loistava ruuanlaittaja. Äidillä on edelleen, melkein 95-vuotiaana, rakkaus ja kunnioitus ruokaa kohtaan, vähän samalla tavalla kuin ranskalaisilla. Minulla on hoikkuutta epätoivoisesti tavoittelevan 2000-luvun ihmisen love-hate-suhde ruokaan.

Kuvassa Johanneksenpuisto, jonka laidalla asuin tuolloin.

perjantaina, syyskuuta 30, 2011

Kommentti. Iltakävelyllä

Iltakävelyllä

Liikunta on tärkeää, kirjoittaa iines joka kävelee metsässä. Minä kävelen kaupungilla - myös puistoissa ja rannoilla - ja aina mieheni kanssa. Se on yhteistä aikaa. On ollut aina. Iltakävelyllä myöhään illalla näkee erilaisen kaupungin, valot, tyhjät kadut, valaistut näyteikkunat, värit.

Kommentti Iineksen blogiin

Kaunis kuva ja muutenkin ilahduttava kirjoitus. Tuo tausta sopii hyvin tähän vuodenaikaan ja erityisesti tuohon kuvaan.

Mieheni ja minä olemme moneen kertaan tuumineet, että me olemme jääneet teini-ikäisiksi. Meistä on kivaa luuhata kaupungilla myöhään illalla niin kuin seurusteluaikoina.

Turistikauden aikaan ulkomaalaiset ja me kaksi kierrämme keskustan tonttia. Jotkut turistit tervehtivät. Joko heidän kotiseudullaan on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulevia tai sitten he luulevat, että olemme saapuneet Helsinkiin samalla risteilyaluksella kuin hekin ja tervehtivät varmuuden vuoksi. Suomalaisia aikuisia ei iltakävelyllä nimittäin nykyään näe.

maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Vaikeita ihmissuhteita. Kommentit


Wall-painting-in-Wedding-Berlin, originally uploaded by Anna Amnell.

Kanadassa eräs tuttavani opiskeli terapeutiksi. Hän kertoi eräästä ideasta, jolla menneisyyden haamujen kanssa voi yrittää tehdä sovinnon.


Ota esille kuva ihmisestä, elävästä tai jo kuolleesta, tai ajattele häntä muuten ja kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot avoimesti siitä, millä tavalla koet suhteen häneen tulehtuneeksi ja raskaaksi.


Kuvittelet hänet eteesi ja luet kirjeen hänelle ääneen. Et missään tapauksessa lähetä kirjettä, vaikka tämä henkilö olisi elossa. Revi kirje palasiksi, heitä se vessan pönttöön tai hävitä kirje polttamalla se.


Monille on ollut apua tästä yksinkertaisesta, mutta koettuna vaikuttavasta teosta.


Kokeilin, auttoi. Pääsin eroon eräästä henkilöstä, josta näin painajaisunia. Pystyn ajattelemaan häntä kokonaisena ihmisenä, jolla on valoisat ja pimeät puolensa.


Avioliittokeskusteluun:
Jätä se, älä jätä sitä 


1. Olemme kaikki suuressa määrin epätäydellisiä ihmisiä. Miksi vaadimme aviopuolisolta täydellisyyttä? 

Ymmärrän uskottomuuden ja väkivaltaisuuden avioeron syiksi, mutta en sitä, että "mies ei sovi olohuoneen väreihin" tai vaimo missin mittoihin. Tuntuu siltä, ettei osata neuvotella eikä tehdä kompromisseja. 

Avioerosta ja uskottomuudesta on tullut jonkinlainen fiksuuden ja muodikkuuden symboli. Skandaalimainen uskottomuusdraama ja sitä seurannut liitto vaikuttaa olevan suorastaan ansio esimerkiksi poltiikassa. 

Peräkamarin pariskunnat, jotka viihtyvät toistensa kanssa vuosikymmenet kahvipöydän ja telkkarin ääressä tai kasvimaata möyrimässä eivät ole totisesti trendikkäitä.

2.


Se syy, että mies ei sovi huonekalujen väreihin oli tarkoitettu vitsiksi, mutta olen huono kertomaan vitsejä. Yhtä lapselliselta, vielä pinnallisemmalta kuulosti erään julkkiksen syy eroon: mies oli liian kiltti.
3.

nn 
kirjoitat: "Luulisin, että liian pitkään jatkuneet liitot ovat aiheuttaneet lapsilleen aivan yhtä paljon tuskaa kuin liian aikaisin päättyneet liitot."


Elämä yleensäkin aiheuttaa tuskaa. Ei ole helppoa kestää muiden ihmisten ja oman itsensä heikkouksia.


Onneksi lapset ovat sitkeitä niin kuin Kirsi Kunnaksen runossa hauskasti sanotaan. 


Pitkä liitto hioo ihmistä pehmeämmäksi. Yleensä. 


Uskon, että eniten onnettomuutta aiheuttavat sekä pitkissä että lyhyissä liitoissa uskottomuus ja väkivaltaisuus, ja kummassakin on alkoholin liikakäytöllä osuus kuten edelläkin on kirjoitettu.


Olen eri mieltä siitä, oliko entisajan liitoissa rakkautta. Niiden rakkaudettomuus on vanhentunut ajatus, samoin se, että lapsia ei muka rakastettu eikä surettu. 


Kuninkaalliset ja rikkaat naitettiin useimmiten rahan ja liikesuhteiden, maanomistuksen yms perusteella. Mutta tavallinen kansa - eli suurin osa ihmisistä - meni avioon rakkaudesta eli ihastumisen ja seksuaalisen vetovoiman perusteella. Viisaat vanhemmat ymmärsivät, mikä tuki rakastava puoliso on elämän myrskyissä. Pitkässä liitossa syventyy myös ystävyys, toisesta tulee läheisin ihminen.


Me kaikki varmaankin ymmärrämme, että on on avioliittoja, jotka tulisi purkaa mahdollisimman nopeasti, sellaiset joissa ilmenee lasten hyväksikäyttöä, väkivaltaisuutta tai alkoholismia, josta kyseinen henkilö ei halua parantua tai luopua.


4.
Avioliitto on jatkuva matka, jossa opitaan koko ajan uutta.

Avioliitolla on valtava vaikutus ihmisen elämään. Avioliitto on edelleenkin ihmisen elämän tärkein valinta. Rakkauden voima on aina tunnustettu taiteessakin kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta.

Tyttäreni intialaiset ystävät, nuoret akateemiset naiset, ovat ihmetelleet siitä, että Euroopassa nuoret ihmiset joutuvat ITSE valitsemaan puolisonsa. Edelleen näkee englanninkielisissä sanomalehdissä Euroopassakin ilmoituksia, joissa vanhemmat etsivät hyvää puolisoa tyttärelleen, joka on ehkä lääkäri tai arkkitehti. Tyttö saa tehdä tietenkin itse lopullisen valinnan. Käsittämätöntä meille länsimaiden ihmisille. (Nähtävästi myös pojille etsitään vaimoa.:)

Ymmärrän nykyajan nuorten huolen siitä, tuleeko solmittua hyvä liitto. Avoliitto on yksi yritys testata. Mutta en usko, että se auttaa ratkaisevasti. Elämä voi tuoda yllätyksiä. Eivät avoliitossa olleet ole onnistuneet paremmin avioliiton laadun takaamisessa kuin ne jotka ovat menneet naimisiin ilman seksuaalista kokeilua.

5.



Anu, 
olen samaa mieltä pitkälti. Ennen oli vaan ihan tavallista seurustella monta vuotta asumatta yhdessä ja harjoittamatta seksiä. 


Seksitön seurustelu oli vielä ainakin 1950- ja 1960-luvulla täysin yleistä, ja oli ihan tavallista opiskelijapiireissäkin, että yli 20-vuotias morsian kyseli naimisissa olevalta ystävättäreltään, mitä oikein tapahtuu hääyönä. Tällainen on edelleen normaalia monissa kulttuureissa. 


Olen opiskellut myös sosiologiaa ja tutustunut tutkimuksiin suomalaisten seksuaalisuudesta, joten en puhu omiani.:) Seksi ei ole yhtä pakollista kuin ruokailu.:) Meidän aikamme on yliseksuaalinen, aivan eri maailma.


6,


A., kirjoitit:  "en oikein osaa nähdä ihailtavana tilanteena sitä että yli 20-vuotias ihminen ei tiedä seksistä edes teoreettisia perusteita."


Seksuaalista kokemattomuutta ei hävetty ennen niin kuin nykyään tehdään. Vanhan ajan ihmisille hääyö merkitsi yleensä seksuaalielämän aloittamista.


Vanhan ajan ihmiset olivat ehjempiä seksuaalisuudessaan, siksi kai avioliitot kestivät vuosikymmeniä.


Seksuaalielämän tärkeintä puolta, toisen ihmisen huomioonottamista  ei opita kirjoista eikä tilapäisistä seksikokemuksista.


Viimeinen kommenttini:


Keskustelun jatkaminen on tehty mahdottomaksi, kun vaaditaan että siihen osallistujilla täytyy olla henkilökohtaista kokemusta yhden illan jutuista ja jokin tarkemmin määrittelemätön maailmankatsomus.

Jos keskustelun tasoa ei nosteta, se muuttuu pelkästään yhden illan jutun kokeneiden kokemusten vertailuksi. Ei enää keskustella seksuaalimoraalin muutoksista ja sen vaikituksesta yhteiskuntaan ja sen jäseniin ja nimenomaan avioliittoon.



Lue ihmeessä koko keskustelu!

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Kirjahyllyjen ja lautasten nuuskimista


Kommentti Kirjahyllyjen nuuskija

Olisi varmaankin raskasta seurustella sellaisissa piireissä, joissa pitää olla kovin muodollinen. Siltä tuo "kirjahyllyjen nuuskiminen" tuntui.:) Tuli mieleen myös ohje, ettei saa katsoa lautasen alta, mikä on valmistaja. Minun ystäväpiirissäni niitä katsellaan ja niistä jutellaan innostuneesti.

Kun kirjoitan 1500-luvusta, tarvitsen unikirjoja, kirjoja taioista yms. sillä ihmiset olivat siihen aikaan aivan erilaisia, Lutherkin teetti horoskooppinsa ja Erasmus ei uskaltanut tulla Pohjolaan, kun hänelle oli ennustettu, että hän kuolisi täälläpäin. Hassuimmat kirjat olen laittanut muiden kirjojen taakse, ettei tule väärinkäsityksiä mieliharrastuksistani.

Minun kirjojani saa nuuskia.:)


torstaina, elokuuta 18, 2011

Kirjailijat ja media

Turun kirjamessut 2006

Kuluttaako media kirjailijan? Onko julkisuudesta haittaa vai hyötyä? Heli Laaksosen julkisuuden katsotaan olevan onnistuneesti hallittua. Kuvannut Turun kirjamessuilla 2006 Anna Amnell


Lue muitakin kommentteja Hajanaisia ajatuksia
Kommenttini:
Kirjailijan pitäisi tuon mukaan olla jonkinlainen kuriositeetti, kiinnostava näyttelyesine, josta ei lähde ääntä, jos sitä kritikoidaan. Yllättävä mielipide Mazzarellalta. Ymmärsinköhän oikein?

Pitääkseni yllä jonkinlaista ruotsin ymmärtämistä luen joka päivä HBL:ää ja olen huomannut, että ruotsinkieliset ovat hyvin suvaitsevaisia, suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset. Siinä mielessä toivon, että olisin syntynyt ruotsinkieliseksi. Myös englantilaisissa kirjailijalehdissä hyväksytään erilaisuus, mutta Suomessa " taas medialle eivät kelpaa kaikki persoonat" kuten Helmi-Maaria kirjoittaa kommentissaan.



2. kommentti


Karmea totuus lienee se, että suurin osa tunnetuista kirjailijoista on tunnettuja vain siksi koska ovat tunnettuja. Heidän kirjojaan ei lueta. He tavallaan kuluvat julkisuudessa. Näin on käynyt nähtävästi jo Sofi Oksaselle, joka on loistava kirjailija.

Vähän sama ilmiö kuin Muumi-tuotteissa, joita on jo liikaa esillä. Kyllästytään mediaryöpytykseen. Sitten menee lapsi pesuveden mukana eli hyvät kirjat jäävät lukematta.



3. kommentti



Aplodit täältäkin! Todella kunnioitettavaa!


Eräs kommentoija [Aili] toi blogissani mukaan termin 'megajulkisuus'. 
Megajulkisuus saa monien elämän sekaisin, varsinkin kun osa mediasta kertoo, mitä haluaa. Totuudesta ei välitetä. Varsinaista postmodertnia tiedottamista, lehtien "oma totuus".


Jotkut kirjailijat ihme kyllä kestävät siinäkin leikissä. Esim Jari Tervo. Tervo on entinen toimittaja, hänen vaimonsa erittäin tervejärkinen ihminen. He hallitsevat median, menevät sen edelle. Se on heille onneksi.

maanantaina, elokuuta 15, 2011

Kommentti Grafomaniaan: esiintymisjännitys

Anna Amnel

Kuvassa: Pirkko Anna Amnell (os Kolehmainen)

Kommentti:

Esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Iisalmessa. Lausuin joulujuhlassa Lauri Pohjanpään runon:

"-Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa.
-Kun poikineen isä teki talvimajaa.
-"Se tulee",huus emo ja ilmaa haukkas,
-ja huohottain yli kantojen laukkas.
-"Mikä?" ärähti isä,"no tulla anna.
-Mitä tollotat poika,käy kiinni ja kanna!"
--
Sain raikuvat taputukset. Lausuin jatkuvasti koulujuhlissa vielä lukiossa ja esiinnyin näytelmissä.

Vaihto-oppilasvuonna (kuva) jouduin pitämään paljon puheita Montanassa. Jouduin lehtien ja jopa TV:n haastateltavaksi myös muualla USA:ssa kiertomatkamme aikana, sillä siihen aikaan vaihto-oppilaat olivat niin harvinaisia, että meidänkin laivan tultua meistä oli valokuva ja juttu New York Timesissa, muistaakseni peräti etusivulla. Mutta lausumisessa nousi itsekritiikki. Kuulin legendaarisen Helen Hayesin lausuvan televisiossa ja tunsin olevani surkea amatööri. Suomeen palattuani en suostunut enää esiintymaan koulun joulu- ja kevätjuhlissa, mikä suututti tyttölyseon rehtorin. Olin tullut hänen mielestään ylpeäksi.

Kouluaikojen esiintymisistä oli hyötyä, kun ryhdyin opettajaksi. Kanadasta palattuani pidin myös englannin suggestopedisia kursseja, ja se oli kuin teatteria: opettaja muun muassa lukee tekstiä klassisen musiikin ollessa taustalla. Tyttäreni kävi myös suggestopedian koulutuksen ja sanoo, että siitä on ollut hänelle, alkujaan hyvin ujolle ihmiselle, paljon hyötyä työssä. Hän on joutunut puhumaan vaativissa kansainvälisissä tilanteissa.

Esiintymistottumuksesta on ollut minulle vähän hyötyä kirjailijana. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani työn ohella enkä saanut vapaata esiintymisiin ja kouluvierailuihin.

Tärkeintä: Esiintymiseen tottuu. Kannattaa muistaa body language, hymyillä, kohdistaa sanoma kuulijoille, ääntää selvästi ja puhua tarpeeksi kuuluvasti.


Lue myös Elämä on kasvunpaikka - varsinkin vaihto-oppilaalle
Kun koti kävi ahtaaksi (Ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Alkujaan Kirjakauppalehdessä)

keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

Kommentti: Tämä tuntuu jo sodalta

(Olen poistanut kuvan )
Prekariaattien EuroMayDay -kulkueessa vuonna 2007 oli mukana nuoria tyttöjä ja poikia, melkein lapsia. Heitä houkutellaan mukaan liikkeisiin, jotka voivat tuhota heidän tulevaisuutensa. Ajattelen nyt Englannin mellakoita tänä vuonna, 2011.


Minusta on tuntunut jo pitemmän aikaa siltä, että jonkinlainen "sota" on käynnissä. Siksi Norjan tapaus ei rehellisesti sanottuna yllättänyt, vaikka yllätti tietenkin mittakaavassaan ja julmuudessaan. Olen pelännyt, että jotain sellaista tapahtuisi. Nyt pelkään, että nuorison mellakointi Englannissakin saattaa olla jo organisoitua. * ( lue lopusta)

Tajusin nuorison suunnattoman vihan aikuisia kohtaan kerätessäni Googlesta vihapuheita, joissa käytettiin sanaa 'kukkahattutäti', ja jo sitä ennen Kiiltomadossa. Puhuttiin niin kuin sodan aikana vihollisista.

Toisaalta tilanne on sydäntäsärkevän traagista, toisaalta pelottavaa. Se on minusta "kadotettujen poikien (ja tyttöjen?) " kaunaa. Edelliseltä kapinalliselta sukupolvelta vei isät sota, tältä uusimmalta sekä äidin että isän työelämän liialliset vaatimukset ja loputon narsistinen "itsensä toteuttaminen".



Kommentti Ikkunaiineksen blogissa (kohta 10.8 päiväkirjassa)
Ks kuvia mielenosoituksista. Niistä on tullut tapa ilmaista mielipiteensä.


2. kommentti
Joku voi kokea mielipiteeni liioiteltuna. Mutta olin Kyproksella sinä vuonna kun siellä syttyi vallankumous ja sota. Nikosian kaduilla oli painostava tunne kuin ukkosen edellä.

Kun vallankumouksen ensimmäiset laukaukset kuuluivat, pakkasin meidän kaikki tavarat, sillä olin varma, että sota syttyisi. Minulle taidettiin virnuilla. Olin nuori enkä tiennyt paljon mitään maailmanpolitiikasta. Sen levottomuuden vain tunsi luissaan niin kuin ukkosen tulon.

Onneksi meillä on Suomessa demokraattinen systeemi, ja ihmiset voivat esittää mielipiteitään vaalien avulla.



Lisäys: BBC:n, englanninkielisten TV-uutisten ja joidenkin suomalaistenkin lehtinen mukaan näitä mellakoita eivät ole organisoineet anarkistit, vaan rikolliset jengit. BBC mainitsee, että rikolliset käyttävät  Facebookia ja Twitteria mobilisoidakseen nuorisoa. Mainittiin myös se, että koululaiset ovat vielä lomalla.  Suomalaisen sosiologinkin mukaan kyseessä ei ole poliittinen toiminta.
3. kommentti


Paras kirjoitus on ollut mielestäni eilinen Guardian -lehden Zoe Williams: The UK riots: the psychology of looting. Näkyi olevan yli 1000 kommenttia.

Kuluttajien mellakka, ei haluta ruokaa, vaan kalliita lenkkareita ja kannettavia tietokoneita, polkupyörä ja kampaamotuotteita. Eräs psykologi ihmetteleekin, että miten on mahdollista, että vaikka ihminen ei usko lakiin ja oikeuteen, yhteisöllisyyteen jne,. hän uskoo urheilukamppeisiin. Kulutusyhteiskunta vääristää ihmisen todellisuuden.

Nuorilla näyttää olevan hauskaa ja jännittävää, sanottiin.

Odotan edelleen, mitä löytyy kaiken takaa. Joku on tiennyt, miten nuorison saa "sytyttämään maan tuleen", kuten jotkut kehuvat.

Varmaankin suurin osa on köyhiltä alueilta. Mukana on myös aikuisia.

New Yorkin sähkökatkoksen aikaan tapahtui jotain vastaavanlaista ryöstelyä.



P.S. Tämä on elävää historiaa. Mikä mielipuolinen kesä.


*  Mellakat eivät olleet johdettuja perinteisellä tavalla vaan vertaisryhmien kautta. Nämä vertaisryhmät  saivat ohjeensa kokoontumispaikoista yms huipputehokkailla Blackberry RIMin älypuhelimilla.

perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

Sananvapaus ja Internet

IMG_2250.JPG


Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Kommentti: Ääneenlukeminen ja nukahtaminen

Children and reading


Näille lapsille kirjat ovat osa elämää. Mutta entä jos lapselle tulee outoja mielikuvia kirjoista tai vaikkapa ääneen lukemisesta?


Lapset pitävät yleensä siitä, että heille luetaan ääneen. Kun lapsemme olivat pieniä, he pyysivät jatkuvasti, että heille luetaan. Olin itse samanlainen pienenä.  Siksi olin hämmästynyt, kun kuulin seuraavasta tapauksesta.


Eräs nainen kertoi, että hänen lapsenlapsensa ei pidä siitä, että hänelle luetaan ääneen kirjaa. Päiväkodissa luetaan aina kirjaa, kun lapset laitetaan nukkumaan. Tyttö tosissaan pelkäsi, että ääneen lukeminen on "nukutuspiikki". Voisiko taustalla olla pelko tuosta toisestakin nukahtamisesta? 


(Tämä on kommentti, jossa viittaan toiseen kommenttiin, jossa kerrotaan, että lapsi voi ymmärtää 'nukahtamisen' samana kuin kuoleman, josta käytetään usein eufemistista ilmausta "nukahtaa".)

perjantaina, toukokuuta 20, 2011

Onko blogi tavallisen kansalaisen äänitorvi? Kommentti

Vanha tuttu "Pinserin lista" vuodelta 2005 näkyy netissä: Pinserin listalla ruuhkaa Sieltä löytyi tämäkin kommenttini ajalta, jolloin olin pitänyt blogia vasta kolme kuukautta. Kuva liittyy pari viikkoa aikaisempaan kirjoitukseeni. Tein kuvan leikkaamalla ja liimaamalla. Pohjana kuva, joka on eräässä lukuisista Doverin kirjoista - käytin niitä jo Kanadassa kirjoittaessani lehtijuttuja sikäläiseen lehteen.
Pinserin blogissa:
Blogisisko says:
28.09.2005 at 20:09
Hyvät ystävät,
esimerkiksi minulla ei ole aavistustakaan edes siitä, mitä tämä “RSS-feedi” tarkoittaa. Kuitenkin olen pitänyt tai ollut pitävinäni blogia jo kohta neljä kuukautta. Mittari kertoo, että lukijamääräni kasvaa koko ajan.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että blogin tulisi olla tavallisen kansalaisen äänitorvi. Siksi blogin pitämisen täytyisi olla mahdollisimman yksinkertaista, kuten Sinä, Sami, jo sanoitkin.
Muussa tapauksessa blogeja pitäisivät vain tietotekniikan harrastajat ja asiantuntijat tai niin varakkaat ihmiset, että heillä on mahdollisuuus teettää “täydellinen blogi”, jota he täyttävät. Se ei antaisi oikeaa kuvaa ihmisten mielipiteistä.
Blogin pitämisen tulisi olla vielä yksinkertaisempaa kuin mitä se on nyt. Kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta eikä halua uurastaa bloginsa parissa iltakaudet.

Ystävällisin terveisin Pirkko/Blogisisko

Ja toinen kommenttini, kiitos kommentoijalle, joka kertoi mitä RSS-feedi on:


Janne,
kiitos neuvosta. Olen siis vain kovasti kiitollinen kaikille maailman nörteille.
Mutta blogeja saa parantaa vieläkin, sillä meitä tietotekniikan Forrest Gumpeja on miljoonittain. Ja kaikki me haluamme kertoa mielipiteemme niin kuin Forrest siellä puistonpenkillä.:)
Pirkko


Blogisisko-blogin silloinen osoite vie nykyiseen kotisivublogiini, jonka osoitteessa on amnellannna. Käytän vielä silloin kommentoidessani etunimeäni Pirkko, jota käyttävät edelleen ystäväni ja sukulaiseni.

Monilla bloggaajilla on ollut sama osoite blogissaan alusta asti. Kun bloggaajien määrä alkoi kasvaa, tuli vuoroin Vuodatukseen vuoroin Bloggeriin ongelmia. Minä olin niitä kärsimättömiä, jotka tilapäisten ongelmien vuoksi siirsivät bloginsa toiseen osoitteseen. Monelle syntyi sama blogi sekä Bloggeriin että Vuodatukseen. Lopetin monia blogeja. Muistelen haikeana mm Bloggerissa ollutta käsityöblogiani, jonka siirsin Vuodatukseen, kun Bloggeriin ei saanut vielä kategorioita. Monien blogien avulla yritin oppia bloggaamista, ja se oppiminen jatkuu edelleen.

Bloggaamisessa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että vuosi 2005 tuntuu nostalgiselta kaukaiselta ajalta.