Enemmän kuin tuhat sanaa. Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa. Lucia ja Luka mukana

Turun linnassa avataan 20.12. näyttely Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa. Näyttely päättyy 8.3.2015.

"Turun linna tuhansine tarinoineen on vuosisatojen ajan innoittanut eri alojen taiteilijoita. Linnan muurien sisäpuolella on kuvattu elokuvia, esitetty teatteria, laulettu ja tanssittu. Rakennus on antanut teemoja oopperoille ja pienempimuotoisille sävellyksille. Kuvataiteilijoille linna on toiminut loputtomana inspiraation lähteenä ja se on esiintynyt jännitys- ja seikkailukertomuksissa, rakkaustarinoissa, lasten kirjoissa ja jopa runoissa. Näyttelyssä pääsee tutustumaan, minkälaisissa oloissa kirjojen sankarit ovat eläneet sekä miten eritavoin linnaa ja sitä ympäröivää maisemaa on voitu esittää."

Näyttely käsittelee mm. sitä, miten lasta kuvataan linnasta kertovassa kaunokirjallisuudessa. 

Kirjani Lucia ja Luka on mukana, ja siitä on esillä myös seuraava ote:

Naisen pitää osata oikeat naistentyöt. Kun joulunpyhät ovat ohi, otetaan värttinät esille ja ruvetaan kehräämään… Tule tänne, Lucia Olavintytär, niin neuvon sinulle kädestä pitäen, miten neulotaan sukkaa Naantalin nunnien tapaan.

Anna Amnell, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. BoD 2013

Taidetta opiskelijakirjastossa

The University of Helsinki City Campus Library, a photo by Anna Amnell on Flickr.

The University of Helsinki City Campus Library

Barcelona ja Gaudi

Barcelona_0628, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Katso kuvia Gaudin mielikuvituksen tuotteista Barcelonassa. Kuvat Matti Amnell
Gaudi

Birger Kaipiainen Emmassa

Birger Kaipiainen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tätä ei ole nähty aikoihin. (Tässä kuvassa on kurkistus alakuvassa olevan suuren linnun vatsaan.)
Kuriton kaunosielu / Birger Kaipiaisen keraamisia fantasioita EMMAssa 19.6.2013–12.1.2014. 
Täällä muutama kuva, jotka otin tässä suurenmoisessa näyttelyssä. Olen Birgen Kaipiaisen tuotannon ihailija.

Taideteos Kalliossa

taideteos Kalliossa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lentoon lähdössä. Kaunis taideteos.

Oona Tikanoja: Unelma. (suuri koko)
Siltasaarenkatu, Kallio, Helsinki.
Mieheni kuvasi tämän juoksulenkkinsä varrella.

Veistos pysyy paikallaan Siltasaarenkadulla toistaiseksi määrittelemättömän ajan.
Kuva: Matti T. Amnell

Elämän kovuus ja taiteen tuoma lohdutus

osa Leonardon maalausta L'Annunciazione, kuvattu 1991 Firenzessä. kamera: Olympus  µ, skannattu matka-albumista. Otin pienellä kamerallani kuvan tästä maalauksesta, Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Melkein yhtä kauniita olivat samassa huoneessa vastapäisellä seinällä olevat Botticellin maalaukset: Kevat, varsinkin Floran kasvot ja mekko

 Minulle tuli tänään mieleen, että ehkäpä nykyajan elämän kovuus ja turvattomuus saavat ihmiset turvautumaan entistä enemmän kirjallisuuteen. Haluamme osoittaa konkreettisesti ajankäytöllä, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

Osaa meistä lohduttaa musiikki. Sanotaan, että siitä on tullut uskonnon korvike tai se toimii uskonnon rinnalla, sillä ovathan suurimmat säveltäjät olleet syvällisesti uskonnollisia.

Nykyajan kuvataide on tullut niin rikkonaiseksi, että siitä ei ole lohduttajaksi. Se on vain elämän sekasorron ja rikkonaisuuden heijastuma, peilikuva. Nykytaidetta katsomalla ei voi yleensä samalla tavalla levätä kuin katsomalla jotain klasssista maalausta, olipa sen aihe mikä hyvänsä.

Ehkä kaunokirjallisuuden mahdollisuudet ovat parhaat. Se voisi selittää nykyihmisen valtavan uppoutumisen kirjallisuuteen. Samanlaista ihminen kokee yleensä vain murroiässä.

Tämä kaikki on tullut mieleeni, kun olen koettanut ymmärtää kirjablogien valtavaa määrää. Kirjat lohduttavat minuakin, ne ovat ainoa omaisuus, mikä minulla on - joko kirjahyllyissä tai mielen sopukoissa muistoina. Mutta koen lukemani kirjat ja yleensä kuuntelemani musiikinkin hyvin yksityiseksi asiaksi. Siksi en kirjoita niistä yleensä. Ne ovat niin kuin ystäviä ja sukulaisia, joista en kirjoita usein blogeissani, en ehkä ole edes maininnut heitä koskaan nimeltä.

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Värikollaasi 110: Oyster gray

oyster gray, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 110 Oyster gray (oyster grey)
väri: osteri

HKR, Pohjois-Esplanadi katukaivon kansi/manhole cover in Helsinki, by artist Denise Ziegler

Taiteilija Denise Zieglerin teos, yksi kahdeksasta muistolaatasta. 

Suuri koko/a larger size

LUX Helsinki 2013

kuva0132, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell

LUX Helsinki 2013 kansio

Kommentti: torjuttu kulttuuri

Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
 Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus.  Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.

Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.

Augustinuksesta alkoi  "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!

Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.

Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.

seuraava kommenttini:

Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.

Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.

Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.

Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.

Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla

Lasilinnut

glass birds, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaunista viikonloppua. On paljon kaunista katseltavaa.
lintukollaasi suurempana

Praha: Pyhän Vituksen katedraali

Katedraalin etuosa, originally uploaded by Anna Amnell.

Äskeinen katedraalisarja "Taivaan pilarit" palautti mieleen Prahassa nähdyn katedraalien katedraalin. Sitä rakennettiin 600 vuotta, vuoteen 1929 asti, ja siksi siellä on paljon nähtävää. On lasimaalauksia, pyhimysten kuvia, hautamuistomerkkejä ja kaikenmoisia esineitä, jotka kertovat kristinuskon suurimman kirkkokunnan historiasta ja erityispiirteistä.

Katedraali on niin suuri, hätkähdyttävä ja ylenpalttinen, että eri maista tulleet koululaisretkikunnatkaan eivät kyllästyneet tähän kirkon ja museon yhdistelmään.

Katedraalin takaosaan pääsee ilman lippua, mutta koko katedraalin nähdäkseen täytyy ostaa hyvin edullinen pääsylippu informaatiotoimistosta pääovea vastapäätä.

Katedraalissa saa ottaa valokuvia, ja otin yli sata kuvaa. Käy katedraalissa! Kuvista on isompi kansio ja pienempi. Katedraalissa on upeita lasimaalauksia, joista yksi on Art Nouveaun julistetaidemestarin Alphonse Muchan tekemä.

Eri aikakausien tyylit tulevat esille. Pohjoismaiseen yksinkertaisuuteen tottunut töllistelee eniten barokin ajan ylitsevuotavuutta.

Katedraali on omistettu kolmelle kristinuskon merkkihenkilölle, Vitukselle, Wenseslaukselle, tsekiksi Vaclav [ ja Adalbertille, jotka ovat katolisen kirkon ja muutaman muunkin kirkkokunnan pyhimyksiä.
Englanninkielisessä Wikipediassa ja muillakin sivistyskielillä on kokonainen kategoria Pyhän Vituksen katedraalille.

Pyhä Vitus (suomeksi) Nurnbergin kronikan kuvaamana. Hän on sairaiden sekä näyttelijöiden ja taiteilijoiden suojelija. Pyhä Venseslaus (suomeksi, Wikipedia), Pyhä Adalbert (suomeksi, Wikipedia)
Pyhä Venseslaus eli Vaclav on Prahassa ratsunsa selässä Vaclavin aukiolla (Vaclavske Namesti) eli Samettivallankumouksen aukiolla.

Modernia taidetta Ostravassa

IMG_6827, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Ostrava on Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki.
Kuvat: M & S Amnell

Vrt Muinaiset ratsastajat Ancient riders Helsinki





joogaaja



suru?

Lux in Helsinki ???

Lux in Helsinki ???, originally uploaded by Anna Amnell.

Arvaatko, mitä on tässä kuvassa? (Vastaus on valoa Helsingissä, lux in Helsinki) Projektin nimi on "Lux Helsinki".

Vastaus: Olen tehnyt koosteen sarjasta valokuvia, jotka mieheni otti tänään tihkusateessa Stadionin tornista. Kuvissa on nähtävissä variaatioita Jukka Huitilan "Variant Spectrum" -valoteoksesta, jossa värit vaihtuvat tornissa tietyin ajoin.

Olen ottanut mukaan Stadionin taustat, leikannut kuvat suikaleiksi, koonnut ne kollaasiksi ja saadun kuvan kyljelleen.

"Variant Spectrumin" näkee parhaiten videona, jollaisia on jo tehty.
Tämä on samaa Helsingin kaupungin "Lux Helsinki" projektia kuin Töölänlahden lyhdyt ja Senaatintorin valot, joista on myös kuvia tässä blogissa.



Photos of the tower of Helsinki Stadium, variations of the colours in Jukka Huitila's "Variant Spectrum". The photos were taken during a bad weather. Try and find video of "Variant Spectrum".

Berliini yöllä

Berliini yöllä, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa teos Jaettu Berliini. Sama taideteos päivällä: the Divided Berlin
Klikkaa sanaa Berliini ja katso muutkin tämän blogin kuvat Berliinistä.

Kaija Poijula: enkelikeinut

Enkelikeinut Vanhan kirkon puistossa, originally uploaded by Anna Amnell.

Kaija Poijula: enkelikeinut.
Swings for angels

Taideteos oli esillä ensi kerran vuonna 1996 Vanhan kirkon puistossa. Tänä kesänä samassa vaahterassa 12. syyskuuta asti. Enkelikeinut sai vuonna 2005 Dublinissa Sculpture in Context -palkinnon.

Tämä kuva on ollut esillä blogissani jo aikaisemmin, mutta en löytänyt silloin mitään tietoa tästä taideteoksesta. Tänään Kirkko ja kaupunki kertoi siitä kuvan kanssa.

Sama ideahan oli keskiajan katedraalin rakentajilla, jotka laittoivat veistoksia ja muuta kaunista katedraalin huipullekin.

Ajankohtaista tänäänkin: Sikamessias-kantelija

Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen) Kuva: Aune Kämäräinen, joka otti kuvan Kyösti Laarista Suomen Kuvalehden Sikamessias -haastatteluuun.

Vihapuheet ja sanan- ja ilmaisuvapaus ovat nyt ajankohtaisia aiheita. Mitä saa pilkata? Mitä ei saa pilkata? Ehkäpä kuuluisin tapaus oli Sikamessias-taideteos. Olin opiskelija ja rahapulassa ja keksin tehdä Sikamessias-kantelijasta lehtijutun Suomen Kuvalehteen, ensimmäisen lehtijuttuni.  Lue, millainen mies oli Sikamessias-kantelija. Minä yllätyin. Hän ei ollutkaan sivistymätön ja tiukkapipoinen.


Sikamesssias kantelija piti taiteesta ja musiikista.
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "
Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta.

vrt
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias

Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970.

Kosmopoliitti on isänmaallinen

Albert Edelfelt, Helsinki, Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

"Paras kosmopoliitti on se, joka eniten rakastaa isänmaataan." Erkki Toivanen kertoo juuri televisiossa Albert Edelfeltistä.
Lisäys:

Suomessakin on patsaita siirrelty poliittisista syistä. Edelfelt-patsaskin on joutunut kokemaan politiikan muutoksista. Se oli pitkään poissa Ateneumin edestä.

Tämä patsas häädettiin nimittäin hulluina vuosikymmeninä "ilkivallan vuoksi" Ateneumin [joka oli silloin taidekoulu] edestä Eiraan ja on tuotu hissukseen takaisin vasta vuonna 2004!. Se on siis jälleen Ateneumin vieressä, rautatietorilta katsoen oikealla puolella. 

http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=11&sortby=statue

http://yle.fi/vintti/yle.fi/teemagalleria_edelfelt/index.html

en.wikipedia.org/wiki/Albert_Edelfelt

Helsinkiläiset kesälaitumella

Miinä Äkkijyrkkä: Tin Cows

Klikkaa tästä ja katso suurena.

"Uskontovapaa" kasvatus ja kulttuurintuntemus

Ivan Metrovic: John the Baptist, originally uploaded by Anna Amnell.

Kommentti kirjoitukseen Narniaa skeptikoille, jossa kirjoittaja kertoo, että jotkut ihastuvat lapsena Narnia-kirjoihin, mutta teini-ikäisenä tai aikuisena tuntevat tulleensa "huijatuiksi".

Kommenttini: Jos lukutaitoinen eurooppalainen lapsi ei tunnista Euroopan pääuskonnon keskeisimpiä käsitteitä Narnia-kirjoja lukiessaan, se kertoo enemmänkin lapsen huonoista perustiedoista kuin Lewisin vääristä motiiveista. Se olisi samaa kuin, jos intialainen koululainen ei tunnistaisi hindulaisuutta intialaisesta taiteesta tai kirjallisuudesta.

Eräs Narnia-kirjojen parhaita omainaisuuksia on se, että se tutustuttaa lapsilukijan länsimaisen kulttuurin peruspylväisiin, kristinuskon ja antiikin tarinoihin. Jos ihminen ei tunne niitä, hän menettää paljon yhtä hyvin maailmankirjallisuutta lukiessaan kuin Euroopan taidegallerioissa kulkiessaan.

Millerin kertomus "huijatuksi tulemisesta" Narnian kirjoja luettuuaan on suoraan sanoen naivi, jollei hän tietoisesti harjoita uskonnonvastaista propagandaa, mikä on nykyään kovin muodikasta.

"Uskontovapaa" kasvatus tekee ihmisistä todellakin tietämättömiä. Eräs tuttavani kertoi, että häntä huvitti, kun Ranskassa opetettiin taidehistorian luennoilla tuntikausia taidehistorian kannalta välttämättömiä kristinuskon perusasioita, mm kirkkohistorian ja Raamatun keskeisten henkilöiden nimiä, jotka suomalainen opiskelija oli oppinut jo ala-asteella uskontotunneilla.

Kuvassa Ivan Metrovicin veistos "John the Baptist" Splitissä Diocletianuksen palatsin alueella. Ks koko kuvasarja palatsista

Saalis

Buddy Bears in Helsinki 2010 Senaatintorilla.