Kuvassa vanhoja kolehtihaaveja Helsingin Johanneksen kirkossa
Kommentti
Kemppisen blogissa, jossa kirjoitetaan kilpailusta, jota esiintyy myös kirkkojen toiminnassa.
Kirkot kilpailevat keskenään Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Se luo aktiivisuutta ja viihtyvyyttä. Mutta sillä on myöskin varjopuolensa.
Raha näyttelee keskeistä osaa kirkon toiminnassa. Tilaisuudet arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon ne tuottavat rahaa. Rikkaat kirkon jäsenet saavat arvostusta ja vaikutusvaltaa, koska lahjoittavat enemmän kuin muut.
Kirkolle saatetaan antaa miljoonalahjoittajan nimi, ja lahjoittajien nimiä laitetaan kirkonpenkkeihin, lasimaalauksiin, seinätiileihin ja virsikirjoihin.
Koska työntekijöitä on vähän, usein vain yksi, kirkon jäsenten on osallistuttava kirkon työhön. Töillä on taipumus kasaantua muutamille, ja hyperaktiiviset henkilöt kokoavat töitä itselleen, vaikka eivät ole aina sopivia kirkon keskeisiksi vaikuttajiksi.
Suomessa kirkon kustannukset jakaantuvat tasapuolisesti kaikille jäsenille. Toiminta on paljon monipuolisempaa kuin Amerikassa.
Kirkko palvelee kaikkia Suomessa asuvia tai täällä vierailevia henkilöitä, riippumatta siitä, ovatko he kirkon tai edes minkään uskontokunnan jäseniä. Meikäläinen systeemi on lempeä "kuluttajalle".
