lauantaina, kesäkuuta 18, 2011

Sixpack ja onnen aika

Old cemetery in Helsinki

Vanha Kirkkopuisto keskellä Helsinkiä kertoo ajasta, jolloin nälkä, rutto ja monet muut nyt jo voitetut sairaudet niittivät suomalaisia, lapsia ja nuoria yhtä hyvin kuin vanhuksia. Nykyajan nuoriso käyttää "ruttopuistoa" juhlapaikkana.

Hallitusneuvotteluissa kiisteltiiin siitä, nostetaanko liikevaihtoveroa vai ei, ja neuvottelut olivat katketa siihen kysymykseen. Tämä tilanne osoittaa, millaista onnen aikaa todellisuudessa elämme, ja millaista pientä näpertelyä meidän ongelmamme ovat verrattuina edellisten sukupolvien elämään. Meidän esivanhempamme ovat käyneet sotia, nähneet nälkää, kerjänneet, olleet huutolaisia, sotavankeja, käyneet sisällissotaa - sodista kauheinta- kokeneet pulakausia, joutuneet tyytymään opetuksessa pelkkään kiertokouluun.

Tämä on optimistinen näkökulma tilanteeseen. Kritiikkiä ja vaikerrustakin on tulossa tähänkin blogiin.:)

perjantaina, kesäkuuta 17, 2011

Pitkän avioliiton salaisuus





Posted by Picasa
Toronton elokuvafestivaaleilla monta vuotta sitten istuivat suuren salin etuosassa Joanne Woodward ja Paul Newman. Huone oli täynnä kullanvärisiksi maalatuilla tuoleilla istuvia toimittajia, elokuvakriitikoita ja muita, jotka olivat päässeet lehdistötilaisuuteen. Meille toimittajille oli sanottu, että Woodward ja Newman eivät vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin.

Minulla oli hyvä onni, istuin saman pöydän toisella puolen ja tarkkailin kiinnostuneena näitä näyttelijöitä, edessäni istuvia todellisia filmitähtiä. Paul Newmannissa oli jotain levotonta, kärsimätöntä niin kuin niissä teini-ikäisissä pojissa, joita olin opettanut Suomessa. Joanne Woodward oli täysin toista maata, tyyni, huoliteltu, tasapainoisen näköinen. En voinut mitään sille, että minua alkoi kiinnostaa kaikkein eniten tuo kielletty alue, tähtien yksityiselämä. Kun sain puheenvuoron, kysyin: Mikä on teidän pitkän avioliittonne salaisuus?

He eivät vastanneet heti. Noina sekunteina heidän kasvoillaan vilahtivat kuin filminauha jäljet monenlaisista tunteista, näkyi tuskaa, ärtymystä, iloa, ja he katsoivat toisiinsa. Paul Newman sanoi hymyillen: Good luck. Se oli varmaankin osittain totta. Mutta ainakin me lähellä istuvat olimme nähneet, etteivät he suhtautuneet kysymykseen pinnallisesti, vaan humoristisen vakavasti. Voitte arvata, että seuraavana päivänä ainakin kanadalaisissa lehdissä oli otsikkona "Newman ja Woodward sanovat, että heidän pitkän avioliittonsa salaisuus on hyvä tuuri."

Näin hääpäivänä olemme mieheni kanssa pohtineet samaa aihetta. Olemme joskus arvelleeet, että ennen avioliitot kestivät loppuun asti, kun ihmisillä ei ollut silmälaseja. He eivät nähneet toistensa rapistumista. Mutta nykyään olemme sitä mieltä, että syynä on se, että puolisoa katsoessa ei näe kuin ajoittain nykyisen ihmisen, enemmän vilahtaa mielessä filminauha, joka sisältää kohtauksia elämän eri vaiheista. Ja pysyvin siinä on se ihminen, johon rakastui, se nuori tyttö tai poika, jolla oli kirkkaat silmät ja sileät posket. Joku toinen voi olla eri mieltä.

Mieheni muistuttaa minulle, että kerroin kotona tuon lehdistötilaisuuden jälkeen, että Joanne Woodward kallisti päätään ja kuiskasi miehelleen 'seksi'. Sitä ei ollut lehdissä. Luulen, että muut eivät kuulleet sitä, vain minä joka istuin vastapäätä Woodwardia.

Saippuakuplia 2


IMG_3324, originally uploaded by Anna Amnell.
Tämä on toinen yritys lähettää kuva Flickristä.

Lapsena saippuakuplien puhaltelu oli eräs kesän hauskimpia harrastuksia. Tarvittiin vain lasillinen saippuavettä ja olkipilli. Sitten vaan keittiönrappusille istumaan ja puhaltelemaan.

Tapasimme tämän saippuakuplien puhaltelijan Keskuskadulla. Samalla Penrosen laatat saivat saippuapesun.

IMG_3317

Varo varasta


IMG_3348, originally uploaded by Anna Amnell.

Tätä ei nähty ennen Suomessa: tuoli täytyy lukita kiinni lyhtypylvääseen.

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Valistus on viritetty

rokokoo-shop-window

Tämä pysähdytti. Akateeminen kirjakauppa mainostaa Valistusajan kulttuurifestivaalia ja pukuhistorian kirjoja tällä kiehtovan kauniilla näyteikkunalla.

Sillä näytti olevan hämmästyttävä vaikutus ainakin erääseen ohikulkijaan. Kun otin valokuvaa näyteikkunasta, viereeni pysähtyi niin sanottu puistokemisti. Hän horjui hieman, odotti, että olin saanut otettua kuvan. Sitten hän kumarsi kohteliaasti kuin näytelmässä - erittäin syvään - ja pyysi miestäni antamaan vähän rahaa. Olimme molemmat ällistyneitä miehen eläytymisestä rokokoo-tunnelmaan, ja mieheni antoi tälle rahaa. Se ei oikein riittänyt, hän pyysi lisää. Me läksimme jatkamaan matkaa.

Les Lumieres häikäisee tyylikkyydellään. Klikkaa kuvaa ja lue tekstit. Olen innostunut rokokoon sisustuksesta ja pukuhistoriasta, mutta valistusaika ei muuten innosta, siis ajatussuuntana. Johonkin tilaisuuteen voisi osallistua. Olen joskus ollut katsomassa tukholmalaisen kustavilaisuusseuran esityksiä ja käynyt "valistusajan kahveilla" Sederholmin talossa Senaatintorin varrella.
"
Musiikkia, filosofiaa, tiedettä, runoutta ja tanssia George Washingtonin ajan Amerikasta. Teemana Washington-Pariisi-Savolax."

Mieleen tulee myös valistunut Thomas Jefferson, jonka pöydässä tarjoilivat Thomas Jeffersonin näköiset nuoret pojat, Jeffersonin omat mustan orjattaren kanssa saadut biologiset lapset, joita Jefferson sanoi "neekeriorjikseen" pariisilaisvieraittensa järkytykseksi. Äly ei riitä, tarvitaan myös sydän.


Koulussa laulettiin "Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.." (Juteinin Arvon mekin ansaitsemme)