Strindbergin kahvila on avattu

Tältä näyttää uusi Strindberg. Katukahvila levittäytyy laajalle, joten tilaa on yhtä paljon kuin ennenkin. Hauska tunnelma. Klikkaa kuva suureksi!

Postikortit syrjäyttivät matkakirjeet

Kuva Wikipediasta Tischbein: Goethe Italian matkalla

Klassikkoromaaneissa ja niistä tehdyissä elokuvissa kiinnittää huomiota siihen, että noina aikoina kirjoitettiin paljon kirjeitä. Ne eivät olleet mitä hyvänsä lappusia, vaikka niitäkin läheteltiin jopa samassa talossa asuville kuten Winston Churchill vaimolleen Clementinelle, kun Winstonilla oli joku neuvottelu käynnissä toisessa päässä taloa.

Kaukana asuvia sukulaisia tavattiin harvoin, mutta siitä huolimatta pysyttiin ajan tasalla siinä, mitä kussakin perheessä tapahtui. Kirjoitettiin pitkiä intiimejä kirjeitä, joita luettiin ääneen takkatulen tai ölylampun valossa. Näin tekivät esimerkiksi Swanin siskokset ja Mannerheim sukulaistensa ja ystäviensä kanssa. Kuuluisien kirjeiden kirjoittajien yksityisiä kirjeitä on koottu kirjoiksi, joiden kautta menneyt aika avautuu nykyajan ihmiselle.

Tanatologi LKT Gustaf Molander kertoo tänään Hufvudstadsbladetissa (Krama sommaren/I dag/Debatt HBL 14.7.2011) eräästä mestarillisesta kirjeiden kirjoittajasta, nimittäin Adolph Törnerosista (1794-1839), joka oli estetiikan ja latinan professori Uppsalan yliopistossa. Hän kirjoitti matkakirjeitä ystävilleen ja sukulaisilleen. Hän kuvaa kirjeissään luontoa, kukkia, maisemia, talonpoikaistaloja, herraskartanoita mutta myös sisäisiä tuntojaan.  Hän oli sitä mieltä, että matka on elämä elämä pienoiskoossa, sillä muuten ei voitaisi sanoa, että elämä on niin kuin matka. Hän koki olevansa sisäisesti lähellä ystäviään matkoillaankin.

Voimme arvata, miten innokkaasti odotettiin sukulaisten ja ystävien parissa tämän oppineen ja sydämellisen miehen kirjeitä. "Taito kirjoittaa pitkiä, eloisia kirjeitä tuli vähitellen yhä harvinaisemmaksi", kirjoittaa Molander. "1800-luvun loppupuolella kirjeiden tulivat postikortit, joissa oli tilaa vain muutamalle lauseelle."

Ego trip, matka tuntemattomaan

Onko oman sisimpänsä penkominen tulossa yhä trendikkäämmäksi?

Augustinus tämän kaiken egotrippailun aloitti: " Minä uurastaan ahkerasti pellollani, ja tämä pelto olen minä itse. Minusta on tullut ongelma itselleni, kuin vainio, jota talonpoika voi muokata vain vaivoin ja runsaasti hikoillen. Sillä minä en tutki nyt taivaiden teitä enkä tähtien välimatkaa, en yritä selvittää, miten maa pysyy paikallaan avaruudessa. Minä tutkin itseäni, kaivan muistiani, tutkin mieltäni. Ego sum, qui menini, ego animus." (Saint Augustin "The Confessions". Oma suomennos Pine-Coffin käännöksestä. Penguin 1961).

Augustinus eli myrskyisänä aikakautena. Nykyajan narsistinen, monenlaisten kiusausten ja ristiriitojen keskellä elävä ihminen voi kokea hänet sukulaissielukseen.

(Huom! Miksi monet käyttävät sanaa 'pastori' ammatin nimenä? Esim. Pastori Heta Hurskas on pappi, sairaalapappi, ja lääketieteen tohtori Terttu Taitava on lääkäri ja toimii lastenlääkärinä.)

Pakinaperjantai: 'Paljoksunta'

IMG_0999, originally uploaded by Anna Amnell.

Näin tuon pienen virkatun lohikäärmeen Ljubljanassa ja ihastuin siihen kovasti. Ei olisi pitänyt osoittaa niin suurta ihastusta. Kun nimittäin kysyin sen hintaa, kauppias sanoi: Kuusikymmentä euroa.

Paljoksuin hintaa ja jätin lohikäärmeen sinne Ljubljanan lukuisten muiden lohikäärmeiden seuraan. Pakinaperjantai: 'Paljoksunta'.

'paljoksua' = verbinä:  pitää (jotakin määrää, summaa tm.) liian suurena, suureksua. Paljoksua töitään tai jonkun vaatimuksia. Nykysuomen sanakirja

Kukat kukoistavat kaupungissakin

IMG_0559, originally uploaded by Anna Amnell.

Lämpö sen tekee.:)