sunnuntaina, elokuuta 07, 2011

Kommentti: Paluumuuttajaakaan ei ymmärretä

Minusta on tuntunut, että vaihto-oppilaana oloa tai opintomatkaa arvostetaan enemmän kuin paluumuuttajan lapsena tai aikuisena viettämiä vuosia ulkomailla.

Kemppisen blogin kirjoitus Rakas entinen rasisti
Anita kommentoi: "Mutta mitenkäs taustan salaa -- kun tausta näkyy ihonväristä."

Kommenttini:

Se voi olla ankaraa, armotonta. Tulee mieleen erään amerikkalaisen romaanin lapsi, joka sanoi: Äiti, miksi teit minusta mustan?
 Muut sisarukset olivat valkoisia.

Vaikeaa on meidänkin perheen kokemuksen mukaan ja ystäviemme mukaan myös paluumuuttajilla, nimenomaan lapsilla ja nuorilla, jotka näyttävät "suomalaisilta", heillä on suomalainen nimi, mutta he ovat kulttuuriltaan jotain muuta tai ehkä kahden kulttuurin ihmisiä, joita ymmärretään Suomessa monesti vielä huonommin kuin maahanmuuttajia. (Eräs Helsingin yliopiston espanjanopettaja käytti sanaa 'kulttuurimulatti' tästä ilmiöstä)

Jos osaa kahta kieltä, ja siirtyy niissä vaivattomasti, jotkut kuulijat kokevat olonsa hankalaksi, ajattelevat että toinen teeskentee, näyttelee.

Sitten taas se, että on suomalainen nimi, on monesti työeste. Ei uskota, että paluumuuttaja on täysin englannin- tai ranskankielinen, elänyt vieraskielisessä kulttuurissa täysivaltaisena ehkä erinomaisesta kielitaidostaan kehuttuna "syntyperäisenä" henkilönä. Vaikkapa käännöstehtävä annetaan Suomessa jollekin, jolla on vieraskielinen nimi.:)

Suomessa ollaan edelleen hyvin tottumattomia siirtolaisiin, paluumuuttajin ja monen kulttuurin ihmisiin.

Ihmettelen sitä, miten hyvin jotkut venäläiset emigrantit selvisivät. Oltiinko siihen aikaan tottuneempia monikielisyyteen?

Lisäys: Monet paluumuuttajatuttavat ovat sanoneet, että heidän kokemuksistaan ei haluta edes kuulla.

Testikirjoitus. Mikähän Google Chromissa vikana?

En päässyt ollenkaan kirjoittamaan äsken Bloggeriiin, mutta Safarilla tämä onnistunee. Blogi aivan kuin tärisi, ja sisällä oli vain vaakasuoria leveitä raitoja. Viimeksi tänä aamuna tuli sellainen ajatus, että pitäisi taas laittaa talteen kaikki blogit. Blogisisko onkin koneella, ulkoisissa kovaleyissä ja "Aikakoneessa", johon Mac tallentaa kaiken koneesta.

Myös Yahoossa ja Flickrissä oli jotain outoa, jouduin uusimaan kaikki, ei vain salasanaa.


Nyt kokeilen.

lauantaina, elokuuta 06, 2011

Kultainen maisema

Helsinki kesällä

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Suomi on kaunis kesällä. Voi olla turisti omassa maassaan, kuin ulkomailla, kun on paljon vieraita eri puolilta maailmaa ainakin täällä Helsingissä.
Sunsets and sunrises (lisää kuvia)
Posted by Picasa

Vanha viha elää siirtolaisuudessa





Kuvassa soft sculpture -teos torontolaisessa ostoskeskuksessa. Photo: Anna Amnell
Kanadansuomalaiset vieroksuivat toisiaan punaisten tai valkoisten juurien vuoksi. Punaisten ja valkoisten jälkeläiset toimivat yleensä omissa haaleissaan tai kirkoissaan. Edes rojalisti ei päässyt eroon "punaisesta" maineesta, jonka hän oli perinyt isoisovanhemmiltaan. Samanlaista jakaantumista entisen kotimaan poliittisten tapahtumien vuoksi oli nähtävissä myös mm kiinalaisissa ja unkarilaisissa siirtolaisissa.
Suomen television ohjelmistahan saa useimmiten sellaisen käsityksen, että kaikki kanadansuomalaiset siirtolaiset ovat jonkin sortin sosialisteja. Ohjelmat on tehty yleensä pelkästään vasemmistolaisesta näkökulmasta.

Eräs Suomesta Kanadassa vieraileva ministeri olikin hyvin hämmästynyt tajutessaan, kuinka suuri oli nimenomaan "kirkkosuomalaisten" (eli "valkoisten" sukujen) vaikutus siirtolaisyhteisössä.

Aiheesta on tehty nyt dokumentti, josta torontolainen lehti Vapaa Sana kertoo. Samassa artikkelissa on myös erittäin kiinnostava valokuva eräästä hääparista, joka on vaikuttanut hyvin paljon kanadansuomalaisiin.

Brittiupseeri rakastui suomalaiseen Aini Kauppiseen. Nuori nainen lupasi mennä miehen kanssa naimisiin ja muuttaa Kanadaan, jos "veli ja hänen kaverinsakin" pääsevät mukaan. Näin kävi, ja tehokas punaisten toimittajien ym keskeisten punaisten joukko siirtyi Kanadaan ja levitti aatettaan hyvin tehokkaasti.

http://www.vapaasana.com/19-06karvonen.htm
Lisäys: Kun katsoo hääparin kuvaa, tulee mieleen, että ehkä kyseessä oli "järjestetty" avioliitto. Sulhanen vaikuttaa kovin vaatimattomalta isokokoisen morsiamen rinnalla.

Tunnustus 'Fess up'

Omakuva 2010


Omakuva on otettu Zagrebissa Hotel Esplanadessa, joka oli aikoinaan yksi Idän pikajunan pysähdyspaikoista. Siellä asui muiden muassa Agatha Christie matkoillaan Mesopotamiaan. Me kävimme vain juomassa teetä tässä hienossa hotellissa. (katso kaikki kuvat)
Osallistuminen Anun haasteeseen 'Fess up'

 Ensin kommenttini:
Onkohan tämä minulle? Minun piti katsoa sanakirjasta mitä ‘fess up’ tarkoittaa. ['fess up' = 'acknowledge', 'confess'] Taidan olla liiaksi ‘over the hill’? En pitänyt edes teini-ikäisenä Coca Colasta. Taitaisi tulla liian karmeaa luettavaa.:)

Tässä vastaukset:


Niin sanotut "taiteelliset" ominaisuuteni:


1. Elitistisyys
En pidä coca colasta, kahvista, tupakasta enkä alkoholista. Pidän vedestä. Hei, mutta se ei taida ollakaan elitististä, vaan maatiaista. Olen siis maatiainen. Mies sanoo: Kallis maku. Vain teoriassa. Tyydyn yleensä vain ottamaan valokuvia kalliista esineistä. Mutta jos saisin lottovoiton, kallis maku alkaisi näkyä minussa ja ympäristössäni. Nirso musiikissa: Chopin ja Mozart.

2. Hankala luonne
Mies sanoo, että en ole. Mutta kyllä minä muutun hankalaksi, jos joku käyttäytyy törkeästi, rupeaa vaikkapa rähjäämään lapselleen (kuten eräs kuuluisa henkilö Stockmannilla) tai hakkaamaan vaimoaan kadulla.

3. Päihteidenkäyttö
Puoli kupillista vahvaa kahvia panee minuun vauhtia. Tunnen lentäväni kuin raketti. Extreme-kokemus, johon uskallan ryhtyä vain hätätilanteessa.

4. Boheemius
Tästä saan eniten pisteitä. Olen kotona yöpaitasillaan, en pettaa sänkyä (syy: pölypunkit täytyy haihduttaa), en kärsi epäjärjestyksestä.

5. Itsekeskeisyys
Jokainen on narsisti. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

6. Erakkomaisuus
Olen suurkaupunki-erakko. Kesämökkiä ei ole, jossa voisi tulla perinteiseksi erakoksi.

7. Tunteellinen (yli)herkkyys
Itken kun on hyvä elokuva, mutta elokuva-alalla oleva ystäväni väittää, että elokuva on epäonnistunut, jos katsoja ei itke.