maanantaina, lokakuuta 03, 2005

Kun muuttokyyhkyt eivät vielä olleet sukupuuttoon kuolleita



Nämä muuttokyyhkyt (passanger pigeons) ovat uudesta blogistani. Ne muistuttavat ajasta, jolloin Toronton laaksot olivat täynnä näitä kyyhkysiä. 1900-luvun alku on meille tuttu esimerkiksi Chaplinin elokuvista. Ihmiset näyttivät silloin erilaisilta. Se ei johtunut vain vaatteista, vaan oli syvempää. Ihmiset olivat vielä ihanteellisia. Uskottiin, että diplomaatit hoitavat riita-asiat. Vasta ensimmäinen maailmansota muutti eurooppalaisen ihmisen.

Minua kiinnostavat tällaiset murroskaudet kuten 1900-luvun alku tai renessanssi, jolloin maailma muuttui ja ihmiset joutuivat tekemään valintoja. Olen kirjoittanut niistä nuortenkirjoja, mutta olen jo tottunut siihen, että kirjojani lukevat myös aikuiset. Pitää tasapainotella 8-vuotiaiden ja 80-vuotiaiden toiveiden välillä.

Olen huomannut viime aikoina, että on vaikeaa, kun pitää käsitellä samassa blogissa myös kahta aikakautta, renessanssia ja 1900-luvun alkua. Uskon, että se hämmentää myös lapsia, jotka tarvitsevat tietoa kirjoistani. Tänään se on tehty: uusi Bloggerin blogi Aurora-kirjoille. Kirjoituslipasto on varattu kokonaan 1500-luvulla ja keskiajalle.

Tätä bloginpitämistähän oppii. Löytyi kiinnostava erilainen blogipohja, majakka-aihe, joka sopii kun pitää puhua Atlantin kummankin puolen asioista. "Auroran ystävät. The Belle Epoque in Finland and Canada " sisältää tällä hetkellä vasta kirjoituslipastosta siirretyn aineiston. Käykää katsomassa.

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2005

Wisteria löytyi

A wisteria in Holland Park, London


Tämä komea wisteria kasvaa Lontoossa Holland Parkin alueella ja kukki vapun aikaan.
Suuri koko

Uusi historiablogi: Historian siipien havinat


Kuva: Pictorial Archive of Decorative and Illustrative Mortised Cuts. Carol Belanger Crafton (ed). Dover.

Historiantutkija Sedis on innostuttanut muutaman kollegansa aloittamaan kanssaan uuden historiablogin nimeltä "Historian siipien havinat. Historiaa huviksi ja hyödyksi." Toivotan onnea näiden suosikkibloggaajieni yhteiselle blogille.

Aikaisempia historiablogeja, joita olen seurannut Sediksen blogin lisäksi on juuri yllätyksekseni [väärä hälytys, ks. loppua]lopettanut Katajalan Memoria volatis . Onneksi voin mennä vielä hänen hienoille keskiaikasivuilleen. Luen jatkuvasti myös mm. Jura Jukolan , Meten ja Pagistaanin historiablogeja.

Kun luin Sediksen blogista tämän uutisen, tunsin saaneeni pienen lahjan historian muusalta. Olin nimittäin selannut nettiä tuntikausia ja koonnut linkkilistoihini linkkejä 1500-luvun pukuhistoriasta kirjoituslipastooni ja käsityöblogiini.

Paljon onnea uudelle blogille!

Katajalan blogi löytyy osoitteesta http://www.katajala.net/blog/jussi
Ilman www:ta löytyy tuo "katoamisilmoitus":)

Jari Sedergrenin kotisivut

Onko siitä vasta neljä kuukautta?

Lilypie Baby Ticker

Lokakuu

"There is no season when such pleasant and sunny spots may be lighted on, and produce so pleasant an effect on the feelings, as now in October."
Nathaniel Hawthorne

lauantaina, lokakuuta 01, 2005

Uusi näkökulma minä-keskusteluun: Pol Pot ja 'minä'

”Diktaattori Pol Potin johtamat Punaiset khmerit tekivät 1970-luvun jälkipuoliskolla Kambodzhassa eräänlaisen synkän maailmanennätyksen: vain neljä vuotta kestäneen hallintokautensa aikana he onnistuivat surmaamaan ehkä jopa kaksi miljoonaa kansalaista.” Näin kertovat verkkouutiset.

Saloth Sârin eli Pol Potin elämästä tiedetään vähemmän kuin esimerkiksi Hitleristä tai Stalinista. Tiedetään, että hän oli kuten monet muutkin keskeiset punaiset khmerit opiskellut Pariisissa ja omaksunut siellä ideologiansa.

Mutta Pol Pot oli ollut miljoonien muiden tavoin lapsena useita vuosia buddhalaisluostarissa. Pol Potin elämäkerran kirjoittajan mukaan näillä vuosilla oli ratkaiseva vaikutus Pol Potin myöhempään toimintaan.

Muutama päivä sitten Harvardissa opiskellut "ansku" kirjoitti minä- keskustelussa kommentteihin mm: "Eräs älyllisesti haastavimpia luentoja on ollut kun buddhalainen selitti miten minää ei ole".

Luostarissa opittu minän hylkääminen näyttää jääneen Pol Potin mieleen. Philip Short kirjoittaa kirjassaan "Pol Pot: Anatomy of a Nightmare":

”Was he struck by the monastic emphasis on detachment? - - in later life the abandonment of personal ties and suppression of individuality – in both thought and behaviour – would become key elements of his political credo."

[myöhemmin elämässä henkilökohtaisten siteiden hylkääminen ja yksilöllisyyden tukahduttaminen sekä ajatuksissa että käytöksessä olivat ratkaisevia elementtejä hänen poliittisessa ajattelussaan]

Khmer Rougen filosofia ja theravada-buddhalaisuus olivat kumpikin hyvin normatiivisia. Theravada buddhalaisuudella oli punaisten khmerien ajatteluun samanlainen yhteys kuin konfutselaisuudella maolaisuuteen.