tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Kommentteja taiteesta ja musiikista

Pagistaan-blogiin 25.2.2006 "Töllin huolenharmaan" (Peltoniemen Hintriikan/Hintrikin surumarssi)

Huomaan olevani tynnyrissä kasvanut tyttö. En ole kuullut koskaan sanoja Hintriikan surumarssiin.

Se on minusta hyvin kaunis ja muistan, että se teki minuun suuren vaikutuksen jo teni-ikäisenä. Siinä on jotain samaa kuin blues-musiikissa.

Lapsenikaan eivät ole kuulleet noita sanoja, sillä emme pitäneet radiota emmekä TV:tä niinä aikoina. Äänilevyjä oli kyllä paljon ja lisää lainattiin.

Peltoniemen Hintrikin surumarssi


Pagisijan blogiin samasta aiheesta myöhemmin, pääsiäispäivänä 2006

Satuin tänne näin myöhään uudestaan ja huomaan, että olen minäkin kirjoittanut Hintriikka. Ehkä se on iskostunut mieleen radion kuuluutuksista. Siis sitä nimeä käytettiin mielestäni jo aikaisemminkin.

Luulinkin ennen, että se oli sävelletty Hintriikka-nimisen naisen muistolle. Sitten näin jossakin valokuvan Hintrikistä.

Hän on siinä valokuvassa laiha ja henkevän näköinen, oikein karismaattinen ja komea mies. Katse jäi mieleen.


supistetut kirjat
Pekka Nykäsen blogiin 17.5.2006 ("supistetut kirjat")

Ei sitä aina tiedä, mihin asiat johtavat.

Ostin esiteini-ikäisenä pikkukaupungin rautatieasemalta amerikkalaisen Classics Illustrated-sarjakuvalehden, jonka aiheena oli "Julius Caesar".

Niin onnistunut oli sarjakuvalehti ja varsinkin itse tarina, että menin kirjastoon ja etsin sieltä alkuperäisen näytelmän, suomeksi. Muistan, että minua järkytti erityisesti se, että Julius Caesarin ystäväkin liittyi vihollisiin.

Kului kauan aikaa, ennen kuin pystyin ymmärtämään alkutekstiä. Oli kuitenkin löytynyt elinikäinen ystävä, William Shakespeare.

Tämä kokemus on vaikuttanut muun muassa sen, että olen itse (kustantajan pyynnöstä) kirjoittanut helppotajuisen lasten version ensimmäisestä historiallisesta nuortenkirjastani.

Se on osoittautunut hyväksi ideaksi. Olen itse lukenut aikuisten romaaneja lapsena, mutta olen sitä mieltä, että monesti lukijan kielitaito, henkinen kehitys tai aika eivät riitä, jotta hän voisi omaksua kirjallisuutta sen alkuperäisessä muodossa.

P.S. Minäkin luen kaunokirjallisuutta mieluiten alkukielellä - jos osaan.

jatkoa edelliseen:

Hyvä Pekka,
otit jälleen erittäin kiinnostavan asian puheeksi. Luulen, että tästä kirjojen typistämisestä tullaan vielä keskustelemaan kiivaastikin Suomessa.

Lapsetkin voivat lukea vaihteeksi vaikeaa tekstiä, josta ymmärtävät alussa vain osan ja palaavat siihen myöhemmin.

Esimerkiksi Victor Hugon Kurjat meni täysin yli minun ymmärrykseni, kun luin sen lapsena. Se toi kuitenkin erityistä läheisyyttä Victor Hugoon, vähän samalla tavalla kuin hän olisi ollut isoisä tai naapuri, jonka juttuja ei vielä lapsena ymmärrä tai ymmärtää vain osittain.

Tosiasia on, että jotkut aikuiset ihmisetkään eivät lue kirjoja, jos eivät saa niitä helpommassa muodossa ja jotkut kirjailijat ottavat sen realistisena tosiasiana tai hyvänä busineksenä.

Kommentteja uskonnosta

Lordi, hengellisyys, kuolemansynnit

Hanhensulan blogiin 22.5.2006

http://hanhensulka.blogspot.com/2006/05/lordi-ja-da-vinci-koodi.html

Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.

Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.

En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.


Lordi

HS.fi nettikeskusteluun 25.5.2006
Nyt kun Lordin naamarin takana olevat kasvot ovat netissä ja ulkomaisissa lehdissä kaikkien nähtävinä, Tomi Putansuun kannattaisi pitää kansainvälinen lehdistökonferenssi ja esiintyä oma itsenään. Hän puhuu kaunista englantia, hän on sympaattisen näköinen ihminen. Hän keräisi pisteet itselleen.

Hän oli viisas käyttäessään hirviöasua ja -naamaria. Hän on jokaisen äidin kullanmurun näköinen poika, jonka olïsi täytynyt muuten laulaa countrya tai jotain romanttista ollakseen yhtä tehokas.

Tomi Putaansuusta on tullut koko maailman silmissä superjulkkis. Hän ei ole enää tavallinen yksityishenkilö. Hänellä on alkanut uusi erilainen elämä. Hänen täytyy tehdä valintansa viisaasti, jotta siitä tulee myös onnellinen elämä.

Juuri tämä vastakohta monster-nice boy olisi nyt rautaa!


pyhäinjännökset, piispa Henrik

Keskustelu Pyhän Henrikin luista: "Olen ekumeenikko":
1.8.2006

---keskiajallakin pyhimysten luiden hankkiminen omaan yhteisöön oli kovaa kilpailua. Tuskin oli jo eläissään pyhänä pidetyn ihmisen ruumis ehtinyt jäähtyä, kun siitä revittiin osia.

Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa, kirkoissakin. Yleensä on kysymys vallasta.

Ellis Petersin (oik. Edith Pargeter) "Veli Cadfael" -salapoliisikirjoista saa erinomaisen kuvan keskiajan uskonnollisuudesta. Cadfael on luostarin puutarhuri, mies jolla on kiinnostava menneisyys. Kirjoissa on hienoa luonnonkuvausta ja henkilökuvausta sekä kiinnostavia tapauksia.

Ellis Peters

2.8.2006 ("olen ekumeenikko")
Se minua juuri Edith Pargeterin alias Ellis Petersin kirjoissa kiehtoo: kaikki on niin kuin nytkin.
Se, joka saa pyhimyksen luut, kohottaa niiden avulla kirkkonsa arvoa, saa kansaa tulemaan katsomaan, tuomaan rahaa.

Pyhimysten luita saatettiin varastaa, ryövätä kirkoista ja viedä omaan. Cornwallin Neotsin asukkaat eivät sano päivää Camridgen St Neotsin asukkaille, joiden esi-isät ryöstivät lyhytkasvuisen pyhimyksen Neotsin luut joskus keskiajalla. Näin kertoi eräs St Neotsin asukas.:)

Vaikeammasta kysymyksestä: Miksi eivät ihmiset tule täydellisiksi? Se juuri onkin koko uskonnon ydin. Jos ihmiset olisivat täydellisiä, Jeesuksen kaltaisia, uskontoja ei tarvittaisi.

Villi-ihminen ei ole kesyyntynyt, kesyyntyneekö koskaan. Freudkin sanoi: "Missä 'id' oli ennen, 'egon' tulee olla." Alitajuisen villi-ihmisen vaistoja koetetaan hillitä ja järkevän egon voimaa vahvistaa. Kulttuuri ja uskonnot pyrkivät tähän.

Villi-ihmisen voima koetetaan "sublimoida" luovuuteen, taiteeseen.

Kristinusko on realistista. Ihmisen raadollisuus tunnistetaan ja tunnustetaan todeksi. Luther: Vanha Aatami on hukutettava joka päivä.

"Semmoinen on tämä maa: Paratiisiksi ei tätä saa".


 2.8.2006
Kun mainitsin Lutherin, tulivat mieleen Lutherin Rooman matka ja sen maailmanhistorialliset seuraukset.

Ei kristillinen kirkko ole vielä renessanssin rappiotilassa, ei lähelläkään, onneksi.
Suomalainen "pettäjäpiispa" "salarakas"- naispappeineen on vielä skandaali, joka nousee suuriksi otsikoiksi muidenkin maiden lehtiin. Ihmeen paljon löytyi "ymmnärtäjiäkin" kaksoiselämää viettäneille papeille. Olikohan niitä tässäkin blogissa?
Realismi ei tarkoita puolustamista.

kuolemansynnit, anteliaisuus, kristinusko
Ikkunaiineksen kirjoituksen "Viides kuolemansynti" anteliaisuudesta 7.10.2006

Erittäin kiinnostava kirjoitussarja.
Raamatussa todellakin kehotetaan anteliaisuuteen ja vieraanvaraisuuteen. Ihan hyvä idea. Mutta ei sillä tavalla saa mitään etua itselleen.
Kristillinen etiikka on rakkaus- ja kiitollisuusetiikkaa, ei ansioetiikkaa. Koska Jumala rakastaa ihmistä ja antaa hänelle monenlaisia lahjoa, ihminen haluaa jakaa näitä lahjoja kiitollisuudesta eteenpäin.
Tämä on hyväntekeväisyyden kristillinen perusta. Lahjojen antaminen voi turmeltua tietenkin vaikka millaiseksi.
Pohjois-Amerikassa on joskus tapana laittaa kirkkojen tuoleihin, virsikirjoihin ja jopa tiiliskiviin lahjoittajan nimi. Jopa koko kirkko (tai yhtä hyvin konserttisali) voi saada (voidaan jopa vaatia saamaan) miljonäärilahjoittajan nimen.
Kaikki voi turmeltua, anteliaisuuskin, kuten olet tuonut hienosti esille.