Lumisadetta välillä

 

Satoi niin isoja ja kauniita lumihiutaleita, että yritin taas kuvata niitä. Tuli lunta tupaan eli lumi lensi sisään ikkunasta. Kaunista, mutta kesti vain hetken. Monta kertaa on tämän talven aikana satanut lunta, mutta tuskin voimme sanoa, että meillä on ollut ensilumi.

Kauneus luonnossa ja taiteessa. "Maaginen maisema"

Maisema ikkunastani katsottuna tänään vähän aikaa sitten.

Näen ikkunastani Helsingin keskustan taloja ja niiden yllä olevan taivaan. Ihmettelen ja ihailen jatkuvasti tuota maisemaa. Maalaustaiteessa kuvataan nykyään harvemmin luonnonkauneutta. Ennen oli toisin. Taiteilijat maalasivat ulkomuistista (!) suuria maisemamaalauksia, joissa on pilviä, vuoria ja merta.

Meilahden taidemuseossa Helsingissä on menossa venäläisen taiteen näyttely "Maaginen maisema. - Teoksia Tretjakovin gallerian kokoelmista." 20.2. - 1.6. 2008. En ole käynyt koskaan Venäjällä, joten noiden maalausten näkeminen oli suuri elämys, jotain aivan uutta minulle. Venäläisyyshän oli jo tuohon aikaan myös monikulttuurisuutta, mikä tulee myös esille noista tauluista.

Meri, joet, valtavat tasangot, loputtomat kuraiset tiet, uskonnolliset kulkueet, kirkot jotka täyttävät koko valtavan maalauksen. Siinä on venäläisen ihmisen sielu. Se on sitä venäläisyyttä, jota niin monet meistä suomalaisista rakastavat ja joka tulee esille myös venäläisessä musiikissa ja kaunokirjallisuudessa - venäläinen ja ranskalainen kirjallisuus olivat erikoiskohteinani, kun luin Helsingin yliopistossa kirjallisuutta.

Olin näyttelyssä venäläistä taidetta ja venäläisyyttä yleensäkin tuntevan ystäväni kanssa ja opin paljon tuon käynnin aikana.

Lempitauluni? Ivan Aivazovskin (1817-1900) "Myrskyävä meri" vuodelta 1868. Katselin taulua hämmentyneenä, sillä myrskyävän meren vesi taulun alareunassa oli täsmälleen samanväristä kuin vesi on Niagarassa Kanadan puolella siinä kohdassa, jossa vesi putoaa alas valtavalla voimalla. Olen istunut monta kertaa putouksen vierellä olevassa ravintolassa ikkunanvieruspöydässä ja ihaillut tuota väriä. Olen etsinyt sitä, ja nyt näin sen uudestaan. Ostin useita postikortteja, joissa voi nähdä pienen häivähdyksen tuosta väristä.

Lue hyvä arvostelu tästä taidenäyttelystä ja käy katsomassa noita maagisia maisemia, jos vain olet käymässä Helsingissä.

Kommunismin rikokset ihmiskuntaa kohtaan

Miksi kerrotaan natsien rikoksista ihmiskuntaa kohtaan, mutta kommunistien rikoksista ihmiskuntaa kohtaan vaietaan? Näin ei ole enää Ruotsissa. Kommunismin rikokset tulevat lukiolaisten opetusohjelmaan. (Lena Skogberg: Gymnasieelever ska lära sig om Stalin, Mao och Pol Pot. HBL/Utrikes 11.3.2008)

Milloin Suomessa?

Sininen aamu Helsingissä

Sininen aamu
Originally uploaded by amnellanna

Aamulla seitsemän maissa oli Helsinki näin tunnelmallisen näköinen.

Missä miehet ratsastaa

Tänä vuonna historian ja varsinkin keskiajan ja Tolkienin ystävät saivat juhlia Suomen euroviisujen karsintoja katsoessaan. Mieheni ja minä äänestimmme innokkaasti Teräsbetonia, joka iloksemme voitti karsinnan ja lähtee vuoden 2008 loppukilpailuun.

Teräsbetonin "Missä miehet ratsastaa" oli meidän mielestämme vauhdikas ja karismaattinen esitys. Siinä oli menestyskappaleelle ominaista voimaa -ja toistoa, laulu jäi heti mieleen.

Nämä ratsastavat soturit olivat ilman haarniskaa niin kuin raivoisat viikingit. He olivat hyvin nuoria niin kuin soturit ovat usein olleet. Heidän kasvonsa olivat lapsenomaisen sileät ja parrattomat, mutta heissä oli nuorille miehille ominaista voimaa, jopa raivoa. He vaikuttivat hyvin kookkailta.
Heidän vaaleat hiuksensa ulottuivat miltei vyötärölle. Vai ulottuivatko?

Mutta mistä laulu kertoi? Urhoollisuudesta, uskollisuudesta ja velvollisuuden täyttämisestä. Ratsastajat asuvat kylmässä Pohjolassa, jossa sudet ulvovat, viima käy ja lunta tupruaa( esiintymislavalle asti), mutta urheat miehet liikkuvat karussa ilmastossa yläruumis paljaina niin kuin intiaanit - tai Conan the Barbarian. Suomalais/keskiaikaisen tuvan nurkassa ei ole avoin tulisija tai avotakka vaan kamiina niin kuin Villissä Lännessä. Musiikissa soivat rummut niin kuin ne soivat varmaan myös Attilan joukoilla, joiden hevosten jäljissä ei myöskään kasvanut ruohoa eivätkä lampaat voineet laiduntaa.

"Missä miehet ratsastaa" yhdistää mielestäni omaperäisesti ne lukuisat tarinat, myytit, elokuvat, sarjakuvat ja suomalaisten miesten sotatarinat, joiden kanssa noiden laulajien ikäpolvi on kasvanut. Sota on hirvittävää, mutta soturit ovat uskollisia ja ihanteellisia, valmiita täyttämään velvollisuutensa. Niin kuin aidot soturit ainakin, nämäkään ratsastavat miehet eivät ole machoja, heidän kovaan elämäänsä mahtuu myös "lämpöä ja lempeä". Heidän maailmansa muistuttaa ehkä sittenkin kaikkein eniten Tolkienin luomaa maailmaa, jossa yhtyvät kodikkuus, urheat seikkailut ja taistelu pahaa vastaan.

Jotkut näkevät Teräsbetonin esityksissä huumoria. Sitä saattaa ollakin. Mutta tämä oli kuitenkin ainoa esitys, jonka olen nähnyt, ja ainakin juhlatunnelmissa korostuivat esiintymisessä nimenomaan voima, ihanteellisuus ja sankarimyyttien tunnelma.

Sävellys, sanat ja sovitus on J. Aholan, joka on Teräsbetonin solisti.
Missä miehet ratsastaa -laulun sanat.

Mennyt maailma

Vanha huvila mäellä sateessa.