Obama ja muisti

Hesarin kuukausiliitteessä on kiinnostava artikkeli Barack Obamasta. (Anu Uimonen: "Voi sinua, pikku Barack". HS/Kuukausiliite Tammikuu 2009, 28-35). Se on niin hyvin kirjoitettu, että luin sen ääneen miehelleni, joka on flunssassa. Artikkeli perustuu osittain Obaman kirjaan "Dreams from my Father".

Uimonen mainitsee artikkelissaan sivulla 34 sen Obaman kirjassa olevan kohdan, jossa tämä kirjoittaa tajunneensa rotunsa ensi kerran, kun näki yhdeksänvuotiaana Life-lehdessä olevan kuvan mustasta miehestä, joka yritti muuttaa ihonvärinsä valkoiseksi. Dramaattinen tapaus, tai oikeammin vain muistikuva, sillä sellaista juttua ja kuvaa ei ole ollut koskaan Life-lehdessä eikä myöskään Ebony-lehdessä, jossa Obama arveli sen ehkä olleen, kun häneltä kyseltiin asiaa viime vuonna.

Washington Postin toimittaja arveli, että Obamalle sattui sama juttu, mikä tapahtuu meille muillekin - hän muisti väärin. Minulle tuli mieleen se mahdollisuus, että Obama oli ehkä sekoittanut muistoonsa toisen aikoinaan lehdessä olleen uutisen: musta nainen yritti valkaista kasvojaan joillakin aineilla, jotka aiheuttivat pahoja jälkiseurauksia.

Jostain syystä Anu Uimonen ei kirjoita mitään tästä Obaman muistivirheestä.

Millainen oli Viktorian aika?

Kuva: Anna Amnell
Kanadalaisen museon oppaita ja muita työntekijöitä 1800-luvun asuissa.

1800-luvun elämä on meille tämän ajan ihmisille tuttua monista TV-sarjoista, joissa sitä käsitellään monista näkökulmista. Teema näyttää tänään 21.50 -23.05, juuri ennen Tohtori Zivagoa, historiaohjelman Kuningatar Viktorian miehet. (Teema 2.1.2009)

Millainen oli Viktorian aika? Kirjoitin aikoinaan Kotilieteen pitkän artikkelin Viktorian tyylistä. Se on luettavissa Kotisivublogissani. Valitettavasti kuvat puuttuvat, vain kuvateksti on jäänyt jäljelle siirroissa blogista toiseen. Artikkelissani käsitellään naisen ja miehen asemaa kodissa, kotia ja viktoriaanista sisustustyyliä, joka palasi ensin Yhdysvaltoihin ja sitten muuallekin.

Varakkaiden ihmisten talot olivat suuria, kuin loistohotelleja, joissa oli paljon henkilökuntaa. Lapsiakin oli palvelijoina, se takasi kasvaville tytöille ja pojille ruoan, vaatteet ja lämpimän asunnon, mutta sitoi palvelijan ammattiin, josta oli vaikeaa siirtyä muualle. Tuleville perheenäideille se oli kuitenkin hyödyllinen "talouskoulu". Muun muassa Lucy Maud Montgomery kuvaa päiväkirjoissaan sitä, kuinka hänen täytyi opettaa aina uusille palvelustytöille, miten kotia hoidettiin. Kodinkoneita ja valmisruokia ei ollut, perheenäidin ja palvelijoiden työ oli välttämätöntä.

Lue myös Viktorian ajan salissa. Ks myös saman blogin sivupalkin Viktorian aika -linkit.

Kommentti

Tämä on kommentti keskusteluun, jota käydään Iineksen blogissa (taitaa olla jo 86. kommentti menossa, minullakin toinen tai kolmas).

Luin juuri Dagens Nyheterin kulttuuriosastosta siitä, kuinka Drohobychissä Ukrainassa pidetään joka vuosi tilaisuus kirjailija Bruno Schulzin muistoksi juuri sillä paikalla, jossa Gestapo murhasi hänet vuonna 1942.

Ensin pitää rukouksen rabbi, sitten katolinen pappi ja sitten ortodoksipappi. Ihmisiä tulee joka vuosi eri puolilta maailmaa mukaan tähän tapahtumaan.

Uskonnot eivät ole siis suinkaan aina kilpailutilanteessa. Ne ovat yhteistoiminnassa monilla aloilla. Se kuuluu uskontojenväliseen normaaliin elämään.

Uskonkysymyksissä kukin uskonto elää omaa elämäänsä toisia uskontoja kunnioittaen. On kulttuuri-imperialismia vaatia, että uskonnot eivät saisi pysyä omissa uskonkäsityksissään vaan niiden pitäisi tehdä yhteinen sekoitus opeistaan.

2009

Valokuvablogissani on mosaiikki, joka muodostuu tämän vuodenvaihteen ilotulituksen yksityiskohdista. Kannattaa katsoa näitä kuvia suurina.