keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves.



Kuvan tiedot

ks. myös uudet lisäykset lopusta

Ostin uuden Wodehouse-suomennoksen, joka on tehty kirjoista Right Ho, Jeeves; Thank you, Jeeves ja Jeeves Makes an Omelette. Yhteisnimeksi on annettu Kiitos, Jeeves, mikä on todella sopiva, sillä Jeeves tuottaa paljon iloa sekä kirjoissa että elokuvissa. Alkukielellä on ainakin niin.

Uudessa suomennoksessa on alkamassa hauska tarina Gussie Fink-Nottlesta ja hänen vesiliskoistaan, mutta kääännös pilaa jutun. Heti ensimmäisellä sivulla törmään kohtaan, jossa särähtää:

"Mahtaako teillä olla sama kokemus, mutta joka kerta kun itse ryhdyn kertomaan tarinaa, törmään pirun [sic] hankalaan pulmaan, mistä aloittaa."

Wodehouse käyttää alkutekstissä [Luen samalla Gutenbergissä olevaa alkutekstiä.] sanontaa "dashed", joka on vain lievä eufeismi kirosanasta, ei ollenkaan yhtä voimakas kuin suomennos, joka ei yksinkertaisesti kuulosta Wodehouselta.

Wodehousen tyyli on nerokasta ja hauskaa. Hän keksii uusia sanontoja kuten "right ho" - joka ei ole myöskään minkään asteen kirosana kuten suomennoksen "jepulis", josta on tehty kirjan "Right Ho, Jeeves" nimi (Huom 'jepulis' näyttäisi olevankin 1920- tai 1930-luvun slangisana, alkusanana 'je'=kyllä. Ehkäpä käännöksen yleistunnelma sai senkin tuntumaan minusta kirosanalta.:Lue lisää).

Huumori vaatii lahjoja. Niitä oli Wodehousella. Hänen kirjoistaan tehtyjä TV-sarjojakin voi katsella uudestaan ja uudestaan, sillä niiden kieli on loistavaa. Puvut ja muu lähinnä 1920-luvun -ja edwardiaaninen, Wodehousen nuoruuden aika - tunnelma ja miljöö lisäävät nautintoa.

Library Thing-keskustelupalstalla puhutaan siitä, miksi Wodehouse on niin suosittu.

Eräs opettaja kirjoittaa, että nykyään on vaikeaa opettaa hyvää tyyliä teini-ikäisille, sillä nykykirjailijoilta ei tahdo löytyä enempää kuin neljä lausetta, jossa ei olisi kiroilua, väkivaltaa tai rivouksia. Näin siis myös englanninkielisessä maailmassa.

Mutta Wodehouse on erilainen, "hänen viattomuutensa virkistää", kuten kirjoittaja sanoo. "Hän ei loukkaa ketään tekstillään. Wodehouse on nero, sillä huumorihan on vaikea laji."

"The innocence of Wodehouse is also refreshing: nothing in there that would offend anyone--. Wodehouse could be quoted in his entirety without making my friend the Reverend turn a hair! Sheer genius: comic writing is SO difficult, after all."

En tiedä, viitsinkö ruveta lukemaan 573 sivua Wodehousea suomeksi. Kai kirja pitää palauttaa ja ostaa teokset alkukielellä. Minulla on tällä hetkellä vain "Aunts are no Gentlemen".

Lisäys:

Päätin katsoa, olisiko tämä suomennos sittenkin lukemisen arvoinen. Ei. Kääntäjän (kustannustoimittajan?) lempisana näyttää olevan juuri tämä 'piru'. Hän käyttää sitä mm silloin, kun Wodehouse kirjoittaa "jolly well" [= very much]. "Old leper" on hänellä 'vanha pieru', sana jota Wodehouse ei käyttäisi. Ja sanoisiko muka Wooster komentelevalle pelottavalle Dahlia-tädilleen: "Mutta mistä pirulauta on kysymys?", kun alkukielellä on "dash it", joka osoittaa harmistumista eli siis vaikkapa "Hellitä hiukan! Mistä on kysymys?"

Koska aikomuksenani ei ole tehdä seminaariesitelmää tästä aiheesta, lopetan tämän paksun 27.90 euroa maksaneen opuksen lukemisen ja palautan sen huomenna Akateemiseen kirjakauppaan ja ostan tilalle alkukieliset kirjat, jos niitä on.

Muutenhan Kaisa Siveniuksen teksti on hauskaa. Jatkuva sanojen "piru", "pirulauta" jne käyttäminen vaikuttaa melkein päälleliimatulta. Miksi näin on tehty?

Toinen lisäys: Muistin Kemppisen hienon blogikirjoituksen Wodehousesta ja Jeeves-kirjoista.

Antti Hyry: Uuni. Kiireettömyys voitti Finlandian.

blue-and-white1

”Oloni oli tyven ja hyvä luettuani Uunin”, sanoi Arkio luovuttaessaan tänään Finlandia-palkinnon kirjailija Antti Hyrylle. Siis hyvä olo kirjan lukemisen jälkeen. Se on uutta. Yleensä nykysuomalaisen kirjallisuuden lukemisen jälkeen tulee oikein paha olo. Lue Suomen Kuvalehden nettisivuilta lämminhenkinen haastattelu Antti Hyrystä.

Kaamos kaupungissa

2009-12-01

Kansallismuseo 1.12.2009 illalla puoli kahdeksalta. Eteläpääty näyttää aivan keskiaikaiselta kivikirkolta. Sitä ei huomaa kesäisin, sillä sen edessä kasvaa korkeita puita.
Sama kuva suurempana

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Slavoj Žižek Suomessa

Lovely Ljubljana

Ljubljana, Slovenia. Kuva on otettu vuoren huipulla olevan tornin (Piper's Tower) huipulta, jonne kapusin näitä portaita (Klikkaa kuvia ja katso niitä suurina. Portaat varsinkin!)

Aamun lehdet kertovat, että Slovenian Derridaksi ja Slovenian jättiläiseksi sanottu sosiologi, psykoanalyytikko ja postmoderni filosofi Slavoj Zizek on vierailemassa Suomessa.

Tässä blogissa on ollut useita kirjoituksia Zizekistä.
En lukeudu tämän vasemmistolaisten filosofin ihailijoihin, mutta olen kuullut hänestä paljon viime vuosina.

Klikkaa Zizekin nimeä, jos haluat lukea kirjoitukseni hänestä (mm muoti, ekologia, elokuvien freudilainen tulkinta)

Joulukuu 2009

Welcome Christmas

Vanha oviseppeleemme. Tästä alkaa joulu.