Köynnös nousee ylöspäin töölöläisellä sisäpihalla. Tuleeko tästä kaunis punainen seinä muutaman vuoden kuluttua?
My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, syyskuuta 30, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
Käteviä läppärikasseja ja salkkuja
Kirpputorilöytö, aivan uusi salkku, jossa oli pieni naarmu. Erinomainen kannettavan tietokoneen säilyttämiseen. Salkun terävistä kulmista voi olla hyötyä, kuten jouduin kerran opiskeluaikana dramaattisesti kokemaan.
Olisiko iso kuplamuovikuori paras kotelo läppärille? Sen voisi sujauttaa muovikassiin tai ommella sille tyylikkään kangaspussin. Tyttäreni osti Longchamp-laukun läppärilaukuksi, sillä varsinaiset läppärilaukut ovat tunnetusti hyvin rumia. Näin kylläkin ulkolaisessa lehdessä kauniita läppärilaukkuja, muistitikkuja ym. Niitä ei ole näkynyt vielä Suomessa. Maamme on tunnettu kauniista käyttöesimeistä, mutta se ei vielä näy tietokoneissa ym konttoritarvikkeissa, joiden kanssa joutuu elämään päiväkaudet.
Mieheni käyttää edelleen vanhanaikaista kovaa kulmikasta mustaa salkkua. Hän onnistuu löytämään aina kirpputorilta uuden entisen tilalle. Kaupassa ei sellaisia salkkuja enää ole. Siihen aikaan, kun olin opettajana, joillakin miespuolisilla kollegoillani oli valtavat nahkasalkut. He olivat sulloneet niihin niin paljon tavaraa, että en jaksanut edes nostaa sellaista laukkua. He olivat tavallaan yhdistäneet bodaamisen ansiotyöhön, kun kuljettivat salkkuaan kaikkialla mukanaan.
Kerran iäkäs sukulaiseni oltiin ryöstää hänen laskeutuessaan pullea nahkasalkku kädessään Helsingin rautatieaseman portaita. Hän oli sitkeä vanhus, piti salkusta tiukasti kiinni, kunnes mieheni ehti apuun. Ryöstäjät olisivat pettyneet, kun olisivat avanneet salkun, sillä siellä oli vain iso paketti pitkiä makkarapäällysteisiä voileipiä, villaiset välihousut ja tuliaisia lapsillemme.
Teräväkulmainen salkku on pelastanut minut kerran joutumasta raiskaajan uhriksi:
Kerran eräs mies yritti raahata minua pimeään porraskäytävään Fredan ja Ison Roobertin kulmassa. Vaikka huusin suoraa huutoa apua, ihmiset vain kävelivät ohi. He eivät voineet ajatella, että joku pariskunta selvitteli välejään, sillä olin erittäin siististi pukeutunut ja uusi salkku kädessäni menossa kiireesti yliopistolle.
Tämä salkku pelasti minut. Mieheni oli ostanut minulle lahjaksi mielestäni hyvin miesmäisen salkun, jossa oli metallivahvistukset kulmissa. Iskin salkulla hyökkääjää, ja parahtaen hän päästi irti minusta. Jossain kulkee mies, jolla on arpi kasvoissa siitä, että hän yritti tehdä väkivaltaa naiselle, joka oli synnyttänyt kolmannen lapsensa vain kuukausi aikaisemmin.
Voiko kirjallisuuskritiikki olla rakentavaa?
Alexander Pope kirjoitti runon kritisismistä 1700-luvun alussa. Hän esittää siinä kuuluisan lauseensa kriitikoista: For fools rush in where angels fear to tread. (Vapaa käännös: Typerykset astuvat rautasaappain sinne, minne enkelitkin arkailevat astua.) Jospa August Ahlqvist olisi lukenut tuon runon tai edes tuon lauseen. Ehkä hän olisi kohdellut Aleksis Kiveä edes hiukan inhimillisemmin.
Miten - ja kuinka niihin tulisi suhtautua.
Kommenttini:
Kirja-arvostelut [lehtileikkeet] kellastuvat nopeasti, siksi ne kannattaa skannata heti ja laittaa talteen. Alkuperäiset voi laittaa muovitaskuihin ja kauniiseen mappiin.
Kannattaa lukea vanhoja kirja-arvosteluja silloin tällöin, muuten muistaa vain pahimmat piikit. Niistä voi jopa oppia jotakin. Niissä voi olla niin mukavia kohtia, että niitä voi käyttää kirjansa esittelyssä kotisivuillaan.
Joku arvosteli minua siitä, että olen laittanut vain myönteisiä arvioita kirjoistani kirjojeni esittelyblogeiin. En kai minä niin tyhmä ole, että laittaisin sinne haukkumisia. Ne ovat jo menneet perille koteihin ja minulle. Muut unohtavat ne, kirjailija itse muistaa ne, niin kuin hänen lastaan olisi parjattu.
Epäpätevät tai kaunaiset kriitikot luulevat, että kirjallisuuskritiikki tarkoittaa haukkumista.:) Parhaat kirja-arvostelut ovat rakentavia, ne rohkaisevat kirjailijaa etenemään oikeaan suuntaan ja ohjaavat lukijan löytämään sopivaa luettavaa,
Ilkeämielinen kritiikki on kuin lantaa, jota on parasta levittää ruusupensaiden alle. Siellä siitä voi olla hyötyä:)
P.S. Eräs ystävä toi Kanadassa ratsastuskoululta hevosenlantaa puutarhaamme. Ruusut ja gladiolukset kasvoit villeinä. Puutarhapalstoilla sanotaan, että lannan täytyy antaa maatua ainakin puoli vuotta, muutoin se polttaa ruusut. Ehkä samaa voi sanoa ikävästä kritiikistä. Senkin pitää antaa maatua siellä kansioissa tai kenkälaatikoissa, ennen kuin niitä ryhtyy taas lukemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)