perjantaina, tammikuuta 18, 2013

Photo Friday: 'Serene'

Paljeovi by Anna Amnell
Paljeovi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Photo Friday: Serene
Paljeovi ilta-auringossa
Suuri koko/a large size

Siperiankissa Meggi saapui Suomeen

Petsamo, luostarin kissa

Legendan mukaan Siperian metsäkissat asuivat alkujaan Venäjän luostareissa. Kuvassa oleva kissa on Petsamon Trifonassa rakenteilla olevan alaluostarin asukas. Kuva: Aune Kämäräinen

Äskettäin Suomeen lahjana tullut 'naamiokissa' Meggi on samaa Siperian metsäkissarotua. Nimi 'naamiokissa' on harhauttava, sillä naamiokissoja on muissakin kissaroduissa esimerkiksi Birman kissoissa. Parempi sanoa Nevankissa (Neva Masquerade)  tai reilusti Siperiankissa, vaikka se onkin hyväksytty nyt omaksi rodukseen joissakin maissa. Se on Siperian kissan sisarrotu kuten Siperiankissan ystävät diplomaattisesti sanovat. Siperiankissat ovat erittäin suosittuja myös Pohjois-Amerikassa ja Englannissa. Siperiankissa on täysikasvuinen vasta viiden vuoden iässä, joten Megistä tulee todella iso kissa.

Sinisilmäinen Meggi on Siperian metsäkissa, eräs parhaita asioita, mitä Venäjällä on nykyään annettavana. Se on ystävällinen,  kaunis ja aiheuttaa allergiaa vähemmän kuin muut kissarodut. Jotkut sanovat, ettei se aiheuta ollenkaan allergiaa. Mitä vaaleampi turkki, sitä vähemmän allergiaa, kerrotaan siperiankissasivuilla, joita olen tutkinut. Jos voisin ottaa kissan, valitsisin Siperiankissan. Siinä olisi myös paljon tuttua, sillä se on samanlainen kuin muutkin pohjoiset, arktiset kissarodut: Norjan metsäkissa ja Maine Coon, jotka muistuttavat sitä myös ulkonäöltään.


Our Toby

Meillä oli Kanadassa ihana Toby, joka muistutti lähinnä Maine Coon-kissoja. Se oli kuten muutkin pohjoiset kissarodut (norjalainen metsäkissa, Siperian kissa) vankka, kookas, tuuheahäntäinen, mukava luonteeltaan ja mahdottoman ihmisrakas. Tobyn turkki kasvoi pakkastalvina tavallista paksummaksi. Tobyn turkista tiesi, oliko tulossa kylmä talvi. Tuntuu uskomattomalta, mutta on totta, että Toby oli hylätty ja oli huonossa kunnossa eläintenhuostaanottoasemalla, kun näimme sen ensi kerran. Sen turkki oli karhea, ja se pelkäsi miehiä. Syynä hylkäämiseen oli ollut varmaankin se, että Tobya ei oltu leikattu ja se oli kovat tappelija, tuli alussa kotiin korva veressä. Kaikki muuttui leikkauksen jälkeen. Lue lisää Topista:
Toby Kotikissat -blogissani

Siberian cats (Siberian Forest Cat, Neva Masquerade, Moscow Semi-Longhair), linkit myös Norjalaiseen metsäkissaan ja Maine Coon -kissoihin.
Faktoja suomeksi:
Siperiankissat
Neva Masquerade (myös suomeksi)



tiistaina, tammikuuta 15, 2013

Alkukirjaimet 15: HE

Old Time School, abacus by Anna Amnell
Old Time School, abacus, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Helmitaulu
Alkukirjaimet 15: HE

Kommentti: Miksi suomalainen media ei arvosta lastenkirjallisuutta?

DSC06935

Lapsuus ja ikävuodet lapsuuden ja aikuisuuden välillä ovat merkittäviä ihmisen kehityksessä. Tukeeko media lapsia ja nuoria? Kuvassa on parhaassa lukuiässä olevia tyttöjä Hietalahden kirpputorilla Helsingissä. Kuva: Anna Amnell

Kommentti keskusteluun, joka koskee lastenkirjallisuuden kritiikin vähäisyyttä
Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä, ja jopa HS ja HBL julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.

Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.

Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.

Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)

Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.

maanantaina, tammikuuta 14, 2013

Kerro suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista


Muistele, kerro..  (Kuvassa mainostetaan mustetta)

Saralla on asiaa:
"Kerään aineistoa suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, jota olen kirjoittamassa. Aineistoa käytetään myös väitöskirjatutkimuksessani, jonka aiheena on suomalainen tyttökirjallisuus.
Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti ja pohdiskelemaan erityisesti seuraavien kysymysten pohjalta.
·         Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?
·         Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sitä useammin kuin kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?
·         Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?
Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 28.2.2013 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Heikkiläntie 7, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä. Lyhytkin kirjoitus on tärkeä!
Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan tyttökirjapalkintoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.
Sara Kokkonen
Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija!"

Lähetin kirjoituksen Yhteiskoululaisia Helsingissä, jossa kerron Mary Marckin kirjoista. 


Numerokuvat 20: Runeberginkatu 46

Kulmalinna eli Runeberginkatu 46 Töölössä. Suunnittelija Jalmari Peltonen (1937)

Numerokuvat 20. Viikon numero on 46

Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2013

Värikollaasit 109: Easter eggs in Croatia

Easter eggs in Croatia by Anna Amnell
Easter eggs in Croatia, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Värikollaasin 109 viikon väri on 'Cholate Truffle'. Pääsiäismunia ja palatsi

Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!


Easter meal in Croatia




Dubrovnik-palace

Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.

lauantaina, tammikuuta 12, 2013

Muistikut suklaarasiassa


IMG_8742 by Anna Amnell
IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.



Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.
Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Kanteen voi kirjoittaa lisätietoja tai laittaa läpinäkyvän kannen alle yksityiskohtaisen luettelon, jos on hyvin järjestelmällinen.

Kalat ovat vikkeliä

8 kalaa by Anna Amnell
8 kalaa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kalat ovat kauniita, mutta yleensä mahdottoman vikkeliä, joten niistä ei saa helposti valokuvia ainakaan meidän kameroilla.

Vasemmalla ylhäällä on kala, joka tuijotti meitä ravintolan akvaariosta Dubrovnikissa.
Muut on kuvattu läheisen kuntosalin eteisestä (valkoiset ja harmaa veitikka) ja lähiapteekin akvaariosta, jossa oli eräänä päivänä punainen laatikko taustalla.

En tiedä Helsingissä muita paikkoja, joissa voisi kuvata kaloja.
Sama kuva suurena

perjantaina, tammikuuta 11, 2013

Kerran pikkukaupunkilainen, aina pikkukaupunkilainen

DSC06450

Kommentti Arleenan blogiin:

Hauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.

Totuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.

 Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkiä sorsia ruokkimaan. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL

Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. Kinkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli  kirjoitus kommentin sijasta)

Lisäys:
Valokuvassa Koulupuisto Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Oikealta alkaa Ullanlinnnakatu.
Piirustuksessa Koulupuisto on keskellä vasemmalla, se näkyi olohuoneen ikkunasta.

Isoisäni sisarella oli asunto Ratakadulla, ja siellä ukki kävi tuodessaan suksia Helsinkiin myytäväksi, kerran Stockmannillekin suksinäyttelyyn. Kulman takana Pikku Robertilla oli opiskelija-asunto, jossa asuimme nuorena parina, lähellä Isolla Robertilla ensimmäinen opiskelija-asuntoni, mäellä Johanneksen kirkon vieressä asuimme koko perhe 20 vuotta. Pakostakin tuntuu siltä, että pitäisi palata Helsingin juurilleni. Vuokralla asujana on paljon vapaampi liikkumaan kuin ne, jotka hankkivat omistusasunnon.

Pakinaperjantai: Ammattiaikoja. Katutyöt

klo 3 lauantaiaamuna


Katutyöt klo 3 lauantaiaamuna Töölössä. Jatkuu..

Pakinaperjantai: Ammattiaikoja

Ratahitsaus aamulla kello 5 kesäkuun 16. päivä 2012.

Photo Friday: 'Pattern'

Prague by Anna Amnell
Prague, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Photo Friday: 'Pattern' (= malli, kaava, esikuva jne)
a larger size/suurempi koko
Vanhauusi synagoga (1200-luku, 13th century, Prague)

Joulu jatkuu New Yorkissa

Kaunista joulukoristelua.
Xmas greens in New York.

Kuin kaksi marjaa

IMG_5275 by Pink Lady on the Loose!
IMG_5275, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.
Kenzo ja Chanel, kissasisarukset.

torstaina, tammikuuta 10, 2013

Talvella Tallinnaan

Felted hat in Tallinn by Anna Amnell
Felted hat in Tallinn, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tekisi mieli matkustaa Tallinnaan joskus talvellakin. Olen käynyt siellä moneen kertaan, mutta aina kesällä.

Kuvia Tallinnasta. Nämäkin kesää.

Tabloidi-Hesari kauniimpi

Tabloidi-Hesari

Luettavaa myös pukuhistorian ja elokuvien ystäville on tämän aamun Hesarissa, joka pujahti postiluukusta sirompana ja salonkikelpoisempana kuin entinen ajoittain hyvinkin rääväsuinen edeltäjänsä. Torkkupeittoni tummanpunainen väri ja päivänvalolamppu ovat antaneet tälle kuvalle värisävyn, jota lehdessä ei todellisuudessa ole. Annamari Sipilän kirjoituksessa "Ihan kuin filmitähti" on haettu eleganssia lähihistoriasta, suomalaisten 1930- ja 1940-lukujen elokuvien pukuhistoriasta.

Tabloidi-Hesaria on mukavampi lukea, sillä se on kevyempi kuin entinen Helsingin Sanomat. Mutta se on myös kauniimpi kuin entinen.
Näin alussa on varmaankin ihan uutta intoa lehden tekemiseen kaikilla, ja se näkyy. Sisältö ei ole ainakaan ärsyttänyt, niin kuin Hesari on tehnyt vuosikausia. Olisiko meillä nyt luettavissa sivistyneempi, eurooppalaisempi Hesari? Kiitos, Mikael Pentikäinen.

P.S. Tämä löytyi vain netistä etsimällä:  Uudessa viiden euron setelissä on traaginen naishahmo, Foininkian prinsessa Europa, jonka Zeus ryösti ja raiskasi.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013

Kirjaimet: LI

chairs in Ostrava

Moderni nojatuoli Ostravassa, Tsekissä,  eräässä ostos- ja toimintakeskuksen monista kahviloista.
Ostrava on kolmen tunnin junamatkan päässä Prahasta, entinen teollisuus- kaivoskaupunki, jossa voi nähdä maan historian eri kerrostumia.
Sama kuvakollaasi suurena.
Lisää kuvia Ostravasta täällä.
Loppukirjaimet 14: LI nojatuoli

tiistaina, tammikuuta 08, 2013

Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.

Helsinki-Finland

Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä

1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)

ja äsken luettua tutkimusta:

"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".

Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä

2.

Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]

Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt

3.

Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.

Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset. 
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.

Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.

Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.

Trees in the city

Trees in the city by Anna Amnell
Trees in the city, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Puut kaupungissa

Häivähdys lunta

IMG_8698 by Anna Amnell
IMG_8698, a photo by Anna Amnell on Flickr.
parantaa katumainoksen.

maanantaina, tammikuuta 07, 2013

Mustavalkomaanantai 145: 'ulkona'

IMG_8579


Ruotsalaisen teatterin remontti on ohi (2012) Teatteri näyttää entistä tyylikkäämmältä. Maanantaina 7.1.2013 kuvattu. Svenska Teatern
Mustavalkomaantai 145: 'ulkona'

Jouluruusu, biologisen sodankäynnin ase ja joulun juhlistaja

jouluruuusu

Kuvassa jouluruusu kotini ikkunalla maaliskuussa 2007 Leena Lumi kertoo blogissaan kuvin ja sanoin viehättävästä joulukukasta, jouluruususta, johon hän on hullaantunut meidän muiden jouluruusufanien tavoin.

Löysin äsken aivan uuden sivun, jolla oli hiukan lisätietoa jouluruususta (Christmas Rose), joksi tätä helleboruksen lajia sanotaan. Muinaisina aikoina helleborus oli lääkekasvi, ja nykyäänkin sen juurista valmistetaan sydänlääkettä.

Vuonna 600 e.Kr Ateena myrkytti Kirrhan juomaveden laittamalla helleboruksen juuria kaupunkiiin virtaavaan jokeen. Seurauksena oli paha vatsatauti, ja se heikensi viholliset. Noidat valmistivat taas helleboruksen juurista  aivastuspulveria. Monet kuolivat kokeiluissa.

 Legendan mukaan paimenet olivat menossa Beethlehemin Jeesus lasta katsomaan. Paimenet olivat onnettomia, kun heillä ei ollut mitään viemisiä Jeesus-lapselle. Silloin tapahtui ihme, paimenten kyynelistä kohosi maasta kauniita ruusunkaltaisia kukkia. Lapsille on kirjoitettu muunnelma tästä legendasta. Leena kertoo blogissaan siitä.

 Ilmaston muuttuessa helleborukselle kehittyi erikoinen ominaisuus: se pystyy viivästyttämään kasvua ja kukkimista säätelemällä solujen toimintaa.Kylmällä säällä lehdet saattavat roikkua velttoina, mutta lämpötilan kohottua lehdet terhakoituvat. Tämän ovat monet huomanneet istutettuaan jouluruusun puutarhaansa.

Jouluruusu kukkii Braskissa 4-09
Kuva: Aune Kämäräinen

Helleborus, jouluruusu, lisää kuviani

Sama jouluruusu istutettuna ystäväni puutarhaan kukkii joka kevät.

Numerokuvat 19: 13

Suomi, USA, Eurooppa

Yhdysvaltojen lipun kolmetoista raitaa kuvaavat vuosina 1607 ja 1733 perustettuja ensimmäisiä siirtokuntia eli alkuperäisä osavaltioita, jotka irtautuivat Isosta Britanniasta ja julistautuivat heinäkuun 4. päivänä vuonna 1776 itsenäiseksi liittovaltioksi.
numerokuvat 19: 13

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013

Loppiaisvieraita ja jouluhäitä

Loppiainen 2012 by Anna Amnell
Loppiainen 2012, a photo by Anna Amnell on Flickr.
On hyvä, että on tekokuusi, sillä jouluvieraita alkaa käydä jo marraskuun lopussa ja viimeiset tulevat loppiaisen jälkeen. Osa sukulaisistamme asuu ulkomailla, ja käynnit Suomessa ovat usein työmatkoja.

Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.

Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.

Värikollaasi 108: 'living coral'

living coral in Porvoo by Anna Amnell
living coral in Porvoo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Loppiaisen värikollaasiin löytyivät kuvat Porvoosta.
Jokikadulla olevan talon seinä, hotellin lampunvarjostin ja kaupan ovessa riippuva huivi, jossa oli lunta.
suurempi koko /a larger size
Värikollaasi 108 Living coral




lauantaina, tammikuuta 05, 2013

LUX Helsinki 2013

kuva0132 by Anna Amnell
kuva0132, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell

LUX Helsinki 2013 kansio


kuva0137_001-1


kuva0138

Loppiainen

Tietäjät , Porvoon Tuomiokirkko


 Jouluseimi

Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.

Seimiasetelmia eri maista


Christmas 2012

Joulukuusi on vielä esillä.

perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Photo Friday: 'The Lucky Shot'

Happiness

A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'

Kommentti: Rakas kamala Suomi, no ainakin Helsinki

Pohjois-Esplanadi

Rakastan Suomea ja Helsinkiä. Kesällä maailma tulee Helsinkiin. Se on silloin parhaimmillaan, kuin lupaus tulevaisuudesta, monikulttuurisesta suvaitsevaisesta Suomesta. Matkustan ulkomaille niin usein kuin voin ja voisin asua muuallakin. Saatan vielä muuttaa jonnekin muualle. Mutta täällä on kotimaani, jota kannan aina sydämessäni - halusinpa tai en.

Kommentti Leena Lumi -blogiin. Siellä oli jo 110 kommenttia ennen tätä.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mieleen ovat tulleet seuraavat havainnot:

Eihän" jytky "ole syy rasismiin, vaan seuraus vuosikymmenien eristyneisyydestä johtuneesta ja yleisesti hyväksytystä törkeästä rasismista, maan tavasta pilkata erilaista ihmistä.  Nyt vaan sanotaan ääneen, mitä on ennen kuiskailtu. Toisaalta se johtuu siitä, että kukaan ei ole kuunnellut vuosikymmeniin tavallisen kansan järkeviäkään toiveita esimerkiksi siirtolaispolitiikasta.

Suomi eli kauan suomettumisen ajan vaikenemiseen tottuneena. Vanhemmat ihmiset eivät olleet koskaan saaneet esittää julkisesti kritiikkiä esimerkiksi äärivasemmistolaisesta politiikasta, jota pursusi mediasta. Vain Amerikan haukkuminen oli sallittua TV:ssäkin. Itäisessä naapurissa tekniikka kukoisti, viljapellot lainehtivat ja taivas oli tullut maan päälle, mikäli uutisiin oli uskominen. Muuta mieltä ei saanut olla, jos halusi olla salonkikelpoinen.

Suomella on kasvukipuja. Eristäytyneen maan pitää muuttua monikulttuuriseksi eurooppalaiseksi maaksi. Se ei käy nopeasti.

Läksin suomettumista ja neuvostokommunismiin hullaantuneita pakoon Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi perheeni kanssa. Kaikki Kanadaan niinä vuosina muuttaneet oli valittu tiettyjen pisteiden mukaan, joita sai ammattikoulutuksesta, kielitaidosta ja siitä, olisiko juuri heille sopivia töitä tarjolla. Sanottiin, että sen vuoksi siirtolaisia ei vihattu, he olivat toivottuja.

Katsottiin, että jokainen siirtolaisperhe oli lahja Kanadalle, sillä se työllisti suuren joukon ihmisiä. Erikseen olivat poliittiset pakolaiset. Heidät valtio otti vastaan avosylin, antoi starttirahan ja järjesti työpaikan. 60% Toronton lapsista ja nuorista puhui kotonaan muuta kieltä kuin englantia, jolla käytiin koulua. Kaikilla uskontokunnilla oli kokouspaikkansa, temppelinsä, kirkkonsa ja synagoogansa. (Iäkkkäiden vanhempien muuttoa Kanadaan suosittiin, mutta perheiden yhdistäminen on  tietääkseni koettu ongelmaksi myöhempinä aikoina.)

Elin monikulttuurisessa monimiljoonakaupungissa, jossa ketään ei pilkattu ihonvärin tai uskonnon vuoksi. Naapurimme edustivat kaikkia rotuja ja uskontoja. Meillä oli hyvät kohteliaat välit, vaikka oli tavallista, että vanhempien siirtolaisten lähipiiri muodostui oman kulttuurin edustajista. Lastemme lähimmät ystävät koulussa olivat kiinalaisia. Ihonväriin ei kiinnitetty yleensä ollenkaan huomiota.

Asuimme vaatimattomalla alueella vuokralaisina ja suurin osa naapureistamme oli paennut kommunisteja, vanhempi polvi natseja. Kotimaata arvostettiin. Kanadalainen sai olla samalla aikaa isänmaallinen omalle kotimaalleen, olla vaikkapa suomalainen tai ukrainalainen. Kenenkään uskonnollisia tapoja ei pilkattu. Kukaan ei sekoittanut juutalaisten ympärileikkausta tyttöjen silpomiseen. Muutkin kuin juutalaiset teettivät pojilleen ympärileikkauksen lapsen syntymän jälkeen sairaalassa, sillä sen uskottiin vähentävän naisten syöpiä.

Paluu Suomeen vuonna 1988 oli järkytys. Ihmiset olivat töykeitä, juopuneet virtsasivat kaduille, nuoret kauniit tytöt kiroilivat raitiovaunuissa ja makasivat oksennuksissaan Esplanadipuistossa vappuna. En ollut nähnyt sellaista missään Pohjois-Amerikan suurkaupungissa, joissa matkustimme kesäisin. Eräs newyorkilainen nuori mies sanoi, että Suomen vappu oli kuin Danten inferno.

Lehdistö ja TV-ohjelmat pilkkasivat kaikkia uskontoja ja monia kansanryhmiä. Muualla Suomessa oli varmaankin erilaista kuin Helsingissä, on ollut varmaankin aina.

Minusta Suomi on alkanut vähitellen muuttua tällä vuosituhannella eurooppalaiseksi maaksi, mutta olen kokenut että Keski-Euroopan entiset kommunistien miehittämät maat ovat enemmän länttä kuin Suomi.

Miksi sitten tulin Suomeen ja olen edelleen Suomessa?  Tulin kielen vuoksi ja tunnesyistä. Pidän Helsingistä. Uskon, että kaikki muuttuu paremmaksi, kun vihdoinkin voidaan puhua ja ehkä opitaan väittelemäänkin herjaamatta toisia.

torstaina, tammikuuta 03, 2013

Kaloja ei palella

kaloja by Anna Amnell
kaloja, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuntosalin kalat harrastavat myös kuntoilua.
Kalojen kuvia ei ole monta.

Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?



Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:

Maria,


mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.


Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.


Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.


Lue myös: Viattomuuden aika meni jo

Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:

Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?

Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.



keskiviikkona, tammikuuta 02, 2013

Numerokuvat 18: 37


Numerokuvien 08 -haaste vähän myöhässä.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.

Numerokuvat 018 : 37

(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.

Joulukoristeissa on muistoja

joulukoristeet-2012

Vanhimmat näistä kuusenkoristeista ovat vanhempia kuin lapseni. Nuorin lapsistamme teki punaisen sydämen lastentarhaikäisenä. Punapukuinen enkeli on häntä vanhempi. Tähti on Kanadasta, ketjut ja punainen pallo Englannista. Osa on uusia, sillä lapset ovat ottaneet oman kodin perustettuaan osan joulukoristeista mukaansa.

Kaikki koristeet eivät ole käytössä joka joulu. Ne säilytetään silkkipaperiin käärittyinä laatikoissa. Muutamat koristeet ovat kuusessa joka joulu. Nyt kun on muovikuusi, se voi olla esillä melkein kuukauden, joskus ylikin. Siihen mahtuu paljon koristeita. Pidän runsaasta viktoriaanistyylisestä kuusesta, vaikka saatan ihailla myös muiden toista tyyliä olevia kuusia.

tiistaina, tammikuuta 01, 2013

My poinsettia

My poinsettia by Anna Amnell
My poinsettia, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Poinsettia jouluna 2008 oli näin muhkea.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.

Jouluinen keittiöpuutarha

Jouluinen keittiöpuutarha by Anna Amnell
Jouluinen keittiöpuutarha, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Joulutähdet alkavat jo olla ränsistyneitä.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.

Suomi vuonna 2013

Helsingin Tuomiokirkko by Anna Amnell
Helsingin Tuomiokirkko, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe

Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.

Pidin tästä puheesta.