Photo Friday: Serene
Paljeovi ilta-auringossa
Suuri koko/a large size
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, tammikuuta 18, 2013
Siperiankissa Meggi saapui Suomeen
Legendan mukaan Siperian metsäkissat asuivat alkujaan Venäjän luostareissa. Kuvassa oleva kissa on Petsamon Trifonassa rakenteilla olevan alaluostarin asukas. Kuva: Aune Kämäräinen
Äskettäin Suomeen lahjana tullut 'naamiokissa' Meggi on samaa Siperian metsäkissarotua. Nimi 'naamiokissa' on harhauttava, sillä naamiokissoja on muissakin kissaroduissa esimerkiksi Birman kissoissa. Parempi sanoa Nevankissa (Neva Masquerade) tai reilusti Siperiankissa, vaikka se onkin hyväksytty nyt omaksi rodukseen joissakin maissa. Se on Siperian kissan sisarrotu kuten Siperiankissan ystävät diplomaattisesti sanovat. Siperiankissat ovat erittäin suosittuja myös Pohjois-Amerikassa ja Englannissa. Siperiankissa on täysikasvuinen vasta viiden vuoden iässä, joten Megistä tulee todella iso kissa.
Sinisilmäinen Meggi on Siperian metsäkissa, eräs parhaita asioita, mitä Venäjällä on nykyään annettavana. Se on ystävällinen, kaunis ja aiheuttaa allergiaa vähemmän kuin muut kissarodut. Jotkut sanovat, ettei se aiheuta ollenkaan allergiaa. Mitä vaaleampi turkki, sitä vähemmän allergiaa, kerrotaan siperiankissasivuilla, joita olen tutkinut. Jos voisin ottaa kissan, valitsisin Siperiankissan. Siinä olisi myös paljon tuttua, sillä se on samanlainen kuin muutkin pohjoiset, arktiset kissarodut: Norjan metsäkissa ja Maine Coon, jotka muistuttavat sitä myös ulkonäöltään.
Meillä oli Kanadassa ihana Toby, joka muistutti lähinnä Maine Coon-kissoja. Se oli kuten muutkin pohjoiset kissarodut (norjalainen metsäkissa, Siperian kissa) vankka, kookas, tuuheahäntäinen, mukava luonteeltaan ja mahdottoman ihmisrakas. Tobyn turkki kasvoi pakkastalvina tavallista paksummaksi. Tobyn turkista tiesi, oliko tulossa kylmä talvi. Tuntuu uskomattomalta, mutta on totta, että Toby oli hylätty ja oli huonossa kunnossa eläintenhuostaanottoasemalla, kun näimme sen ensi kerran. Sen turkki oli karhea, ja se pelkäsi miehiä. Syynä hylkäämiseen oli ollut varmaankin se, että Tobya ei oltu leikattu ja se oli kovat tappelija, tuli alussa kotiin korva veressä. Kaikki muuttui leikkauksen jälkeen. Lue lisää Topista:
Toby Kotikissat -blogissani
Toby Kotikissat -blogissani
Siberian cats (Siberian Forest Cat, Neva Masquerade, Moscow Semi-Longhair), linkit myös Norjalaiseen metsäkissaan ja Maine Coon -kissoihin.
Faktoja suomeksi:
torstaina, tammikuuta 17, 2013
Makroviikko 87: Alhaalta ylöspäin
Makroviikko 87 : alhaalta ylöspäin
Suurempi koko
Sama tulppaani vähän aikaisemmin.
Ja viikkoa aikaisemmin Suuri koko
tiistaina, tammikuuta 15, 2013
Kommentti: Miksi suomalainen media ei arvosta lastenkirjallisuutta?
Lapsuus ja ikävuodet lapsuuden ja aikuisuuden välillä ovat merkittäviä ihmisen kehityksessä. Tukeeko media lapsia ja nuoria? Kuvassa on parhaassa lukuiässä olevia tyttöjä Hietalahden kirpputorilla Helsingissä. Kuva: Anna Amnell
Kommentti keskusteluun, joka koskee lastenkirjallisuuden kritiikin vähäisyyttä
Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä, ja jopa HS ja HBL julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.
Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.
Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.
Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)
Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.
Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.
Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.
Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)
Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.
maanantaina, tammikuuta 14, 2013
Kerro suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista
Muistele, kerro.. (Kuvassa mainostetaan mustetta)
Saralla on asiaa:
"Kerään aineistoa suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, jota olen kirjoittamassa. Aineistoa käytetään myös väitöskirjatutkimuksessani, jonka aiheena on suomalainen tyttökirjallisuus.
Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti ja pohdiskelemaan erityisesti seuraavien kysymysten pohjalta.
· Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?
· Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sitä useammin kuin kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?
· Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?
Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 28.2.2013 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Heikkiläntie 7, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä. Lyhytkin kirjoitus on tärkeä!
Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan tyttökirjapalkintoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.
Sara Kokkonen
Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija!"
Lähetin kirjoituksen Yhteiskoululaisia Helsingissä, jossa kerron Mary Marckin kirjoista.
Lähetin kirjoituksen Yhteiskoululaisia Helsingissä, jossa kerron Mary Marckin kirjoista.
Numerokuvat 20: Runeberginkatu 46
Kulmalinna eli Runeberginkatu 46 Töölössä. Suunnittelija Jalmari Peltonen (1937)
Numerokuvat 20. Viikon numero on 46
Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'
Numerokuvat 20. Viikon numero on 46
Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'
sunnuntaina, tammikuuta 13, 2013
Värikollaasit 109: Easter eggs in Croatia
Värikollaasin 109 viikon väri on 'Cholate Truffle'. Pääsiäismunia ja palatsi
Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!
Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.
Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!
Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.
lauantaina, tammikuuta 12, 2013
Muistikut suklaarasiassa
IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.
Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.
Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.
Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.
Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.
Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.
Kalat ovat vikkeliä
Kalat ovat kauniita, mutta yleensä mahdottoman vikkeliä, joten niistä ei saa helposti valokuvia ainakaan meidän kameroilla.
Vasemmalla ylhäällä on kala, joka tuijotti meitä ravintolan akvaariosta Dubrovnikissa.
Muut on kuvattu läheisen kuntosalin eteisestä (valkoiset ja harmaa veitikka) ja lähiapteekin akvaariosta, jossa oli eräänä päivänä punainen laatikko taustalla.
En tiedä Helsingissä muita paikkoja, joissa voisi kuvata kaloja.
Sama kuva suurena
Vasemmalla ylhäällä on kala, joka tuijotti meitä ravintolan akvaariosta Dubrovnikissa.
Muut on kuvattu läheisen kuntosalin eteisestä (valkoiset ja harmaa veitikka) ja lähiapteekin akvaariosta, jossa oli eräänä päivänä punainen laatikko taustalla.
En tiedä Helsingissä muita paikkoja, joissa voisi kuvata kaloja.
Sama kuva suurena
perjantaina, tammikuuta 11, 2013
Kerran pikkukaupunkilainen, aina pikkukaupunkilainen
Kommentti Arleenan blogiin:
Hauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.
Totuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.
Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkiä sorsia ruokkimaan. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL
Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. Kinkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli kirjoitus kommentin sijasta)
Lisäys:
Valokuvassa Koulupuisto Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Oikealta alkaa Ullanlinnnakatu.
Piirustuksessa Koulupuisto on keskellä vasemmalla, se näkyi olohuoneen ikkunasta.
Isoisäni sisarella oli asunto Ratakadulla, ja siellä ukki kävi tuodessaan suksia Helsinkiin myytäväksi, kerran Stockmannillekin suksinäyttelyyn. Kulman takana Pikku Robertilla oli opiskelija-asunto, jossa asuimme nuorena parina, lähellä Isolla Robertilla ensimmäinen opiskelija-asuntoni, mäellä Johanneksen kirkon vieressä asuimme koko perhe 20 vuotta. Pakostakin tuntuu siltä, että pitäisi palata Helsingin juurilleni. Vuokralla asujana on paljon vapaampi liikkumaan kuin ne, jotka hankkivat omistusasunnon.
Pakinaperjantai: Ammattiaikoja. Katutyöt
Katutyöt klo 3 lauantaiaamuna Töölössä. Jatkuu..
Pakinaperjantai: Ammattiaikoja
Ratahitsaus aamulla kello 5 kesäkuun 16. päivä 2012.
Photo Friday: 'Pattern'
Photo Friday: 'Pattern' (= malli, kaava, esikuva jne)
a larger size/suurempi koko
Vanhauusi synagoga (1200-luku, 13th century, Prague)
a larger size/suurempi koko
Vanhauusi synagoga (1200-luku, 13th century, Prague)
torstaina, tammikuuta 10, 2013
Talvella Tallinnaan
Tekisi mieli matkustaa Tallinnaan joskus talvellakin. Olen käynyt siellä moneen kertaan, mutta aina kesällä.
Kuvia Tallinnasta. Nämäkin kesää.
Kuvia Tallinnasta. Nämäkin kesää.
Tabloidi-Hesari kauniimpi
Luettavaa myös pukuhistorian ja elokuvien ystäville on tämän aamun Hesarissa, joka pujahti postiluukusta sirompana ja salonkikelpoisempana kuin entinen ajoittain hyvinkin rääväsuinen edeltäjänsä. Torkkupeittoni tummanpunainen väri ja päivänvalolamppu ovat antaneet tälle kuvalle värisävyn, jota lehdessä ei todellisuudessa ole. Annamari Sipilän kirjoituksessa "Ihan kuin filmitähti" on haettu eleganssia lähihistoriasta, suomalaisten 1930- ja 1940-lukujen elokuvien pukuhistoriasta.
Tabloidi-Hesaria on mukavampi lukea, sillä se on kevyempi kuin entinen Helsingin Sanomat. Mutta se on myös kauniimpi kuin entinen.
Näin alussa on varmaankin ihan uutta intoa lehden tekemiseen kaikilla, ja se näkyy. Sisältö ei ole ainakaan ärsyttänyt, niin kuin Hesari on tehnyt vuosikausia. Olisiko meillä nyt luettavissa sivistyneempi, eurooppalaisempi Hesari? Kiitos, Mikael Pentikäinen.
P.S. Tämä löytyi vain netistä etsimällä: Uudessa viiden euron setelissä on traaginen naishahmo, Foininkian prinsessa Europa, jonka Zeus ryösti ja raiskasi.
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013
Kirjaimet: LI
Moderni nojatuoli Ostravassa, Tsekissä, eräässä ostos- ja toimintakeskuksen monista kahviloista.
Ostrava on kolmen tunnin junamatkan päässä Prahasta, entinen teollisuus- kaivoskaupunki, jossa voi nähdä maan historian eri kerrostumia.
Sama kuvakollaasi suurena.
Lisää kuvia Ostravasta täällä.
Loppukirjaimet 14: LI nojatuoli
tiistaina, tammikuuta 08, 2013
Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.
Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä
1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)
ja äsken luettua tutkimusta:
"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".
Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä
2.
Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]
Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt
3.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.
Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset.
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.
Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.
Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.
maanantaina, tammikuuta 07, 2013
Mustavalkomaanantai 145: 'ulkona'
Mustavalkomaantai 145: 'ulkona'
Jouluruusu, biologisen sodankäynnin ase ja joulun juhlistaja
Kuvassa jouluruusu kotini ikkunalla maaliskuussa 2007 Leena Lumi kertoo blogissaan kuvin ja sanoin viehättävästä joulukukasta, jouluruususta, johon hän on hullaantunut meidän muiden jouluruusufanien tavoin.
Löysin äsken aivan uuden sivun, jolla oli hiukan lisätietoa jouluruususta (Christmas Rose), joksi tätä helleboruksen lajia sanotaan. Muinaisina aikoina helleborus oli lääkekasvi, ja nykyäänkin sen juurista valmistetaan sydänlääkettä.
Vuonna 600 e.Kr Ateena myrkytti Kirrhan juomaveden laittamalla helleboruksen juuria kaupunkiiin virtaavaan jokeen. Seurauksena oli paha vatsatauti, ja se heikensi viholliset. Noidat valmistivat taas helleboruksen juurista aivastuspulveria. Monet kuolivat kokeiluissa.
Legendan mukaan paimenet olivat menossa Beethlehemin Jeesus lasta katsomaan. Paimenet olivat onnettomia, kun heillä ei ollut mitään viemisiä Jeesus-lapselle. Silloin tapahtui ihme, paimenten kyynelistä kohosi maasta kauniita ruusunkaltaisia kukkia. Lapsille on kirjoitettu muunnelma tästä legendasta. Leena kertoo blogissaan siitä.
Ilmaston muuttuessa helleborukselle kehittyi erikoinen ominaisuus: se pystyy viivästyttämään kasvua ja kukkimista säätelemällä solujen toimintaa.Kylmällä säällä lehdet saattavat roikkua velttoina, mutta lämpötilan kohottua lehdet terhakoituvat. Tämän ovat monet huomanneet istutettuaan jouluruusun puutarhaansa.
Kuva: Aune Kämäräinen
Helleborus, jouluruusu, lisää kuviani
Sama jouluruusu istutettuna ystäväni puutarhaan kukkii joka kevät.
Numerokuvat 19: 13
Yhdysvaltojen lipun kolmetoista raitaa kuvaavat vuosina 1607 ja 1733 perustettuja ensimmäisiä siirtokuntia eli alkuperäisä osavaltioita, jotka irtautuivat Isosta Britanniasta ja julistautuivat heinäkuun 4. päivänä vuonna 1776 itsenäiseksi liittovaltioksi.
numerokuvat 19: 13
sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013
Loppiaisvieraita ja jouluhäitä
On hyvä, että on tekokuusi, sillä jouluvieraita alkaa käydä jo marraskuun lopussa ja viimeiset tulevat loppiaisen jälkeen. Osa sukulaisistamme asuu ulkomailla, ja käynnit Suomessa ovat usein työmatkoja.
Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.
Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.
Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.
Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.
Värikollaasi 108: 'living coral'
living coral in Porvoo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jokikadulla olevan talon seinä, hotellin lampunvarjostin ja kaupan ovessa riippuva huivi, jossa oli lunta.
suurempi koko /a larger size
Värikollaasi 108 Living coral
lauantaina, tammikuuta 05, 2013
LUX Helsinki 2013
Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell
LUX Helsinki 2013 kansio
LUX Helsinki 2013 kansio
Loppiainen
Tietäjät , Porvoon Tuomiokirkko
Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.
Seimiasetelmia eri maista
Joulukuusi on vielä esillä.
Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.
Seimiasetelmia eri maista
Joulukuusi on vielä esillä.
perjantaina, tammikuuta 04, 2013
Photo Friday: 'The Lucky Shot'
Happiness
A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'
A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'
Kommentti: Rakas kamala Suomi, no ainakin Helsinki
Rakastan Suomea ja Helsinkiä. Kesällä maailma tulee Helsinkiin. Se on silloin parhaimmillaan, kuin lupaus tulevaisuudesta, monikulttuurisesta suvaitsevaisesta Suomesta. Matkustan ulkomaille niin usein kuin voin ja voisin asua muuallakin. Saatan vielä muuttaa jonnekin muualle. Mutta täällä on kotimaani, jota kannan aina sydämessäni - halusinpa tai en.
Kommentti Leena Lumi -blogiin. Siellä oli jo 110 kommenttia ennen tätä.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mieleen ovat tulleet seuraavat havainnot:
Eihän" jytky "ole syy rasismiin, vaan seuraus vuosikymmenien eristyneisyydestä johtuneesta ja yleisesti hyväksytystä törkeästä rasismista, maan tavasta pilkata erilaista ihmistä. Nyt vaan sanotaan ääneen, mitä on ennen kuiskailtu. Toisaalta se johtuu siitä, että kukaan ei ole kuunnellut vuosikymmeniin tavallisen kansan järkeviäkään toiveita esimerkiksi siirtolaispolitiikasta.
Suomi eli kauan suomettumisen ajan vaikenemiseen tottuneena. Vanhemmat ihmiset eivät olleet koskaan saaneet esittää julkisesti kritiikkiä esimerkiksi äärivasemmistolaisesta politiikasta, jota pursusi mediasta. Vain Amerikan haukkuminen oli sallittua TV:ssäkin. Itäisessä naapurissa tekniikka kukoisti, viljapellot lainehtivat ja taivas oli tullut maan päälle, mikäli uutisiin oli uskominen. Muuta mieltä ei saanut olla, jos halusi olla salonkikelpoinen.
Suomella on kasvukipuja. Eristäytyneen maan pitää muuttua monikulttuuriseksi eurooppalaiseksi maaksi. Se ei käy nopeasti.
Läksin suomettumista ja neuvostokommunismiin hullaantuneita pakoon Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi perheeni kanssa. Kaikki Kanadaan niinä vuosina muuttaneet oli valittu tiettyjen pisteiden mukaan, joita sai ammattikoulutuksesta, kielitaidosta ja siitä, olisiko juuri heille sopivia töitä tarjolla. Sanottiin, että sen vuoksi siirtolaisia ei vihattu, he olivat toivottuja.
Katsottiin, että jokainen siirtolaisperhe oli lahja Kanadalle, sillä se työllisti suuren joukon ihmisiä. Erikseen olivat poliittiset pakolaiset. Heidät valtio otti vastaan avosylin, antoi starttirahan ja järjesti työpaikan. 60% Toronton lapsista ja nuorista puhui kotonaan muuta kieltä kuin englantia, jolla käytiin koulua. Kaikilla uskontokunnilla oli kokouspaikkansa, temppelinsä, kirkkonsa ja synagoogansa. (Iäkkkäiden vanhempien muuttoa Kanadaan suosittiin, mutta perheiden yhdistäminen on tietääkseni koettu ongelmaksi myöhempinä aikoina.)
Elin monikulttuurisessa monimiljoonakaupungissa, jossa ketään ei pilkattu ihonvärin tai uskonnon vuoksi. Naapurimme edustivat kaikkia rotuja ja uskontoja. Meillä oli hyvät kohteliaat välit, vaikka oli tavallista, että vanhempien siirtolaisten lähipiiri muodostui oman kulttuurin edustajista. Lastemme lähimmät ystävät koulussa olivat kiinalaisia. Ihonväriin ei kiinnitetty yleensä ollenkaan huomiota.
Asuimme vaatimattomalla alueella vuokralaisina ja suurin osa naapureistamme oli paennut kommunisteja, vanhempi polvi natseja. Kotimaata arvostettiin. Kanadalainen sai olla samalla aikaa isänmaallinen omalle kotimaalleen, olla vaikkapa suomalainen tai ukrainalainen. Kenenkään uskonnollisia tapoja ei pilkattu. Kukaan ei sekoittanut juutalaisten ympärileikkausta tyttöjen silpomiseen. Muutkin kuin juutalaiset teettivät pojilleen ympärileikkauksen lapsen syntymän jälkeen sairaalassa, sillä sen uskottiin vähentävän naisten syöpiä.
Paluu Suomeen vuonna 1988 oli järkytys. Ihmiset olivat töykeitä, juopuneet virtsasivat kaduille, nuoret kauniit tytöt kiroilivat raitiovaunuissa ja makasivat oksennuksissaan Esplanadipuistossa vappuna. En ollut nähnyt sellaista missään Pohjois-Amerikan suurkaupungissa, joissa matkustimme kesäisin. Eräs newyorkilainen nuori mies sanoi, että Suomen vappu oli kuin Danten inferno.
Lehdistö ja TV-ohjelmat pilkkasivat kaikkia uskontoja ja monia kansanryhmiä. Muualla Suomessa oli varmaankin erilaista kuin Helsingissä, on ollut varmaankin aina.
Minusta Suomi on alkanut vähitellen muuttua tällä vuosituhannella eurooppalaiseksi maaksi, mutta olen kokenut että Keski-Euroopan entiset kommunistien miehittämät maat ovat enemmän länttä kuin Suomi.
Miksi sitten tulin Suomeen ja olen edelleen Suomessa? Tulin kielen vuoksi ja tunnesyistä. Pidän Helsingistä. Uskon, että kaikki muuttuu paremmaksi, kun vihdoinkin voidaan puhua ja ehkä opitaan väittelemäänkin herjaamatta toisia.
torstaina, tammikuuta 03, 2013
Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?
Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:
Maria,
mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.
Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.
Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.
Lue myös: Viattomuuden aika meni jo
Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:
Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?
Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.
Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä.
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2013
Numerokuvat 18: 37
Numerokuvien 08 -haaste vähän myöhässä.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.
Numerokuvat 018 : 37
(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.
Numerokuvat 018 : 37
(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.
Joulukoristeissa on muistoja
Kaikki koristeet eivät ole käytössä joka joulu. Ne säilytetään silkkipaperiin käärittyinä laatikoissa. Muutamat koristeet ovat kuusessa joka joulu. Nyt kun on muovikuusi, se voi olla esillä melkein kuukauden, joskus ylikin. Siihen mahtuu paljon koristeita. Pidän runsaasta viktoriaanistyylisestä kuusesta, vaikka saatan ihailla myös muiden toista tyyliä olevia kuusia.
tiistaina, tammikuuta 01, 2013
My poinsettia
Poinsettia jouluna 2008 oli näin muhkea.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.
Jouluinen keittiöpuutarha
Joulutähdet alkavat jo olla ränsistyneitä.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.
Suomi vuonna 2013
Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.
Pidin tästä puheesta.
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.
Pidin tästä puheesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)