Rautatieasemalla tapahtuu

Rautatieasemalla 1, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kivimiehet ovat palaamassa. Oikeanpuoleisesta suojatornista oltiin ottamassa katosta, kun tulimme raitsikalla iltakävelylle.
Jäimme ottamaan muutaman kuvan.

HS otti kuvat yöllä, jolloin kivimiehet palasivat.
Korjaus: eivät palanneet, sillä tänään 19.11. pojat ovat vielä paketissa.:)



Tässä katosta ollaan laskettu jo melko alas.




Kun olimme palaamassa kotiinpäin raitsikalla, valot olivat sammuneet, työ jatkunee yöllä tai aamulla. Ehkä toinen lyhdynkantaja eli kivimies on jo esillä huomenna.




Lyhdynkantajat ovat jättiläisiä, sen arvaa, kun katsoo, miten valtava on nostokurki, jolla ne kootaan paikoilleen meidän kaikkien iloksi.

Tukkimiehellä töissä

"Sain pestin apuvartijan lomittajana Tukkimiehen tavaratalossa."
(Aku Ankka Tukkimies 2013/Ostoskahakka, sivu kolme)

Opiskelijana olin monenlaisissa töissä elättääkseni itseni. Olin yhden vuoden kokopäivätöissäkin. Siinä ei ehtinyt riehumaan barrikaadeilla ja mielenosoituksissa, mutta tutustui monenlaisiin kiinnostaviin ihmisiin.

Toisen opiskeluvuoden ajan olin myyjänä Stockmannilla, ensin huonekalusastolla ja sitten askarteluosastolla. Huonekaluosastolla oli eräs oikein ystävällinen ruotsinkielinen melko iäkäs mies, joka opasti minut Stockmannin maailman sääntöihin.

Eräs sääntö oli se, että myyjien piti osata myös suomea. En kirjoittanut väärin: myös suomea. Tunnetusti Stockmannin myyjistä suurin osa oli 1960-luvulla ruotsinkielisiä. Herra Holmström (keksitty nimi) kertoi minulle vitsin, jonka mukaan kauppaneuvos Wihuri oli uhannut johtokunnan kokouksessa, että jos myyjät eivät ala puhua suomea, hän muuttaa tavaratalon nimen Tukkimieheksi. Ehkä Wihuri naureskelee nyt pilven lonkareella ja lukee Aku Ankkaa, jossa komeilee Tukkimiehen tavaratalo.




Stockmann oli maalta Iisalmesta tulleelle opiskelijalle oikea Helsinki-korkeakoulu. Myyjiltä oppi tietämään, kuka kukin on. Varsinkin kuka on iäkkäältä keittäjältä näyttävä nutturapäinen tukeva rouva - joskus jopa esiliina edessä kesken muiden kiireittensä - joka tulee katselemaan huonekaluosaston kalliita huonekaluja. Ei pidä nyrpistää nenäänsä hänen kysymyksilleen, sillä hän on todennäköisesti rouva Rakel Wihuri. Ja eikös vaan tullut eräänä kesäpäivä juuri tuollainen naisihminen huonekaluosastolle puutarhahuonekaluja katselemaan. Herra Holmström iski minulle silmää ja kuiskasi: Ala mennä vaan, ei se syö sinua, vaikka näyttääkin äkäiseltä. Rouva Wihuri ja minä katselimme puutarhahuonekaluja jonkin aikaa, mutta rouva ei tehnyt heti ostopäätöstä.

Minua pyydettiin vakinaiseksi työntekijäksi Stockmannille. Olisi varmaankin jäänyt, jos olisin voinut tehdä osapäivätyötä. Olin valinnut opiskeluaineet sellaisiksi, että pakollisia luentoja oli mahdollisiman vähän, mutta opinnoille jäi sittenkin liian vähän aikaa.

Menin puolipäivätyöhön suomalais-englantilaisen seuran lastentarhaan Kaivopuiston laidalle. Siellä kerrottiin, että Moskovassa olevien diplomaattien lapset luulivat, että Stockmann oli Suomen pääkaupunki, sillä äidit sanoivat aina matkustavansa Stockmannille ostoksille - kaikki Neuvostoliitossa olevat länsimaitten diplomaatit kävivät ostoksilla Stockmannilla. Heitä oli käynyt siellä usein minunkin aikanani.

Stockmann tuli tutuksi ja on ollut minulle siitä lähtien tuttu "kyläkauppa" ja olen yleensä asunut kävelymatkan päässä Stockmannilta, en siksi, että olisin rikas, vaan koska olen perusluonteeltani pikkukaupunkilainen, pidän siitä, että kaikki on lähellä. Valitettavasti Stockmann on muuttunut. Se on halunnut kai heittää perinteiden viitan yltään ja tulla samanlaiseksi kuin mikä hyvänsä tavaratalo maailmalla. Me vanhat asiakkaat valitamme, että jotain tärkeää on menetetty: Stockmann ei ole enää erilainen kuin muut!  Rakel Wihuri ei tuntisi siellä oloaan kotoisaksi.

Vanhan Stockmannin tyylisiä tavarataloja löytyy enää muualta, vaikkapa Keski-Euroopasta - ja Pietarista, jossa vintage-elämäntyyli on muotia. Silloin tällöin tapaa vielä Stockmannilla myyjiä, joilla on sama vanha tyyli, samalla kertaa kohtelias ja tuttavallinen. Onneksi vanha tunnelma on säilynyt Akateemisessa kirjakaupassa, joka onkin eräs Euroopan hienoimpia ja kodikkaimpia kirjakauppoja.

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Hercule Poirot ja Art Deco

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Hercule Poirot ja Art Deco: Poirot , a photo by Anna Amnell on Flickr. Tämä helsinkiläisen sisustusliikkeen ikkunassa marraskuussa 2013 oleva kirjahylly toi mieleen...

Suhtaudutaanko omakustanteisiin väheksyvästi?

Osa van Hemessenin maalauksesta Die Goldwägerin (Kullanpunnitsija) , joka on kirjani Lucia ja Luka kansikuvana.
Kuva: Anna Amnell

Sain tänään mallikirjan, johon voisi tehdä vielä muutoksia, mutta en keksinyt enää mitään korjattavaa. Kirja on kaunis ja kieliasultaan niin virheetön, kuin mitä pystyn saamaan aikaan.

Huomasin, että erään lyhyen kappaleen muokkauksen aikana olin selvästi nukahtanut, sillä kappaleessa oli sanatoistoa: kaksi samaa verbiä ja kolmas melkein sama.

Jos on itse oma kustannustoimittajansa, on vastuussa kaikesta. (Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessa kertonut siitä, että olen valinnut myös kirjan kansikuvan ja ulkoasun värit.)

Omakustanteen tekijän täytyy olla erittäin ahkera ja huolellinen. Monesti kaipaa entisiä kustannustoimittajia - silloin ei ollut yksin vastuussa kaikesta. Jollakin voi olla sukulaisten ja ystävien joukossa ammatti-ihmisiä. Minullakin on muutama, joka kirjoittaa työkseen vaikka ei ole kustannusalalla, mutta he ovat aivan liian kiireisiä omassa työssään. Eräs heistä luki ensimmäisen version ja antoi hyviä neuvoja. Mieheni, ahkera kaunokirjallisuuden lukija, löysi hyvin lyöntivirheitä.

Olen halunnut kokeilla, miten tässä selviää, kun tätä omakustantamista usein halveerataan. On tietenkin kohtia, joissa kirjoittajan silmässä on sokea piste: tyylissä on vikaa, juoni pääsee hidastumaan, suhteellisuudentaju pettää. Mutta eivät kaikki kustantamoiden julkaisemat kirjatkaan ole täydellisiä.

Olen selannut nettiä ja huomannut, että omakustanteita tekevät enimmäkseen tietokirjailijat. Heillä on nähtävästi niin vahva itsetunto, että he eivät välitä siitä, että omakustanteihiin suhtaudutaan toisinaan väheksyvästi. Kuitenkin omakustanteita on ollut jo satoja vuosia, niitähän kirjat olivat useimmiten ennen, painettiin muutama kirja ja jaeltiin ne ystäville.  Jos kirja tuli suosituksi, sitä painettiin lisää. Ennustan, että Suomessakin omakustanteet tulevat lisääntymään myös kaunokirjallisuudessa, kun vain pieni osa tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan.

Ennen omakustantaja joutui ostamaan itselleen varastoon kirjoja jopa sadoittain ja myymään niitä itse, Nyt esimerkiksi BoD painaa kirjoja sitä mukaa, kuin niitä tilataan vaikka kirjan kerrallaan (books on demand).

Värikollaasi: vanilja

Pietarissa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pietarilaiset näyteikkunan somisteena olleet nuket. Näin samat hahmot myös museossa.
Dolls in Saint Petersburg

Värikollaasi Värimalli vanilja

Omakustannekirjat: Oma kokemus BoD:sta

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika
(Lucia Olavintytär 3.)
2013 120 sivua

ISBN 978-952-498-842-1
[Luokitus: L842, 842] 8-15 + lasten- ja nuortenkirja 8-15 +)
Kannen kuva: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin

bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders

Takakannen kuva: Turun Tietokuva

M/V- kuvitus: Matti Amnell
Julkaisija:
Books on Demand (BoD)   (katso kirjan suunnittelu, joissa kirjani kansi on esimerkkinä)
Voit tilata kirjan tästä BoD:n kautta 
Lucia Olavintytär -blogi
http://amnellinlucia.blogspot.fi
Huom! BoD:n sivut muuttuneet: https://www.bod.fi
€ 19 ⁹⁰ *sis. alv
Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstore, CDon.com, Amazon,Cdon.com

Suuri Suomalainen kirjakerho

Tilaa kirja netistä tai kirjakauppaan!!

Google Books -sivuilla on katselumahdollisuus: etukansi ja takakansi sekä valittuja sivuja alusta.


Takakannen teksti:

Lucia ja Luka  on Anna Amnellin seitsemäs historiallinen nuorisoromaani. Kiehtova ja jännittävä tarina 1500-luvun elämästä pohjautuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin renessanssiajasta. Lucian aikaisemmista vaiheista kertovat kirjat Pako Tallinnaan ja Kyynärän mittainen tyttö, joka oli Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.

Filosofian maisteri Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoitten jäsen.

On vuosi 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi. Hannu saa selville hovia ja sisartaan uhkaavan salajuonen, ja koko perhe kutsutaan asumaan linnaan. Hannusta tulee herttuan suosikki ja hovipoika, mutta Lucia joutuu elämään muista erillään linnan tornihuoneessa.

Juhanan veli Ruotsin kuningas Eerik XIV  haluaa riistää Juhanalta herttuakunnan ja Venäjän tsaari Iivana Julma Katariina Jagellonican. Hannu ystävystyy Venetsiasta saapuneeseen musikanttiin Luka Dalmatialaiseen, joka on myös lyhytkasvuinen. Pojat kehittävät uhkarohkean suunnitelman Katariinan ja Lucian auttamiseksi. Mutta kun Eerikin joukot hyökkäävät Turkuun, Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan Wittenbergiin veljensä Erasmuksen luo.

Tarvepainatuskirja eli kirja kerrallaan. Tätä ei ole e-kirjana.

Ilmestynyt marraskuussa 2013, myynti: BoD, kirjakaupat, nettikaupat, Kirjavälitys

Asiasanat: lasten ja nuortenkirja, Turku, Turun linna, 1500-luku, Juhana-herttua, Katariina Jagellonica, Lucia Olavintytär, Luka Dalmatialainen, lyhytkasvuisuus, Hannu Olavinpoika, sisar, veli, Venetsia, Wittenberg, Krk, seikkailuromaani, historia, lasten- ja nuortenkirjat, genetiikka

kirja-arvosteluja:

Halttunen-Heikkilä, Päivi: "Yhdessä olemme jättiläisiä". - Lastenkirjahylly (blogi)26.2.2014
Kolu, Kaarina: Amnell, Anna: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuv. Matti Amnell. BoD - Books on Demand - Virikkeitä: Suomen Nuortenkirjanevoston julkaisu 2013: 4, s. 53. 2013.

Loivamaa, Ismo: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. Kuukauden kirjat. Lapsen maailma 2/2014, 60-61.
Volanen, Anne artikkelissaan Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6  Turku-erityisnumero. (myös kirjoitukseni siitä miten kiinnostuin 1500-luvusta)

Ahonen, Rita: Lucia ja Luka/Omakustanne. Ritan blogissa
http://ritamentor.blogspot.fi/2013/11/lucia-ja-luka-omakustanne.html

Huom! Suomen maakuntakirjailijoiden  Rovinssi-lehden haastattelu omakustantamisesta

V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

Otteita arvioinneista:

Halttunen-Heikkilä:
"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.
- -
Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

Halttunen-Heikkilä, Päivi: "Yhdessä olemme jättiläisiä". - Lastenkirjahylly (blogi)26.2.2014

http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2014/02/yhdessa-olemme-jattilaisia.html

Kolu:
”Lucia ja Luka” on seitsemäs Anna Amnellin historiallinen nuortenromaani ja kolmas osa Lucia Olavintyttären vaiheista renessanssiajan Euroopassa kertovasta sarjasta. Uutena henkilöhahmona sarjaan astuu Luka Dalmatialainen, Venetsiasta kotoisin oleva musikantti, joka Lucian tavoin on kääpiökasvuinen ja jo siksi Lucian erityismielenkiinnon kohde---

Amnell kuvaa luontevasti renessanssiajan arkea: asumista, vaatetusta, ruoka- tapakulttuuria. --”

Virikkeitä-lehden päätoimittajan Kaarina Kolun pitkä kirja-arvostelu, josta yllä pieni osa.

Kolu, Kaarina: Amnell, Anna: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuv. Matti Amnell. BoD - Books on Demand - Virikkeitä: Suomen Nuortenkirjanevoston julkaisu 2013: 4, s. 53. 2013.

Ahonen: ”Lucia ja Lucan tapahtumat sijoittuvat renessanssiaikaan, 1500-luvun Turkuun. Matti Amnellin mustavalkoinen kuvitus siivittää mielikuvitustamme. Sivuja selatessani muistelen lapsuuteni ja nuoruuteni lukukokemuksia joita hyvä kuvitus aina sävytti. Saatoin tuijottaa joitakin kuvia kauan ja palata niihin aina uudelleen. Olen niitä lukijoita jotka haluavat lukea suosikkejaan useita kertoja. –

Kirja aukesi sivulle 49 missä luvun nimi on Elämää pannukakun laidalla. Onpa hauska otsikko. Eipä muuta kun tutustumaan luutunsoittajien, renkien, linnojen, hirsimökkien, hovipoikien ja rekien maailmaan. 

Kirjapaino oli jo keksitty. Kiitos ja kumarrus kaikkien himolukijoiden puolesta. ”

Rita Ahonen, lue lisää Ritan blogista

Volanen:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa, Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.

Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"

Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.

Loivamaa:

"Anna Amnell jatkaa lapsille ja varhaisnuorille tarkoitettua kirjasarjaansa lyhytkasvuisesta Luciasta. Lucia ja Luka  (BOD, kuvittanut Matti Amnell) kertoo Turun linnan renessanssiloistosta Juhana-herttuan aikaan.

 ”Lucia Olavintyttären perhe perhe koettaa parhaansa saadakseen osansa kukoistavan kaupungin antimista, mutta valtapolitiikan suhdanteet muuttuvat epäsuotuisiksi.

   Kirjassa on pientä jännitystä, salaliittoja ja paljastuksia, mutta seikkailujuonen rinnalla myös sydämellisiä tuokioita, kun Lucia tapaa toisen lyhytkasvuisen, Venetsiasta tulleen musikanttipoika Lukan.

  Kirjailija on perehtynyt aikakauteen niin hyvin, että turkulaisesta 1500-luvun elämästä välittyy luonteva ja mielenkiintoinen kuva. Paikka paikoin teksti olisi vaatinut hiomista, mutta muutoin kirja täydentää mukavasti historiallisen lastenkirjallisuuden valikoimaa.”

 Ismo Loivamaa: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. – Ismo Loivamaa. Kuukauden kirjat Lapsen maailma 2/2014, sivut 60-61.

Kaikki Lucia Olavintytär-kirjat:

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. 2004 Lasten Keskus

Pako Tallinnaan. 2006 Lasten Keskus

Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013  BoD

"Anna Amnell on historiallisen lasten- ja nuortenromaanin taitaja, joka tarjoaa lukijoilleen sekä autenttisuutta, romantiikkaa että jännitystä." Teresia Volotinen kirjasta Pako Tallinnaan.

(Virikkeitä 4/2006)

"Amnellille ominaiseen tapaan tarinan myötä lukija saa kosketuksen kuvattuun aikakauteen useissa maantieteellisissä pisteissä-- Lukijalle syntyvä kuva aikakaudesta on sosiokulttuurisesti rikas." Kaarina Kolu kirjasta Kyynärän mittainen tyttö. (Virikkeitä 4/2004)

HUOM! Katso, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa :

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.

Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."

Oma kokemus BoD:
Miellyttävä palvelu. Koeta keksiä, miten mainostat kirjaasi!

BoD:n painopalveluja käyttävät sekä kustantajat että kirjailijat. Jos suunnittelet kirjailijana omakustannetta, tutustu erittäin huolellisesti kaikkiin kohtiin ja kysy aina, jos et ymmärrä, mitä tulee tehdä.  Muista hankkia kirjallesi ISBN, mikäli se ei sisälly valitsemaasi palveluun. Palvelu BoD:ssa on ollut erittäin ystävällistä ja kärsivällistä, mistä olen hyvin kiitollinen.

Koska olen täysin avuton painoteknillisissä asioissa, valitsin kohdan  BoD Comfort.  Käytin lisäksi myös taittopalveluja (Profi-kansi ja Profi-kirjan sisus), joissa sain valita mieleiseni mallin BoD:n perusvaihtoehdoista.  Nämä taittopalvelut eivät kuulu Bod Comfortin perushintaan:

Profi-kannet (Valitsin romaani 5 : n, johon kirjani omakansikuva  (katso kirjan suunnittelu) ja etu- ja takakannen teksti  ja kuva sijoitettiin. Valitsin värit itse yhdyshenkilöni avustuksella) 

Profi-kirjan sisus (Valitsin Romaani A:n, sillä pidän Garamondista)

BoD Comfortiin kuuluu yhdyshenkilö. Hän on neuvonut koko ajan kärsivällisesti, miten valita kirjan sisuksen ja kannen malleista sopivin ja millaisessa muodossa kannen kuva ja kuvitukseen tulevat kuvat on lähetettävä.

En halunnut kirjastani e-kirjaa, vaikka se olisi sisältynyt samaan hintaan.

BoD on toteuttanut kirjan sisuksen ja kannen taiton täysin toivomusteni mukaan.

Lähetin huolellisesti viimeistellyn käsikirjoitukseni sähköpostissa ja sain kahdet korjausvedokset, joihin tein korjausluvun ja oikoluvun mieheni avustuksella.  Kirjoitin takakannen tekstin.

Sain lähipäivinä kirjan mallikappaleen, johon voin tehdä vielä muutoksia tarvittaessa.  Muutoin kirja menee painoon heti. Voin ostaa kirjaa myös itselleni, jos haluan.

BoD painaa kirjan Books on Demand  eli Tarvepainatus -periaatteella eli vaikka kirja kerrallaan tilausten mukaan Kirjaa on myynnissä BoD:n lisäksi kirjavälityksissä ja nettikirjakaupoissa ja tilattavissa  myös kirjakaupoista. Laitan myöhemmin blogiini linkit paikkoihin, joista voi tilata.

Täällä kirja painetaan MikroBitti kertoo kuvin: Tee oma kirja vaikka kirja kerrallaan.

Ei kannata jäädä itkemään ja synkistelemään, jos kustantajaa ei löydy. Onko tämä sitten kallista? Ei, kun ottaa huomioon, että sain kirjaksi useita vuosia valmistelemani käsikirjoituksen. Tekstin muokkaaminen ilman  kustannustoimittajaa oli tietenkin stressaavaa.

Omakustanteita on ollut ennenkin: Kuuluisia kirjailijoita, jotka ovat omakustantaneet: mm Marcel Proust, James Joyce,  Beatrix Potter (Petter Kaniini), Mark Twain,  Alexandre Dumas, Virginia Wolff jne.

P.S. Julkaisin vuonna 2014 yhteispainoksen yli 20 vuotta sitten ilmestyneistä Aurora-kirjoistani, jotka kertovat 1900-luvun alun elämästä. Niistä oli ajat sitten jo painos loppunut. Tämä oli hyvin raskas työ.
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. (etu-ja takakansi) 2014 BoD. Pehmeäkantinen, vähän yli 400 sivua.
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (kansi ja tiedot) uusi korjattu linkki!

Myös E-kirjana
http://cdon.fi/e-kirjat/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora-30245397

Olen ollut Kirjailijaliiton jäsen jo vuodesta 1998 alkaen.
Tiedot kirjasta ja kirjailijasta BoD:n sivulla
http://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

Tein uudet helpot ja hauskat kotisivut. Tutustu.

Omakustantamisesta:
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei löytänyt kaupallista kustantajaa romaanisarjansa Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäiselle osalle . Hän kustansi sen itse.