Uudet värikollaasit

Uudet värikollaasit 138

Bloomsbury-ryhmän synkkä perintö

Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa Bloomsbury-ryhmästä ja käsittelee ihannoivasti ryhmän sekavia suhteita. 
Englannissa on esiintynyt kritiikkiä tätä ryhmää kohtaan, huomiota ovat saaneet viime vuosina myös Bloomsburyn lapset, joille aikuisten suhteet aiheuttivat tuhoa. 

Lapsuudesta Bloomsburyn yhteisössä ja Vanessan tyttären kodissa on ilmestynyt viime vuosina useita lehtiartikkeleita ja Vanessan tyttären Angelica Garnettin muistelmateoksia, mm "Deceived with Kindness". Se tuo hiukan realismia Bloomsbury-ryhmän ihailuun. Totuus oli kaukana. Oli salailua, epärehellisyyttä ison perinnön saamiseksi Vanessan apelta. Olen lukenut vuosien varrella tästä. ja ihailuni on kadonnut.

Sattumalta käsittelen myös tätä perhettä uusimmassa kirjassani. Suomalainen ylioppilas menee kesätöihin Englantiin kieltä harjoittamaan.

" Heti ensimmäisenä päivänä keittäjä pyysi Mailan mukaansa puutarhaan vihanneksia hakemaan. Kun he olivat sopivan matkan päässä talosta, keittäjä sanoi Mailalle:
– Kuulehan, May. Tässä talossa ei pärjää, jos ei tiedä, mitä väkeä nämä ihmiset ovat. Hän kertoi, että kirjailijan 25 vuotta nuorempi toinen vaimo oli hänen entisen rakastajattarensa lapsi. Vasta naimisiinmenon jälkeen oli nuori rouva saanut tietää, että hänen äitinsä aviomies, jota hän oli pitänyt isänään, ei ollutkaan hänen isänsä. Oikea isä oli taiteilija, joka oli ollut sekä hänen miehensä että hänen äitinsä rakastaja. Hänellä oli kaksi isää eikä yhtään isää, naisparka. Semmoista väkeä, sanoi keittäjä päätään pudistaen. – Siinä menee tavallisen ihmisen pää pyörälle." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018) 

Mikä on tämä perhe? Kyseessä on hiukan muunneltu kuvaus Virginia Woolfen sisaren Vanessan tyttären kodista Cambridgen lähellä. Virginia vastusti sisarentyttärensä omalaatuista avioliittoa, ja se koituikin tragediaksi nuorelle vaimolle Angelicalle ja hänen tyttärilleen. (Tämä on myös Fb-sivullani)
Lue myös esim.
Angelica Garnettin muistokirjoitus The Guardian-lehdessä, Independent-lehdessä tai Wikipediassa.
independent-lehden otsikko kertoo kaiken: Bloomsbury Set: Love triangles, suicide and Communism
Arkistojen kertomaa

Unikeonpäivä

Tähän altaaseen heitetään Hangon Unikeko.
Sanotaan, että se joka viimeisenä herää, on unikeko.
Makrokuvat: Viimeinen

Unikeonpäivä on muissa  maissa 27. kesäkuuta, mutta Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa 27. heinäkuuta vuodesta 1720 lähtien.

Kirjoittaminen: Ensin kirjoitin runoja

Ensimmäinen runoni ilmestyi iisalmelaisessa sanomalehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (siis alle 11-vuotias). Kirjoitin teini-iässä runoja, lähetin joitain Nuoren Voiman Liitolle ja sain rohkaisevan kirjeen. Yhtään runoa ei ole tallella. Kaikki ovat lukuisissa muutoissa kadonneet. Ensimmäinen lehtijuttuni oli haastattelu Sikamessias-kantelijasta, kun asiaa käsiteltiin toista kertaa oikeudessa. Suomen Kuvalehti, 2.10.1970, nro 40, s. 60–61. Sitten oli pitkä tauko. Aloin kirjoittaa lehtijuttuja säännöllisesti vasta Kanadaan muutettuani 1980-luvulla, ensin siirtolaisten omaan lehteen, sitten Suomeen mm Kotilieteen ja kaikkiin mahdollisiin lehtiin. Sitten kyllästyin lehtijuttuihin ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja 1990-luvulla.(Vuodesta 1999 julkaisin nimellä Anna Amnell, sitä ennen nimellä Pirkko Pekkarinen, lapsena nimellä Kolehmainen)
(tämä oli tänään kommenttina Fb:ssa)

J.L. Runeberg -laiva

Reipasta menoa aalloilla. Photo: Anna Amnell