Yllätys. 100 % suomalainen

Tämä oli yllätys. Olen geenitutkimuksen perusteella 100 prosenttisesti suomalainen. mistähän tuo määritys alkaa.
Vaikeaa uskoa. keskiajan Turku ja Viipuri olivat monikulttuurisia. Euroopa oli 1500-lukuun asti samaa kulttuurialuetta. Naiset olivat usein paikoillaan, mutta miehet liikkuivat ja toivat silloin tällöin vaimon kaukaakin.

Lisäys. Asia ei ole näin yksinkertainen. Jossakin ne äitilinjan naiset ovat. Mutta olemmeko aikojen kuluessa laimennettuna, entistä kiinnostavampaa.
Lisäys 27.8. olenkin 100 prosenttisesti eurooppalainen lisätutkimukset mukaan. Se kuulostaa realistiselta. Mutta lisäys ”etnisesti suomalainen” , ja sellaistahan ei ole.

Dekkari saarnaa elämän rajallisuutta

Entisinä aikoina kuolema vieraili usein kodeissa. Nuori äiti saattoi kuolla lapsivuoteeseen, vilustuminen vei vahvan miehen ennenaikaiseen hautaan keski-iässä, kun ei ollut antibiootteja. Lapsikuolleisuus oli korkea. Ihmiset tottuivat elämän rajallisuuteen. Nyt dekkari saarnaa elämän rajallisuutta. Siinäkö syy dekkarien menestykseen?

Kotona

Kotona: tuoli ja ikkuna

Makrokuvat Kotona




Tyynyt



my dear old friends




Kohta tarvitaan villasukkia, onneksi lapsuudenystäväni neloo niitä. Olen neulonut vain yhdet sukat - koulussa, ja se oli traumaattinen kokemus.




keittiössä lämmintä keittoa lintuastiasta


putkiremonttipakolainen

H: Helenan tyttäret

Euroopan kansoja 400-luvulla. Missä olitte esiäidit?

Mitä tiedän tähän mennessä geenitutkimuksen perusteella vähän yli viikon jälkeen? 93 osumaa, joista voi 50%:n varmuudella olla esiäitejä 1300-luvulta alkaen. Siis 700 vuoden aikana. Siitä on vain pari sataa vuotta kirkonkirjoihin. Minulla on myös tarkempi testi, joka ei ole vielä aktivoitunut.
1300-luvun Eurooppa oli kyliä. "nykyisillä kansallisvaltioiden rajoilla ei ollut tuolloin merkitystä. 
Adelman yksinkertaisti koko maailman kyliin, joissa käytännöllisesti katsoen kaikki tuolloin asuivat"

Kaisa Kyläkosken blogissa Terveisiä maailmalta
Rutto tappoi puolet Euroopan väestöstä 1300-luulla. Henkiin jäivät ne, joilla oli rutolta suojaava mutaatio.

30000 vuotta sitten asui Etelä-Ranskassa seitsemän naista, joita sanotaan alkuäitimme seitsemäksi tyttäreksi. Minun esiäitini on Helena, sillä haploryhmäni eli perimäni tyyppi on H.

18000 vuotta sitten ilmasto alkoi viilentyä Euroopassa, alkoi jääkausi. Etelä-Ranskan ilmasto tuli hyytävän kylmäksi, ja naiset muuttivat Espanjan lämpöön.

Kun jääkausi alkoi loppua 16000 vuotta sitten, osa väestöstä muutti takaisin pohjoisemmaksi.

Mitä olivat esiäitini silloin? Frankkeja vai kelttejä? Tai jotain muuta?
Jotta saa lisää tietoa, pitää lukea lisää. Genetiikka on kiinnostavaa ja addiktiivista.
Tervetullut tauko mitokondrion DNA-tutkimuksissa, sillä saan uusia tietoja vasta joskus syyskuussa.

Täällä on selkeitä perustietoja. Lue ne ensin. Kurrin suku. En ole Kurrin sukua. Näistä sivuista voit oppia alkeita sukututkimuksesta suomeksi. Ne eivät myy mitään. Toivon, että olisin lukenut ne alussa. Olen seikkaillut ympäri nettiä. :)

Aarre Joensuu: Geneettinen sukututkimus (2016), Alussa miesten geenejä.
Sivulta 28 alkaa kiinnostava kuvitettu artikkeli H-ryhmän naisista, jotka asuivat kivikauden aikana Etelä-Ranskassa Dordognessa lähellä paikkaa, jossa ovat kuuluisat luolamaalaukset.

Kollaasi 140: uudet värikollaasit

Elokuun kollaasi. Kollaasi 140  Viikon värit

Siirtolaisuus. Kotouttaminen

Ratsastuskoululla Torontossa. At a riding school in Toronto.
It takes lots of time to get used to the new country. Your heart is still in your old country. Own language and ancestors are important. Siirtolaisten ja varsinkin poliittisten pakolaisten elämä on usein hyvin kovaa. Siirtolainen turvautuu omaan ryhmäänsä. Ei hän halua kotoutua mahdollisimman nopeasti uuteen maahan. Tässä asiassa Suomi on tekemässä pahan virheen. Ottakaa oppia maista. joihin on tullut jo satoja vuosia sitten siirtolaisia. #kotouttaminen #siirtolaisuus #pakolaisuus #pakolaiset #immigrants#emigrants #refugees
Sattui ihmeellinen tapaus kerran Torontossa. Minulla oli nuo kansikuvassa olevat vaatteet päällä: intialainen huivi suojaamassa herkkiä korviani, ruskea pitkä samettitakki. Olin menossa siirtolaislehden toimitukseen, joka oli silloin Gerrardkadulla. Kadun toiselta puolen tuli juoksujalkaa iloisesti hymyillen vanha mies. Kyyneleet silmissä hän puhui minulle jotakin jollain vieraalla kielellä. Kun aloin puhua englantia, hän pettyi, mutisi jotakin ja meni nopeasti pois. Olen ajatellut usein tuota tapausta. Hän oli luullut minun olevan kotiseudulltaan jossain Itä-Euroopassa.
(kirjoitin tämän alkujaan Facebook-sivulleni.)