Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, marraskuuta 23, 2006
Mr. Lordi Tomi Putaansuu
Tunteekohan Lordi meksikkolaiset naamioituneet vapaapainijat? Lucha libre.
Tomi Putaansuu jääkaapin ovessa. Mr. Lordi, Tomi Putaansuu's picture on my fridge door. Myös linkki Lordin laulun sanojen tulkintaan. Lue ja ylläty. Lisäys.
Mitä sana 'putaansuu' tarkoittaa? What does the word 'putaansuu' mean?
Pohjoinen sisäpiirivitsi: sarvet päähän?
Kukkahattutäti kommentoi.
Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä
Makasiinipalo ja Lordi toivat ennätysmäärän lukijoita.
Kukkahattutätien ikiomat hirviöt. How come we got kids who love Lordi?
Eurooppa ja Lordi. A Lady's kiss.
Lordi, rupikonnain kuningas.
Puolet anoreksian syistä lienevät geneettisiä
Photo: Ronnie Bergeron
Muotilehtien ja mainosten naiset ja jopa nuket ovat hyvin, hyvin laihoja. Aikuinen nainen hymähtää tälle ilmiölle, mutta saa myös paineita pyrkiä "normaaliksi" ja menestyneen näköiseksi, sillä lihavuutta ja jopa pulleutta pidetään hyvin usein epäonnistumisena. Nuorelle tytölle laihuuden ylistys voi koitua tuhoisaksi.
Puolet anoreksian syistä lienevät kuitenkin geneettisiä. Artikkelissa "Model death brings eating disorders to light" Kimberley Conniff Taber (International Herald Tribune November 21, 2006) tuo esille lukuisien asiantuntijoiden mielipiteitä anoreksiasta. Mainittuja syitä ovat varhaislapsuus sekä luonne: perfektionismi, jännittyneisyys ja obsessiivisuus. Tarvitaan kuitenkin myös perinnölliset tekijät ja jokin erityinen tapahtuma, joka käynnistää anoreksian. Tilannetta verrataan aseeseen: geenit lataavat ja ympäristö laukaisee.
Aimee Liu laajentaa metaforaa: "Geenit luovat aseen, muotiteollisuus, kuuluisuuksien valokuvat, suhde vanhempiin ja ympäristöön lataavat sen. Emotionaalinen stressi toimii laukaisijana. Liun kirja "Gaining: The Truth About Life After Eating Disorders", ilmestyy vuoden 2007 alussa.
Kukaan ei halua sairastua anoreksiaan. Monet syyt johtavat siihen. Se on kuin kohtalokas palapeli. Muita artikkelissa mainittuja syitä ovat jännittyneisyys, ruokaan liittyvät pakkomielteet, kuukautisten alkamisikä ja kulttuuriset tekijät. Kaikki eivät kuitenkaan sairastu anoreksiaan nähdessään kuvia langanlaihoista mannekiineista ja muista menestyneistä naisista. Geeneillä on osuutensa asiassa. Jopa puolet syistä ovat tutkimusten mukaan geneettisiä.
Aikaisemmat kirjoitukseni anoreksiasta.
Kirjoitukseni keskiajan anoreksiasta myös täällä. Keskiajalla anoreksia merkitsi naiselle itsenäisyyttä, pakoa vanhempien järjestämästä avioliitosta, jopa pyhyyttä ja suurta vaikutusvaltaa.
keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006
Kommentteja kukista ja puista
Alternative Arboretum - Idealistin mielimaisemia -blogiin 3.5.2006
Oli kiinnostavaa lukea vesipajusta. Asuimme Kanadassa ollessamme pari vuotta pienessä kaivoskaupungissa. Naapurillamme oli aika laiminlyöty ympäristö, ja laitoimme eräänä kesänä joukon pajunoksia tonttien välillä olevaan ojaan toivoen, että niistä kasvaisi pensasaita. Ne juurtuivat heti erinomaisesti.
Myöhemmin, kun olimme jo muuttaneet Torontoon, kuulimme että pajuista oli kasvanut kaunis ja rehevä pensasaita.
kukat
Gloomy Sundayn blogissa 27.7.2006 (valokuvatorstai)
Tästä tulee mieleen se, että kasvit ja kukat voivat olla lapselle leluja, jotka korvaavat ostetut tai ihmisen tekemät leikkikalut. Näin oli ainakin minulla lapsuudessa. Lapsi on niin pieni, että kukat ja ruoho, vaikuttavat suurilta. Hän kulkee ruohikossa niin kuin aikuinen metsässä.
Kommentti taiteesta työnä
Parnasso.fi -blogiin aiheesta "Kliseitä taiteilijoista" 21.09.06 klo 17:56
Ihmisellä on tapana tehdä työtään kahdeksasta tai yhdeksästä neljään tai viiteen riippumatta siitä, onko hänellä ollut onnellinen tai onneton lapsuus ja onko hän onnellisessa vaiko onnettomassa avioliitossa tai ollenkaan naimisissa. Näin toimivat myös muusikot, kirjailijat, runoilijatja säveltäjät.
Äskettäin oli TV:ssä ohjelma Mozartista. Siinä korostettiin, että hän sävelsi työkseen, ei huvikseen eikä hoitaakseen jotain traumaansa. Usein hän teki nimenomaan tilaustöitä. Suhtautuminen säveltäjän työhön työnä ei alentanut hänen sävellystensä taiteellista tasoa, kun tietty ammattitaito oli saavutettu ja lahjojakin oli.
Sen perusteella, mitä Mozartista tiedämme, hän myös piti työstään. Meidän onnemme on, että hänen sävellyksissään on sekä kepeää leikkimielisyyttä että syvällistä elämän ongelmien käsittelyä.
Kommentteja rakkaudesta, avioliitosta, vastuusta
Heti alkuun tunnustan, etten ole ehtinyt lukea kaikkia viestejä kunnolla. Tartun vain yhteen asiaan.
Ei kai täällä olla sitä mieltä, että romantiikka on jotenkin valheellista, satua, viihdettä, samoin romanttinen rakkaus?
Ensinnäkin rakkaus on tärkein aihe kirjallisuudessa. Rakkaudesta ja puolison valinnasta riippuu hyvin suuressa määrin ihmisen onni ja onnettomuus. Rakkaus tai sen puute ovat aiheuttaneet sotia, vallankumouksia, rikoksia, jaloja tekoja. Lista on loputon.
Ja tärkeintä -rakkaus ja romantiikka ovat se liima, mikä pitää avioparin yhdessä kautta koettelemusten, läpi vuosikymmenien. Siihen liittyy tietenkin muita asioita kuten ystävyys, anteeksianto, huumori jne.
Jokaisessa avioliitossa, omassa pienessä valtakunnassaan nainen on kuningatar ja mies kuningas.
Motto: "Rakkauden tuli palaa kuin öljy pumpulissa."
vastuulliset miehet, feminismi, avioliitto
Rauno Räsäsen blogissa 20.9.2006
"Joka tyhjää puhuu, se tuulta kutoo " -kirjoituksen kommenteissa:
Vastuullisia ja kunnollisia isiä ja aviomiehiä on vielä runsaasti. Heitä arvostetaan ja rakastetaan edelleenkin.
Ns. feministinen uho on vain pintakuohua. Mieskin voi olla tosifeministi. On kysymys molemminpuolisesta toisen kunnioittamisesta.
Eivätkä kaikki parit eroa, osa taas eroaa useaan kertaan, ja se vaikuttaa tilastoihin.
Yhteiskuntamme ja mediamme ei tue uskollisuutta, joka on eräs pitkän liiton peruspilareista. Joku on ihan tosissaan väittänyt, että miehen "kiltteys" on pahasta. En minä ainakaan mitään häijyläistä tai pettäjää haluaisi miehekseni. Tuskin vastaavanlainen nainen lienee miesten toivelistankaan ykkösenä.
Media ei tue myöskään ajatusta, että puolisot voivat pitää huolta toisistaan. Heikkous ei ole halveksittavaa, vaan inhimillistä. Pitkän liiton aikana ehtii kumpikin olla yleensä moneen kertaan tavalla tai toisella heikompana osapuolena, joka tarvitsee toisen tukea jaksaakseen.
Kodin hoitaminen taas on ihan yhteisestä sopimuksesta kiinni. Ei siitä tarvitse tehdä numeroa, kuten eräs kollega tapaa sanoa.
Elämän yksinkertaiset ilot riittävät, ei onneen tarvita shampanjaillallisia eikä timantteja. (En tarkoita, että ne tuhoaisivat avioliiton.:))
Kuten M. kirjoittaa, kommunikointi ja intiimiys, muukin kuin seksuaalinen, on sitä elämää yhdessä, joka on parasta maailmassa.
avioliitto
Seuraavan kirjoituksen kommenteissa
R.,
kyllä jännitteitä syntyy aina hakemattakin ihmissuhteissa, jollei toinen ole täysin nurkkaan ajettu.
Jos suhde on demokraattinen, jännitteet, myös väittelyt ja riidat kasvattavat kumpaakin aviopuolisoa.
Tässä pidän itsestään selvänä, että toista ei pahoinpidellä henkisesti eikä fyysisesti. On opittava riitelemään rakentavasti, kertomaan, miltä toisen käytös tuntuu.
Ikkunaiineksen blogiin kirjoituksen "Petetty" kommentteihin 1.10.2006
On hyvin traagista, kun nainen jää yksin lasten kanssa miehen "löydettyä" uuden naisen. Yleensähän media on nykyään pettäjien puolella.
Tuntuu siltä, että heitä suorastaan ihaillaan. Heitä ei saisi arvostella ollenkaan.
Joitakin vuosia sitten luin kiinnostavan kolumnin tästä aiheesta. Siinä kerrottiin ensin Stephen Spielbergin avioerosta. Sitten englantilaisen sanomalehden mieskolumnisti totesi masentuneesti, että jos nainen haluaa napata toiselta naiselta miehen, hän yleensä onnistuu.
Hän käytti esimerkkinä nimenomaan Spielbergien avioliittoa. Toinen nainen piiritti S:ää vuosikaudet, jopa vaihtoi uskontoa saadakseen miehen.
Tämä kertoo tilanteen miesten näkökulmasta katsottuna ja tuo täten jotain uutta tähän keskusteluun. Jotkut miehet suorastaan pelkäävät ja karttavat naisia.
Blogisisko
tiistaina, marraskuuta 21, 2006
Kommentteja politiikasta ja yhteiskunnasta
21.5.2006
Jotain faktaa halusin laittaa tähän keskusteluun, jossa amerikkalaiset leimataan kliseemäisesti moukiksi ja heidän arkkitehtuurinsa näytteenä pidetään vain jotain huvipuistoa.
(Todellisuudessa Disneyworldissakin on toteutettu monia aikaansa edellä olevia ideoita: esim liikenne on maan alla. Siellä oli puhdas ilma ja siistiä. Siellä kokeillaan keksintöjä, jotka tulevat hyödyttämään meitä kaikkia.)
Amerikan jatkuva syntipukkina pitäminen on juuttumista äärivasemmistolaiseen tapaan käsitellä Yhdysvaltoja. Se oli pitkään hallitsevaa Suomessa, ja sen vaikutukset näkyvät näissä blogikeskusteluissakin.
Amerikkalaiset esittävät itse tietenkin paljon kirpeämpää kritiikkia omasta maastaan, mutta vastapainona on se, että annetaan arvo myös niile hyville asioille, joita Yhdyvaltojen kaltaisessa suuressa maassa on runsaasti.
Amerikkalaiset ihailevat yli kaiken vapautta. Se suo erittäin suuren sananvapauden, jota mm Derrida ihaili eräässä haastattelussa, joka tehtiin vähän ennen hänen kuolemaansa.
Toisaalta vapauden ihailu johtaa uskomattomiin huuhaa-ilmiöihin ja elämäntyyliin, jota me kauhistuisimme. Jollakin vanhalla ihmisellä voi olla kymmeniä kissoja ja roskaa polveen asti hienossa viktoriaanisessa huushollissaan, mutta hän nauttii vapaudestaan. Samaa olivat ne vanhat neworleansilaiset, jotka eivät suostuneet lähtemään kotoaan Katrinan aikaan. He kuolivat ennemmin.
Kukaan ei pysty tekemään luetteloa "sivistyneistä" ihmisistä. Koko käsite "sivistynyt" on vaikea ja monikerroksinen. Otan esimerkin: Isoisäni ei ollut käynyt mitään koulua niin kuin eivät yleensäkään hänen ikätoverinsa maaseudulla. Hän oli viisas, maailmaa nähnyt, ja määrittelisin hänellä olleen sekä runsaasti tietoja että "sydämensivistystä", jota kai voisi sanoa nykyään tunneälyksi. Kuitenkin häntä pidettiin varmaankin sivistymättömänä savolaisukkona.
Kirjailijatkin ovat tulleet viime aikoihin asti ylemmästä keskiluokasta ja yläluokasta ja ovat yleensä avuttomia tai tendenssimäisiä "kansan" kuvaamisessa.
Kuten P. olen tietenkin huomannut, että monet kouluja käyneet ihmiset hallitsevat vain oman alansa. Toisaalta nykyään sekin on iso asia, sillä tietomäärä on lisääntynyt suunnattomasti. Kukaan ei voi olla enää "renessanssi-ihminen", joka tietää kaiken, vaikka kemppisiäkin on. Voimme kukin hallita vain sirpaleita. Sitä tärkeämpää on, että valitsemme tiedonlähteemme huolella ja tasapuolisesti.
Eräs tunnettu filosofi sanoi, että hän kärsii siitä, että häntä haukutaan hänen tietämättään - yhtä paljon kuin jos häntä piestäisiin hänen poissaollessaan.
Näin minäkin olen ollut yli kaksi viikkoa onnellisen tietämättömänä E:n huolellisesti muotoillusta ja mielestäni epäoikeudenmukaisesta kritiikistä.
Olisi ollut hauskempi, jos E. olisi kertonut, mistä aiheesta blogissani ei saanut kirjoittaa: israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä kriisistä.
Se on niin vaikea, niin tulehtunut suhde, että jätän sen kansainvälisten poliittisten asiantuntijoiden huoleksi. Heillekin se näyttää olevan liian kova pähkinä purtavaksi.
Toivokaamme rauhaa ja sovintoa taistelevien osapuolten välille.
Ystävällisin terveisin
Blogisisko
PS. En kirjoita satuja, vaan historiallisia romaaneja.
[Olin poistanut omasta blogistani E:n Israelia ja Palestiinaa koskevan kommentin]
Unkarin kansannousu
Time, tammikuu 1957
Jura Jukolan blogiin 20.9.2006 kirjoitukseen Forradalom (Unkarin kansannousu ja tilanne vuonna 2006)
Olin USA:ssa vaihto-oppilaana vuonna 1956-1957, jolloin sinnekin, missä asuin, pakeni opiskelijoita, jotka olivat olleet mukana kansannousussa.
He kertoivat siitä, miten saman perheen jäsenet vakoilivat ja ilmiantoivat toisiaan. AFS-perheeni läheisiin ystäviin kuului eräs aikaisempi pakolainen perheineen.
Unkarilaisia pakeni maasta jatkuvasti sen jälkeenkin. Vuonna 1979 muutimme Kanadaan. Samana vuonna pakeni sinne Länsi-Berliinin kautta mm eräs perhe. Perheenisän väitöskirja olisi hyljätty, koska hän ei suostunut vääristelemään maataloustilastoja. Lapset oli pitänyt viedä katoliseen rippikouluun salaa syrjäkylälle, jotta vanhemmat eivät menettäisi virkaansa jne.
Samaan aikaan Unkarin tilanne esitettiin Suomessa hyvin ruusuisena.
Olen kuullut niin paljon pakolaisten kertomuksia, että tuntuu todella pahalta, että Suomessa vieläkin vähätellään näiden kansojen kärsimyksiä.
politiikka, lähimenneisyyden käsittely
Ihmiset ovat aika lailla aivopestyjä Suomessa. Se ei ole tietenkään ihme, kun ajattelee lähihistoriaa.
Täällä vallitsee aina yksi totuus kerrallaan, joka on lisäksi aina jokin outo versio siitä, mitä muualla puhutaan. Ja yleensä laahataan jäljessä muusta maailmasta.
En jaksaisi elää Suomessa, jos en lukisi jatkuvasti muiden maiden lehtiä.
Saa nähdä, tuleeko nyt jotain uutta ja avoimempaa keskustelua ennen vaaleja.
Nythän saa jo puhua ja kirjoittaa kritiikkiä taistolaisista ja Kekkosen ajasta eikä käsketä "hoitoon" niin kuin vielä pari vuotta sitten ainakin kirjallisissa piireissä.
Luin muutama päivä sitten HBL:stä Jutta Zilliacuksen kirjoituksen, jossa hän ihmetteli kuitenkin sitä, miten hitaasti menneisyyttä käsitellään meillä Suomessa.
Katson harvoin Suomen TV:täkin. Kerran satuin näkemään keskustelun, jossa entinen huumesyyttäjä Ritva Santavuori sanoi suurin piirtein näin: Suomessahan saavat sanoa mielipiteensä vain demarit.
Niinhän se on. Esimerkiksi Ahon tai Vanhasen haukkuminen on ollut ihan "normaalia käytöstä", mutta kun joku arvostelee demareita, se on mahdotonta ja sopimatonta käytöstä. Ei niin saa tehdä.:)
P.S.
Piti ihan etsiä netistä, mitä Santavuoresta tiedetään, kun hän on harvinaisen itsenäinen ajattelija ja menestynyt järkevä nainen.
Kommentteja taiteesta ja musiikista
Huomaan olevani tynnyrissä kasvanut tyttö. En ole kuullut koskaan sanoja Hintriikan surumarssiin.
Se on minusta hyvin kaunis ja muistan, että se teki minuun suuren vaikutuksen jo teni-ikäisenä. Siinä on jotain samaa kuin blues-musiikissa.
Lapsenikaan eivät ole kuulleet noita sanoja, sillä emme pitäneet radiota emmekä TV:tä niinä aikoina. Äänilevyjä oli kyllä paljon ja lisää lainattiin.
Peltoniemen Hintrikin surumarssi
Pagisijan blogiin samasta aiheesta myöhemmin, pääsiäispäivänä 2006
Satuin tänne näin myöhään uudestaan ja huomaan, että olen minäkin kirjoittanut Hintriikka. Ehkä se on iskostunut mieleen radion kuuluutuksista. Siis sitä nimeä käytettiin mielestäni jo aikaisemminkin.
Luulinkin ennen, että se oli sävelletty Hintriikka-nimisen naisen muistolle. Sitten näin jossakin valokuvan Hintrikistä.
Hän on siinä valokuvassa laiha ja henkevän näköinen, oikein karismaattinen ja komea mies. Katse jäi mieleen.
supistetut kirjat
Pekka Nykäsen blogiin 17.5.2006 ("supistetut kirjat")
Ei sitä aina tiedä, mihin asiat johtavat.
Ostin esiteini-ikäisenä pikkukaupungin rautatieasemalta amerikkalaisen Classics Illustrated-sarjakuvalehden, jonka aiheena oli "Julius Caesar".
Niin onnistunut oli sarjakuvalehti ja varsinkin itse tarina, että menin kirjastoon ja etsin sieltä alkuperäisen näytelmän, suomeksi. Muistan, että minua järkytti erityisesti se, että Julius Caesarin ystäväkin liittyi vihollisiin.
Kului kauan aikaa, ennen kuin pystyin ymmärtämään alkutekstiä. Oli kuitenkin löytynyt elinikäinen ystävä, William Shakespeare.
Tämä kokemus on vaikuttanut muun muassa sen, että olen itse (kustantajan pyynnöstä) kirjoittanut helppotajuisen lasten version ensimmäisestä historiallisesta nuortenkirjastani.
Se on osoittautunut hyväksi ideaksi. Olen itse lukenut aikuisten romaaneja lapsena, mutta olen sitä mieltä, että monesti lukijan kielitaito, henkinen kehitys tai aika eivät riitä, jotta hän voisi omaksua kirjallisuutta sen alkuperäisessä muodossa.
P.S. Minäkin luen kaunokirjallisuutta mieluiten alkukielellä - jos osaan.
jatkoa edelliseen:
Hyvä Pekka,
otit jälleen erittäin kiinnostavan asian puheeksi. Luulen, että tästä kirjojen typistämisestä tullaan vielä keskustelemaan kiivaastikin Suomessa.
Lapsetkin voivat lukea vaihteeksi vaikeaa tekstiä, josta ymmärtävät alussa vain osan ja palaavat siihen myöhemmin.
Esimerkiksi Victor Hugon Kurjat meni täysin yli minun ymmärrykseni, kun luin sen lapsena. Se toi kuitenkin erityistä läheisyyttä Victor Hugoon, vähän samalla tavalla kuin hän olisi ollut isoisä tai naapuri, jonka juttuja ei vielä lapsena ymmärrä tai ymmärtää vain osittain.
Tosiasia on, että jotkut aikuiset ihmisetkään eivät lue kirjoja, jos eivät saa niitä helpommassa muodossa ja jotkut kirjailijat ottavat sen realistisena tosiasiana tai hyvänä busineksenä.
Kommentteja uskonnosta
Hanhensulan blogiin 22.5.2006
http://hanhensulka.blogspot.com/2006/05/lordi-ja-da-vinci-koodi.html
Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.
Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.
En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.
Lordi
HS.fi nettikeskusteluun 25.5.2006
Nyt kun Lordin naamarin takana olevat kasvot ovat netissä ja ulkomaisissa lehdissä kaikkien nähtävinä, Tomi Putansuun kannattaisi pitää kansainvälinen lehdistökonferenssi ja esiintyä oma itsenään. Hän puhuu kaunista englantia, hän on sympaattisen näköinen ihminen. Hän keräisi pisteet itselleen.
Hän oli viisas käyttäessään hirviöasua ja -naamaria. Hän on jokaisen äidin kullanmurun näköinen poika, jonka olïsi täytynyt muuten laulaa countrya tai jotain romanttista ollakseen yhtä tehokas.
Tomi Putaansuusta on tullut koko maailman silmissä superjulkkis. Hän ei ole enää tavallinen yksityishenkilö. Hänellä on alkanut uusi erilainen elämä. Hänen täytyy tehdä valintansa viisaasti, jotta siitä tulee myös onnellinen elämä.
Juuri tämä vastakohta monster-nice boy olisi nyt rautaa!
pyhäinjännökset, piispa Henrik
Keskustelu Pyhän Henrikin luista: "Olen ekumeenikko":
1.8.2006
---keskiajallakin pyhimysten luiden hankkiminen omaan yhteisöön oli kovaa kilpailua. Tuskin oli jo eläissään pyhänä pidetyn ihmisen ruumis ehtinyt jäähtyä, kun siitä revittiin osia.
Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa, kirkoissakin. Yleensä on kysymys vallasta.
Ellis Petersin (oik. Edith Pargeter) "Veli Cadfael" -salapoliisikirjoista saa erinomaisen kuvan keskiajan uskonnollisuudesta. Cadfael on luostarin puutarhuri, mies jolla on kiinnostava menneisyys. Kirjoissa on hienoa luonnonkuvausta ja henkilökuvausta sekä kiinnostavia tapauksia.
Ellis Peters
2.8.2006 ("olen ekumeenikko")
Se minua juuri Edith Pargeterin alias Ellis Petersin kirjoissa kiehtoo: kaikki on niin kuin nytkin.
Se, joka saa pyhimyksen luut, kohottaa niiden avulla kirkkonsa arvoa, saa kansaa tulemaan katsomaan, tuomaan rahaa.
Pyhimysten luita saatettiin varastaa, ryövätä kirkoista ja viedä omaan. Cornwallin Neotsin asukkaat eivät sano päivää Camridgen St Neotsin asukkaille, joiden esi-isät ryöstivät lyhytkasvuisen pyhimyksen Neotsin luut joskus keskiajalla. Näin kertoi eräs St Neotsin asukas.:)
Vaikeammasta kysymyksestä: Miksi eivät ihmiset tule täydellisiksi? Se juuri onkin koko uskonnon ydin. Jos ihmiset olisivat täydellisiä, Jeesuksen kaltaisia, uskontoja ei tarvittaisi.
Villi-ihminen ei ole kesyyntynyt, kesyyntyneekö koskaan. Freudkin sanoi: "Missä 'id' oli ennen, 'egon' tulee olla." Alitajuisen villi-ihmisen vaistoja koetetaan hillitä ja järkevän egon voimaa vahvistaa. Kulttuuri ja uskonnot pyrkivät tähän.
Villi-ihmisen voima koetetaan "sublimoida" luovuuteen, taiteeseen.
Kristinusko on realistista. Ihmisen raadollisuus tunnistetaan ja tunnustetaan todeksi. Luther: Vanha Aatami on hukutettava joka päivä.
"Semmoinen on tämä maa: Paratiisiksi ei tätä saa".
2.8.2006
Kun mainitsin Lutherin, tulivat mieleen Lutherin Rooman matka ja sen maailmanhistorialliset seuraukset.
Ei kristillinen kirkko ole vielä renessanssin rappiotilassa, ei lähelläkään, onneksi.
Suomalainen "pettäjäpiispa" "salarakas"- naispappeineen on vielä skandaali, joka nousee suuriksi otsikoiksi muidenkin maiden lehtiin. Ihmeen paljon löytyi "ymmnärtäjiäkin" kaksoiselämää viettäneille papeille. Olikohan niitä tässäkin blogissa?
Realismi ei tarkoita puolustamista.
kuolemansynnit, anteliaisuus, kristinusko
Ikkunaiineksen kirjoituksen "Viides kuolemansynti" anteliaisuudesta 7.10.2006
Erittäin kiinnostava kirjoitussarja.
Raamatussa todellakin kehotetaan anteliaisuuteen ja vieraanvaraisuuteen. Ihan hyvä idea. Mutta ei sillä tavalla saa mitään etua itselleen.
Kristillinen etiikka on rakkaus- ja kiitollisuusetiikkaa, ei ansioetiikkaa. Koska Jumala rakastaa ihmistä ja antaa hänelle monenlaisia lahjoa, ihminen haluaa jakaa näitä lahjoja kiitollisuudesta eteenpäin.
Tämä on hyväntekeväisyyden kristillinen perusta. Lahjojen antaminen voi turmeltua tietenkin vaikka millaiseksi.
Pohjois-Amerikassa on joskus tapana laittaa kirkkojen tuoleihin, virsikirjoihin ja jopa tiiliskiviin lahjoittajan nimi. Jopa koko kirkko (tai yhtä hyvin konserttisali) voi saada (voidaan jopa vaatia saamaan) miljonäärilahjoittajan nimen.
Kaikki voi turmeltua, anteliaisuuskin, kuten olet tuonut hienosti esille.
Kommentteja bloggaamisesta
Maalaisen blogiin 3.4.2006 Kolmas ikä
Eihän 50+ olisi ainoa kategoria, johon bloggaaja kuuluisi, vaan yksi monista aiheista, joita hän käsittelisi. Mutta leimaisiko se hänet? Todennäköisesti.
Mutta moniin muihinkin asioihin suhtaudutaan yhtä ennakkoluuloisesti: rotuun, lihavuuteen, köyhyyteen, rikkauteen, mielenterveysongelmiin, eri uskontoa tai yleensäkin jotakin uskontoa tunnustaviin jne.
Eikö bloggaaminen voisi olla ennakkoluulojen murtajana?
Tietenkin voi olla myös samoin ajattelevien leppoisia ryhmiä.
Uskoisin, että on monia aiheita, joista nimenomaan kolmannen iän ihmiset ovat kiinnostuneita: lapsenlapset, jatkuva opiskelu, terveydenhoito.
Kolmas ikä voi merkitä aivan uusia aluevaltauksia, kuin uutta minuutta.
nimi ja nimimerkki
25.4.2006 Kolmas ikä -blogissa Nimellä vai nimimerkillä -keskusteluun.
On ymmärrettävää, että joillekin tulisi ongelmia työpaikalla, jos he kirjoittaisivat vapaasti mielipiteitään vaikkapa blogeissa. Mutta sehän on yhteiskunnan epäkohta, joka kertoo siitä, että todellista sananvapautta ei ole.
Eihän sananvapaus tarkoita sitä, että hökäisee ulos kaiken, mitä mieleen juolahtaa tai kirjoittaa esimerkiksi ystävistään tai sukulaisistaan paljastuksia (sitä näyttää tapahtuvan enemmän nimimerkeillä kirjoitettaessa).
On todellakin suuri ero nimellä ja nimimerkillä kirjoittavalla. Nimimerkillä kirjoittava voi olla olevinaan hyvin avoin ja rehellinen ja vaaatia toisia purkamaan sydäntään, kun ei itse kerro edes nimeään.
Tietenkin suurin osa kirjoittaa asiallisesti myös nimimerkillään, ja nimellä kirjoittavat voivat panetella toisia vielä pahemmin kuin nimimerkkikirjoittajat. Asia ei ole yksinkertainen.
Toisinaan minusta tuntuu kuitenkin siltä, että nimimerkki on suoja vain "suurelta yleisöltä", osa kirjoittajista tietää kuka nimimerkin takana on ja kirjoittaa asioista tavalla, joka saa muut tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi ja toisinaan jopa huijatuiksi.
kirosanat netissä
Saaran blogiin 10.6.2006 (aihe: kiroilu netissä)
Arvasin, että esität mielipiteesi Maalaisen kirjoituksesta. Kirjoitan omassa huhtikuisessa kirjoituksessani, johon viittaat:
"Tämä on asia, joka jakaa ihmisiä enemmän kuin arvataankaan."
Mutta ei tästä asiasta kannata nettisotaa nostaa.
Yleiskieli on sitä varten, että mahdollisimman monet voisivat vaihtaa mielipiteitä.
Kukin kirjoittaa tietenkin omassa blogissaan, mitä haluaa ja lukijat reagoivat siihen kukin omalla tavallaan.
ystävällisin terveisin
Blogisisko
bloggaaminen
Maalaisen blogissa 12.7.2006
Maalaisella näyttää olevan tilaajia yli sata, lukijoita varmaankin hyvin paljon enemmän, sillä vain osa lukijoista on bloggaajia ja Blogilistalla. En sanoisi sitä yksinäisyydeksi.
Eri ihmiset pitävät erilaisia blogeja, ja heillä on kullakin oma lukijakuntansa. Blogissa ei tarvitse olla keskustelua, ei edes kommenttiosastoa.
Tosiasiassa blogilla ei tarvitse olla edes lukijoita. Blogihan on vain yksi tapa tallentaa ajatuksiaan, muistiinpanojaan ja kuviaan.
Blogeja rajoittavat vain yleiset lait. Blogien menestymiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset tekijät. Ja sekin kannattaa muistaa, että kaikki eivät tavoittele menestystä ja suurta lukijakuntaa.
Kommentteja ihmissuhteista
Hanhensulan blogiin Dionysoksen kevät 10.6.2006
Joillakin ihmisillä lienee "novelty seeking gene". Ihminen etsii uusia kokemuksia ja jännitystä. Kuulostaako tutulta, Hanhensulka?
Vähäisten genetiikan tietojeni mukaan geenit eivät välttämättä ollenkaan aktivoidu, vaan saattavat jäädä piileviksi ja vaikuttaa monin eri tavoin ihmisen ympäristöstä riippuen. Jännitystä ja vaihtelua voi ihminen hakea myös henkisiltä aloilta.
Olin lapsena täysin peloton, hyppäsin "hyppyrimäestä" (alakoululaisena pikkumäessä järven rannalla) ja katkaisin siinä suksenikin. Minusta tuli kuitenkin vain "nojatuoliseikkailija". Olen miettinyt sitä, että jos olisi ollut toisenlainen ympäristö, olisinko kiinnostunut lentämisestä, laskuvarjolla hyppäämisestä yms.
(Esim. Dean Hamer & Peter Copeland: "Living with our Genes".)
turvattomuus keskiaikana, Villi länsi kuin keskiaika
Kommentti Hanhensulan blogiin kirjoitukseen "Kolme toivomusta" 21.9.2006
Kaunis kirjoitus tähdistä.
Siitä miekasta tuli mieleeni, että elämä oli hyvin turvatonta vanhoina aikoina. Esimerkiksi keskiajalla ja ainakin 1500-luvulle asti piti olla aina ase, esimerkiksi miekka, puukko, pitkä keppi tai seiväs mukana, kun lähti kotoa ulos. Keppiä käytettiin lähitaisteluun.
Ehkäpä tästä tulee sanonta "Speak softly and carry a big stick".
Tämä selittää myös ns Villin lännen kulttuuria, jossa kuljettiin aina ase mukana. Länkkärien maailma on mielestäni muutoinkin hyvin keskiaikainen (yksinäinen ritari, kylä jossa talot saman tien varrella nauhana, suhtautuminen naiseen jne)
ruumiillinen rangaistus
Hanhensulan blogissa 26.7.2006
Vapaan kasvatuksen saaneena ihmettelen, kun ihmiset näyttävät melkein ylpeilevän selkäsaunoilla, joita ovat saaneet.:)
En saanut koskaan lapsena edes tukkapöllyä tai luunappia, sanon lapsena, sillä lukiossa rehtori tukisti minua voimistelutunnilla, kun en suostunut tekemään kuperkeikkaa renkaissa.
Se ei jättänyt traumaa, varmisti vain käsitystäni siitä, että suuri osa tyttölyseon opettajista oli lievästi sanottuna outoja.
Olin ollut juuri edellisenä vuonna vaihto-oppilaana USA:ssa, jossa opettajien ja oppilaiden välinen suhde oli aivan toisenlainen kuin Euroopassa.
henkinen kasvu
"Valeminä"-keskustelussa 17.8.2006
Ei ole yksinkertainen asia tietää, mikä on itsessä ja muissa se 'todellinen minä' ja mikä 'valeminä'.
Yleisessä keskustelussa korostetaan useinkin sitä, että ihmistä ei saa yrittää muuttaa, että ihminen ei voi muuttua: "oon mikä oon" tai "Et voi opettaa uusia temppuja vanhalle koiralle".
Mielestäni ihanteellisessa tapauksessa henkinen kasvu on elinikäistä, kaikki kulkee aina mukana, persoonallisuus on monien ainesten kudelma. Menneisyys on osa ihmistä, mutta sen huonot puolet voivat kääntyä rikkaudeksi. Ihminen ei tule koskaan "valmiiksi". "Jumalan ikoniksi" tuleminen on tavoite, mutta lieneekö se koskaan saavutettavissa.
Tämä on todellakin kiinnostava aihe. Keskustelu ei ole ihan helppoa, sillä selvästikin osalla keskustelijoista on ammattilaisen tietoa terapiasta, joka meiltä muilta puuttuu. Tämä on hyvin herkkä alue.
nimimerkki, iäkäs äiti tai isä, aika
Hanhensulan blogissa Dionysoksen kevät "Hyvästi poutapilvet"- kommenteissa 17.78.2006
Eihän tässä ole mitään uutta. Osalle bloggaajista bloggaaminen on koko ajan naamioleikkiä. Vai eikö olekaan?
Hanhensulka, luin empatialla kuvausta nostalgiamatkastasi.
Vastaavaa on meilläkin joka kesä. Raskasta on se, kun iäkäs omainen (96v) liukuu omaan sisäiseen maailmaansa eikä häneen saa enää kunnolla kontaktia. Aikakin on hänelle jo monikerroksista ja päällekkäistä - ehkä aika onkin sitä perimmiltään.
Kommentteja siirtolaisuudesta
Muistan oman siirtolaisuuteni ajoilta, miten tärkeitä suomalaiset sanomalehdet olivat. Alkuaikoina mieheni kävi lukemassa Hesarit paikallisen yliopiston kirjastosta.
Aloin itse arvostaa suomalaisia lehtiä vähän myöhemmin ja sain onneksi joka viikko kasan vanhoja Hesareita siirtolaislehdestä, johon kirjoitin kolumnin monen vuoden ajan. Niitä lehtiä tutkimme Torontossa koko perhe ja annoimme eteenpäin muille luettaviksi.
Kerrottiin, että Floridassa suomalaiset lehdet olivat kahviloissa puhkiluettuja.
Tämä oli ennen Internetin aikaa.
siirtolaisuus
Kemppisen blogiin 26.7.2006
Suomi on harvaanasuttu maa. Tänne sopisi paljon lisää ihmisiä. Houkutellaan tänne siirtolaisia.
Asuin monta vuotta toisessa harvaanasutussa pohjoisessa maassa, Kanadassa. Siellä ajateltiin, että jokainen monilapsinen siirtolaisperhe edistää maan kehitystä ja vaurastumista.
Perhe tarvitsee lääkäreitä, hammaslääkäreitä, eri alojen kauppiaita, opettajia, sanomalehtiä, kirjoja, kouluja jne. Jossain lehdessä oli ihan laskettu, kuinka monta ihmistä kukin uusi perhe työllistää. Se oli yllättävän suuri joukko.
Siellä käytettiin siirtolaisten ottamisessa pistejärjestelmää, otettiin niitä, joiden ammattia tarvitaan ja jotka sopeutuvat parhaiten. Oltiin siis realisteja.
Mutta sen lisäksi ainakin aikaisemmin annettiin ihanteellisesti verohuojennusta niille, jotka lähettivät rahaa kotimaahansa vanhemmille tai sisaruksille. Lähiomaisille sai luvan muuttaa myös Kanadaan (Se lienee tuonut ongelmia, sanovat tutut kanadalaiset). Toisen ihmisen kulttuuria ja uskontoa kunnioitettiin.
Suomessa kannattaisi ottaa mallia muualtakin kuin Ruotsista (ja vielä vähän aikaa sitten Itä-Saksasta ja NL:sta).
Elintason parantuessa myös lapsiluku pienee, kun vanhempien ei tarvitse enää hankkiä elättäjien joukkoa vanhuuden varalle. Koulutus luo tietoa myös siitä, miten ehkäisykin onnistuu.
Iso Paja
Räätäli Jaakko Lindalalla oli räätälinverstas, jossa mm luettiin ääneen sosialistien tekstejä ja suomalaista kaunokirjallisuutta ja pidettiin tansseja.
Lue aikaisempi kirjoitukseni Lindalan isosta pajasta.
sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006
Lapsi ja vieraat kielet
Aihe on minulle läheinen, sillä olen ollut työssä Suomessa englanninkielisessä lastentarhassa, lapseni ovat aloittaneet koulunkäynnin Suomessa ranskaksi ja jatkaneet englanniksi Kanadassa. Kotona on puhuttu aina suomea, jollei läsnä ole ollut joku muunkielinen vieras. Olen myös opettanut englantia suomalaisille ja suomea vieraskielisille.
Havaintojeni ja lukemieni kirjojen mukaan lapsi oppii nopeasti useita kieliä yhtä aikaakin, jos hän on normaalilahjainen ja jos kieliä puhutaan hänelle johdonmukaisesti, kukin aikuinen omaa kieltään.
Lapsi voi oppia vieraan kielen leikkitovereilta ja opettajilta. Hän voi oppia sitä aika pitkälle TV:stäkin. Yleensä noin 11-12-vuotiaaksi voi aloittaa vieraan kielen "tyhjästä" ja oppia sen ilman vierasta aksenttia (mikäli sitä seikkaa arvostetaan).
Paljon vaikeampaa on oman äidinkielen säilyttäminen uudessa maassa. Siirtolaisen lapsen on parasta puhua aina vanhempiensa kanssa näiden omaa äidinkieltä. Se on perheen tunnekieli ja kehittää lapsen ajattelua ja tunne-elämää sekä pitää yllä yhteyden vanhempien ja esivanhempien kulttuuriin. Olen tavannut kolmannen polven amerikansuomalaisia, jotka ovat puhuneet suomea, vaikka eivät ole käyneet koskaan Suomessa.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa on ollut jo monia sukupolvia ihmisiä, jotka ovat oppineet englannin vasta koulussa opettajilta ja luokkatovereilta. Huonoin tapa on oppia vieras kieli vanhemmilta, jotka puhuvat sitä murteellisesti.
Torontossa 60% koululaisista puhui kotonaan jotain muuta kieltä kuin englantia. Usein siirtolaisten lapset pärjäsivät kuitenkin koulussa parhaiten.
(Kommentti Ikkunaiineksen blogissa.)
Keittiö ja kamari eri valtakunnissa
Kuvassa Auroran talo,, jossa olen viettänyt tätä viikonloppua.
Tämän päivän Hesarissa oli pilapiirros, jossa talon keittiö oli Sipoossa ja olohuone Helsingissä. Jos Sipoo liitetään Helsinkiin, aiotut rajat menisivät jopa joidenkin talojen läpi.
Ei mitään uutta auringon alla. Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla on ainakin yksi talo, jossa laitetaan ruokaa Yhdysvalloissa ja katsotaan telkkaria Kanadassa. Se on talon omistajista kuulemma vain hauskaa. Se kertoo myös siitä, miten hyvät välit näillä valtioilla on.
Kerrotaan, että Suomessakin oli tapahtua jotain vastaavaa joskus keskiajalla. Oltiin vetämässä rajaa Suomen ja Venäjän välille. Raja olisi kulkenut erään talon poikki. Rajan tekijät kysyivät talonpojalta, laitetaanko talo Suomen vai Venäjän puolelle. Mies vastasi: Kuuluvat talvet olevan kylmiä Venäjällä. Laitetaan Suomeen.
keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006
Luontoaiheisia kirjoituksia
Aamu Amerikan maaseudulla. Kun klikkaat kuvaani, näet sen suurena.
Puutarha taskussa (kirjoja)
Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille. (Kotisivublogissa, johon olen yhdistänyt myös Kirjoituslipaston vuonna 2008)
Muita löydät tästä blogista ja muista blogeistani hakusanojen avulla. Aurora -blogissa on kirjoitusnäytteitä myös luonnosta, sillä Kanadan luonto, etenkin Toronton laaksot ovat keskeisiä Aurora-kirjoissa. (Aurora ja Pietarin serkut kuvaa Helsinkiä 1900-luvun alussa.)
Lapsi ikkunassa
Tiedän, että minäkin vuorollani lähden sitä polkua, menen metsän läpi, kävelen varovasti pitkospuita myöten, tulen kärrytielle, saavun laivarantaan, astun laivaan, menen monen veden yli.
Tuon ikkunan edessä viilettävät toinen toisensa jälkeen lapsuuteni vuodenajat ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ja ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin.
Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä, reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita.
Antavatko historioitsijat oikean kuvan menneisyydestä?
Halloween faktoja
Tyttöä jännittää, sillä hän on menossa torontolaiseen ulkoilmamuseoon lasten halloween-juhlaan. Kuva: Pirkko Anna Amnell
Joka syksy valitetaan Suomessa, että taas sitä amerikkalaista juhlaa vietetään. Tarkoitetaan Halloweenia, jolloin lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kulkevat ovelta ovelle kysymässä "Karkki vai kepponen".
Entisaikoina kepposet saattoivat olla hurjia, kun teini-ikäiset pojat kaatoivat ulkohuoneet tai hinasivat saiturin hevosrattaat puuhun. Ei ihme, että perinteisesti varaudutaan antamaan makeisia lapsille. Nykyään lapsia ei päästetetä suurkaupungeissa vieraitten ihmisten koteihin, sillä kaikenlaista ilkivaltaa on tapahtunut. Niinpä ulkoilmamuseot, koulut ja monet kirkotkin järjestävät lapsille ja nuorille turvallisia Halloween-juhlia. Kodeissa on myös juhlia. Kanadansuomalaisen taiteilijan Marja-Leena Rathjen lapsenlapsi Lael oli pukeutunut näin upeaan kummitusprinsessan asuun."
Halloween on kaikkea muuta kuin amerikkalainen keksintö. Juhlan taustalla on kelttien muinainen sadonkorjuun ja vainajien muistelun päivä Samhain, joka on yhtynyt myöhemmin roomalaisten vastaaviin juhliin ja muutettu jo 800-luvulla kristilliseksi juhlaksi. Vanhojen perinteiden mukaan pukeudutaan naamiaisvaatteisiin.
Kurpitsalyhtyyn liittyy vanha irlantilainen tarina. Saituri Jaakko oli niin ovela ja pihi, että petkutti itseään paholaista monta kertaa niin että se joutui noloon tilanteeseen. Kun Jaakko sitten kuoli, ei hän päässyt taivaaseen eikä helvettiin, vaan joutui vaeltamaan ympäri Irlantia. Hän laittoi hiiliä ontoksi koverrettuun lanttuun ja vaelsi lyhtyineen pimeässä syksymaisemassa.
Siirtolaiset veivät Halloween-juhlan mukanaan Amerikkaan. He oppivat intiaaneilta käyttämään kurpitsaa ruoaksi. Siitä tuli Halloween-juhlaan komea lamppu, kun se kaiverrettiin ontoksi ja koristeltiin viilloksilla. Kurpitsasta tehdään maukasta kurpitsapiirasta.
Jack of lantern, Saituri-Jaakon kurpitsalyhty sytytetään taas. Hauskaa Halloween juhlaa kaikille!
Tietoa Halloween-juhlasta ja muustakin ranskaksi koko perheelle.
Englantilainen mielipide Halloweenista: Se on hauskaa, kun tietää, mitä tekee ja pitää leikin leikkinä: Of Goblins and Ghoulies.
Kukkia
Kirjoituslipasto
Kuvat: Anna Amnell. Copyright. Klikkaa tätä kuvaa, jotta näet sen suurempana
Kirjoituslipasto eli sifoneeri on suurikokoinen ja arvokas huonekalu. Siinä on vetolaatikot, laskettava kirjoituslevy ja monenlaisia lokeroita, joihin voi järjestää tärkeitä papereita ja kätkeä salaisuuksia. Se oli suosittu myötäjäishuonekalu. Suomalaisissa maalaistaloissa oli isännänkamarissa massiivinen kirjoituslipasto, jota sanottiin klaffipiirongiksi. Naisten kirjoituslipastot olivat sirompia.
Kuvassa kirjoituslipasto, joka on kotoisin Koljonvirran Partalan Moisiosta, joka mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoissa.
Lue myös:
Writing cabinet
tiistaina, marraskuuta 14, 2006
700 sivua juonesta
Christopher Booker: The Seven Basic Plots. Why we tell stories. Continuum 2005 (2004)
Ilahduin kovasti, kun sain jo eilen postissa Bookerin kirjan. Luvassa on yli 700 sivua kiinnostavaa luettavaa. Kirja on jo kolmas painos (englannissa reprint). Kerron vaikutelmistani, kunhan olen lukenut sitä jonkin verran. Seuraavassa yksinkertaistettu luettelo Bookerin analysoimista juonista kirjallisuudessa, elokuvissa, saduissa, oopperoissa.
1. Overcoming the Monster (Beowulf, James Bond - elokuvat)
2. Rags to Riches (Aladdin, David Copperfield)
3. The Quest (Odysseus)
4. Voyage & Return (Liisa ihmemaassa, Tuulen viemää)
5. Comedy (Shakespeare, Austin, Sota ja rauha)
6. Tragedia (Carmen, Bonnie & Clyde)
7. Rebirth ( Salainen puutarha, Peer Gynt)
Kirjasta on netissä aika tarkka selostus. Lisäksi tässä artikkelissa on muitakin juoniluetteloita, jotka voivat piristää jotakin, joka etsii juonta seuraavan kirjaansa.
sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006
Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen
Kuva: jeltovski/morguefile.com
Nettikiusaaja on monesti bloggaajien maskotti, sillä hän tuo uteliaita blogiin ja tyydyttää omia piileviä kaunantunteita. Parasta olla kiusaajan puolella, ettei joudu itse kiusatuksi.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin Päivi Hamaruksen koulukiusaamista koskevasta väitöskirjasta. (Päivi Hamarus: Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Jyväskylän yliopisto.)
"Koulukiusaamisen perusmotiivit ovat vallanhimo, aseman tavoittelu ryhmässä ja kateudentunne. --Hyvin usein kiusaaminen alkaa siitä, että joku on joukossa erilainen kuin muut -- Alussa erilaisuus on havaittavaa ja totta. Jatkossa kiusaajat voivat kehitellä tietoisesti valhetarinoita.--
Kiusaaminen jakaa joukot 'meihin' ja 'heihin' sekä paljastaa, mitä yhteisössä arvostetaan ja mitä halveksitaan."
Timo Siukonen. "Väitöstutkimus: Vallanhimo johtaa koulukiusaamiseen." HS/Kotimaa 12. marraskuuta 2006
Kiusaajaan liitytään, jotta ei tultaisi itse kiusatuksi.
Matti Vaaranmäki kirjoittaa Mielekäs lehdessä:
"Väitetään, että kiusaaja kärsii narsistisesta luonnevauriosta, itsetunnon häiriöstä, joka ilmenee ihmissuhteissa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Tällaiselta ihmiseltä puuttuvat inhimilliset kontrollimekanismit, kuten häpeän- ja syyllisyydentunteet. Narsistinen luonnehäiriö pahenee yleensä iän myötä. Luonne-häiriöisellä ihmissuhteet ovat paremminkin hyötysuhteita kuin tunnesuhteita. Usein luonne-häiriöinen kiusaaja saa kannattajia puolelleen, mikä tekee kiusatun aseman vielä tukalammaksi." Kiusaajakin kärsii.
Kiusaamista esiintyy myös aikuisten keskuudessa kodeissa, työpaikoilla, yhdistyksissä ja Internetissä myös bloggaajien keskuudessa. Netissä ei ole puhalluskoetta, joten sinne saatetaan kirjoittaa myös huumeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisina.
Kiusaaminen jakaa nettiyhteisöjenkin ihmiset 'meihin' ja 'heihin' ja paljastaa, mitä arvostetaan ja mitä halveksitaan. Aikuisetkin liittoutuvat usein kiusaajaan, jotta heitä ei kiusattaisi tai saavuttaakseen suosiota ja valtaa nettikiusaajan avulla.
Kiusaaja ei ole koskaan yksin.
Huom!
Neulekirpun blogissa Kuvauksia on kirjoitus Koulukiusaaminen ja selostus tästä väitöskirjasta, myös abstract.
Hamarus, Päivi
School bullying as a phenomenon. Some experiences of Finnish lower secondary school pupils
Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2006, 265 p.
(Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288
ISSN 0075-4625; 288)
ISBN 951-39-2513-7
English Summary
Diss.
Aikaisempi kirjoitus samasta aiheesta.
Nettikiusaaminen voi tulla kalliiksi kiusaajalle
Mutta vielä kalliimmaksi kiusatulle. Aikuisten velvollisuus on suojella lapsia. Kiusaaminen voi ajaa koululaisen itsemurhaan. (Jared's story)
lauantaina, marraskuuta 11, 2006
What American accent do you have?
What American accent do you have? Your Result: The Northeast Judging by how you talk you are probably from north Jersey, New York City, Connecticut or Rhode Island. Chances are, if you are from New York City (and not those other places) people would probably be able to tell if they actually heard you speak. | |
Philadelphia | |
The Inland North | |
The Midland | |
Boston | |
The South | |
The West | |
North Central | |
What American accent do you have? Take More Quizzes |
Tämän testin tulos ei yllättänyt. Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Montanassa, mutta AFS-perheeni vanhemmat olivat kotoisin Bostonista. Kanadan englanti on samanlaista kuin amerikkalaisten elokuvien General American English. Teini-ikäisenä kuultu itärannikon englanti on ehkä vaikuttanut sittenkin eniten, samoin tietenkin englannin opiskeleminen ja opiskeluajan puolipäivätyö englantilaisessa lastentarhassa.
American English regional differences
Esim. The Inland North - Hillary Clinton
Philadelphia Accent
The Northeastern United States kielessä monenlaisia piirteitä
Kanadan englantia
What American accent do you have?
What American accent do you have? Your Result: The Northeast Judging by how you talk you are probably from north Jersey, New York City, Connecticut or Rhode Island. Chances are, if you are from New York City (and not those other places) people would probably be able to tell if they actually heard you speak. | |
Philadelphia | |
The Inland North | |
The Midland | |
Boston | |
The South | |
The West | |
North Central | |
What American accent do you have? Take More Quizzes |
Tämän testin tulos ei yllättänyt. Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Montanassa, mutta AFS-perheeni vanhemmat olivat kotoisin Bostonista. Kanadan englanti on samanlaista kuin amerikkalaisten elokuvien General American English. Teini-ikäisenä kuultu itärannikon englanti on ehkä vaikuttanut sittenkin eniten, samoin tietenkin englannin opiskeleminen ja opiskeluajan puolipäivätyö englantilaisessa lastentarhassa.
American English regional differences
Esim. The Inland North - Hillary Clinton
Philadelphia Accent
The Northeastern United States kielessä monenlaisia piirteitä
Kanadan englantia
What American accent do you have?
What American accent do you have? Your Result: The Northeast Judging by how you talk you are probably from north Jersey, New York City, Connecticut or Rhode Island. Chances are, if you are from New York City (and not those other places) people would probably be able to tell if they actually heard you speak. | |
Philadelphia | |
The Inland North | |
The Midland | |
Boston | |
The South | |
The West | |
North Central | |
What American accent do you have? Take More Quizzes |
Tämän testin tulos ei yllättänyt. Olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Montanassa, mutta AFS-perheeni vanhemmat olivat kotoisin Bostonista. Kanadan englanti on samanlaista kuin amerikkalaisten elokuvien General American English. Teini-ikäisenä kuultu itärannikon englanti on ehkä vaikuttanut sittenkin eniten, samoin tietenkin englannin opiskeleminen ja opiskeluajan puolipäivätyö englantilaisessa lastentarhassa.
American English regional differences
Esim. The Inland North - Hillary Clinton
Philadelphia Accent
The Northeastern United States kielessä monenlaisia piirteitä
Kanadan englantia
perjantaina, marraskuuta 10, 2006
Postsuomettumista ja vaikenemiskulttuurin vaalintaa
Keskustellaan siitä, miksi tavat ovat höltyneet.
Laitan monien muiden tavoin omat kommenttini esille tänne omaan blogiini. Ovatpahan muistona miellyttävistä hetkistä blogiystävien seurassa.
Miksi siis tavat ovat höltyneet?
Blogisisko kommentoi:
Erasmus Rotterdamilaisella olisi töitä. Hän kirjoitti kirjan, jossa näitä perusasioita yritettiin opettaa keskiajan aatelisille. Tämä tapahtui 1500-luvun alussa. On menty luikua takaisin puoli vuosituhatta.
Jotain kuitenkin puuttuu. Ihmiset eivät heittele kaluamiaan luita lattialle ruokapöydästä eivätkä pommita toisiaan leivänkannikoilla. Eivätkä kai vielä röyhtäyttele ja päästele muitakaan luonnonääniä ruokapöydässä.
Kiinassa asuneet kertovat, että siellä röyhtäytellään reippaasti renessanssin tyyliin aterialla. Heille pitää kertoa, että heidän ei tarvitsekaan muuttaa tapojaan.
Jokin aika sitten haastateltiin erästä oikeaa puhdasoppista taistolaista, joka on (tietenkin) professorin virassa. Hän kehui, että vaikka poliittisia päämääriä ei saavutettu, tuhottiin kuitenkin porvarillinen kulttuuri. Hän hekotteli tyytyväisenä.
[Yleistä keskustelua uushuonoista tavoista. Syytetään äitejä ja isiäkin vaihteeksi. Nimimerkki Liisa moittii Blogisiskoa, joka hänen mielestään moitti taas kilttejä taistolaisia.]
Blogisisko :
Liisa,
laita silmälasit päähäsi ja lue uudestaan viimeinen kappale edellisestä viestistäni. Kerron siinä vain, mitä entinen taistolainen itse kertoi haastattelussa julkisesti tästä asiasta, joka sattuu olemaan tämän blogin varsinaisena keskustelunaiheena.
Taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten toimista kirjoittavat nykyään sanomalehdet ja niistä puhutaan TV:ssä ja radiossakin ainakin ohjelmaselostusten perusteella. Niitä muistelevat kyseiset henkilöt itse, toiset ylpeillen (eräs Unkarin kansannousua seurannut ex-toimittaja, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan ), toiset noloina tai huvittuneina omasta hölmöydestään. Niistä tullaan puhumaan ja kirjoittamaan vuosikymmeniä. Sitä et voi Sinä eivätkä muutkaan enää estää. Vaikenemisen aika meni jo.:)
[Taas yleistä keskustelua. Sitten eräs nimimerkki Joszif esitti minusta pilkkarunon. Nimerkki on uusi, mutta tyyli on tuttu jo Kiiltomadon ajoilta.)
Emäntämme kirjoitti:
10.11.2006 - 08:47
En minä Blogisisko usko, että vaikenemisen aika mihinkään olisi mennyt. Ne vain ovat eri asioita mistä nyt vaietaan.
Blogisisko
10.11.2006 - 09:55
Hyvää huomenta!
Luin juuri Hesaria (10.11.2006). Vesa Karonen kertoo (Kanavalla) siitä, kuinka suomettuminen jatkuu YLEssä.
Kyllä siellä vaietaan ihan samoista asioista kuin Kekkosen aikana.
Karonen kyselee YLEn ohjelmien perusteella, ovatko tabuja vielä seuraavat aiheet:
-Karjala ja talvisota
-Neuvostoliiton partisaanien murhaamat lapset
-Neuvostoliittolaiset miehitysjoukot Porkkalassa (_v:een 1955) jne
Karonen kirjoittaa (Sujuvaa suomettumista. - Kanavalla. HS 10.11.2006): "Modernismia seurasi postmodernismi. Suomettumista on seurannut postsuomettuminen. Arvostelua ja ilkeyksiä [viittaa Kekkosen moitteisiin NL:n arvostelusta] ei tarvitse välttää. Se sujuu ihan vaistomaisesti."
Suomettumisen kannattajat, vaikenemisen vaalijat elävät täällä blogimaailmassakin, kuten nimimerkki Liisan ja toisen tutun kommentoijan, tällä kertaa Joszifina esiintyvän runoniekan, viestit osoittavat.
Pitäisi nähtävästi osata vaieta myös muustakin lähihistoriasta kuten suomalaisten NL:n ystävien, taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten teoista ja puheista. Tällä uusvaikenemisellakin ostetaan etuja. Mitähän ne ovat kirjallisissa piireissä ja Blogistaniassa?
Lisäys:
Vielä 1950-luvulla ja pitkälle 1960-luvullekin nuoret käyttäytyivät hyvin. Oikeastaan vielä 1970-luvun alussakin.
Vuosikaudet, hyvänen aika vuosikymmenet, pilkattiin Suomessa "oikeaopillisesti" kaikkea mikä liittyi ns porvarilliseen maailmaan: koteja, vanhempia, kulttuuria, uskontoa, isänmaata ja varsinkin sotaveteraaneja.
Viesti on mennyt perille ja jäljet ovat edelleen nähtävissä.
Keskustelu jatkuu.
keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006
Kieli ja sukupuoli
Brysselissä taas käytetään puheenjohtajasta termiä 'chair', kuten kirjoittaa alati energinen bloggaaja ja jo monivuotinen (vihreä) nettiväittelytoverini Hanhensulka, jota luulin ensin blogisiskokseni, mutta hän paljastui myöhemmin miespuoliseksi blogihenkilöksi.
Sukupuolta koskevat ilmaukset ovat suomessa kiinnostava tapaus. Meillä ollaan sitä mieltä, että on saavutettu täydellinen sukupuolten tasa-arvo. Mutta se on tapahtunut ainakin kielessä niin, että naisista on tehty miehiä: lakimiehiä, puhemiehiä, kirkkoherroja. Mutta emme voisi kuvitellakaan, että miehistä käytettäisiin vastaavia ilmauksia, esimerkiksi niin että miestä sanottaisiin vaikkapa 'seurakuntasisareksi' tai 'terveyssisareksi'.
Lue Wikipedian artikkeli Gender-neutral pronoun (eri kielissä)
tiistaina, marraskuuta 07, 2006
Naiset netissä
Naiset ovat kirjoittaneet Internetin houkutuksista ja ongelmista. K kertoo olevansa entinen blogiaddikti ja nykyinen kohtuukäyttäjä. S kertoi blogiaddiktin elämästään blogipakinassaan ja I netti-ihmissuhteen ongelmista.
Naiset ovat netissä muuallakin kuin Suomessa. Uusimmassa Writing Magazinen numerossa (Vol 12 No 10) haastatellaan toimittaja Jane Bidderiä, joka kirjoittaa romaaneja nimellä Sophie King. Hänen uusin romaaninsa Mums@Home kertoo naisista netissä. Jane Bidderin mukaan monet älykkäät naiset elävät netissä. Syynä on se, että on eräällä tavalla turvallisempaa puhua omista asioistaan netissä kuin puhua jollekin kasvotusten. Toinen syy on se, että moni nainen ei kirjoita omalla nimellä vaan nimimerkillä.
Kirjoitin jo Blogisisko 2:ssa (mm. 17.10. 2006), että ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta. Jane Bidder on samaa mieltä, ja hänen romaaninsa naiset saavat kokea sen. Bidder on myös sitä mieltä, että Internet-suhteet voivat köyhdyttää normaalia seuraelämää. ("It can stop people living a real life.")
Tästä voimmekin olla monta mieltä. Millä tavalla Internetissä keskusteleminen ja toimiminen eroavat "tavallisesta elämästä", jos kirjoittaa omalla nimellään? Minusta tämä on tavallista elämää aivan samalla tavalla kuin keskusteleminen, kirjeiden kirjoittaminen ja lehtien ja kirjojen lukeminen. Jatkuva salanimellä kirjoittaminen olisi minusta samaa kuin eläisi koko ajan naamiaisissa. On tietenkin verrattu nimimerkillä nettiin kirjoittamista muuhun nimimerkkikirjoittamiseen, jota vaikkapa Urho Kekkonen harjoitti.
maanantaina, marraskuuta 06, 2006
lauantaina, marraskuuta 04, 2006
Miten kirjoitat blogiisi?
Minulla on monenlaisia blogikirjoituksia.
Suurimman osan kirjoitan spontaanisti suoraan koneelle niin kuin tämän kommentin ja kommentit aina. Näin bloggaaminen on edes jossain määrin kuin keskustelua, jossa reagoidaan heti toisen puheenvuoroon.
Vain muutaman kerran olen hautonut jotain aihetta mielessäni päivän pari ennen kirjoittamista. Se on todella harvinaista.
Olen tallentanut joitakin vanhoja lehtikirjoituksiani yms. blogeihin. Siitä mainitsen erikseen kirjoituksen lopussa. Tarkoitukseni on koota ne joskus fiksusti johonkin, jossa ne säilyisivät.
Olen kadottanut kerran kaiken aineiston ihkauuden koneen hajottua. Siksi tallennan kuvat ja tekstit muualle, tietenkin myös levyille.
Blogilista on tarpeen, jotta saa tietää blogien olemassaolosta. Tilaajien kerääminen johtaa itsesensuuriin, joka on täysin vastoin bloggaamisen ideaa: ajatuksenvapautta ja ilmaisuvapautta.
Parasta blogeissa on mielestäni lukijan kannalta nimenomaan se, että saa tutustua erilaisten ihmisten maailmankuvaan.
perjantaina, marraskuuta 03, 2006
torstaina, marraskuuta 02, 2006
Ariès erehtyi lapsuuden tutkimuksessaan
Nicholas Ormen teos "Medieval Children" (2001) kertoo, että lapsuutta oli jo keskiajalla.
Philippe Arièsin kirja, englanniksi "Centuries of Childhood. A Social History of Family Life" 1962 (1960)on ollut vaikuttamassa luuloomme siitä, että lapsuus "keksittiin" vasta uudella ajalla. Minullakin on 1980-luvulla ostettu Arièsin lapsuustutkimus, jota olen alleviivannut moneen kertaan.
Varsinkin 1990-luvulta lähtien on tutkittu paljon lapsuutta. Esimerkiksi keskiajan tutkijat eivät ole löytäneet tukea Arièsin varovaisille ja muiden 1960- ja 1970-lukujen tutkijoiden äänekkäämmille väitteille, että lapsuus olisi keksitty vasta uudella ajalla.
Keskiajan tutkijat ovat löytäneet keskiajan kirjallisista lähteistä runsaasti aineistoa, joka osoittaa, että aikuiset pitivät jo 1100-luvulta asti lapsuutta erillisenä vaiheena ihmiselämää, osoittivat lapsille hellyyttä ja pitivät heistä huolta.
Lapsen syntymä oli suuri tapaus, lasta hoidettiin ja kasvatettiin huolella. Lapsille valmistettiin leluja, pelejä ja kirjoja. Lapset leikkivät ja loivat myös omaa kulttuuriaan.
Yllä olevat mielipiteeni ovat tiivistelmä keskiajan tutkijan Nicholas Ormen kirjasta "Medieval Children" Yale University Press. 2001. Samaa esittävät muutkin keskiajan tutkijat mm. Shahar, Finucane, Hanawalt sekä Iona ja Peter Opie jne.
Arvostelu Ormen kirjasta
http://www.theguardian.com/books/2001/sep/15/historybooks.highereducation1
Runoilevat opettajattaret
Kuva ajalta ennen sotia. Toinen vasemmalta Helmi, joka kirjoitti runoja. Keskellä johtajaopettaja. Klikkaa kuvaa, niin näet lisää kuvia tästä koulusta.
Appeni oli johtajaopettajana Iisalmen kirkonkylän koululla, jossa oli monin tavoin lahjakkaita opettajia ja on ollut lahjakkaita oppilaitakin, mm kirjailija Aarno Kellberg. Runoilijan lahjoja oli joillain opettajillakin. Oli tavallista esittää kronikka syntymä- ja nimipäivänä puhumattakaan suuremmista juhlista. Jopa puoliviralliset työasiat voitiin hoitaa runon avulla.
Vielä 1950-luvulla pidettiin koulua myös lauantaisin. Joskus koulupäivä kesti lauantainakin pitkälle iltapäivään. Se ei ollut aina mieleen opettajille eikä oppilaille. Eräs opettajista kirjoittikin johtajaopettajalle anomuksen:
"Ne jotka alaluokkia opettaa
tahtoisivat jo kahdeltatoista lopettaa.
Yksi autoon kiirehtää,
toisella ois pestävää,
kolmas ilman aikojaan
pyrkii pyhän vietäntään
seslongille loikomaan."
Tämä anomus oli tehty yhtä lauantaita varten ja se hyväksyttiin. Anomus oli niin hauska, että eräs silloinen koulupoika, mieheni, muistaa sen vieläkin.
keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006
Kulttuurilehti Aku Ankka
Muutimme 1970-luvulla Kanadaan. Lapset olivat innoissaan, sillä siellä oli kaikki niin kuin Aku Ankoissa.
Talojen edessä oli nurmikot. Ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös. Vesipostit olivat punaisia. Lehtipoika ajoi talon ohi hurjaa vauhtia ja heitti sanomalehden rappusille.
Aku Ankat tekivät lapsille tutuksi muutakin kuin Amerikan kulttuuria. Museoissa he huomauttivat tavan takaa: Tästä kerrottiin Aku Ankassa.
Jostakin syystä oppineet herrat ovat Aku Ankkojen hartaimpia ystäviä.
Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset etsivät nykyään vanhoja Aku Ankkoja. Nostalgiaa? Sanotaan myös, että Aku Ankkojen taso on laskenut. Yksi syy voi olla myös se, että Aku Ankka on ryhtynyt käyttämään eaa/jaa -merkkejä. Ateistiperheitä on Suomessa vähän, muutama prosentti. Muut eivät niitä merkkejä viitsi katsella. Siksi etsitään mieluummin kirpputoreilta vanhoja lehtiä tai luetaan muuta. Ei ole myöskään oikein, että alkukielen BC/AD käännetään muotoihin eaa ja jaa.
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
Halloween
Photo: Anna Amnell
Halloween on kurpitsojen juhlaa. Nämä New Yorkin osavaltion maaseudun kurpitsahahmot muistuttavat minusta ajasta, jolloin pojan koltiaiset kaatoivat ulkohuusseja ja hinasivat hevosrattaita puuhun, jos heille ei annettu mitään hyvää syötävää Halloween-iltana.
Jack of lantern, Saituri-Jaakon kurpitsalyhty sytytetään taas. Hauskaa Halloween-viikkoa kaikille!
Tietoa Halloween-juhlasta ja muustakin koko perheelle ranskaksi.
Päivin Halloween-ideoita.
Valitan, en saa linkkiä toimimaan tekstissä. Mikä lienee vikana? Ehkä se, että siirryin Mozilla Firebirdiin. Ehkä palaan IE:hen. Koodit täytyy kirjoittaa itse.
maanantaina, lokakuuta 30, 2006
Ollako 'aamuntorkku' vai 'early bird'?
Aamunvirkulle taivas näyttäytyy kauniina
Lainaan aluksi Marja-Leena Rathjen blogikirjoituksesta. Sen jälkeen kun olen muuttanut Blogger Betaan ja Firefoxiin, ei linkitys tekstissä oikein onnistu. (Lopussa linkki)
Marja-Leena lainaa kanadalaisen kirjailijan Robertson Daviesin tekstiä käsitteestä "daylight saving", kellojen siirtämisestä päivänvalon hyödyntämiseksi:
"I don't really care how time is reckoned so long as there is some agreement about it, but I object to being told that I am saving daylight when my reason tells me that I am doing nothing of the kind. I even object to the implication that I am wasting something valuable if I stay in bed after the sun has risen. As an admirer of moonlight I resent the bossy insistence of those who want to reduce my time for enjoying it. At the back of the Daylight Saving scheme I detect the bony, blue-fingered hand of Puritanism, eager to push people into bed earlier, and get them up earlier, to make them healthy, wealthy and wise in spite of themselves." - Robertson Davies: The Diary of Samuel Marchbanks, 1947, XIX, Sunday
Kirjoitin Marja-Leenan blogiin suomeksi seuraavan kommentin:
Robertson Davies-lainaus on kiinnostava. Tuota tekstiä en ole kuitenkaan ennen nähnyt, vaikka olen muuta häneltä lukenut.
Olen aina ajatellut, että 'daylight saving' luotiin liike-elämän vaatimuksesta. Jos sitä oli jo 1940-luvulla, jolta tuo lainaus on, oli varmaankin kysymys enemmänkin vanhan ajan säästäväisyydestä kuten kirjailija arvelee.
Suomessa sanotaan, että "Aamun torkku illan virkku tapa talon hävittää". Itse olen juuri sellainen "aamun torkku".
Koulut alkavat Suomessa edelleen kello kahdeksalta. Se on ankeaa, sillä koko perheen pitää herätä aikaisin. Oli suunnaton helpotus, kun muutimme Kanadaan kouluikäisten lasten kanssa ja saimme nukkua aamulla myöhempään. Kanadasta palattuani olin aikuisopettajana ja järjestin tuntini alkamaan myöhemmin.
Nyt alan ehkä toipua noista ankeista aamuista ja ajatella, että pitäisikö sittenkin siirtää päiväjärjestyksensä aamupainotteiseksi.
Marja-Leena, kuten varmaankin arvaat, tästä tulee kommentista kirjoitus, kun tämä venyi näin pitkäksi.
(Olen muuttanut Blogger Betaan ja Firefoxiin, joten linkitys tekstissä ei oikein onnistu. Yritän kuitenkin.)
http://www.marja-leena-rathje.info/archives/weekend_time.php#comments
Tarinamaanantai 4: Näen tässä talossa mahdollisuuden
Kuva: Kaisa Ikola, Tarinamaanantai 4
Oli aikoja, jolloin tällainen ankea rakennus olisi nähty vain rumana ja toivottomana tapauksena. Ei enää.
Kun kaupungit ovat laajentuneet, vanhat laitakaupungin teollisuusalueet ovat muuttuneet kaupungin keskustaksi, ja keskustassahan halutaan asua. On lyhyt matka kirjakauppaan, teatteriin ja lempikahvilaan.
Vanha teollisuusrakennus nähdään nyt mahdollisuutena. Kuvittele tuon talon sisälle avaria huoneita, korkeita katedraali-ikkunoita ja ennen kaikkea paljon tilaa. Näen sinut seisomassa parvekkeella vilkuttamassa minulle. Ympärilläsi on kukkien paljous parvekkeella. Seiniä kiipeävät köynnökset ovat nyt muuttuneet hehkuvan punaisiksi. Muutamat orvokit ja ruusut kukkivat yhä. Kohta ripustat valot parvekkeelle. Sinun luoksesi mahtuu viettämään pikkujoulua.
Klikkaamalla kuvaa pääset Flickriin, jossa voit katsoa kuvia suurempina.