keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Kiitos vuodesta 2009!

Iloista loppiaista!

Hyvää uutta vuotta! Joulupukki toi vielä yhden joululahjan. Poroilla oli pitkä matka Atlantin yli. Vietämme koko perhe myös loppiaista, sillä tytär ja hänen miehensä ovat olleet ulkomailla joululoman ajan ja palaavat vasta loppiaiseksi. Jouluna kinkku, loppiaisena kalkkuna.

Tapaamme ensi vuonna!

Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?



Kleopatra VII (69-31 eKr)

Kleopatra ei näy olevankaan ainoa Kleopatra Egyptin historiassa, vaikka hän on kuuluisin heistä ja meille nykyajan ihmisille ainoa oikea Kleopatra. Paha kello kauas kuuluu.

TV 1 esittää tänään englantilaisen dokumentin "Historiaa: Kleopatra - lumoava murhaaja". Aika outo nimi dokumentille, varsinkin kun tulee mieleen eilinen lehtiartikkeli suomalaisista naismurhaajista. TV-dokumentin alkuperäinen nimi on "Cleopatra: Portrait of a Killer" [Kleopatra - murhaajan muotokuva]. Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Iltalehden artikkelin nimenäkin oli "Surmanenkelit". (Iltalehti 29.12.2009) Se käsitteli Suomen vaarallisimpia naisia, tappajahoitajia, paloittelumurhaajia, tappajabodaajaa jne. Kuvottavaa. Aivan yhtä kuvottava on "lumoava murhaaja". Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse mustasta huumorista.

Vrt Pelkäävätkö nuoret naisten väkivaltaisuutta? Kukkahattutädit:

(väliotsikko) Kukkahattutädit väkivaltaisia suomalaisia naisia ?

He ovat "kovia suustaan", hyökkäileviä ja väkivaltaisia: he uhkailevat, riehuvat, "hyökkäävät elokuvatarkastamoon, eivät epäröi käydä kimppuun", heiluttavat laukkujaan, "viilaavat hampaitaan" ja "hakkaavat sateenvarjoillaan".

Ihan pihalla kuin lumiukot

Snow mommy and her snow child

Ihan pihalla kuin lumiukko. Mistä ihmeestä tuokin sanonta on saanut alkunsa? Miten on mahdollista, että niin hauskasta asiasta kuin lumiukosta voi tulla kielteinen mielikuva?

Ilahduin ihan mahdottomsti, kun näin tämän äiti ja lapsi -asetelman. Oli saatu jotain omaperäistä vanhaan ideaan.

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Luomiväriä 2000 eKr



Meikattu ylimysnainen Babyloniassa Kaldean Urin loistoaikoina, Abrahamin aikaan eli noin neljätuhatta vuotta sitten.



Egyptiläinen silmämeikkaustyyli on tuttu monista muinaisesta Egyptistä kertovista kuvista ja elokuvista.



Egyptiläiset silmämeikkausvälineet ja kuva erittäin hienoista rasioista, joissa eyeliner hienonnettiin ja ehkä myös säilytettiin (Science Museum).



Silmämeikkausvälineitä olivat nämäkin



Kuningas Job uudessa loistossaan. Onko kuvassa oleva kaunis nuori nainen Jobin tytär, Keren-Happuch? Nimi tarkoittaa luomiväriputkea, oikeammin sarvea, jossa nainen säilytti luomivärin.

Tunnemme Jobin järkyttävistä onnettomuuksista, jotka kohtasivat häntä. Hänen kaikki lapsensakin kuolivat, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ollessaan juhlimassa talossa, joka romahti. Kaiken kärsinyt ja ystäviensä hylkäämä Job sai kuitenkin takaisin entisen loistonsa ja myös lisää lapsia, jälleen 7 poikaa ja 3 tytärtä.

"Ensimmäiselle [uuden lapsijoukon tyttärelle] hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. " (Job 42)

Kauneus oli valttia myös muinaisessa maailmassa, kauniit tyttäret saivat jopa perinnön kuten veljensä. Tiesivätkö Jobin tyttäret ja muut sen ajan naiset, että luomiväri oli myrkyllistä? Se sekoitettiin lyijystä ja malakiitista, joilla oli kumulatiivinen vaikutus, ne saattoivat vaikuttaa hermostoon ja näköön sekä aiheuttaa anemiaa ja vaurioita munuaisissa ja naisen jälkeläisissä.

Nimeä Keren-Happuch on annettu vielä 1800-luvulla ainakin englanninkielisissä maissa.

Kuvat: maalaus Wikipedia, muut copyright www.BiblePictureGallery.com.

maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Kolmen koneen loukku

Näin välipäivinä täytyy tehdä töitäkin. Olin kerännyt vähitellen aineistoa netistä ja ryhdyin tulostamaan sitä, sillä luen mieluiten paperilta varsinkin silloin, kun luettavaa on paljon. Samalla voi alleviivata värikynillä tai tussilla ja loppujen lopuksi voi leikata tarpeelliset kohdat suikaleiksi, jotka mahtuvatkin pienempään tilaan. Mutta millä tulostaa? Olen nimittäin kolmen tulostimen loukussa, ja niillä kaikilla on omat hyvät puolensa.

On ikivanha kone, joka tulostaa, kopioi ja skannaa. Se kuluttaa vähiten mustetta ja käytän sitä melkein aina kopioimiseen. Nopea se ei ole. Yritin nytkin tulostaa sillä. Alku sujui hyvin, mutta sitten kone juuttui täysin.

Uudempi kone skannaa aivan erinomaisesti, mutta kuluttaa mahdottoman paljon mustetta, jos sitä käyttää tulostamisen tai kopioimiseen. Sitä käytän yleensä vain skannaamiseen tai saadakseni siistejä kopioita.

Kun tarvitsimme jokin aika sitten hyvän ja nopean tulostimen, ostimme kalliin lasertulostimen. Sen käyttäminen on kuin leikkiä. Se pelasti nytkin tilanteen.

Mutta vanha kopiokone on tuossa vierellä. Sillä kopioin kuvia ja tekstiä - ainakin siihen asti, kun ostamani mustekasetit ovat tulleet tyhjiksi.

Joku viisas ajattelee varmaankin, että meidän olisi pitänyt ostaa hyvä laite, joka tekee kaiken kunnolla ja edullisesti, mutta siihen meillä ei ollut varaa.

sunnuntaina, joulukuuta 27, 2009

Joulu maailmalla

amaryllis

Nykyään amaryllis on minulle joulukukka. Lapsena ja paljon myöhemminkin pidin hyasinttia ja tulppaaneita joulukukkina. Olin kouluaikana yhtenä vuonna jouluapulaisena kukkakaupassa. Rakastuin yhdellä iskulla kukkakauppoihin. Ostamme paljon kukkia, sillä meillähän ei ole kesähuvilaa, joten kodista tehdään puutarha - varsinkin jouluksi. Ihmettelen koko ajan nytkin amaryllisten täydellistä kauneutta. (Orkideat eivät ole näyttäneet nenänpäätäkään tänä jouluna, ei siis edes kukannuppuja tai kukkavartta näkyvillä.)

Yhtä joulua lukuunottamatta olen ollut aina jouluna kotona. Lapsena ja koululaisena koin joka vuosi aidon perinteisen suomalaisen joulun. Muistelemme joka joulu mieheni kanssa äitini laittamia loistavia jouluaterioita.

Olin koululaisena AFS-vaihto-oppilas ja koin sinä jouluna aidon amerikkalaisen joulun. Jouluaattona kiersimme laulamassa joululauluja ystäville ja säestimme lauluja kelloilla. Lahjat olivat jouluaamuna kuusen alla, ja jouluaterialla syötiin kalkkunaa, keitettyjä vihanneksia ja karpalohyytelöä. Perheen isoisät tulivat Bostonista jouluvieraiksi, ja heillä oli minussa innokas kuuntelija muistoille, joita he kertoivat tietenkin joka joulu ja kiitospäivä.

Ruokapöytänä palvelivat siinä isossa talossa kaksi isoa levyä, joiden alla oli pukkijalat ja peittona ensin paksu villainen kangas ja sen päällä valkoinen liina. Pöytähopeat otettiin esille vain jouluna. Olohuoneessa oli kaksi flyygeliä, joten lattiatilaa ei riittänyt pysyvälle ruokasalin kalustolle. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskin ääressä tai TV-huoneessa, jossa istuttiin tarjotin polvilla.

Opin silloin myös englanninkieliset joululaulut, sillä kuten luokkatoverinikin lauloin "oman kirkkoni" eli kongrekationalistisen kirkon nuortenkuorossa. Uusi kirkkorakennus oli rakenteilla, ja kokoonnuttiin elokuvateatterissa kuten sunnuntaisinkin.

Englantilaiset joululaulut tulivat vielä tutummiksi silloin, kun olin opiskelijana osapäivätyössä suomalais-englantilaisessa lastentarhassa. Siellä järjestettiin joulukuvaelma. Jotkut vanhemmista, varsinkin suurlähetystön ja British Councilin henkilökuntaan kuuluvat, kutsuivat myös poikaystäväni, nykyisen mieheni, ja minut kutsuille kotiinsa myös joulun aikaan.

Lapsemme ovat tottuneet pienestä pitäen kansainväliseen jouluun - jouluhan on itsessäänkin hyvin monikulttuurinen juhla. Poikamme ja tyttömme olivat opiskeluaikanaan yhden joulun Pariisissa, ja tyttäreni huonetoveri tyttöjen asuntolassa oli Martiniquesta. Poikamme asui Kanada-talossa, söi Pariisissa kokiksi opiskelevien ystäviensä jouluherkkuja ja oli jouluyönä heidän kanssaan messussa Notre Damessa, jossa oli niin kylmää, että olisi halunnut laittaa keskiaikaiseen tyyliin nuotion joulukirkkoon.

Jouluaterialla puhutaan meillä nykyään kolmea kieltä - suomea, englantia ja ranskaa, joka on poikamme ja miniämme kotikieli. Kanadassa joulu oli sekoitus suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista joulunviettoa. Monet sanovat, että Kanada on englantilaisempi kuin Englanti. Siirtolaiset ovat vieneet Amerikkaan omat joulutapansa, joten perinne on hyvin rikas ja kiinnostava. Esimerkkinä amerikkalaisesta joulusta olkoon Jouluseimi Manhattanilla.

lauantaina, joulukuuta 26, 2009

Työteliäs joulu

009

Mieheni tarkistaa tämän joulun aikaan kaikki vapaa-aikansa uusimman väitöskirjansa oikovedoksia ja minä leikin tietokoneella. Aloitin yleensäkin Internetiin ja varsin keskusteluihin tutustumisen joulunpyhinä, taisi olla vuonna 2004, kun olin flunssassa eikä ollut muutakaan tekemistä.

Huomaan, että blogini on käynyt yhä enemmän arkiseksi, kuvalliseksi päiväkirjaksi kuten sanon blogin esittelyssä yllä. Olen kovasti hämmästynyt siitä, että kävijämäärä tässä blogissa on suorastaan kaksinkertaistunut. Tosin monet etsivät ohjeitani amarylliksen hoitamiseen ja lukevatkin niitä, mutta paljon on muitakin. Usein kolmannes kävijöistä on ulkomailta. Kaikkien aikojen suurin kävijämäärä tässä blogissa oli tietenkin makasiinien tuhopolton aikana, yli 600 henkilöä päivässä, kun otin kuvia savupilvestä, joka levisi Helsingin ylle.

Nyt ei ole enää yhtä hyvää näköalapaikkaa. Suuria lukijamääriä tuovat yleisesti eniten kärkevät kirjoitukset, joita minulla on edelleen, kun tarvetta sellaiseen ilmenee. Mutta en tunne enää kiinnostusta sellaiseen kansalaisaktiivisuuteen, sillä lehdistömme ruotii Suomen lähimenneisyyttäkin ihan kiitettävästi. Se on hyvä, sillä puhumalla asiat paranevat. Psykologiystävämme korostaa aina ongelmista puhumisen tärkeyttä.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että me oikeistolaisetkin bloggaajat olemme saaneet olemassaolonoikeuden blogimaailmassa, joka oli alussa hyvin vasemmistolainen. Kuluneen vuoden aikana tässä blogissani on käynyt yli 91000 lukijaa ja lisäksi tulevat muiden blogieni lukijat. Olen nähtävästi päässyt pannasta, vaikka äänestinkin joidenkin mielestä väärää henkilöä presidentiksi.:) Silloinen kävijämäärä tässä blogissa putosi puoleen. Useimmat boikotoijat hävisivät lopullisesti, he eivät ole ainakaan kommentoineet. Nyt kävijöitä on yleensä vähän yli 200 joskus yli 300. Kiirettä on pitänyt muillakin.




Kuvassa ystävämme, emeritusproffa ja hänen tyttärensä, siviilissä sydänsairauksien tutkija, salaisissa kutsumusammateissaan eli jouluvierailulla naapurin pienen pojan luona. Kuinka tylsää olisikaan ilman joulua!

Jääkukat mainoksessa Kaliforniassa



Mitä jääkukat ovat? (Window frost)

Vuosi sitten jääkukkakuvani olivat kalifornialaisen kuoron hyväntekeväisyyskonsertin joulumainoksessa. Olisi ollut hauskaa nähdä se vaikkapa elokuvateatterien mainoksissa, jossa se on ollut. Postikortin muodossa olevan mainoksen sain tänne Suomeenkin, mutta se on kadonnut jonnekin kellariin muuttolaatikkoihin, joita on vielä avaamatta. Löysin netistä vain sähköpostina lähetetyn käsiohjelman, jossa on kuva kuorolaisista.

Lisäys: Sain linkin kuvaan, jossa voit nähdäjääkukkani
Täällä myös muita saman kuoron mainoksia.

Claremont on pieni kaupunki Hollywoodin lähellä. Lue lisää. Katso muitakin jääkukkakuviani.

Ylös, ulos ja lenkille

Joulupukki ajelulla

Joulupukki lähti jo. Nyt on meidän vuoro lähteä liikkeelle!

Hyvää tapaninpäivää!

Sää on olut leutoa. Vrt Pieni jääkausi, josta Suomikin kärsi kauan.

perjantaina, joulukuuta 25, 2009

Joulun tuoksut

011

Pomanderipallot on tehty jo monta vuotta sitten ja ne säilytetään tiiviissä peltirasiassa. Ne tuovat joka joulun aidon joulun tuoksun.

Joulupäivä 2009

010

Musiikki kuuluu jouluun.

Joulurauhaa!

Joulu hautausmaalla

Jouluaattona käydään hautausmailla ja viedään sinne joulu. Ihmiset kertovat käyneensä hautausmaalla joka jouluaatto vuosikymmenien ajan.

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Joulu 2009



Helsingin keskustan kirkot. The churches in the heart of Helsinki.




1. St. John's Cathedral, Helsinki, 2. Johanneksen kirkko yöllä joulukuussa, 3. St. John's Cathedral Helsinki Finland, 4. St. John's Cathedral Helsinki Finland, 5. Helsinki, Agricolan kirkko, Finland, 6. Mikael Agricola Church, Helsinki, Finland, 7. Suomenlinna, 8. Vanha kirkko, 9. Helsingin Tuomiokirkko, 10. Uspenski, Helsinki, 11. St. Henry's Catholic Church, Helsinki, 12. Helsinki

Hyvää ja onnellista joulua!

Blogini jouluasussa 2009



Osa blogeista on hyvin aktiivisia, osa muutaman kerran kuukaudessa päivittyviä ja osa kokonaan tai osittain nukkuvia, mutta koetan kirjoitella niihinkin silloin tällöin.
Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana.

Blogit ylhäältä vasemmalta alkaen: Lucia Olavintytär, Valokuvablogi (2 kuvaa), Aurora, nukketaloblogi, Narnia, Blogisisko, Narniassa (Vuodatus), Kotisivu (joka on lopetettu), Kotikissat, Broken Star (Vuodatus) ja Kotisivublogi.

Lisäksi kausiblogi Syksyblogi ja Kotikissamme (Vuodatus)

Joulupukki, ikä 1800+

Vanha Wulffin kulman joulupukki

Vanha "Wulffin kulman joulupukki", lasteni suuri ihanne, jota käytiin katsomassa joka ilta. Wulffin talo purettiin, ja joulupukki siirtyi Wulffin näyteikkunasta Stockmannin näyteikkunaan. Wulffin talosta jätettiin talteen vain julkisivu.
Vihdoinkin tositarina Wulffin eli Argoksen kulman joulupukista
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html

"Sarvellisena pukkina hän tuli Suomeen 1700-1800-luvuilla Saksan ja Ruotsin kautta. Siitä ajasta on säilynyt hänen suomenkielinen nimensä joulupukki", kertoo Bo Förström tänään HS:n Mielipide-osastolla. (Bo Förström: Joulupukki on maahanmuuttaja. HS/Mielipide 23.12.2009)

Joulupukki on turkkilaista alkuperää, anteliaisuudestaan kuuluisaksi tullut Pyhä Nikolaus. Hyvällä lapsella on monta nimeä, niin joulupukillakin. Monilla kielillä hänet tunnetaan nimellä Santa Claus. Hänellä on ollut kautta aikojen myös monenlaisia hahmoja ja asuja. Joulupukki sai punaisen ja valkoisen asunsa vasta 1940-luvulla Coca Cola -mainoksesta.

Meidän perheeseen Pyhä Nikolaus ilmestyi jouluisin kelsiturkki nurin ja irtoparta peittämässä muutoin kovin tutuilta vaikuttavia kasvoja. Lahjoja täynnä oleva reki oli eteisessä, porot olivat jääneet pihalle lumensyöntitauolle. Kerran kelsiturkki ulottui maahan asti, kun 8-vuotias poikamme halusi esittää itse joulupukkia. "On raskasta olla joulupukki", hän totesi jaettuaan lahjat. Mieheni ensimmäinen lapsuusmuisto on joulupukin käsi, joka antoi hänelle lahjapaketin oven raosta. "Ei tullutkaan joulupukki, vaan isäpukki", totesi pieni poika, sillä hän tunnisti isänsä sotilaspuvun hihan. Minäkin näin yhtenä jouluna vain joulupukin ison rukkasen, joka heitti lahjat ovenraosta.

Old Santa Claus looks at modern Helsinki

Mutta minähän olen nähnyt myös oikean joulupukin! Istuin 7-vuotiaana tekemässä läksyjäni keittiönpöydän ääressä. Ulkona satoi lunta, joulu oli tulossa. Äkkiä joku koputti ikkunaan. Punaposkinen joulupukki vilkutti siellä minulle heiluttaen isoa rukkastaan. Sitten näky hävisi. Jouluna sain lahjaksi nuken ja nukensängyn, jossa oli lakanat, pieni tyyny ja tilkkutäkki peittona. - Nuo sänkyvaatteet ovat sitten joulupukilta, äiti sanoi.

Seuraavana kesänä istuin leikkitoverieni kanssa keittiön rappusilla.
- Tuo uskoo joulupukkiin, sanoi eräs poika osoittaen minua. Muut katsoivat järkyttyneinä. He olivat 8-vuotiaan elämänkokemuksellaan päässeet selville siitä, että koko joulupukkijuttu oli satua, suorastaan valetta.
- Enkä usko, sanoin.

Minusta tuntui kamalalta, sillä minä uskoin joulupukkiin. Kuinka olisin voinut olla uskomatta, kun olin nähnyt hänet omin silmin? Olin pettänyt ystäväni joulupukin.

Vasta paljon myöhemmin sain tietää, mitä oli tapahtunut. Samassa pihassa asuva sukulaistyttö oli pukeutunut joulupukiksi, laittanut joulupukin naamarin kasvoilleen ja käynyt näyttäytymässä minulle.

Sama tyttö kuoli keuhkotautiin vuoden parin päästä. Kun menin oppikouluun, katselin koulun piirustusluokassa hänestä ehkä noina aikoina piirrettyä kuvaa, joka oli siellä parhaitten piirustusten joukossa kehystettynä seinällä. Hän oli kaunis tyttö, hyvin paljon pikkusisareni näköinen.

Father Christmas in the Doll's House

Nukkekotini joulupukki on vihreäasuinen, sillä siellä eletään 1900-luvun alkua.

Pääset muihin joulukirjoituksiini klikkaamalla alla olevia hakusanoja tai oikella sivupalkissa olevaa kuvaa.

tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Tuomaan risti

St. Thomas' cross Tuomaanristi

Sama kuva suurena

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Tuomaan päivä on 21. joulukuuta. Se oli vuoden lyhyin päivä. Näin keinovalojen aikaan päivämme on tietenkin niin pitkä, kuin me sen haluamme olevan. Ehdimme tehdä joulunvalmistelut, vaikka emme olisi aloittaneetkaan ennen tätä viikkoa.

Melkein kaikki lahjat on ostettu, joulukuusi on parvekkeella valmiina tulemaan kotiin, paistoin kinkunkin jo tänään, vaikka tavallisesti laitan sen 100-asteiseen uuniin myöhään aatonaattona ja otan pois uunista aamulla herättyäni. Luntakin on tullut.

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä, taivas kirkas ja sininen. Koillisessa näkyi illalla kaunis vaaleanpunertava taivas. Otin siitä heti valokuvan, mutta se katosi jonnekin. Siksi blogiin pääsi tänäkin vuonna tuomaanristi, ikivanha joulukoriste.

Koti, uskonto ja isänmaa vai kapakka, viina ja ostoskeskus?

020

Ostoskeskukset ovat monesti kauniita, ja niissä itsessään ei ole mitään vikaa, meidän asenteemme ja arvomme ratkaisevat.

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa vapautui. Siinä mylläkässä oli Suomikin mukana, olihan se ollut hyvin suuressa määrin henkisesti alistettuna Neuvostoliitolle. Suomalaisille julistettiin suomettumisen aikoina, että pahinta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Viesti on mennyt perille. Mutta mitä tuli tilalle? Ystäviä ei tavata enää kodeissa, ongelmiin ei etsitä ratkaisua uskonnosta, vaan oluttuopin pohjalta, isänmaan tilalle on tullut ostoskeskus, sinne viedään lapsetkin saamaan virikkeitä.

Ne jotka ovat kaikkein eniten pilkanneet koti-uskonto-isänmaa -yhdistelmää, arvostelevat yleensä myös "kapitalismia". Eivätkö he tule ajatelleeksi, että juuri hylkäämällä kodin, uskonnon ja isänmaan heistä on tullut Kuluttajia? Niin täydellisiä kuluttajia, että sitä ei olisi voitu kuvitellakaan.

He asuvat yksin pienissä asunnoissaan, eivät perusta perhettä ja hanki lapsia, työn jälkeen mennään kapakkaan, ystävät tavataan ulkona - mikä ei tarkoita raitista ulkoilmaa - kaikki ostetaan. Sitten kun ei enää jaksa olla mukana, tulisi poistua hienotunteisesti häiritsemästä suurta kulutusjuhlaa, joka elämästä on tehty. Jos omaisuutta on kertynyt, sen saa tietenkin valtio, sillä sukulaisiin ei ole paljon yhteyttä.

Oman isänmaan rakastaminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi myös muiden isänmaata. Päinvastoin, silloin voi ymmärtää paremmin maahanmuuttajia ja heidän kaipuutaan kotiseudulle, sitä miten tärkeää heidän on saada käyttää omaa kieltään, opettaa sitä ja omaa uskontoaan lapsilleen.

Maahanmuuttajilla on yleensä isommat perheet kuin suomalaisilla. Heille yhteisöllisyys on tärkeää. He voivat opettaa paljon meille muille Suomessa asuville.

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Lumi ja valo

snow and lights

Lumi ja tavaratalon mainosvalot voivat luoda joulutunnelmaa.
Sama kuva suurempana

Joulukuusi Töölöntorilta


008
Originally uploaded by amnellanna



Löytyi tiheäoksainen kuusi, johon mahtuu paljon koristeita, vaikka se on lyhyempi kuin aikaisemmat kuusemme.

Lue Köyhin joulu voi olla satumaisin joulu. Ensimmäinen oma joulukuusi.
Jos haluat lukea muita joulukirjoituksiani, klikkaa hakusanaa 'joulu'. Voit jatkaa saman aiheen lukemista klikkaamalla kirjoituksen alapuolella olevia sanoja 'vanhemmat kirjoitukset' (tms?)

Muinaiset Kulttuurit ilahdutti



Vasen yläkulma eli pieni osa suuresta julisteesta. Olisipa ollut tällainen kouluaikana! Klikkaa kuva suuremmaksi!

Sain ensimmäisen joululahjan. Muinaiset kulttuurit lähetti joulutervehdyksen, jossa kerrottiin, että kaunis Aikajana-juliste on korjattu. Siinä on nyt ajanmerkinnät eKr ja jKr, joita vastaavat merkinnät ovat olleet käytössä alusta asti myös ruotsinkielisissä julisteissa ja jotka ovat normaalikäytäntö suomen kielessä. Saan uuden julisteen sopivasti jouluksi.

Kiitos ja hyvää joulua!

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009

Jouluiloa!

Joulurauhaa

A Joyful Christmas!

Rauhallista joulun aikaa kaikille lukijoille!
Season's Greetings!

Joulumyönteinen ja eläinystävällinen Hesari



- Olen tyytyväinen oloihini. Asuntoni lähellä on laaja puisto, jossa ulkoilutan säännöllisesti emäntääni. Minua palvellaan hyvin, ja ruokamieltymykseni otetaan huomioon, kertoo maahanmuuttajataustainen Nestor Burma jouluhaastattelussa, joka liittyy tähän blogikirjoitukseen.

En ole aikoihin lukenut Hesaria, joka olisi niin joulumyönteinen ja lämminhenkinen kuin tämän päivän lehti. Eläimet ovat myös mukana tässä lehdessä.

Eräs suosikkitoimittajistani on Anna-Stina Nykänen. Hän haastattelee Animalian toimitusjohtajaa, joka tekee väitöskirjaa ihmisen ja eläimen suhteesta. Osallistuin Kanadassa asuessani suureen eläinteoikeuskonferenssiin ja tein siitä lehtijutunkin. Nykäsen haastattelu vaikuttaa otsikoltaan (Rakkautta ja riistoa) sellaiselta, jollaisena Animalian toiminta yleensä mielletään ja jollaisena olen sen itsekin kokenut. Tyypillinen oli erään haastateltavani mielipide, että kotikissat ovat pakolaisia tai Nykäsen haastateltavan mielipide siitä, että koirat asuisivat mieluiten laumassa ja "valitsisivat ison talon, jonka isolla pihalla voisi kulkea vapaasti". Mistä ihmeestä tutkija voi tietää koiran ajatukset? Tuohan on samaa antropomorfismia, josta tutkija moittii meitä tavallisia lemmikkieläinten omistajia.

Pääosassa tässä kiinnostavassa ja hauskassa lehtijutussa on kuitenkin Nykäsen Nappi, puolivuotias skotlanninterrieri. Uskon, että Nappi ei haluaisi mennä ison talon isolle kylmälle pihalle.

"No en. Mulle tulisi ikävä lämmintä kotiani - ja varsinkin Poikaa", kertookin Nappi mielipidetutkimuksessa.

Joulu on esillä monessa artikkelissa, oikea kristillinen joulukin (Ilona Savitie: Tämä tekee joulun; Mikko-Pekka Heikkinen: Tiukan linjan joulu; Jaakko Lyytinen: Kun maass' on hanki).

"Tiukan linjan joulu" on Hesarin tyypillinen joulujuttu. Kristittyä edustaa "tiukan linjan " eli naispappeutta vastustavan papin joulu. Älkäämme unohtako, että samaa "tiukkaa linjaa" vetää suurin osa maailman kristityistä, mm katoliset ja ortodoksit, joiden kanssa kirkkomme tulee hyvin toimeen, ihme kyllä. Haastateltu pappi ei vaikuta kovin tiukkapipoiselta joulunvietossaan, johon kuuluu mm sukulaisvierailu, joulusauna, joulukirkko, lahjojen jakaminen, lautapelien pelaaminen ja yhdessäolo vaimon kanssa eli siis yhteisöllisyys ja mielihyvä.

Ateistin joulu vaikuttaa ankealta ja järkyttävän yksinäiseltä. Minun täytyy myöntää, että minulle kahden aikuisen pojan äidille tulee kyynel silmään. Valoa tuon nuoren miehen elämään tuo onneksi veljen pieni poika. Valitettavasti tulevaisuudensuunnitelmat hänen suhteensa ovat hyvin ohjelmalliset: haastateltava aikoo kasvattaa harmaan parran ja esittää lapselle nimenomaan pakanallista joulupukkia. Aika tiukkapipoista. Tämä linjako ihastuttaa suomalaista miestä, joka eroaa kirkosta ja jonka läsnäoloa tämän päivän Hesarin debaatti-kirjoituksessa kaivataan kirkkoon?

Kaikkein lämpimin mieli tulee Jaakko Lyytisen joululaulukirjoituksesta (Jaakko Lyytinen: Kun maass' on hanki. HS/Sunnuntai 20.12.2009). Taitava kirjoittaja tuo esiin suomalaisten joululaulujen monikerroksisuuden ja syvällisyyden. Rakkaimmat joululaulut luovat vastakohdan nykyajan ihmisen helppoon ja pinnalliseen ajatteluun ja elämäntyyliin, paljastavat kaipuun ja ikävän, "jotka ovat joulun ytimessä". Topeliuksen "blueslaulut" Varpunen jouluaamuna" ja "Sylvian joululaulu", kansainvälinen klassikko "Jouluyö, juhlayö" sekä aitosuomalaiset "Arkihuolesi kaikki heitä" ja "Kun joulu on" ovat meidän muidenkin suomalaisten mielijoululauluja. Meillä on paljon yhteistä menneitten aikojen ihmisten kanssa, vaikka elämämme on tullut monin tavoin helpommaksi kuin ennen.

Tänään suosittelen taas kerran paikkakuntani lehteä. Tämä lehti kannattaa lukea niidenkin, jotka ovat liian usein pahoittaneet mielensä Hesarista. Lyytisen kirjoituksessa on tavoitettu joulun henki.

Muista myös todella vanhat joululaulut (Piae Cantiones)

lauantaina, joulukuuta 19, 2009

Vanhat joulukoristeet



Jouluna otetaan esille vanhat joulukoristeet. Nämä enkelittytöt ovat ilahduttaneet minua jo yli 10 vuotta, sain ne lahjaksi oppilailtani, aikuisilta joille opetin englantia.
Lue Joulukoristeet säilyttävät muistoja.
Kirjoita hakuikkunaan "joulukoristeet" ja lue muutakin.

Kommentti: naisten kirjat, naistenkirjat



Rakkaus, mustasukkaisuus, viha, kuolema. Nämä suuret aiheet ovat keskeisiä myös naistenkirjallisuudessa.

Naisten kirjallisuutta on monta lajia, on dekkareita, historiallisia romaaneja, näytelmiä, kokeilevia romaaneja, runoutta jne. Siksi voidaan sanoa joko naisten kirjoittamaa kirjallisuutta (A.S. Byatt) tai kirjallisuutta, jossa naisen (ja lasten) asiat ovat keskeisiä (Anna Karenina).

Siihen mahtuu myös naisten viihdekirjallisuus, jos sellainen halutaan erikseen mainita tai yleensäkään termi 'viihdekirjallisuus'. Jopa Dante tai Milton viihdyttää monella tavoin sekä miehiä että naisia . Usein sanalla viihde tarkoitetaan arkikielessä yksinkertaisesti huonosti kirjoitettua tai aihepiiriltään mautonta kirjallisuutta.

--n eräässä kirjoituksessaan esittämä 'romance' -luettelo sisältää taas esimerkiksi Thomas Hardyn. Romance on vain eräs kirjallisuuden laji, ei arvoarvostelma kuten ei ole myöskään termi 'naisten kirjallisuus'.

Minusta näissä keskusteluissa tulee jatkuvasti esille suomalaisten naisten heikko itsetunto: pitäisi olla mies (Vai onko se alkuaikojen feminismiä?). Mitä ihmeen häpeämistä on siinä että lukee mieluummin raskaudesta, vaatteista yms kuin asioista, joista miehet ovat useimmiten kiinnostuneita, olipa kirjan kirjoittanut mies tai nainen.

Ymmärrän, että miehet eivät useinkaan jaksa olla kiinnostuneita samoista asioista kuin naiset. Miksi heidän pitäisikään? Mieheni joka juoksee joka toinen päivä 5km, väsyy hirveän nopeasti vaateosastolla tai nukketalotarvikekaupassa. Mutta pitäisikö naisten edelleen pitää kirjallisina ja arvokkaina vain miehiä kiinnostavia aiheita?

Hömppä voi olla mukavan tai jollain tavalla rentouttavan kirjallisuuden lempinimi, olipa sitä kirjoittanut kuka hyvänsä. Minulle P.G. Wodehousen 'Jeeves ja Wooster' -kirjat ja elokuvat ovat hömppää, ne saavat minut oikein hyvälle tuulelle. Kieli on oivallista, juonet nerokkaita. Pidän Wodehousesta, vaikka hänellä on eräänlaista naisvihaa huumorin varjolla "Aunts are no Gentelemen". Niinhän nuoret miehet ajattelevat.:)

(Minulla ei ole mitään nuoria miehiä vastaan, minulla on kaksi poikaa, vävy ja sisarenpoika, joista kaikista pidän mahdottoman paljon ja jotka sietävät minua ihmeen hyvin.)

Wodehouse uskalsi olla vielä 'hömppä', mutta hän elikin niin mahdottoman vanhaksi, ettei hänen tarvinnut välittää enää kenestäkään mitään.

Minusta on kiinnostavaa myös keskustelu aikuisten "tyttökirjoista". Se liittyy trendiin, jossa aikuiset leikkivät. Ennen oli niin, että aikuisten leikit ja aikuisten huonekalut annettiin lapsille. Nyt tehdään päinvastoin. Johtuuko se siitä, että lapsia on niin vähän?

Ihmisellä on kuitenkin lapsen kaipuu, ja hän tekee lemmikkieläimistä ja jopa itsestään lapsen saadakseen elää uudestaan lapsuuden, sillä sitähän lasten saaminen perheeseen merkitsee: toista lapsuutta, jossa saa korvata ensimmäisen lapsuuden puutteet. Eräskin mies sanoi, että kun hän haaveili aina lapsena sähköjunasta, hän osti lapselleen sellaisen saadakseen itsekin leikkiä sillä.

Historiallisten "tyttökirjojen" kirjoittajana tiedän, miten sanat leimaavat kirjallisuudenlajia ja kirjailijaa.

Tullaanko varsinaiseen tyttökirjaankin suhtautumaan nyt uudella tavalla? Tyttökirjojen lukijat ovat lapsia, 8-13-vuotiaita tai naisia, jotka elävät uudelleen lapsuuttaan lukiessaan lapsuutensa kirjoja uudestaan ja uudestaan. Varsinaisten lukijoiden nuoruuden vuoksi tyttökirjat ovat "kilttejä" olipa aihe kuinka raskas hyvänsä. Haluamme, että lapsilla olisi lapsuus.


perjantaina, joulukuuta 18, 2009

torstaina, joulukuuta 17, 2009

Hakasalmen huvila

Hakasalmen huvila

Kävin Signe Brander -näyttelyssä Hakasalmen huvilassa. Valokuvat olivat kauniita, ja siellä oli myös kiinnostava diaesitys, jossa oli rinnakkain Signe Branderin kuvaama kohta Helsingistä ja vastaava paikka nykyajan Helsingissä.

Mutta itse museokin on kaunis. Museoiden kokoelmiahan ei saa Suomessa kuvata, mutta ainakin joissain muissa museoissa saa kuvata parvekkeita, erkkereitä yms, joten otin kuvia museon salin uuneista (kaksi identtistä korkeaa kaakeliuunia), ovesta, portaikosta, vaunuvajasta ja parvekkeen kaiteesta, Kukaan ei tullut kieltämään.

Keittiön portaat olivat karummat, mutta sielläkin oli portaikossa uuni, vaatimaton tiilistä muurattu valkeaksi rapattu uuni, sopivasti nurkassa, jossa portaat kääntyivät yläkertaan.

keittiöportaikon uuni

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Tämä sinun täytyy nähdä


Kamelin katselu muuttui välillä keskusteluksi eläintenoikeuksista. Kuvassa helsinkiläisten koululaisten iloista taidetta. Kuva: Anna Amnell

Hannelen blogin banner-kuvassa komeilee ihan oikea kameli itsetietoisen näköisenä joulukuvaelman näyttävänä hahmona! Ja täällä on pysyvä kuva kamelista ja muista joulunäytelmän eläimistä ja ihmisistä.

Kommenttini:

En ole tietenkään mikään kamelien asiantuntija, mutta näin sanovat ne, jotka tuntevat kamelin:

Kamelit ovat olleet kotieläimiä jo 3000 eKr, siis yli 5000 vuotta. Ne opetetaan polvistumaan vasta kun ne ovat täyttäneet vuoden. Niillä taitaa olla rauhallisempi lapsuus kuin nykyajan ihmislapsilla.

Niiden ähkiminen ja puhkiminen ylös noustessa on samaa kuin bodaajan ähinä ja karjahtelu hänen nostaessaan painoja.

Kamelit eivät ole äksyjä ja pahansisuisia vaan hyvänluontoisia, älykkäitä ja kärsivällisiä.

Ihmiset ja eläimet ovat muinaisista ajoista asti liittyneet yhteen selvitäkseen paremmin lyhyen elämänsä läpi niissä vaikeissa olosuhteissa, joihin he ovat syntyneet.

Miten tulisi ihminen toimeen hiekka-aavikoilla ilman kameleita? Kamelit olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten villeinä. Villikameleita on hyvin vähän.

Hyvä ihminen hoitaa hyvin kotieläimiään, ja eläimen ja ihmisen välille syntyy vahva tunneside. Uskon, että näin voi olla myös kamelin ja hänen omistajansa laita.

Kaunista arkea

Töölössä joulukuussa

Illalla postiin mennessä löytyi tällainen rakennus.

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Jepulis

Kaukolämmitys

Eräs ystäväni antoi vihjeen jepulis-sanan taustasta. Hänen mielestään 'jepulis' on esiintynyt esim lauluissa jo 1920-1930 -luvulla ja on stadin slangia.

Niin näyttää olevan. Sanan taustalla on 'je' = kyllä. Netissä olevasta sslangisanaluettelosta löytyi seuraavat variaatiot:

je kyllä
jebu kyllä
jebulis kyllä / terve

jepulis kyllä / totta
jepulisjehna terve / kyllä

Näin ollen 'jepulis' näyttää olevan wodehousemaisen viaton sana ja sopivan myös Jeeves-kirjojen ajankohtaan. Se oli vain joutunut huonoon seuraan.

Taustalla Linnamäki. ks myös Linnanmäki-sarja taiteilijan luonnoslehtiöstä, maailmanpyörän toiselta puolen kuvattuna.

Kaksi taloa

Drizzle at midday in November

Kihlmanin talo marraskuisessa lumipyryssä muutama vuosi sitten

Lempitaloni entisessä kaupunginosassani oli Kihlmanin talo. Otin siitä paljon valokuvia. Se edustaa minulle 1900-luvun alun Helsinkiä, vaikka tyyliltään se on enemmänkin 1800-lukua ja kuin keskiaikainen talo monella tavalla.

Korkeavuorenkatu, Helsinki, Finland

Yksityiskohtia Kihlmanin talossa

Kaunis töölöläinen talo (1929)

Tämä sininen talo edustaa pohjoista uusklassismia, kaunista vaihetta jugendin ja modernismin välissä. Talo on rakennettu vuonna 1929. En tiedä siitä vielä mitään muuta. Se sijaitsee melkein Runeberginkadun ja Mannerheimin risteyksessä.

Klikkaa kuvia ja katso muita kuvia samoista rakennuksista.

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Orkideat talvella 2009



Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana.

Entisessä asunnossa oli leveät ikkunalaudat, joilla pidin kukkia. Orkideat saivat talvisin valoa kohdelampuista, joissa oli kasvilamput. Nuo kohdelamput olivat vaatimattomia, ostettu kirpputorilta ja muutossa annoin ne kiertoon kirpputorille. Päätin ostaa hienot kasvilamput, jotka sopisivat uuteen asuntoon, jossa on erkkeri.

Orkideat viihtyvät erinomaisesti erkkerissämme, jonne tulee valoa joka puolelta, ei kuitenkaan koskaan liian häikäisevästi (kuvat vasemmalla). Mutta syksyn tultua piti saada lisää valoa (kuvat oikealla). Se ei olekaan yksinkertaista. Emme ole löytäneet mitään kunnollisia lamppuja. Kokeilin jonkin aikaa "päivänvalolamppua", ensin nostin sen ikkunan edessä olevan kaapin päälle orkideoiden lähelle (ylempi kuva oikealla), sitten siirsin orkideat työpöydälle, jotta valo riittäisi kaikille.

Tänään keksin mielestäni parhaan idean. Siirsin orkideani keittiöön loisteputken alle (alempi kuva oikealla). Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Mieheni ostama kukkiva valkoinen orkidea on olohuoneessa muiden kukkien, amaryllisten ja joulukaktuksen kanssa.

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

Lunta!

lumisade-Töölö

Päivällä alkoi jo sataa hieman lunta, nyt enemmän. Olisiko talvi tulossa?
Huomaa Linnanmäen valot takana oikealla.

Hyvää Lucian päivää!



Tänään onnittelen kaikkia Lucia-nimisiä ja lähetän terveiset kaikille Lucian päivää viettäville, erityisesti blogiystävälleni Hannelelle , jota Sisu-radio Ruotsissa haastattelee sarjassaan Kulttuurivaikuttajia.
Esimerkiksi tästä (Alussa noin tunti muuta ohjelmaa: aamuhartaus, Timo Parvelan ja Virpi Hämeen-Anttilan haastattelu)

Suomen tämän vuoden Lucia on Ellen Husberg.

Pyhä Lucia ja Lucian kirkko Krk-saarella Kroatiassa.

1500-luvusta kertovien kirjojeni sankaritar Lucia Olavintytär pääsi mukaan artikkeliin, jossa kerrotaan Lucia-perinteen siirtymisestä.

lauantaina, joulukuuta 12, 2009

Valkea joulu 1


040
Originally uploaded by amnellanna

Teimme pitkän kävelylenkin keskustaan ja tulomatkalla ostimme lähikukkakaupasta jotain uutta jouluksi.

Kun entinen valtava punakukkainen joulukaktus on mennyttä, aloitan uuden kasvattamisen. Ostin kaksi pientä valkokukkaista joulukaktusta, jotka istutan samaan ruukkuun. Ehkä tarvitsen vielä kolmannenkin.. Sain mieheltäni Annanpäiväksi valkoisen orkidean, joka sopii hyvin yhteen valkoisen joulukaktuksen kanssa. (Tämä on kuvallinen päiväkirja, johon laitan kuvia myös kukistani.)

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Kiirettä


Tonttu, Santa's helper from Finland
Originally uploaded by amnellanna

Nyt on kiirettä.Kurkistan kuitenkin Bloggaus jää vähälle.

Käy katsomassa kuviani ja lue entisiä blogikirjoituksiani myös muista blogeistani. Niitä on paljon, Ja onhan minulla muutama kirjakin saatavissa kirjastoista. Niitä lukevat aikuisetkin.

Blogataan kun ehditään.;:)

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Agatha Christie: Salainen vastustaja



Luen Agatha Christien 1920-luvun kirjoja. Agathan omistuskirjoitus ensimmäiseen niistä: To all those who lead monotonous lives in the hope that they may experience at second-hand the delights and dangers of adventure.

Agatha Christie: The Secret Adversary (1922, suomeksi Salainen vastustaja 1974 WSOY)

Maailman suurin valtamerihöyrylaiva Lusitania oli tulossa ensimmäisen maailmansodan aikana keväällä 1915 New Yorkista Liverpooliin, kun saksalainen sukellusvene ampui siihen kaksi torpedoa. Laiva upposi, ja yli 1000 henkilöä kuoli. Tämä dramaattinen tapahtuma on lähtökohtana Agatha Christien kirjalle The Secret Adversary. Miesmatkustaja luovuttaa salaisia asiapapereita nuorelle naiselle, jonka hän uskoo pelastuvan laivasta, sillä naiset ja lapset laitettiin siihen aikaan ensimmäisinä pelastusveneisiin. Nuori Jane Finn pelastuu, mutta katoaa jäljettömiin.

Viisi vuotta myöhemmin sodasta palannut Thomas Beresford ja hänen lapsuudenystävänsä Prudence Cowley, myöhemmistäkin kirjoista tutut Tommy ja Tuppence, perustavat rahapulassaan yhteisen yrityksen Nuoret seikkailijat. He saavat ensimmäiseksi tehtäväkseen Lusitaniasta pelastuneen Jane Finnin etsinnän. Huhutaan, että Englannissa on vallankumouksellisia, jotka koettavat saada haltuunsa nuo salaiset asiapaperit. Maa on vaarassa.

Etsijöihin liittyy Jane Finnin serkku, nuori amerikkalainen monimiljonnääri. Kirjassa mainitaan poliisi nimeltä Japp. Vehkeilyjen takana on salaperäinen Mr. Brown, jonka henkilöllisyyden paljastuminen on aikamoinen yllätys. Kirjasta tehtiin jo 1920-luvulla mykkäelokuva. Lue lisää muutakin Agathasta.

On hätkähdyttävää, kuinka aito agathachristiemäinen tunnelma vallitsee jo näissä nuoren Agathan kirjoissa. Hänen ensimmäisestä kirjastaankin sanottiin, että ainoa vika on se, että se on melkeinpä liian täydellinen.

Voit lukea kirjan The Secret Adversary (1922) ilmaiseksi täältä samoin Gutenbergistä. (Myös Stylesin tapaus samoilta sivuilta)

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

Joulukoristeet etsivät paikkaansa



Nämä kirjaimet olivat entisessä asunnossa eteisessä sähkömittarilaatikon koristeena.

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

Christmas Spirit: Kaunis joulutunnustus



Runoileva bloggaaja Una on lähettänyt tämän lämpimän joulutunnustuksen. Kiitos! Haluan välittää sen seuraaville:

Ruotsinsuomalaisen Hannelen paratiisiin eli joulumaailmaan . Hannelella on myös joulublogi.
Sanat-blogin kissanpennulle Ninnille ja sen emännälle Anitalle.
Lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittavalle Jukalle, jonka blogissa voit nähdä tänään valtavia jääpuikkoja! Talvi on siis vielä olemassa, vaikka helsinkiläisen on vaikeampaa uskoa siihen kuin Joulupukin olemassaoloon.
Hullu luokka -kirjojen äidille Kaisalle
Bloggaavalle naispapille ja äidille Anskulle
Emman ja muiden hauskojen sankarittarien mammalle Kirstille
Iinekselle, jonka blogissa käy jatkuva kiinnostava keskustelu.
Mamman maailmaan.
Sinulle, lukija, ohikulkija, liitä tämä kaunis joulumieltä toivottava kuva blogiisi tai kotisivuusi.

Olkoon meillä kaikilla myös aito dickensmäisen iloinen ja antelias joulumieli!



Charles Dickens vuonna 1842

Jos ehdit jakaa tätä joulumielen toivotusta muihin blogeihin, ohjeet löytyvät Unan blogista.