tiistaina, heinäkuuta 28, 2015

Mustat kyltit

kissojen Praha

Kissojen Praha

Värikollaasit 10.  2.8. ’Musta’
Makrokuvat: 'katsotaan ylöspäin'

Tolkien-cafe- Zagreb

Tolkien House- kahvila Zagrebissa

Tolkien House -tavern in Zagreb

signs

A sign in Stockholm's Old Town
Kyltti Tukholman Vanhassa kaupungissa


Tukholma-2010 210

Kyltti Tukholman Vanhassa kaupungisssa
A sign in Stockholm Old Town


signs


Street signs in Lutherstadt Wittenberg, Germany
Katukyltit Wittenbergissä


A hotel sign in Porvoo

Hotellin kyltti Porvoossa
A sign in Porvoo, Finland


Kahvila Iisakin kirkon aukion varrella

Enkelikahvilan kyltti Pietarissa Iisakin kirkon aukion kulmassa. Tähän kahvilaan olemme pelastautuneet pari kertaa sateella.  Lieneeköhön se vielä toiminnassa?
"Angels" -cafe in Saint Petersburg near Saint Isaac's Cathedral.


georgialainen ravintola

Georgialainen ravintola Pietarissa.
A georgian restaurant in Saint Petesburg,
Vietin täällä erään Halloween illan.


A sign Black Rose in Varazin

Roza, a Black Rose in Varazin, Slovenia
Musta ruusu -kyltti Varazinissa Sloveniassa


Liteyny  Prospect 53

Anna Akhmatova-museon kyltti Pietarissa
Akhmatova Home Museum in Saint Petersburg



Katso myös tämä: tyylikäs musta silmälasiliikkeen kyltti (tyttäreni ottama kuva)
Frydek-Mistek kaksoiskaupunki, Tsekki.

Teen etukäteen seuraavaksi viikoksi.  On menossa tämän kerrostalon ikkunaremontti, joten en pysty paljon muuhunkaan keskittymään. :)

Kiiltävä. Shining

IMG_8785

Aalto vases. Green. Vihreä. Näyteikkunassa kuvattuja, omia ja sukulaisten maljakoita, joita on ollut meillä hoidossa, kun he ovat olleet töissä ulkomailla. Joskus niitä on ollut hoidossa niin monta, että eräs nuori vieras sanoi: Täällähän on kuin Stockmannilla.

Makrokuvat, makrolinky Kiiltävä/Shiny


001 Mimin Aalto-maljakko

Sininen. Blue


a red vase

punainen, red
Sisareni jäämistöä, nyt hänen pojallaan. Maljakko on pieni, mutta hätkähdyttävä, kun valo leikkii siinä.

062 ylin kerros vaihtelee

colorless, blue, red (klikkaa kuva suureksi)


green

neonvihreä, neon -green
näyteikkunassa pääsiäisen aikaan


Aalto vase

colourless, väritön
Oma suuri Aalto-maljakkoni on väritön, ja yli 30 vuotta vanha. Sain sen luokkatoveriltani läksiäislahjaksi Kanadaan muuttaessani, siihen tuli naarmu, kun kuljetin sen käsimatkatavarana sylissäni, mutta toin takaisin Suomeen viisaasti muuttokuormassa, jossa se pysyi ehjänä. Säilytän siinä tärkeitä papereita, sillä ne näkyvät silloin ja muistuttvat, minne mentävä, mitä tehtävä. :)


Vases

Valon leikkiä vanhassa maljakossa.  Ylemmässä kuvassa pienempi koko, ihanteellinen maljakko kieloille tai orkideankukalle, joka on pudonnut. Olen tarjonnut Aalto-maljakosta salaattia ja muuta kaunista ruokaa..Muista maljakoista ei ole kimaltelevia kuvia.

Aalto vase

Maidonvalkoinen on eräs suosikeistani. Olen saanut lahjaksi useita pieniä. Kuva on orerru Pohjois-Esplanadin liikkeen näyteikkunasta.

En ole Aallon arkkitehtuurin tai huonekalujen ihailija - liian kalliita, liian epämukavia- , mutta pidän tästä maljakosta, joka on valloittanut maailman. Niitä on kertynyt lahjoina, ja olen antanut niitä nuorille, jotka usein sitten vaihtavat keskenään itselleen mieluisen värin. Tämä maljakko lienee eräs suosituimmista keräily & käyttöesineistä Suomessa. Ulkomaalaiset ystävät keräävät niitä myös.

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2015

Tyttökirjat: Mary Marck ja Martta Wendelin


Tänään Hesarissa: Martta Wendelin, joka loi Kotilieden kannet ja myös Mary Marckin ( Kersti Bergroth) tyttökirjojen kannet. Millaisia olivat Marckin kirjat?

Lapsena luetun kirjan vaikutuksen huomaa myöhemmin, ehkä vasta aikuisena. Vaikuttajan ei tarvitse olla yksi kirjan henkilöistä, se voi olla ihmisryhmä. Tällaisia olivat [minulle] helsinkiläiset yhteiskoululaiset Mary Marckin Eeva-kirjoissa. --Pidin niissä kuvatusta koululaisten välisestä ystävyydestä ja taloudellisesti sekä emotionaalisesti turvallisesta kotielämästä. Mary Marckin kirjojen Helsinki sekä keskiluokan ja yläluokan tilavat kodit olivat eskapismia, mutta myös rohkaisevaa optimismia: jos käyn koulua, minäkin voin muuttaa Helsinkiin, minulla ja minun lapsillani voi olla samanlainen koti.

En halunnut lukea kirjoja köyhistä pula-ajan tytöistä, jotka asuvat uneliaassa pikkukaupungissa ja käyvät tyttökoulua. Minusta olisi ollut hauskaa olla yhteiskoululainen ja asua Helsingissä. Tunsin, että pikkukaupungissa asuminen, köyhyys ja tyttökoulu typistivät maailmaani.

Lue koko kirjoitus "Yhteiskoululaisia Helsingissä" blogistani 
http://amnellanna.blogspot.fi/…/yhteiskoululaisia-helsingis…


tai Sara Kokkosen kirjasta "Rasavillejä ja romantikkoja"Anna Amnell: Yhteiskoululaisia Helsingissä. - Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Avain 2013. Luvussa Kersti Bergroth (Mary Marck)/Lukijat kertovat, sivut 72-76. 



Kuvassa Anna Amnell, taustalla entinen Iisalmen Kaupunginkirjasto (1985).
 Tämä kirjasto oli kuin toinen koti minulle.