torstaina, huhtikuuta 24, 2014

Takakannen teksti: kommentti




Luin vanhaa blogikirjoitusta tästä aiheesta ja jätin kommentin. Nähtävästi kommentointi oli jo suljettu.

Tämä kaksi ja puoli vuotta vanha blogikeskustelu osui sopivaan aikaan. Teen yhteispainosta 1990-luvulla ilmestyneistä historiallista nuortenkirjoistani (tietenkin omakustanteena tällaisena aikana) ja kokoan takakansitekstiä. Nimenomaan kokoan, sillä aion käyttää sitaatteja kirja-arvosteluista, joita minulla on paksu kansio täynnä.

Ne ovat paljastavaa historiaa siitä, mitä sen ajan lukijat ajattelivat kirjoistani. Hämmästyin sitä, miten paljon kirjoitettiin kritiikkejä 1990-luvulla, vaikka olin silloinkin vähemmän tunnettu sekä henkilönä että kirjailijana. On aika karua, että nyt kritiikkejä kirjoitetaan vähän, yleensä vain blogeissa, joita esimerkiksi nuortenkirjojen ostajat eli kiireiset vanhemmat eivät ehdi lukemaan. Useimmat lukevat vain muutaia suosikkiblogejaan, joissa on jokin erityisaihe tai kirjallisuudenlaji.

Ennen esiteltiin paljon kirjoja sanomalehdissä. Se oli kätevää, sillä valtakunnallinen ja paikallinenkin lehti tavoitti laajemman ja varsinkin heterogeenisemman joukon lukijoita kuin yksityiset blogit. Joitakin poikkeuksia on.

Olen tottunut lukemaan ulkomaisten tietokirjojen ja romanaien takakansissa olevia kritiikinpätkiä. Jos kritiikki on luotettavasta lehdestä tai tuntemani henkilön kirjoittama, voin tehdä valinnan sen perusteella. Takakannen lainaukset ja ensimmäiset sivut kertovat jo paljon. Selaan yleensä vähän enemmänkin. Tulee harvoin virhevalintoja.

Lisäys:
Aikuiset eli vanhemmat, sukulaiset ja kirjastonhoitajat tekevät valinnan. Siksi hauska lyhyt takansi ei toimi tässä tilanteessa.

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2014

Lomatunnelmissa: kirjallisuudenrakkaus ja omakustantaminen

                                                                                                    Kuva: Wkipedia

Sukupuuttoon kuollut Villikyyhky eli muuttokyyhky oli vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassani "Aurora ja villikyyhkysten aika" symbolina 1900-luvun alun maailmasta, joka tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa. Valmistellessani Aurora-kirjojen yhteispainosta luin netistä, että Amerikassa aiotaan herättää muuttokyyhky henkiin käyttäen 1800-luvulla kuolleen villikyyhkyn eli muuttokyyhkyn DNA:ta. (passanger pigeon, wild pigeon). Se varmaankin onnistuu.

On lomatunnelma, sillä olen lähettänyt Aurora-kirjojen yhteispainoksen tekstin Bod:lle. Teen yhteispainoksenkin BoD:n avulla, sillä eihän mikään kustantaja ryhtyisi sitä painamaan. Haluan kuitenkin Vaahteralaakson Aurorasta kertovista kirjoista uudet painokset, jotta uudet sukupolvet lapsia saavat Aurora-kirjat luettaviksi.

Kirjojen alkuperäinen kustantaja on luopunut kokonaan nuortenkirjojen kustantamisesta kuten monet muutkin kustantajat. "Historiallisten lasten- ja nuortenromaanien määrä on vähentynyt viime vuosina: Amnellin lisäksi tästä lajityypistä pitää huolta tällä hetkellä vain Maijaliisa Dieckmann ja Kari Vaijärvi", kirjoittaa Lastenkirjahylly-blogin Päivi Heikkilä Halttunen. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntijoissa on toki tätä lajia arvostavia, minkä sain kokea ilokseni heti Lucia ja Luka -kirjan ilmestyttyä (kirja-arvosteluja).

Helsingin Sanomat on - viimeksi tänään- kirjoittanut myönteisesti omakustanteista, sillä tiedetään, että tällaisen pahenevan laman aikana omakustantaminen tulee vain lisääntymään.

Kirjastojen ostot ovat vähentyneet taloudellisen tilanteen vuoksi. Minulla on edullisesti ostetut oikeudet Lucia ja Luka -kirjan kannen kuvaan viideksi vuodeksi. Uskon, että sinä aikana kertyy tarpeeksi myyntiä ainakin korvaamaan kulut.
Seuraava kirjani on uutta lajia ja on jo tekeillä.