sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Muinaiset kulttuurit: Viikinkien kiehtova historia



Viikinkilaivan miniatyyrimalli matkamuistona Norjasta kertoo viikinkien perinnöstä.

Olemme tilanneet runsaasti Muinaiset kulttuurit -DVD-levyjä. Vuorossa oli katsottavana "Viikingit. Viikinkilaivojen matkassa." Uutta oli se, että nykytutkimusten mukaan viikinkinä olo oli enemmänkin elämäntapa kuin kansallisuus. Mukana esimerkiksi Islantiin muuttajissa oli muun muassa slaaveja.

Viikingit eivät eläneet eristäytyneinä muusta maailmasta. Heidän kulttuurinsa oli kehittynyttä, heillä oli taitavia käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, he tiesivät, että maapallo on pyöreä, he osasivat navigoida taitavasti ja matkustivat kaukaisiin maihin.

Suotuisalla säällä esimerkiksi Leif Erikinpojan tutkimusmatka Amerikkaan kesti vain muutaman päivän. Viikingit antoivat uudelle mantereelle ensin nimen Metsämaa ja myöhemmin Viinimaa. Heidän asuinalueensa oli nykyisen Saint Lawrencen lahden seutu Kanadassa.

Suurin osa viikingeistä omaksui kristinuskon, ja he veivät sen myös Islantiin. Grönlantiin muuttaneet viikingit olivat myös kristittyjä, ja heillä oli monia kirkkoja, joissa voi nähdä vaikutteita sekä vanhasta uskonnosta että kristinuskosta. Samoihin aikoihin muuttivat Grönlantiin inuitit nykyisen Kanadan alueelta, ja inuitit ja viikingit elivät sovussa yhdessä ja kehittivät asunpaikkaansa.

Purjehtivatko viikingit nykyisen New Yorkin seudulle asti? Tämän ohjelman mukaan niin tapahtui, ja viikingit sanoivat nykyisen New Yorkin satamaa laguuniksi, mitä se tietenkin on.

Viikinkien sagoissa kerrotaan myös kohtaamisesta intiaanien kanssa. Intiaanit luulivat tulleensa myrkytetyiksi, kun tulivat kipeiksi juotuaan viikinkien tarjoamaa maitoa. Intiaanien laktoosi-intoleranssin aiheuttama sairastuminen ja sitä seuranneet vihamielisyydet estivät viikinkien pysyvän asettumisen uudelle mantereelle. He asuivat kuitenkin Amerikassa neljäkymmentä vuotta.

Grönlantiin palattua kohtasi paluumuuttajia kulttuurishokki, sillä ilmasto oli muuttunut tänä aikana. Elinolosuhteet huonivat. Viikingit eivät halunneet kuitenkaan ryhtyä elämään eskimoiden lailla, vaan halusivat elää eurooppalaisina ja viljellä maata. Nykyään inuitit viljelevät viikinkien vanhoja maatiloja Grönlannissa, ja arkeologit tutkivat viikinkien kyliä, hautausmaita ja kirkkojen raunioita. Nykyajan tutkimusmenetelmillä voidaan saada aivan uutta tietoa siitä, miten viikingit elivät.

Muinaiset kulttuurit -DVD:t ovat koko perheen ohjelmia.

Oletko opaali?

Opaalia on kaikissa sateenkaaren ja merenpohjan väreissä. Se on herkkää, ei kestä kylmyyttä eikä kovaa kohtelua. Sitä saadaan eniten Australiasta. Myös Perusta on löydetty viime aikoina opaalia. 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Maija Länsimäki on toimittanut neljätoista vuotta suosittua Kieli-ikkunaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hän on kirjoittanut ja ideoinut 130 kieli-ikkunaa. Viimeisessä kirjoituksessaan eläkkeelle päässyt Länsimäki kertoo, että kaikki eivät pidä sanasta eläkeläinen. Vaihtoehdoksi on esitetty sanaa 'opaali' (englanniksi 'opal', Old People Active Lifestyle). "Haluttaisiko tulla verratuksi arvokkaaseen kiveen, jalokiveen, korukiveen? " kysyy Länsimäki.

lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Protea

Protea

Protea on eräs lempikukkiani. Se on Etelä-Afrikan kansalliskukka ja tuo muistoja niistä etelä-afrikkalaisista, jotka olen tavannut: Mazisi Kunene, Desmond Tutu, Mpho Tutu, Maki Mandela. Etelä-afrikkalaisia oli usein puhumassa Torontossa 1980-luvulla ja tein heistä lehtijuttuja Suomeen. En Kunenesta, sillä mikään lehti ei ollut hänestä kiinnostunut. Mazisi Kunene (1930-2006) oli siihen aikaan karkotettuna kotimaastaan ja toimi kirjallisuuden professorina Kaliforniassa. Hänestähän tuli Etelä-Afrikan kansallisrunoilija.

Klikkaa Kunenen nimeä tunnisteissa ja lue mitä kirjoitin aikaisemmin Kunenesta.
Siirtolaiset ja pakolaiset näkevät unia (puhelinkeskustelumme)
Mazisi Kunene -sivut

Day-After -tunnelmia

Nestor 2010

Tässä talossa nukuttiin hyvin viime yö ja aloitettiin normaali meno. Mies on ollut töissä koko päivän, keskittynyt muiden ihmisten elämän merkittäviin tapahtumiin.

Meillä on viikonloppuvieras, joka on hyvin tyytymätön elämäänsä, Nestor-kissa, jonka koti muutti tänään toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi. Täälläkin on outoa. Mikä ihmeen paikka tämä on? näyttää Nestor tuumivan.

Sukulainen soitti ja kertoi, että kotikaupunkimme lehti kertoi iisalmelaisesta tuplatohtorista.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Suuren päivän pieniä yksityiskohtia

yksityiskohtia

Tämä on meidän perheelle suuri päivä. Vävy laittoi päälleen Dallasista työmatkalta häitänsä varten ostamansa puvun, jota hän ei usein käytä, tytär otti myös tämän päivän kokonaan vapaaksi työstä, poika oli paikalla Pienessä juhlasalissa, vaikka huomenna on muuttopäivä jne.

Frakki vuokrattiin. Sen mukana tuli monisivuinen opas oikeasta tavasta pukea se! Taskukellokin vuokrattiin ja henkeslitkin laitettiin pääälle. Jalassa on ihan uudet mustat sukat.

Täällä kotona olen ollut minä nenäliinapakettieni ja kurkkutablettieni kanssa. Tytär on raportoinut tekstiviesteillä tapahtumien kulkua. Mieskin ehti jo soittamaan. Nyt on vuorossa sukulaisten ja ystävien tapaaminen kahvikutsuilla. Sitten kotiin päiväunille, sillä jostain syystä meitä ei nukuttanut hyvin paljon viime yönä. Illalla on juhla-ateria kolmikolle, joka esiintyi väitöstilaisuudessa.

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Korkeamman tason ihmettelyä



Meidän ikkunassa olikin ikkunahuurretta eli window frost . Lumihiutaleet ja jääkukat ihmetyttävät myös tutkijoita.

Yllätys torstaiaamuna. Jääkukkia keittiönikkunassa. Ei kuitenkaan yhtä isoja kuin aikaisemmassa asunnossa oli ennen kolminkertaisten ikkunoiden laittamista. Taustalla autojen valoa,

Window frost, frost flowers

Linkki "ikkunahuurteeseen" löytyitäältä. Kalifornialaiset läksivät siis merta edemmäksi kalaan pyytäessään minulta kuvaa jääkukista kuoron esitteeseen.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Shakespeare & Co, Paris January 1988


Shakespeare & Co, Paris January 1988
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kirjanystävien pyhiinvaelluspaikka.

Tuttuja kirjoja


Akateeminen Bookstore display
Originally uploaded by Brin d'Acier

kirjakaupassa katso lisää Books and bookcases

Maaseutua kaupungissa 2


Winter Afternoon, Etelä-Haaga
Originally uploaded by Brin d'Acier

Winter Afternoon, Etelä-Haaga

Taiteilijan luonnos samasta aiheesta kuin valokuvani. Perheemme taiteilijan maisema vaihtuu vuoden ajaksi putkiremontin vuoksi.

Energiansäästölamppu kasvilamppuna

Energiansäästölamppu kasvilamppuna
Etsimme edelleen kunnollisia kasvilamppuja. Eräällä keskustelupalstalla kerrottiin, että energiansäästölamppu on hyvä kasvilamppu.

Valon pitäisi olla nähtävästi lähempänä. Kasvilamput eivät ole olleet meillä ennenkään hyvin lähellä kasveja ja ovat sittenkin toimineet eli kukat ovat voineet hyvin ja kukkineet. Kokeillaan nyt näitäkin lamppuja. Näiden lisäksi aiomme laittaa erkkerin sivuun pienen pöydän ja sen yläpuolelle katosta riippuvan tehokkaan kasvilampun, jonka alla kasvit voivat saada superhoitoa.

Kasvilamppujen löytäminen näyttää olevan ongelma monille. Olohuoneeseen ei voi asettaa tehdasmaisia loisteputkia, ja muita lamppuja näyttää olevan vaikeaa löytää.

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Tietokoneen taustakuva: vastakohta pakkaselle

IMG_2778 Indonesia

Kuva: Joonas Heiskanen

Flunssa jatkuu kaikenlaisista lääkkeistä huolimatta. Lohdutukseksi olen laittanut tietokoneeni taustakuvaksi kuvan vedenalaisesta maailmasta, jossa on niin kaunista, ettei sieltä haluaisi tulla pois, kuten miniäni kertoi sukelluskokemuksistaan samoilla Indonesian seuduilla, joilta yllä oleva kuva on otettu uudenvuodenaattona 2009. Minulla on kokemusta vain Välimerestä ja sieltäkin vain snorkkelisukelluksesta lähellä pintaa. Valokuvien ja television avulla voimme nykyään sukeltaa mielikuvituksessamme syvälle vedenalaiseen maailmaan.

Mitä Sinulla on tietokoneen taustakuvana tällä hetkellä?

Vielä Bjelolasica

IMG_2941 Bjelolasica

Reipasta menoa Kroatiassa. Kuvat: Joonas Heiskanen

IMG_2936 Bjelolasica

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Euroopassa on lunta: Bjelolasica

IMG_2951 Bjelolasica

Bjelolasican laskettelukeskus Zagrebin lähellä. Hotelli 600m korkeudessa ja korkein kohta 1500m. Lunta puolisen metriä. Kuvat: Joonas Heiskanen


IMG_2954 Bjelolasica

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

lauantaina, tammikuuta 23, 2010

Lunta harteillaan

Kyösti Kalli0

Kallio

Keskiaikana soturit ja matkustavaiset ratsastivat talvella pitkiä matkoja ja saapuivat kotiin tai majapaikkaan lunta harteillaan. Tänä talvena Eduskuntalon edessä olevat presidenttien patsaat ovat olleet lunta harteillaan.

061 Eduskuntatalon puisto

Svinhufvud

perjantaina, tammikuuta 22, 2010

Lisääkö flunssa luovuutta?



Eilen iski kurkkukipu ja flunssa. Sopivaan vai sopimattomaan aikaan? Toissapäivänä tein nimittäin kiinnostavan havainnon: minulle oli kertynyt noin neljäsosa tekstiä uutta kirjaa varten.

Siitä tulee jatko-osa Aurora-kirjoihin. Jo on aikakin, ensimmäinen Aurora-sarjan kirja ilmestyi vuonna 1991. Siitä tuli toinen painos seuraavana vuonna ja kaksi jatko-osaa parin vuoden välein, edelleen kokopäivätyön ohella kirjoitettuna. Sitten iski 1990-luvun lama, kolmatta osaakin piti lyhentää paperin säästämiseksi, ja kustantajani lopetti pian nuortenkirjojen julkaisemisen. Muutaman vuoden kuluttua tapahtui muutos, uusi kustannuspäällikkö, uudet ideat. Aurora-kirjoja piti saada lisää. Ehdin tehdä yhden, kun taas tilanne muuttui.

Nythän on taas lama, joten kustantajaa tuskin löytyy tälle kirjalle. Mutta ainahan voi tehdä omakustanteen ja jopa painattaa kirjan ulkomailla. En aio murehtia tästä enempää. Parasta oli uuden idean syntyminen.

Sain joskus joulukuun alussa tämän uuden idean jatko-osaksi Aurora-kirjoihini. Luin yhdessä rysäyksessä pinon kirjoja valitsemastani aikakaudesta, ravasin netissä ja tulostin talteen. Sitten juttua alkoi syntyä, vähitellen, kohtauksittain kuten minun kirjoittamiseni yleensä etenee. Toissapäivänä sitten huomasin, että minullahan oli tästä aiheesta omaa tekstiä eri työnimillä merkityissä tiedostoissa. Ne piti tulostaa, käydä läpi tekstit ja verrata niitä. Sitten kaikki yhdeksi tiedostoksi. Tuli pitkä työpäivä.

Lopputulos oli iloinen yllätys: tekstiä on jo noin neljänneksen verran, todellisuudessa enemmänkin, sillä loppuvaiheessa lisätään lihaa luiden päälle eli yksityiskohtia kirjaan. Kirja on jo päässäni. Saa nähdä, milloin se ilmestyy kirjana. On vähän ruuhkaa, sillä toinenkin kirja on tekeillä samalla aikaa ja muitakin on eri vaiheissa. Jos minulla olisi sopiva yläkomero, tekisin niin kuin Helvi Hämäläinen aikoinaan, kokoaisin käsikirjoituksia sinne odottamaan parempia aikoja. Mutta tuleekohan niitä enää?

Artikkeli: Fyysinen sairaus ja luovuus When Walls Become Doorways: Creativity, Chaos Theory, and Physical Illness.Journal article by Tobi Zausner; Creativity Research Journal, Vol. 11, 1998. 8 pgs.
Sairastaminen ja varsinkin se miten taiteilija suhtautuu sairauteensa, vaikuttaa taiteilijan luovuuteen. Tutkimus kuvataiteista 1400-luvulta alkaen: "A period of illness was modeled
as creative chaos, which functioned as a time of transition to a new stage of life and the production of new art. " Sairaus voi olla siirtymävaihe uudenlaiseen kauteen.



Vrt. "Taide ja taudit" -luentosarja
Lisäys vuonna 2015
Jätin kirjan kesken, kun en saanut apurahaa sitä varten. Ehkä kirjoitan sen loppuun joskus. Päätin sen sijaan tehdä yhteispainoksen kolmesta Aurora-kirjasta ja kolmannen osan Lucia Olavintytär-kirjoihin.  Lucia ja Luka ilmestyi vuonna 2013 ja Vaahteralaakson Aurora 2014. Molemmat omakustanteita, sillä historiallisia nuortenkirjoja ei kuulemma enää haluta. Historia ei ole suosittua lapsile, vaikka aikuiset ahmivat historialliisa romaaneja.:)


torstaina, tammikuuta 21, 2010

Maaseutua kaupungissa

013

Raitsikka kympin toinen päätepysäkki on Eirassa, toinen entisen Huopalahden kauppalan alueella, ja sieltä voi löytää tällaisen metsämökkimaiseman vilkasliikenteisen tien varrelta.

Eira, Ullanlinna, Rööperi vai Kaartinkaupunginosa? Katso kommentit.

Kurkistuksia alas kaupunkiin

Helsinki-2010A

Valokuvat on otettu ikkunan läpi.

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

Kerro itsestäsi kirjojen nimien avulla

Louvressa85Kaisa Ikolalla on blogissaan hauska quiz, jolla bloggaaja voi kertoa itsestään kirjojen nimien avulla. Tarkoitus olisi käyttää niitä kirjoja, joita on omassa työhuoneessa.

Olen muuton vuoksi antanut pois hyvin suuren osan kirjoistani, lähinnä suomenkielistä kaunokirjallisuutta, sillä sitä saan aina kirjastosta tarvitessani. Joudun käyttämään näihin kysymyksiin vastatessani Internetin ja oman muistini varastoja useimmissa kohdissa. (K= kaapissa, I= Internet, M= omassa muistissa)

1. Oletko mies vai nainen? Pohjoisen renessanssin nainen (K)
2. Kuvaile itseäsi? Kylmät hermot, kuuma veri (I)
3. Kuinka voit? Kaikki kesken, kaikki hyvin (I)
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Surun ja ilon kaupunki (M)
5. Mihin haluaisit matkustaa? Egypti faaraoiden maa (K)
6. Kuvaile parasta ystävääsi? Havukka-ahon ajattelija (M)
7. Mikä on lempivärisi? Punainen ja musta (M)
8. Millainen sää on nyt? Lumen ja jään maa (I)
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pitkän päivän ilta (M)
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kahden kerroksen väkeä (K)
11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Rauhallista elämää kotona (K)
12. Millainen parisuhteesi on? Unio mystica (K)
13. Mitä pelkäät? Kaikkien rakkaitteni puolesta (M)
14. Päivän mietelause? Onni pyörii (I)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Vitsissä löytyy (I)
16. Miten haluaisit kuolla? Matkalla kotiin (I)
17. Mottosi? Totuus on armoton (I)

lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Lukijat -luettelo poissa sivupalkista

En tiedä, onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa. Lukijoiksi ilmoittautuneiden joukossa oli ulkomainen blogi, joka ei selvästikään lukenut blogiani, vaan toteutti joitain muita tarkoituksia. Blogini hidastui, ja tuli muitakin ongelmia. En osannut poistaa vain tätä yhtä ongelmia aiheuttavaa blogia lukijoiden joukosta, joten poistin listan kokonaan. Tietokone tuli heti nopeaksi, ja pääsin jälleen Blogilistalle lukemaan omia suosikkejani. Mysteeri.

Scrabble sopii talvi-iltaan

scrabble

Sanaristikkopeliä pelatessa voi jutella ummet ja lammet, sillä sanat, jotka putkahtavat mieleen pelatessa, tuovat mieleen muistoja, herättävät ideoita.

Katusoittaja

katusoittaja

Katusoittaja työssään talvisessa Helsingissä.

Penrosen laatat talvella


016 Penrosen laatat talvella
Originally uploaded by Anna Amnell


Tarvitaan valoa, jotta kivilaattojen värit tulevat esille.
Penrosen laatat kirkkaassa valossa.

perjantaina, tammikuuta 15, 2010

Kukan vaiheet

amaryllis

Amaryllis tuottaa iloa edelleen, oikeastaan useat amaryllikset vuorotellen. Kun yksi kukka lakastuu, toiseen nousee kukkavarsi. Valitettavasti kukkavarsi venyi jälleen kovin pitkäksi, joten leikkasin kukan ja laitoin sen veteen, jossa se kestää kauan. Joulukuun alusta lähtien on ollut kukkiva amaryllis piristämässä talvikautta.

amaryllis

Jos leikatun amarylliksen laittaa lasissa ruukun sisälle, se näyttää vielä muhkeammalta.

torstaina, tammikuuta 14, 2010

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Kaupunki kauneimmillaan

Helsinki, Vanhan kirkon puisto

Vanhan kirkon puiston ympärillä olevat talot eivät ole monesti näyttäneet näin ihmeellisiltä.

Miten selvitä, kun puoliso tekee väitöskirjaa?



Meidän perheeseen ilmestyi tänään uunituore väitöskirja. Kun näin vähän aikaisemmin vain valokuvan kirjan kannesta, sanoin että kirjoittajan nimihän on mahdottoman pienellä. Mieheni vitsaili Barthesia mukaillen: Sehän on postmodernia. Tekijä täytyy häivyttää taka-alalle. Tekijän kuolema on tekstin syntymä. Kannen kuvan on tehnyt poikamme väitteestä "kaikki virtaa", joka on keskeinen postmodernismille.

Väitöskirjan tekeminen on sitkeyttä ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Niillä jotka ovat saaneet suuria apurahoja ja voineet omistautua kokopäiväisesti tutkimukselleen, on varmaankin helpompaa kuin niillä, jotka joutuvat tekemään tutkimusta ansiotyön ohella. Koko perhe elää mukana siinä työssä.

Eräs nainen muistelee vieläkin sitä, kuinka hänen pikkutyttönsä nukkui hänen jalkojensa juuressa kuin lemmikkikoira, kun hän teki kiireellä tutkimusta, josta hänen virkansa riippui.

Toinen tuttavani kertoi, että hän pystyi keskustelemaan väitöskirjaa tekevän miehensä kanssa vain silloin, kun heillä oli vieraita, joiden kanssa piti seurustella. Toinen sanoi, ettei voinut kutsua vuosikausiin vieraita, kun joka paikassa oli paperiläjiä, joihin ei saanut koskea.

On aika ihmeellistä, että netistä ei löytynyt mitään kuvauksia väitöskirjan tekijöiden puolisoiden kokemuksista, vaikka tiedän, että väitöskirjatyö on aiheuttanut jopa useita avioeroja.

Kun mieheni alkoi tehdä toista väitöskirjaansa, jälleen työn ohella vapaa-aikoinaan ja lomillaan, meille tuli asiasta vähän keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että eiköhän meillä riitä mielikuvitusta sen verran, että keksimme, miten selvitä tästäkin projektista.


Matti T. Amnellin väitöskirja Uskontojen universumi on ollut Helsingin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa kurssikirjana, alussa pari vuotta pakollisena kaikille uusille opiskelijoille ja sitten 15 vuotta valinnaisena kurssikirjana dogmatiikassa. Tätä kirjaa on lainattavissa muun muassa Kaisa-kirjastossa (= opiskelijakirjastossa Kaisaniemessä) ja yliopistoon teologisen tiedekunnan kirjastossa sekä yleisissä kirjastoissa ja myytävänä Teologisesta kirjallisuuseurasta.
https://fi.wikisource.org/wiki/Suomalaisen_teologisen_kirjallisuusseuran_julkaisuja
LOPPUUNMYYTY

Ensimmäisen väitöskirjatyön aikana olin ostanut valtavan määrän sisustuslehtiä ja kirjoittanut yhden historiallisen romaanin. Aloin silloin myös tutkia tulevia kirjojani varten 1500-lukua. Tämän toisen tutkimuksen aikana aloitin bloggaamisen ja digikuvaamisen, ja ne ovat olleet siinä määrin viihdyttäviä harrastuksia, että vapaa-aika on kulunut rattoisasti. Olen saanut lisäksi aikaan kaksi nuortenkirjaa ja suuren joukon keskeneräisiä käsikirjoituksia.

Toisen perheenjäsenen suuri projekti, oli se sitten väitöskirja, romaani, sävellystyö tai muu pitkäaikaista keskittymistä vaativa työ, on eräänlainen vuori, joka luo varjonsa kotiin.

Miehelleni ei ole ollut mitään taloudellista hyötyä väitöskirjoista, mutta ne ovat tuottaneet hänelle paljon iloa. Ne ovat olleet aikaisemmin toteuttamaton puoli hänessä. Seikkailija hänessä valitsee aina aiheita, joiden kanssa hän saa kamppailla mielin määrin.

Ihmisen kannattaa myös käyttää aivojaan jatkuvasti johonkin uuteen asiaan, jotta aivot pysyvät kunnossa.


Uskonto ilman  uskontoa 2010

Toinen väitöskirja on lähtenyt maaimalle. Se  on myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa. Sen voi lukea netistä. (katso kotisivu) Se osallistuu näin tieteelliseen keskusteluun.

Matti T. Amnellin kotisivu Bloggerissa.
Otimme valokuvia eri vaiheista. Katso koko kansio.

Lisäys:
Netissä olevien keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että on epätietoisuutta väitöstilaisuudesta ja varsinkin sen jälkeen pidettävästä ns. karonkasta. Tohtorinväitös on noin 2-4 tuntia kestävä yleisölle avoin tilaisuus, ja yleisö voi tulla sinne arkiasussa, niin tekevät esimerkiksi opiskelijat, jotka tulevat luennoilta. Väittelijä, vastaväittäjä ja tilaisuuden puheenjohtaja eli kustos pukeutuvat yhteisen sopimuksen mukaan joko mustaan pukuun tai frakkiin. Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu, johon kaikki ovat tervetulleita. Usein se järjestetään vaikkapa yliopiston käytävällä lyhyenä tilaisuutena. Myös jokin muu yliopistolla tai sitä lähellä sijaitseva paikka voidaan vuokrata, jolloin voi seurustella rauhassa pitempään. Siellä ei pidetä puheita.

Karonkka: Meilläkin oli ennen mieheni ensimmäistä väitöstä sellainen käsitys, että meidän täytyy järjestää suuret ja kalliit illalliset väitöspäivän lopuksi. Sellaiseen olisi pitänyt kyllä ottaa laina. Mutta onneksi eräs ystävistämme, yliopistossa työssä oleva professori, neuvoi, että karonkka on yksinkertaisesti ateria, joka tarjotaan vastaväittäjän kunniaksi ja kiitokseksi henkilölle, joka ohjasi työn, ja kustokselle, joka johti puhetta väitöstilaisuudessa. Näin karonkka voi olla 3-4 hengen illalllinen jossain ravintolassa. Näin oli ollut ystävällämme, ja näin on ollut myös miehelläni molemmilla kerroilla.

Perhepiirissä juhlittiin sitten ihan tavallisesti kotona myöhemmin. Jotkut haluavat kuitenkin järjestää suuret juhlat, jonne kutsutaan yliopistoväkeä, työtovereita, ystäviä ja sukulaisia. Mutta taloudelliset syyt eivät saisi olla esteenä väitöskirjan tekemiselle.

yksityiskohtia

Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Vielä lisäys: tohtorin promootiotilaisuus ei ole pakollinen

Jossakin väitettiin, että tohtorinarvon ja tohtorinhatun käyttöoikeuden saa vain, jos osallistuu Yliopiston järjestämään promootiotilaisuuteen ja kaikkiin juhlallisuuksiin. Sehän ei ole ollenkaan totta. Tohtorin arvon ja kunniamerkkien käyttöoikeus ei ole enää riippuvainen osallistumisesta promootioon.

Tohtorinhattu tilataan kaupasta, sillä se tehdään kullekin mittatilaustyönä. Useimmille se on pelkkä koriste. Ainoa kerta, jolloin mieheni on käyttänyt tohtorinhattuaan, oli toinen väitöstilaisuus, jonne hän käveli kymmenen vuotta aikaisemmin hankittu toisen tiedekunnan hattu kädessään, jo aikaisemmin väitelleenä. Tohtorinhattu on kallis, mutta se voi olla hauska muisto. Ostetaanhan sitä turhempaakin.

Promootiojuhlat ovat arvokkaita tilaisuuksia kuten voi nähdä vaikkapa lehtikuvista tai TV-uutisvälähdyksistä. Nuorelle tutkijalle se voi tuntua tärkeältä ja hyödylliseltä, kun hän aloittaa pitkän ja vaivalloisen tien yliopistomaalmassa. Kaikilla ei ole kuitenkaan varaa osallistua näihin juhliin, ja akateeminen ura aukeaa myös ilman kalliita juhlia ja stressiä velkaantumisesta juhlien vuoksi. Jos haluaa osallistua, voi vähentää kuluja esimerkiksi vuokraamalla juhlavaatteet.  Promootion kustannukset.

tie tohtoriksi

Helsinki helmilöissä

026  Villa Kivi

"Koko Helsinki on helmilöissä,
puistot kaikki kuurakaunehissa,
kaasut palaa, sähkölamput loistaa
esplanadi on kuin taikalinna."
Eino Leino: Helsinki helmilöissä. Runot I (Pyhä kevät 1901)

Kuvassa Villa Kivi (2010:01:11 13:52)

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Kansallismuseo


052 Kansallismuseo
Originally uploaded by Anna Amnell

tammikuu

Lumiset puut kolmatta päivää

It is the third day of frost!

Tämä on kuin satumaa.l

Kansallisooppera lumen kaunistamana

039 The Opera House, Helsinki

Suomen Kansallisooppera näyttää kauniilta Töölönlahdelta päin varsinkin tällaisena päivänä. Huurre on pysynyt Helsingin puissa jo kaksi päivää. Monet kuljettavat tällaisina päivinä kameraa mukanaan tallentaakseen tämän ihmeellisen näyn.
Klikkaa näitä kuvia ja käy katsomassa Flickristä muitakin talvisia kuviani Oopperan ja Töölönlahden tienoolta.

023 Kansallisooppera

021

Luminen metsikkö Helsinginkadun toisella puolen Oopperaa vastapäätä.

maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Linnanmäki talvella

Linnanmäki talvella

Kun kirkastuu, näkyy Linnanmäki. Siinä voisi olla kiinnostava kuvauskohde, jos olisi parempi kamera.

Tämä kuvani on partiolaisten nettilehdessä Hawkxeye  1/2010(PDF) Hauskaa!

Linnanmäki toiselta puolen kuvattuna.

Valokuvaaminen: Valkea aamu

valkea aamu

Minusta on kiinnostavaa ottaa paljon kuvia jostain tietystä kohteesta, jota voin kuvata milloin hyvänsä. Kun kirjoitan, palkitsen itseni välillä ottamalla jonkun valokuvan joko maisemasta, jonka näen ikkunasta, tai joistain kotona olevista esineistä kuten vaikkapa nukkekodeistani, joita kuvasin paljon pari kolme vuotta sitten.

Lopulta kertyy paljon kuvia samasta kohteesta, mutta vain muutamat niistä ovat niin kiinnostavia, että haluan säilyttää ne. Edellisessä asunnossamme ikkunasta näkyvä maisema oli mahtava panorama, ja sain siitä vähällä vaivalla ja usein upeita kuvia. Tilanne on muuttunut, mutta huurre arkisen töölöläisen kadun lehmuksissa tuo takaisin jotain siitä ilosta, jota koin ottaessani kuvia aikaisemmin.

Seuraava vaihe olisi tietenkin se, että alkaisin käydä valokuvauskursseilla tai opettelisin muuten vain käyttämään hienompaa kameraa. Koska en ole mikään tekniikan nero, valitsisin silloinkin täysautomaattisen kameran. Hyvät kamerat ovat kuitenkin niin kalliita, että en ostane uutta kameraa vielä pitkään aikaan.

Lumi ja valo

midnight gold 2

Talvella on omat ilonsa. Maisemat muuttuvat, jopa arkinen Töölö muuttuu keskiyöllä lumen ja valon leikissä Eldoradoksi, kultaiseksi kaupungiksi.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Sikamessias-kantelija Kyösti Laari ja taide


Yksityiskohta kuvasta, jonka otti Aune Kämäräinen

"Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon", sanoi muurari Kyösti Laari, joka teki kuuluisan Sikamessias-kantelun. Hän ei halunnut julkisuutta. Hänet oli vaikeaa saada suostumaan haastatteluun ja vielä vaikeampaa saada valokuvatuksi, kunnes valokuvaaja keksi kuvata hänet erään vanhan maalauksen edessä, joka esitti Johannes Kastajaa.

Huomaan, että mm Kiasman sivuilla käsitellään Sikamessias-tapausta ja ollaan sitä mieltä, että "Koskisen teosten provokaatio on kenties laimentunut, mutta hänen esiin nostamansa kysymykset ansaitsevat edelleen tulla pohdittaviksi". Ehkä on aiheellista muistella myös toista osapuolta, kantelun tekijää, joka ei ole enää elossa.

Sikamessias-tapaus on minulle hyvin tuttu, sillä tein siitä ensimmäisen lehtijuttuni, ihan vain sattumalta, rahapulan vuoksi, kun opintolainaa piti lyhentää. Sikamessias-juttua oli käsitelty jo kerran oikeudessa, ja se tuli uudestaan käsittelyyn viisi päivää sen jälkeen, kun haastatteluni Kyösti Laarista ilmestyi Suomen Kuvalehdessä. Se alkaa näin:

"Viimesyksyinen, 23. nuorten näyttely Helsingin taidehallissa oli edellisistä poikkeavasti laadittu niin, että näyttelyllä oli teema: taide osallistuvana. Näkyvimmällä paikalla näyttelyssä oli turkulaisen Harro Koskisen yli kolme metriä korkea puulle maalattu työ, jossa oli kuvattu vaaleanpunainen sika ristiinnaulittuna pyhimyskehä pään yläpuolella. Näyttelyn juryn mielestä tämä Sikamessias edusti uutta ja poikkeavaa taiteellista ilmaisua. Mutta kaikki eivät olleet suinkaan samaa mieltä. Eräs sveitsiläinen sanomalehti joutui maansa kahden katolisen ja yhden protestanttisen kirkon ankaran arvostelun kohteeksi julkaistessaan kuvan Sikamessiaasta, jota nämä pitivät 'jumalaapilkkaavana shokkitaiteena'. Suomen kirkon johto puolestaan vaikeni asiasta, mutta helsinkiläinen 35-vuotias muurari ja yksityinen [luterilainen] evankelista teki rikosilmoituksen taiteilijaa ja juryä vastaan sekä kantelun kirkollista johtoa vastaan välinpitämättömyydestä."
(Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään. Teksti: Pirkko Pekkarinen. Valokuva: Aune Kämäräinen. Suomen Kuvalehti 2.10.1970)

Median osuus oli hyvin tärkeä, suorastaan ratkaiseva tässä kantelutapauksessa. Kiasman artikkelissa sanotaan, että kantelun tekijä teki rikosilmoituksen nähtyään taulun näyttelyssä. Näin ei ollut. Hän oli kuullut näyttelystä radiosta ja nähnyt taideteosen kuvan sanomalehdessä. Kyösti Laari kertoi nauhoittamassani haastattelussa:
"Minä kuulin radiosta ensimmäisen kerran, että tällainen työ on tehty, sellainen sikamessias."

Radiouutinen toi Laarin mieleen Martiniquen tapauksen vuodelta 1902, jolloin ristiinnaulittua sianraatoa oli kannettu karnevaalikulkueessa, ja pian sen jälkeen St.Pierren kaupunki tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. Laari pelkäsi Helsingille tapahtuvan jotain vastaavaa.

Kun Laari näki viikon kuluttua ruokatunnilla sanomalehdessä valokuvan Sikamessias-teoksesta ja kun piispa Lauha ja kirkko yleensäkään ei ollut reagoinut millään tavalla asiaan, Laari tunsi "ajatuksen kautta" Jumalalta saadulla käskyllä, että hänen velvollisuutensa oli toimia, kun muut eivät tehneet mitään.

Millainen mies oli Kyösti Laari? Hän oli ujo ja ystävällinen ihminen, hyvin hauraan tuntuinen muurariksi. Hän oli lisäksi henkilökohtaisesti kiinnostunut taiteesta. Tärkeintä olikin tässä Sikamessias-tapauksessa ollut Laarin mukaan teoksen sanoma, ei niinkään itse teos. Ja vastuu ei ollut Laarin mielestä vain taiteilijalla. Syyte kohdistui yhtä lailla 23. nuorten näyttelyn järjestäjiin.

Kyösti Laari:
"Joku kysyi radiossa vai oliko se lehdessä eräältä juryn jäseneltä, miksi he panivat Sikamessiaan ensimmäiseksi esineeksi, mikä näyttelyyn tulijaa kohtaa. Niin siihen vastattiin, että kun tätä Jeesus-höpötystä vai oliko se roskaa on saarnattu kaksituhatta vuotta, niin meidän täytyy iskeä takaisin, niin että tuntuu [tekstin lihavointi Suomen Kuvalehden]. Se paljasti hengen."

Kysyin: Mikä on muutoin suhtautumisenne taiteeseen? Laarin vastaus yllätti minut täysin.

Näin Kyösti Laari sanoi: " Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon. On täysin väärä sellainen käsitys, että uskovaiset ovat automaattisesti taiteen ulkopuolella. Ei ikinä: sellaiset taideteokset kuin Sibeliuksen "Finlandia", Hiltusen Sibelius-monumentti ja sellaiset runot kuin "Kylväjä"[Mannerkorpi: Kylväjä lähti kylvämään ?]tai [Eino Leinon] "Apollo" tai väkevät maalaukset. --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla! Radiokuunnelmista parhaimpana pidän tsekkoslovakialaista "Luottamuksen linjaa"[?].
--
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "

Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta."

Näin siis runoutta, taidetta ja musiikkia rakastava 35-vuotias muurari Kyösti Laari teki Suomen ehkä kuuluisimman kantelun jumalanpilkasta.

Nykyään termi on "uskonrauhan rikkominen". Suomen rikoslaki luku 17 § 10: Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä -- on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970. Pirkko Anna Amnell [vuoteen 1998 Pekkarinen]
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias