sunnuntaina, joulukuuta 20, 2020

Somebody is selling my photos

 Tarkista, tehdäänkö Sinulle samaa!

http://www.uwe-janning.de/index.php?route=product%2Fsearch&search=blogisisko

perjantaina, marraskuuta 27, 2020

Kommentteja: Rasismi



My tulips in Toronto

Suomalaiselta siirtolaiselta vuokratun talon pihalla Torontossa 1980-luvulla. Toisella puolen asui kreikkalainen, toisella puolen italialainen perhe. Asuimme tässä vuoden, sitten talo myytiin, muutimme toiseen vuokra-asuntoon alueelle, joka oli varsinainen kansojen sekoitus.

KOMMENTTI kemppisen blogiin 2009

http://kemppinen.blogspot.com/2009/09/paha-ihminen.html

Kirjoitin: --tulevat mieleen monet tilanteet Pohjois-Amerikassa asumisemme ajoilta.

"Ei ne näy olevan enää säkki selässä puuvillapelloilla", sanoi eräs "Suomi-vieraamme", sukulaisemme, kun näki Yhdysvaltojen puolella Chicagossa ensi kerran elämässään mustan pankkivirkailijan, kauniin ja tyylikkään naisen, jolla oli kulta- ja timanttikoruja ja olemus kuin Lenitalla.

Monet vieraamme olivat ällistyneitä Toronton katunäkymistä: kaikki rodut olivat sulassa sovussa. "Tämä on kauniiden ihmisten maa", huokasi eräskin mies.

Oma mahdollinen kuvitelma valkoisen rodun ylemmyydestä ja paremmuudesta rapisee nopeasti pois, kun omalääkäri on juutalainen rabbi, tyttären oikomislääkäri kiinalainen jne.

Sitten vasta suomalaisilla on paljon oppimista, kun Suomeen muuttaa runsaasti tarmokkaita ja älykkäitä siirtolaisia. He tulevat menestymään Suomessa. He ovat yleensä paljon lapsirakkaampia kuin me suomalaiset. He myös kunnioittavat vanhoja ihmisiä.

Matkustan julkisilla kulkuneuvoilla, ja kaikkein ystävällisimpiä ovat muualta Suomeen muuttaneet bussien ja raitsikoiden kuljettajat. Heidän lapsensa tulevat muuttamaan tämän maan. Uskon, että Suomesta tulee lämpimämpi ja inhimillisempi maa.

Tästä sain kovat haukkumiset, arveltiin, että olin asunut hienoilla alueilla"Kun ne omat käsitykset ulkomailla asumisesta on muodostettu asumalla ns. paremmilla alueilla,"

Vastasin:
Anonyymi,
erehdyit pahan kerran luullessasi, että asuin joillakin rikkailla alueilla.

Asuin Torontossa halvoissa vuokra-asunnoissa, joissa oli naapureina lähinnä pakolaisia ja muita siirtolaisia: kiinalaisia, arabeja, libanonilaisia, marokkolaisia, unkarilaisia, korealaisia, Neuvostoliitosta paenneita venäjänjuutalaisia, italialaisia, kreikkalaisia, Karibian saarten mustia jne. Mutta minkäänlaista rasismia ei esiintynyt.

Torontossa lastemme koulussa (high school) oli yleensä puolet luokasta manner-Kiinasta tulleita, neljäsosa Karibian meren mustia ja yksi neljäsosa muita, suuri osa lukuisista maista tulleita ensimmäisen tai toisen polven siirtolaisia.

Kun siellä ilmeni pientä rasismia, (joku kirjoitti seinään rasistisen ilmaisun) rehtori määräsi kaikki koululaiset kokoontumaan juhlasaliin ja piti puhuttelun, jossa sanottiin, että siinä koulussa ei suvaita minkäänlaista rasismia.

Puhun todellisten kokemusteni perusteella
.



Suojele itseäsi ja muita koronalta


 käytä maskia!



Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020

"Kirjojen Turku -teos on matka Aurajoen kaupungin historiaan ja nykypäivään. Kirjassa esitellään Turussa asuneita ja Turusta kirjoittaneita kirjailijoita usealta vuosikymmeneltä. Artikkeleita on kaikkiaan noin 80 kirjailijasta. Artikkelit on aikaisemmin julkaistu eri yhteyksissä, pääasiassa Turun Sanomissa.

Jouko Grönholm on pitkän linjan toimittaja ja kriitikko. Varsinais-Suomen kulttuurirahasto palkitsi hänet vuonna 2017 ansiokkaasta toimittajan työstä ja kulttuuriarvojen esiin tuomisesta. Grönholmin kirjoituksia leimaa vaihtelevuus ja yllätyksellisyys - ajoittain jopa leikillisyys."

 Anna Amnell: Lucia Olavintytär.- Jouko Grönholm: Kirjojen Turku. 2020, 335 sivua. Meseta. Anna Amnell sivut 36-38:

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?--Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013.) --Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista."


Lucian seikkailu Juhana herttuan Turun hovissa ja Wittenbergissä. Lucia ja Luka on jatko-osa Lasten Keskuksen julkaisemiin kirjoihin Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006).

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2020

Anna Amnell: Korven orkideat


Anna Amnell: Korven orkideat:   Olen ollut lapsuudesta lähtien ihastunut orkideoihin. Kerron uusimmassa kirjassani Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä (2020) luvussa Korven o...

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2020

Anna Amnell: Tulva 2020


Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2020




 Sisälleni on leimautunut tuvan ikkuna. Siinä on kuusi ruutua. Ikkunasta näkee niittyjen yli alas metsänrajaan, jonka takana on toinen maailma. Ikkunan edessä vaihtuvat lapsuuteni vuodenajat, ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin. 

 Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita. 

 Fiktiota ja faktaa yhdistävä romaani suurperheestä sodan aikana. Pieni lapsi viedään sotaa pakoon isovanhempien luo. Hänestä tulee kuin sisar kymmenen vuotta vanhemmalle enolleen, jonka veljet ovat rintamalla. 

 Eino ja Liisa esiintyvät myös Anna Amnellin romaanissa Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).

 E-kirja tulee myöhemmin  Tulva

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2020

Blogisisko ® Anna Amnell: 1900-luku oli surullinen sukutarina

1900-luku oli surullinen sukutarina. Häiriintynyt Saksan keisari on kateellinen komeille serkuilleen Britannian kuninkaalle ja Venäjän keisarille. Hän lähettää Moskovan serkulleen sinetöidyn paketin, junavaunun, jossa on terroristin kostohimoinen pikkuveli. Tämä haluaa kostaa Venäjän keisarille sen, että keisarin isän murhaa suunnitellut terroristiveli teloitettiin. Kaikille käy huonosti, keisari menettää asemansa, sota tuo köyhyyttä ja onnettomuuttta, serkku ja serkun vaimo ja lapset murhataan, Venäjä joutuu kaaokseen, laillisuus joutuu romukoppaan. Alkaa Venäjän kansan monikymmenvuotinen kurjuus ja kärsimys. Puoli Eurooppaa orjuutetaan. Koko Eurooppa kärsii.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2020

Uuden kielen oppiminen ei ole helppoa


Uuden kielen oppiminen on vaikeaa. Lapsi voi oppia nopeasti, jos vanhemmat ovat johdonmukaisia, puhuvat vain omaa kieltään lapselleen ja antavat syntyperäisten tai vastaavan (lapsena tai teini-ikäisenä tietyn kielen omaksuneen) opettaa/puhua lapselle uutta kieltä: opettajat, leikkitoverit. Jotkut oppivat TV-tä katselemalla hyvän ääntämisen.

Mutta tunnekieli eli ns. sydämen kieli täytyy tulla vanhemmilta, jotka puhuvat omaa kieltään (!) lapselleen. Silloin lapsi oppii myös vieraan kielen paremmin kuin jos vanhemmat puhuisivat vierasta kieltä lapselleen. Suomalainen vieraan kielen opetus voi olla erittäin hyvää.

Mielipiteeni perustuvat omiin kokemuksiin vaihto-opppilaana, opettajana (englanti) ja siirtolaislasten äitinä. En puhunut lapsilleni koskaan muuta kuin suomea, kun asuimme yhdeksän vuotta siirtolaisina Kanadassa. Meillä puhuttiin aina suomea, ja lapset puhuivat keskenään suomesa. He oppivat englannnin opettajilta, luokkkatovereilta ja TV.stä.

Ranskan he olivat oppineet sitä ennen Helsingin ranskalais-suomalainen koulu (virallinen) koulussa, jossa aloittivat lastentarhassa ja jatkoivat Kanadassa ranskan tunneill ja yliopistossa. Kun tyttäreni opiskeli ranskalaista filologiaa Pariisissa, eräs professori kysyi, onko hänen äitinsä virolainen (!), vaikka en ollut koskaan puhunut hänelle (huonoa) ranskaani.

Kieli ei ole yksinkertainen ja helppo asia. Mielestäni Suomessa ei tajuta sitä samalla tavalla kuin sellaisissa maissa, joissa on laajaa kokemusta siirtolaisuudesta useassa sukupolvessa. Auttavan kielitaidon oppii nopeasti. Se riittää turistimatkoilla ja käytännön töissä, mutta ihmisten hoitamisessa se ei aina riitä.

tiistaina, kesäkuuta 09, 2020

Kesä ja kirja kaupungissa

IMG_5290

Tämä on yhteisnide Aurora-kirjoistani (1991, 1993, 1995). Neljä vuodenaikaa Helsingissä, Torontossa, Savossa, Terijoella ja vähän Pietarissakin. Kirjaa on myös E-kirjana.


Palmuhuone torontolaisessa kartanossa. Siellä on työssä suomalainen Aurora Koivu, joka on mennyt Kanadaan etsimään Bobrikoffin karkottamaa toimittajaisäänsä. Yhteisniteessä on kuvituksena Matti Amnellin tekemät piirrokset kirjasta Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja), joka ei sisälly yhteispainokseen.


Kirjoissa on myös puku- ja sisustushistoriaa Viktorian ja Edwardin ajalta.


Yhteensä yli 400 sivua historiaa, kulttuuria, ystävyyttä, arkea ja juhlaa. hiukan rakkauttakin.

Kannet ja kuvitus Matti Amnell Jr.


Yhteisnide ilmestyi jo muutama vuosi sitten. Olen omakustantanut sen BoD: n avulla.


Esikoisteokseni Aurora Vaahteralaakson tyttö (Kirjapaja 1991, 2. painos 1992.) Ensimmäiset kirjani ilmestyivät nimellä Pirkko Pekkarinen.

Anna Amnell Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Amnell
Vaahteralaakson Aurora  Kirjasampo https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175924201914#.VVV29PmqpBc

lauantaina, kesäkuuta 06, 2020

Mitä koronakriisissä on oikein tapahtunut? Minna Haaviston kirjoitus

Erinomainen selostus siitä. mitä on tapahtunut. Miten on mahdollista, että terveysviraomainen Salminen haluaa taudin leviävän? Halutaanko Suomesta tehdä koelaboratorio rokotetehdasta varten. Mikä on yhteys Ruotsiin, jossa vaaditaan yksimielisyyttä? Minullekin on useaan otteeseen sanottu, että ei saa arvostella hallitusta ja koronapandemian hoitioa, vaan pitää olla yksimielinen. Pitkä oikein hyvä artikkeli, joka kertaa tapahtumat.
https://www.minnahaavisto.fi/2020/05/06/havaintoja-viranomaistoiminnasta-koronakriisissa

https://www.minnahaavisto.fi/2020/05/06/havaintoja-viranomaistoiminnasta-koronakriisissa/?fbclid=IwAR35Fdu_2jr8y4dq7VK3p4EGHg8ak31f-KsvmeDBIJ7ldKtEmWAA58b9J-A

lauantaina, toukokuuta 30, 2020

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2020

Hyvää Id al-Fitr -juhla-aikaa



Hyvää Id al-Fitr -juhla-aikaa!
 Id al-Fitr on muslimeille samantapainen juhla kuin joulu. Juhlapäivien aikana järjestetään virallisia vastaanottoja, vieraillaan ystävien luona, annetaan lahjoja, ostetaan uusia vaatteita ja käydään sukulaisten haudoilla", kertoo Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Id_al-Fitr


Kuvat otti sisareni Indonesian matkallaan


Kukkavaunut Jakartassa

maanantaina, toukokuuta 18, 2020

maanantaina, toukokuuta 11, 2020

torstaina, toukokuuta 07, 2020

Koronakriisi, vanhukset


Vanhoillle ihmisille korona on elämän ja kuoleman kysymys. Sen kanssa ei leikitä. Kotivoimistelua ja erilaisia harrrastuksia on mahdollista käyttää hyödyksi. Ihminen voi harrastaa liikuntaa kotonaan ja kotipihallaan. Hän voi kommunikoida ystäviensä ja omaistensa kanssa puhelimitse ja muilla nykyajan keinoilla. Tilanne helpottuu vasta sitten,
kun tehokas rokote on keksitty. Vastuullinen ihminen ei houkuttele iäkästä ihmistä joutumaan alttiiksi ihmisjoukoille tai sukulaisille. Lähiomaisiani asuu eri puolella Suomea ja ulkomailla. Yhteys säilyy jopa toiselle mantereelle. Puheet vanhusten eristämisestä vaikuttavat kansan mielistelyltä. Se ei ole todellista huolenpitoa. ihan hävettää sellainen populismi. Mielenterveysongelmat ja uniongelmat ovat täysin eri asia ja kuuluvat asiantuntijoille, ei ainakaan pikkulasten hoidettaviksi.


tiistaina, toukokuuta 05, 2020

Kasvomaski suojelee, pidä välimatka




Yle selvitti: Kasvomaskit pakollisia jo yli 50 maassa – määräykset perustuvat tutkimusnäyttöön, mutta Suomessa suositusta ei toistaiseksi tule

Mutta älä ryhdy hallituksen koekaniiniksi! Sinulla ja omaisillasi on vain yksi elämä. Odota rokotusta!

https://yle.fi/uutiset/3-11336804?fbclid=IwAR1Uuh5MdCOcDL6bjqYKgLj3xaN0zI4YpTlYE7m0xkKa2lz1ULKaws84U1Y




koronakriisi.  Pidä etäisyys

perjantaina, huhtikuuta 03, 2020

Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...



Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.



Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.

Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...: Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30...