lauantaina, helmikuuta 17, 2018

Koiran vuosi

the year of the dog

 Kiinalaisilla on oma ikivanha ajanlaskunsa, joka perustuu kuuvuoteen. Gregoriaaninen Anno Domini-ajanlasku taas aurinkovuoteen.


perjantaina, helmikuuta 16, 2018

Ei vielä penkkaritanssiaisia 1950-luvulla

Penkkarit 1959

Poikalyseon abiturientit penkkarikutsuilla luokkatoverinsa kotona

1950-luvulla ei ollut koulussani vielä vanhojen tanssiaisia. Kävin tyttökoulua, ja olimme harjoitelleet voimistelutunneilla koulussa muutamia tansseja kuten padespania akateemisia juhlia varten. Mieheni ja minä olimme koulutovereita, kävimme lukion viimeiset vuodet rinnakkkaisluokkia, hän poikalyseossa ja minä tyttölyseossa. Pojille ei näitä akateemisia tansseja opetettu.

Poikalyseon abiturientit lähtivät rekiajelulle ja ajoivat reellä luokkatoverinsa kotiin isoon maalaiskartanoon päiväjuhlaan. Koko luokka oli kutsuttu. Pojille tarjottiin hieno ateria, ja paikalla olivat lyseon rehtori, poikien luokanvalvoja ja muutamia muita opettajia.
Luokkatoverini ja minut oli kutsuttu iltajuhlaan, sillä poikaystävämme olivat isäntäväen pojan luokkatovereita ja ystäviä. Ne olivat vanhan ajan hienot kotikutsut.


Ensin tarjottiin suuressa ruokasalissa hieno illallinen, johon osallistuivat myös perheen vanhemmat, muutamat opettajat sekä poikien luokanvalvoja, joka oli myös rehtori. Opettajat  taisivat viettää koko päivän Kattaalassa. Perheen äiti oli Tyttölyseon opettajia, pikkusiskoni luokkatoverin äiti ja luokanvalvoja.

Sekä päivä- että iltajuhlissa keskusteltiin henkevästi aterialla ja sen jälkeen juhlakahveilla. Tilaisuudessa ei tarjottu lainkaan alkoholia, sillä me abiturientit olimme vielä koululaisia, alaikäisiä sen ajan lain mukaan. Käytimme alkoholia ensi kerran vasta ylioppilaaksi tultuamme ja osakunnassa, useimmat tytöt eivät vielä silloinkaan.

Lue koko juttu:
Kun Iisalmessa oli vielä lyseo ja tyttölyseo

I was there. Paluu 1950-lukuun

She'll be 96 soon

Nuorin tätini täyttää muutaman päivän kuluttua 96 vuotta. Äitini eli 97-vuotiaaksi, koko ikänsä tupakoinut ja hiihtänyt/kävellyt isoisäni 94-vuotiaaksi. Sodassa olleita miehiä ei voi ottaa yleensä lukuun, sillä useimmat heistä menettivät siellä terveytensä. Japanissa odotettavissa oleva elinikä on pian 110 vuotta. 

Me nykyajan ihmiset alamme sanoa kuten Kekkonen Jos minä joskus kuolen. Olen päättänyt, että en enää käyttäydy kuin olisin vähän yli kaksikymmppinen. Syynä on uusi kirjakin, joka kohta ilmestyy.

 Jo blogikirjoituksistani on sanottu: Ei silloin ollut sellaista. On luettu jonkin nuoren tutkijan mielipide. Ja kun kerron, että puhun omasta kokemuksestani, kuulen huokauksen jostain nettiavaruudesta ja kommentoijani kirjoittaa: Ai, sinä elit silloin.

 I was there. Uusin kirjani on paluuta 50-luvun maailmaan, nyt alussa siihen ankeaan alkuu, ja jos innostaa, myöhemmin siihen iloiseen vähän villiin 50-lukuun, josta puhutaan yleensä, kun puhutaan 50-luvusta.

P.S. Muistan tuon mekon, se on melko varmasti tullut Amerikasta. Se oli "ihonvärinen" kuten silloin sanottiin, melkein baby pink (mikä oli vielä 1940-luvulla poikavauvojen väri!) samaa kuin jotkut autot.  Kai sitä sanotaan puuterinväriksikin. Tätini yli yleensä hyvin hoikka. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli varakkaiden sukulaisten talossa, ja siellä sanottiin: Voi sinua, tyttöraukka, kun olet laiha. Kylläme sinut lihotetaan. Kun lähdet tältä, eivät tunne sinua kotonasi.